Administrative court lacks jurisdiction to decide on discretionary EIA procedure application; only the Ministry may determine necessity.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the plaintiffs' claims regarding the application of a discretionary Environmental Impact Assessment (EIA) procedure for a pig farming project. While the Environmental Protection Center granted a permit without a mandatory EIA, plaintiffs argued the Ministry's decision to skip the discretionary assessment was flawed. The court ruled that only the Ministry has the authority to decide on the necessity of a discretionary EIA, leaving the Administrative Court with no power to review this specific procedural choice.
Legislator headnote
AI generatedEnvironmental Impact Assessment Procedure Act s. 4 (2); s. 6; s. 17 (2); s. 19: The administrative court lacks jurisdiction to decide on the application of a discretionary environmental impact assessment procedure; only the environmental ministry may determine its necessity.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymyksenä asiassa oli, onko hallinto-oikeudella ympäristölupa-asiassa toimivalta päättää harkinnanvaraisen YVA-menettelyn soveltamisesta.
Alueellinen ympäristökeskus oli myöntänyt yhtiölle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen ympäristöluvan perustaa porsastuotantoa harjoittava 850 emakon sikala. Sikalaan tuli emakoiden lisäksi tilat noin 150 lihasialle ja kasvavalle siitossialle. Asiakirjoissa oli ympäristöministeriön lausunto, jonka mukaan hanke ei edellyttänyt harkinnanvaraisen YVA-menettelyn suorittamista.
Eräät valittajat vaativat luvan kumoamisen ohella muun muassa YVA-menettelyn soveltamista hankkeeseen ja ympäristöministeriön päätöksen kumoamista esittäen lisäksi väitteitä ministeriön käsittelyn puutteellisuudesta.
Hallinto-oikeus jätti valitukset tutkimatta siltä osin kuin niissä oli vaadittu harkinnanvaraisen YVA-menettelyn soveltamista ja ympäristöministeriön päätöksen kumoamista ja hylkäsi vaatimukset hallinto-oikeuden muista toimenpiteistä.
Hallinto-oikeus totesi ensinnäkin, ettei hanke ollut niin suuri, että siitä tulisi toimittaa laissa edellytetty pakollinen YVA-menettely. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisen harkinnanvaraisen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa päättää lain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristöministeriö. Saman lain 19 §:n mukaan hankkeesta vastaava saa hakea muutosta päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Harkinnanvaraisen arviointimenettelyn soveltamista koskevasta päätösvallasta hankkeen ollessa lupakäsittelyssä ei ole erikseen säädetty. Kun otettiin huomioon ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6, 13 ja 19 §:n sekä myös hallinto-oikeuden toimivaltaa koskevat hallinto-oikeuslain 3 §:n, ympäristönsuojelulain 96 §:n ja vastaavasti vesilain 17 luvun 1 §:n säännökset, hallinto-oikeudella ei ollut toimivaltaa päättää harkinnanvaraisen arviointimenettelyn soveltamisesta eikä tutkia ympäristöministeriön tekemän ratkaisun tai siitä tapahtuneen menettelyn lainmukaisuutta. Hallinto-oikeuden toimivalta rajoittui sen valvomiseen, että lain mukaan vaadittavassa tai ympäristöministeriön päättämässä arviointimenettelystä laadittu arviointiselostus siitä annettuine lausuntoineen on liitetty asiakirjoihin ja että ne on otettu lain mukaisesti huomioon.
Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentin mukaan asianosainen voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä ole suoritettu. Säännös ei koske hallinto-oikeuden päätösvaltaa arviointimenettelyn soveltamisessa, vaan turvaa asianosaiselle mahdollisuuden vielä valitusvaiheessa saada arviointimenettelyn tarve tutkituksi. Hallinto-oikeudella on tällöin sama velvollisuus kuin lupaviranomaisella hankkia tarvittaessa harkinnanvaraisen arviointimenettelyn tarpeellisuudesta lausunto asianomaiselta viranomaiselta eli ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 2 momentin ja vesilain 16 luvun 1a §:n 2 momentin perusteella yhteysviranomaiselta. Viimeksi mainitun lain esitöiden (HE: 319/1993 s. 23) mukaan lupaviranomaisella on tarve pyytää yhteysviranomaisen lausunto, jos se pitää mahdollisena, että hankkeen haitalliset ympäristövaikutukset muodostuvat merkittäviksi. Tarvittaessa yhteysviranomainen tekee asiasta esityksen ympäristöministeriölle.
Kun asiakirjoissa jo oli ympäristöministeriön lausunto, jonka mukaan hanke ei edellyttänyt harkinnanvaraisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista, tilanne ei edellyttänyt hallinto-oikeudelta toimenpiteitä.
L ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4 § 2 momentti
L ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 6 §
L ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 17 § 2 momentti
L ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 19 §
Hallinto-oikeusL 3 §
YmpäristönsuojeluL 96 §
Vrt. VesiL 16 luku 1a § 2 momentti ja 17 luku 1 §
HE: 319/1993 s. 23