Family reunification denied due to marriage; court remands case to reconsider family ties under immigration law.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court remanded the case to the Migration Board for reconsideration regarding family reunification based on the applicant's mother. The applicant argued that her forced marriage to her uncle, driven by domestic violence threats, severed the family tie required for reunification under the Aliens Act. The court found the Migration Board's reliance on the applicant's age and lack of consent at the time of marriage insufficient to dismiss the claim without further analysis of the coercive circumstances. Consequently, the court held that the Board could not definitively rule out the family tie and must re-evaluate the situation.
Legislator headnote
AI generatedUlkomaalaislaki 37 § 1 mom.; Avioliittolaki 115 § 1 mom., 117 § 2 mom., 139 § 2 mom.: A family tie under the Aliens Act may not be considered severed solely due to a marriage entered into under duress or coercion, requiring a fresh assessment of the specific circumstances.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Perheenkokoaja oli hakenut ensimmäistä oleskelulupaa perhesiteen perusteella äidilleen, sisarilleen, sisaren lapsille ja sedän pojalle. Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt hakijoille oleskelulupaa, koska oleskeluluvan myöntämiselle ei ollut ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä. Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelujen mukaan perheenkokoajan äitiä ei voitu pitää perheenkokoajan perheenjäsenenä ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittamalla tavalla. Äidin huoltajuus perheenkokoajaan oli päättynyt, kun perheenkokoaja oli solminut avioliiton, vaikka perheenkokoaja ei ollut halunnut avioliittoon. Äiti ei ollut estänyt perheenkokoajan avioliiton solmimista ja näin ollen hän oli luopunut huoltajuudesta.
Perheenkokoaja oli turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hänen enonsa oli heidän perheeseensä kohdistuvan väkivallan uhan vuoksi pakottanut perheenkokoajan naimisiin uhkaajan kanssa. Perheenkokoaja oli kertonut enolle ja vihkijälle, ettei halua naimisiin miehen kanssa. Perheenkokoajan mentyä naimisiin hänet oli viety aviomiehen asuntoon, jossa aviomies oli toistuvasti pakottanut perheenkokoajan sukupuoliyhteyteen ja pahoinpidellyt tätä. Perheenkokoaja oli asunut miehensä luona neljä kuukautta ennen pakenemistaan. Hänen äitinsä järjesti hänen matkansa pois Mogadishusta. Asuessaan miehensä luona perheenkokoaja oli pitänyt yhteyttä äitiinsä. Perheenkokoajan lähdön jälkeen hänen äitinsä ja muu perhe olivat paenneet Elasha Biyahaan.
Saadun selvityksen mukaan perheenkokoaja ei ollut antanut suostumustaan avioliittoon, jonka solmimisen aikaan hän oli ollut 15-vuotias. Perheenkokoajan enon ja äidin päätös saattaa perheenkokoaja avioliittoon vastoin tämän tahtoa oli johtunut väkivallan uhasta. Maahanmuuttovirasto oli aikaisemmin myöntänyt perheenkokoajalle oleskeluluvan Suomeen suojelun tarpeen perusteella. Asiassa ei ollut esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella edellä mainittuja seikkoja olisi tullut arvioida toisin.
Ottamalla huomioon asiassa sovellettavat säännökset ja erityisesti esitetty selvitys avioliiton solmimiseen johtaneista olosuhteista, Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut perustella oleskelulupahakemuksen hylkäämistä perheenkokoajan avioliitolla. Koska oleskeluluvan epäämisen perusteluna oli keskeisesti säännöksen edellyttämän perhesiteen katkeaminen avioliiton johdosta, hallinto-oikeus ottamatta kantaa oleskelulupien myöntämiseen palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Ulkomaalaislaki 114 §, 37 § 1 mom. ja 6 §
Avioliittolaki 115 § 1 mom., 117 § 2 mom. ja 139 § 2 mom.
Suostumusta avioliittoon, vähimmäisavioikää ja avioliittojen kirjaamista koskeva yleissopimus (SopS 50/1964) 1 artiklan 1 kappale
Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (SopS 68/1986) 16 artiklan 1 kappaleen b kohta
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Petri Saukko ja Raimo Härkönen. Asian esittelijä Seija Lintu.
Lainvoimainen