Court ruled municipality cannot count life insurance funds when assessing a resident's ability to pay for long-term care services.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court overturned the Social Services Board's decision, ordering a recalculation of the municipality's share of care costs. The Board had incorrectly included 2% of life insurance funds exceeding 20,000 marks in the resident's income assessment. The court held that for long-term institutional care, only regular savings and income should be considered, excluding life insurance principal and interest to ensure equal treatment.
Legislator headnote
AI generatedSosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom 1 kohta; Sosiaalihuoltolaki 17 § 1 mom 4 kohta; Sosiaalihuoltolaki 22 §; Sosiaalihuoltolaki 23 §; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 §; Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 2 § 1 mom; Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 15 § 1 mom; Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 28 §: When assessing a person's ability to pay for long-term institutional care, life insurance funds must be treated differently from regular savings, excluding the principal and interest from the income calculation to uphold equal treatment.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kunnalla ei ollut oikeutta ottaa huomioon henkivakuutukseen sijoitettuja varoja vahvistettaessa kunnan maksuosuutta henkilön saaman asumispalvelun maksusta. Maksua määrättäessä oli soveltuvin osin sovellettava säännöstä pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön maksukykyä määriteltäessä huomioon otettavista tuloista.
Viranhaltija oli myöntänyt A:lle maksusitoumuksen asumis- ja hoivapalveluihin yksityisessä hoitokodissa. A oli maksanut hoidosta tulojensa ja säästöjensä perusteella määrätyn osan ja loppuosaan kunta oli antanut maksusitoumuksen. Vahvistettaessa kunnan maksusitoumuksen määrää A:n kuukausituloina oli otettu huomioon 60 000 markan henkivakuutuksesta 2 prosenttia 20000 markkaa ylittävältä osalta. Henkivakuutukseen sijoitetut varat oli tulolaskelmassa rinnastettu tavalliseen pankkitalletukseen. Perusturvalautakunta pysytti viranhaltijan päätöksen.
A oli siirtynyt hoitokotiin sairaalasta. Hän oli dementian vuoksi jatkuvan hoidon ja valvonnan tarpeessa, vaikka hän ei tarvinnut varsinaista sairaalahoitoa. Hänen asumisensa hoitokodissa oli osa hänen tarvitsemaansa huolenpitoa eikä normaalia asumista.
Kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä. Maksu voidaan periä maksukyvyn mukaan. Asumispalvelusta perittävästä maksusta ei ole säädetty tarkemmin lukuunottamatta vammaispalvelulakiin perustuvaa asumispalvelua, josta ei nyt ollut kyse. Kunnalla on siten ollut oikeus päättää, miten suuren osuuden asiakas maksaa palvelustaan itse. Kun kuitenkin otettiin huomioon pitkäaikaisessa laitoshoidossa ja avohuollon yksikössä asumispalvelussa laitoshuoltoon verrattavaa hoitoa saavien henkilöiden yhdenvertaisuus, hallinto-oikeus katsoi, että asumispalvelun maksu oli vahvistettava siten, ettei A:n osuutta henkivakuutussijoituksen pääomasta, korkotuottoa lukuunottamatta, otettu huomioon. Hallinto-oikeus kumosi perusturvalautakunnan päätöksen ja palautti asian lautakunnalle A:lta asumis- ja hoivapalveluista perittävän maksun uudelleen vahvistamista varten.
Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom 1 kohta
Sosiaalihuoltolaki 17 § 1 mom 4 kohta
Sosiaalihuoltolaki 22 §
Sosiaalihuoltolaki 23 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1 §
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 2 § 1 mom
Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 15 § 1 mom
Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 28 §