Supreme Court remands debt restructuring case for retrial due to failure to inform debtor of non-personal liability debts.

Vrt

KKO:1997:23

KKO:1997:109

Velallinen vaati valituksessaan käräjäoikeuden vahvistaman maksuohjelman muuttamista, koska maksuohjelmassa oli tavallisiksi veloiksi siirretty velkoja, joista hän oli vakuusvastuussa, mutta ei henkilökohtaisessa vastuussa. Hovioikeus jätti väitteet vasta siellä tehtyinä tutkimatta. Kysymys hovioikeuden menettelyn oikeellisuudesta, kun velalliselle ei ollut selvitetty, että maksuohjelmaehdotus poikkesi lain säännöksistä hänen vahingokseen.

VJL 38 §

OK 25 luku 14 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Käsittely Tampereen käräjäoikeudessa

Päätettyään A:n hakemuksesta velkajärjestelyn aloittamisesta käräjäoikeus määräsi selvittäjän laatimaan maksuohjelmaehdotuksen. Selvittäjä lähetti maksuohjelmaehdotuksen tiedoksi velkojille, velalliselle ja kanssavelalliselle sekä pyysi siitä kirjallista lausumaa. A ei antanut lausumaa.

Käräjäoikeuden päätös 21.5.1997

Käräjäoikeus totesi, ettei A ollut tehnyt maksuohjelmaehdotusta koskevia väitteitä, ja vahvisti yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylain) nojalla maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan A:n viisi vuotta kestäväksi maksuohjelmaksi, joka alkoi 1.7.1997 ja päättyy 31.8.2002.

Maksuohjelman mukaan A omisti yhdessä avopuolisonsa B:n kanssa 235 000 markan arvoiset osakkeet, jotka oikeuttivat yhteisenä asuntona käytetyn huoneiston hallintaan. Osakkeet olivat vakuutena yhteisestä asuntolainasta sekä yleispanttauksen kautta B:n yrityksen veloista.

A:lla oli velkaa, josta asunto oli vakuutena, yhteensä 387 088,80 markkaa, josta maksuohjelman mukaan asunnon arvo olisi riittänyt kattamaan 117 500 markkaa. Tavalliseksi velaksi on siirretty 269 588,80 markkaa. Tavalliseksi velaksi oli katsottu muun muassa Merita Pankki Oyj:lle oleva velka C 3 määrältään 86 752,16 markkaa, velka C 4 määrältään 20 020,51 markkaa, velka C 5 määrältään 43 325,95 ja velka C 6 määrältään 1 990,18 markkaa.

Koska B:n velat olivat ulosotossa, käräjäoikeus katsoi maksuohjelmaehdotuksen mukaisesti, ettei asunnon säilyttäminen pitemmällä tähtäimellä onnistuisi. Tämän vuoksi määrättiin omistusasunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet myytäviksi ja saaduilla varoilla maksettavaksi kokonaan Merita Pankki Oyj:lle velka A 1 määrältään 90 292,80 markkaa sekä velasta A 2 144 707,20 markkaa. Muille veloille ei ohjelman mukaan ollut tulossa suorituksia asunnon myynnistä saaduista varoista.

Turun hovioikeuden päätös 19.12.1997

A valitti hovioikeuteen ja vaati, ettei maksuohjelmaa vahvisteta velkojen C 3 - C 6 osalta, koska hän ei ollut henkilökohtaisessa vastuussa näistä veloista, ja ettei omistusasunnon hallintaan oikeuttavia osakkeita määrätä myytäväksi.

Hovioikeus lausui päätöksensä perusteluissa, että velkajärjestelylain 38 §:n mukaan maksuohjelma voidaan vahvistaa, jos velkajärjestelyyn on mainitun lain 9 -11 §:n mukaan edellytykset ja ohjelma vastaa tuon lain säännöksiä. Maksuohjelman poikkeaminen saman lain säännöksistä ei estä ohjelman vahvistamista, ellei velkoja tai velallinen ole siihen vedonnut maksuohjelmaehdotuksesta antamassaan lausumassa. Selvittäjä oli laatinut maksuohjelmaehdotuksen ja lähettänyt sen A:lle. Maksuohjelmaehdotuksen oheen liitetyssä kirjeessä selvittäjä oli kertonut perusteet, joiden mukaan maksuohjelmaehdotus oli laadittu. A:ta oli kehotettu toimittamaan selvittäjälle lausuma maksuohjelmaehdotuksesta, mikäli hän katsoi sen tarpeelliseksi. A ei ollut toimittanut lausumaa selvittäjälle eikä myöskään käräjäoikeudelle. Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei A:n vasta hovioikeudessa esittämiä maksuohjelmaa koskevia väitteitä tutkita. Käräjäoikeuden vahvistama maksuohjelma jäi voimaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa myönnettiin A:lle.

