Supreme Court dismisses new compensation claims for post-judgment illness as inadmissible in higher courts.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed the appellant's new compensation claims based on a disease that recurred after the lower court's judgment. The appellant argued for damages regarding lost wages and medical costs arising from this new illness, which were not raised in the district court. The court ruled that such entirely new claims cannot be examined in higher courts under the principle of finality.
Legislator-Regeste
KI-generiertOikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa: The principle of finality prohibits examining new claims in higher courts that were not presented in the lower court.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Asianomistajan käräjäoikeuden tuomion jälkeen uudelleen alkaneeseen sairauteen perustuneet korvausvaatimukset olivat uusia vaatimuksia, joita ei voitu ylemmissä oikeuksissa tutkia.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 23.7.1998
Käräjäoikeus tuomitsi A:n virallisen syyttäjän syytteestä, johon B oli yhtynyt, B:hen kohdistuneesta rikoksesta ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle korvausta rikoksen aiheuttamasta kivusta ja särystä, henkisestä kärsimyksestä sekä lääkärinlausunnosta aiheutuneista kustannuksista.
B valitti hovioikeuteen. Valituksessaan sekä 9.9., 18.9., 28.9., 2.11. ja 27.11.1998 toimittamissaan lisäkirjelmissä B vaati korvausta ansionmenetyksestä ajalta 1.9. - 27.12.1998 yhteensä 8 519,52 markkaa sekä 18.8.1998 aiheutuneista lääkärikuluista 125 markkaa ja arvioiduista 13 terapiakäynnistä aiheutuvista matkakuluista 2 100,02 markkaa korkoineen. Vaatimukset perustuivat siihen, että B, joka oli ollut sairaslomalla ajan 12.3. - 9.4.1998, oli käräjäoikeuden 23.7.1998 antaman tuomion jälkeen 28.7.1998 sairastunut uudelleen.
Vaasan hovioikeuden käsittelyratkaisu 4.12.1998
B:n vaatimukset olivat uusia vaatimuksia, jotka oli esitetty vasta hovioikeudessa. Hovioikeus jätti vaatimukset oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin nojalla tutkimatta.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle myönnettiin valituslupa. B toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset. Lisäksi B vaati, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi ansionmenetyksestä ajalta 30.8. - 27.12.1998 aikaisemmin vaaditun lisäksi 2 590,74 markkaa sekä ajalta 1.3. - 30.4.1999 yhteensä 5 375 markkaa korkoineen.
B vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.3.2000
Perustelut
B on puheena olevassa virallisen syyttäjän ajamassa rikosasiassa vaatinut käräjäoikeudessa vahingonkorvausta lääkärinlausunnosta aiheutuneista kustannuksista sekä rikoksesta aiheutuneesta kivusta ja särystä ja henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeudessa B on vaatinut korvausta käräjäoikeuden tuomion jälkeen tapahtuneesta uudelleen sairastumisesta aiheutuneista kustannuksista ja ansionmenetyksestä. Korkeimmassa oikeudessa B on vielä esittänyt ansionmenetyksestä lisävaatimuksia.
Kysymys on siitä, voidaanko ylemmissä oikeuksissa tutkia ne B:n vahingonkorvausvaatimukset, joita hän ei ole esittänyt käräjäoikeudessa.
Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 2 momentissa on riita-asioiden osalta ilmaistu oikeusastejärjestykseen liittyvä kanteen muuttamisen kieltoa koskeva periaate, jonka mukaan muutoksenhakutuomioistuimessa ei voida tutkia sellaisia vaatimuksia, joita ei ole esitetty jo alioikeudessa. Rikosasiassa esitetty yksityisoikeudellinen vaatimus, kuten vahingonkorvausvaatimus, on tässä suhteessa samassa asemassa. Siten asianomistaja ei saa enää ylemmässä oikeudessa tehdä oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta vaatimusta, niinkuin oikeudenkäynnistä rikosasioissa annettua lakia koskevissa esitöissäkin on todettu (HE 82/1995 s. 76). Mainitun pykälän 1 momentin 1 kohdassa ei sen sijaan tarkoiteta uutta vaatimusta vaan alunperin esitetyn vaatimuksen muuttamista tilanteessa, jossa muutettu vaatimus perustuu oikeudenkäynnin aikana tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen tai vasta silloin kantajan tietoon tulleeseen seikkaan.
Kysymyksessä olevat B:n hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa esittämät korvausvaatimukset perustuvat käräjäoikeuden tuomion jälkeen uudelleen alkaneeseen sairauteen. Nämä vaatimukset ovat alkuperäisiin vaatimuksiin nähden kokonaan uusia. Tällaisten uusien vaatimusten esittäminen ylemmissä oikeuksissa on kielletty.
Päätöslauselma
Hovioikeuden käsittelyratkaisua ei muuteta. Korkeimmassa oikeudessa esitetyt uudet vahingonkorvausvaatimukset jätetään tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kölhi sekä lautamiehet YliParkas, Himanka ja Finnilä.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Krook sekä jäsenet Robert Liljenfeldt ja Pentti. Esittelijä Satu Rantaeskola.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Wirilander, Möller, Vuori ja Kitunen. Esittelijä Sami Myöhänen.
---
[SV]
Målsägandens ersättningsyrkanden grundade sig på en sjukdom som börjat på nytt efter tingsrättens dom. Dessa yrkanden var nya och kunde inte prövas i de högre domstolarna.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.