Legislator Case Law & Legislation
Vaasan HAO 11.12.2012 12/0850/2 AI generated

Glaucoma and vision loss not recognized as age-related disease for disability services under Finnish law.

Case Number Vaasan HAO 11.12.2012 12/0850/2
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the applicant's request for personal assistance based on disability status due to glaucoma. Although the applicant suffered significant vision loss, the court determined that glaucoma is a condition where risk increases with age and is common in the general population. Consequently, the court ruled it does not qualify as an age-related disease under the specific statutory definition for disability services.

Legislator headnote

AI generated

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 c §:n 3 momentti; Glaucoma and resulting vision loss do not constitute an age-related disease requiring disability services when the condition is prevalent across all age groups and the risk increases with age.

Keywords

AI generated
glaucoma classification age-related disease vision impairment disability services personal assistance Finnish law administrative court

Cited Legislation

AI generated
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 c § 3 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asiassa oli oikeuskysymyksenä se, voitiinko glaukoomaa ja siitä johtuvaa näkökyvyn menetystä pitää vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna ikääntymiseen liittyvänä sairautena.

A oli hakenut vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaista henkilökohtaista apua 15 tuntia viikossa. A:n hakemus oli hylätty, koska hänen sairastamaansa glaukoomaa oli pidetty ikääntymiseen liittyvänä sairautena eikä A:ta siten ollut voitu pitää edellä mainitun lain tarkoittamana vaikeavammaisena henkilönä.

Vuonna 1924 syntyneen A:n glaukooma oli todettu syksyllä 1991. Kyseisen sairauden vuoksi A:n vasen silmä oli sokeutunut ja oikeassa oli vain vähän näkökenttää jäljellä. Hallinto-oikeus totesi, että riski sairastua glaukoomaan, kuten moneen muuhunkin sairauteen, kasvaa iän mukana. Kun kuitenkin otettiin huomioon glaukoomatapausten määrä Suomessa ja glaukooman esiintyvyys kaiken ikäisessä väestössä hallinto-oikeus katsoi, ettei glaukoomaa ja siitä johtuvaa näkökyvyn menetystä ollut pidettävä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 8 c §:n 3 momentissa tarkoitettuna ikääntymiseen liittyvänä sairautena tai toimintarajoitteena. A:ta oli näin ollen vakavan näkövammansa perusteella pidettävä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna vaikeavammaisena henkilönä.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 c §