Valituksessaan A ensisijaisesti toisti hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset. Toissijaisesti A vaati, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Merita Pankki Oyj antoi vastauksen ja ilmoitti, että A oli vastuussa veloista C 3 - C 5 vain edellä tarkoitetun vakuuden arvolla, ja että pankki hyväksyi A:n toissijaisen vaatimuksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.1.1999

Perustelut

A on omistanut yhdessä avopuolisonsa B:n kanssa 235 000 markan arvoiset asunto-osakkeet, jotka oikeuttavat yhteisenä asuntona käytetyn huoneiston hallintaan. Asunto-osakkeet ovat olleet A:n ja B:n yhteisen asuntolainan sekä A:n ja B:n 6.2.1992 allekirjoittaman yleispanttaussopimuksen perusteella lisäksi B:n yrityksen X Ky:n velkojen vakuutena.

Velkaa, josta asunto on ollut vakuutena, A:lla on käräjäoikeuden vahvistaman maksuohjelman mukaan yhteensä 387 088,80 markkaa. Tästä määrästä on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa (velkajärjestelylaissa) tarkoitettua vakuusvelkaa A:n omistusosuuden mukainen osa vakuuden arvosta eli 117 500 markkaa.

Maksuohjelmassa asunto-osakkeet on määrätty myytäviksi. Kun myynnistä saatavat varat eivät riitä kattamaan kaikkia niitä velkoja, joiden vakuutena osakkeet ovat olleet, tavallisiksi veloiksi niistä on maksuohjelmassa siirretty yhteensä 269 588,80 markkaa. Määrään sisältyvät muun muassa Merita Pankki Oyj:lle olevat velat C 3 määrältään 86 752,16 markkaa, C 4 määrältään 20 020,51 markkaa ja C 5 määrältään 43 325,95 markkaa. Nämä kolme velkaa ovat X Ky:n velkoja.

A ei ole henkilökohtaisessa vastuussa X Ky:n veloista. Kommandiittiyhtiön velkojen siirtäminen vakuuden arvon ylittävältä osalta A:n tavallisiksi veloiksi ei siten perustu lakiin. Käräjäoikeus on näin ollen vahvistanut A:lle maksuohjelman, jonka sisältö poikkeaa selvästi velkajärjestelylain säännöksistä A:n vahingoksi.

A, joka ei ollut antanut maksuohjelmaehdotuksesta lausumaa selvittäjälle tai käräjäoikeudelle, on vasta hovioikeudessa vaatinut muun muassa, ettei maksuohjelmaa vahvisteta velkojen C 3 - C 6 osalta, joista hän ei käsityksensä mukaan ole henkilökohtaisessa vastuussa.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 §:n 2 momentin (1052/1991) mukaan valittaja ei hovioikeudessa riita-asiassa saa vedota muihin seikkoihin tai todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa, paitsi jos hän saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alioikeudessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Tätä kieltoa on Korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 1997:23 ja KKO 1997:109 mukaan sovellettava myös yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevassa hakemusasiassa. Lain perustelujen mukaan pätevänä syynä vedota hovioikeudessa uuteen seikkaan tai todisteeseen voidaan pitää esimerkiksi sitä, että selvitys aivan oleellisesti vaikuttaa jutun lopputulokseen eikä valittaja ole aikaisemmin huomannut vedota tähän seikkaan tai ettei asianosainen ole alioikeuskäsittelyn aikana ymmärtänyt seikan tai todisteen merkitystä eikä tämä ole johtunut asianosaisen huolimattomuudesta.

A on ilmoittanut, että maksuohjelmaehdotus oli ollut niin monimutkainen, ettei hän ollut tiennyt tarvittavia toimenpiteitä ajoissa. Asiakirjoista ei ilmene, että A:lle olisi missään vaiheessa selvitetty, että hän maksuohjelman perusteella maksaa myös kommandiittiyhtiön velkoja, joista hän ei ollut henkilökohtaisessa vastuussa. Tuosta seikasta selvittäjä ei ole nimenomaisesti huomauttanut pyytäessään A:lta lausumaa ehdotuksesta eikä käräjäoikeus ole erikseen kuullut A:ta eikä järjestänyt istuntokäsittelyä A:n käsityksen selvittämiseksi. Tähän nähden hovioikeus ei olisi saanut jättää tutkimatta A:n vasta hovioikeudessa esittämiä maksuohjelmaa koskevia väitteitä.

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että asia on käsiteltävä uudelleen käräjäoikeudessa A:n väitteiden tutkimista ja uuden maksuohjelman laatimista varten.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan Tampereen käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväksi.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Vesto.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lehmus, Ikola ja Keränen. Esittelijä Katriina Heiskanen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Tulenheimo-Takki, Suhonen, Hidén ja Palaja. Esittelijä Sirpa Ahola.

---

[SV]

Jfr

KKO:1997:23

KKO:1997:203

En gäldenär yrkade genom besvär att ett av tingsrätten fastställt betalningsprogram skulle ändras, eftersom skulder för vilka han hade säkerhetsansvar men inte personligt ansvar hade överförts till kategorin vanliga skulder i betalningsprogrammet. Hovrätten avvisade invändningarna eftersom de framställts först i hovrätten. Fråga om huruvida hovrättens förfarande var riktigt, då det inte hade redogjorts för gäldenären att förslaget till betalningsprogram avvek från lagens bestämmelser på ett sätt som var till hans nackdel.

L om skuldsanering för privatpersoner 38 §

RB 25 kap 14 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret.