Administrative court upholds city council decision to restrict traffic on a park path under planning law discretion.

K:n kaupungin tekninen lautakunta oli päättänyt, että läpikulkuliikenne katualueen jatkeena olevalla puistokäytävällä suljetaan. Kaupunginhallitus oli, kaupunginjohtajan päätettyä ottaa asian kaupunginhallituksen käsiteltäväksi, päättänyt, että katualueella ja sen jatkeella säilytetään tonteilleajo ja nopeusrajoitus toistaiseksi ennallaan ja että katualueelle asennetaan kahteen kohtaan yli koko ajoradan ns. hidastustöyssyt.

Puheena olevan katualueen jatke oli 24.1.1989 vahvistetussa asemakaavassa urheilu- ja virkistyspalvelujen aluetta, jota oli käytetty katualueen kautta kulkevaan läpiajoliikenteeseen.

A asiakumppaneineen vaati kaupunginhallituksen päätöksen kumoamista ja katualueen jatkeen muodostaman puistokäytävän sulkemista kokonaan autoliikenteeltä ja alueen varaamista yksinomaan asemakaavassa osoitettuun tarkoitukseen eli asemakaavan toteuttamista tuolta osin.

Hallinto-oikeus totesi, että vuoden 2000 alussa voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 90 §:n 1 momentin mukaan kunnan toteutettavaksi kuuluva kunnan tarpeisiin osoitettu muu yleinen alue kuin katualue on kunnan toteutettava, kun asemakaavan mukainen maankäyttö edellyttää toteuttamista, jollei toteuttamisen lykkääminen ole kunnan taloudelliset edellytyksen huomioon ottaen perusteltua. Saman lain 219 §:n mukaan lain voimaan tullessa voimassa olleessa kaavassa osoitetun torin, puiston ja muun niihin verrattavan yleisen alueen toteuttamisvelvollisuuden osalta noudatetaan kuitenkin lain 90 §:n 1 momentin sijasta lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Näin ollen asiassa sovelletaan aikaisemmin voimassa olleen rakennuslain 84 §:ä, jonka mukaan torin, puiston ja muun niihin verrattavan yleisen alueen rakentaminen on kaupungin tehtävä, milloin kaupunki katsoo sen tarpeelliseksi.

Kysymyksessä oleva kulkuyhteys oli ollut olemassa jo ennen ensimmäistä rakennuskaavaa alueella ja sitä oli kaavamääräyksistä huolimatta käytetty ajoneuvoliikenteeseen. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan mahdollisesta läpiajon laajemmasta rajoittamisesta päätettiin vireillä olevan kaavamuutoksen yhteydessä.

Hallinto-oikeus katsoi, että rakennuslain 84 §:n säännökset huomioon ottaen kysymyksessä olevan yleisen alueen rakentaminen ja siten asemakaavan toteuttaminen tuolta osin oli kaupungin omassa harkinnassa. Näin ollen ja ottaen huomioon, mitä kaupunginhallitus oli harkintansa perusteeksi esittänyt, kaupunginhallituksen päätös ei ollut lainvastainen.

Äänestys 2 - 1. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, ettei rakennuslain 84 §:n mukaiseen vapaaseen harkintaa kuulu yleisen alueen kautta tapahtuvan moottoriajoneuvoliikenteen sulkemista koskeva asia, vaan tuo kysymys oli ratkaistava asemakaavamääräysten mukaisesti. Alueen varaaminen urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi ei kuitenkaan estänyt sitä, että alueella voi olla sen käyttötarkoitukseen liittyviä pääsyteitä. Kysymyksessä oleva katualueen jatke, joka johti uimahalli-urheilutalolle, oli tällainen pääsytie. Koska kummaltakin puolelta läpikulkuliikenne oli suljettu liikennemerkein, jotka kielsivät moottoriajoneuvoliikenteen, mutta sallivat pihaanajon, ei pääsytien järjestämistä ollut pidettävä vahvistetun asemakaavan vastaisena eikä muutoinkaan lainvastaisena. Näillä perusteilla eri mieltä ollut jäsen tuli samaan lopputuloksen kuin enemmistö.

KuntaL 90 §

RakennusL 84 §

Ei lainvoimainen