Supreme Court dismisses appeal for time extension regarding a final judgment appeal under Code of Judicial Procedure. The court holds that lost time limits for appeals against final judgments cannot be restored. The court ruled that the Code of Judicial Procedure's provision for restoring time limits applies only to regular appeals, not appeals against final judgments. Consequently, the request to restore the time limit for filing an appeal against a final judgment was rejected as inadmissible. The court emphasized that the limited time for appeals against final judgments serves the opposing party's legal security and peace of mind. Therefore, the request to restore the time limit for filing an appeal against a final judgment was rejected. The court held that the Code of Judicial Procedure's provision for restoring time limits applies only to regular appeals, not appeals against final judgments. Consequently, the request to restore the time limit for filing an appeal against a final judgment was rejected as inadmissible. The court emphasized that the limited time for appeals against final judgments serves the opposing party's legal security and peace of mind. Therefore, the request to restore the time limit for filing an appeal against a final judgment was rejected.

Määräaika lainvoiman saanutta tuomiota koskevan tuomiovirhekantelun tekemiselle ei ollut palautettavissa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla.

OK 31 luku 17 §

Ylimääräistä muutoksenhakua koskeva hakemus

A ja B vaativat hakemuksessaan, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla heille palautetaan määräaika tehdä luvun 2 §:n mukainen kantelu, jonka määräaika oli päättynyt kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun hovioikeuden tuomio oli saanut lainvoiman. Siinä tapauksessa, että määräaika palautetaan, A ja B vaativat, että hovioikeuden tuomio poistetaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.

Syyttäjä vaati vastauksessaan, että hakemus menetetyn määräajan palauttamisesta ensisijaisesti jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. Sen varalta, että määräaika palautetaan ja kantelu tutkitaan, syyttäjä vaati, että kantelu hylätään.

Verohallinto vaati vastauksessaan, että hakemus hylätään.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta

1. Etelä-Karjalan käräjäoikeus on 24.5.2017 tuominnut A:n ja B:n kummankin 1.1.2010 ja 29.2.2016 välisenä aikana tehdyistä törkeästä kirjanpitorikoksesta ja kahdesta törkeästä veropetoksesta kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen, korvausvelvollisiksi rikoksilla aiheutetuista vahingoista ja liiketoimintakieltoon. Itä-Suomen hovioikeus on 6.2.2018 antamallaan tuomiolla alentanut A:n ja B:n rangaistukset kahteen vuoteen vankeutta ja alentanut vahingonkorvausten määriä pysyttäen käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen muilta osin voimassa. Korkein oikeus on päätöksellään 16.4.2018 hylännyt A:n ja B:n hovioikeuden tuomiota koskeneet valituslupahakemukset.

Menetetyn määräajan palauttaminen tuomiovirhekantelua varten

2. A ja B ovat hakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle 18.2.2019 pyytäneet, että heille palautetaan hovioikeuden tuomiota koskevan kantelun määräaika, joka oli päättynyt 16.10.2018. A ja B ovat kantelussaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vaatineet, että hovioikeuden tuomio poistetaan, koska hovioikeus oli syyllistynyt menettelyvirheisiin. A ja B ovat katsoneet, että hovioikeuden olisi pitänyt pääkäsittelyn täydentämisen asemesta jatkaa pääkäsittelyä tai toimittaa uusi pääkäsittely. Lisäksi hovioikeuden olisi tullut kyselyoikeutta käyttäen selvittää tarkemmin syyttäjän ja Verohallinnon epäselviä lausumia.

3. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n mukaan sille, joka laillisen esteen vuoksi ei ole voinut määräajassa ilmoittaa tyytymättömyyttään tahi hakea muutosta tai takaisinsaantia taikka ryhtyä muuhun toimeen oikeudenkäynnissä taikka joka muutoin esittää anomuksensa tueksi erittäin painavia syitä, voidaan hakemuksesta palauttaa menetetty sellainen määräaika.

4. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2003:20 katsonut, että määräaika lainvoiman saaneen tuomion purkamista koskevan hakemuksen tekemiselle ei ollut palautettavissa. Korkein oikeus totesi perusteluissaan muun ohella, että mahdollisuutta ylimääräiseen muutoksenhakuun on vastapuolen oikeusturvaan ja oikeusrauhaan liittyvien näkökohtien vuoksi rajoitettu ajallisesti. Ylimääräiselle muutoksenhaulle asetetun määräajan palauttaminen olisi ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa, joihin määräaikojen säätämisellä oli pyritty. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:ää oli perusteltua tulkita siten, että muutoksen hakemisella tarkoitetaan lainkohdassa vain säännönmukaista muutoksenhakua.

5. Korkein oikeus toteaa, että mainitussa ratkaisussa esitetyt näkökohdat koskevat vastaavasti myös tuomiovirhekantelua. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin myöskään sen vuoksi, että kantelua koskevat tuomion purkamista tarkoittavaa hakemusta lyhyemmät määräajat. Korkein oikeus katsoo näin ollen, ettei oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla voida palauttaa määräaikaa lainvoiman saanutta tuomiota koskevan tuomiovirhekantelun tekemistä varten. Hakemus on siten menetetyn määräajan palauttamista koskevan vaatimuksen osalta jätettävä tutkimatta.

6. Koska A:n ja B:n kantelua ei ole tehty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa eikä määräaikaa kantelun tekemiselle voida palauttaa, hakemus olisi hovioikeuden väitettyjen menettelyvirheiden osalta jätettävä kanteluna tutkimatta. Hakijoiden ehdolliseen vaatimukseen nähden lausunnon antaminen kantelusta raukeaa.

Päätöslauselma

A:n ja B:n hakemus jätetään tutkimatta menetetyn määräajan palauttamista koskevan vaatimuksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Mika Huovila, Tatu Leppänen, Juha Mäkelä ja Eva Tammi-Salminen. Esittelijä Timo Saranpää.

---

[SV]

Fatalietiden för klagan på grund av domvilla angående en dom som hade vunnit laga kraft kunde inte återställas med stöd av 31 kap 17 § rättegångsbalken.

RB 31 kap 17 §