Supreme Court rules interest on debt from settlement day, not notice day, under Installment Sale Act.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court reversed the Court of Appeal's decision, ruling that interest on a debt confirmed in an installment sale settlement must accrue from the settlement date, not the date the debtor was notified of the enforcement request. The Court held that the settlement date constitutes the legal due date for the debt, making the debtor liable for delay interest from that moment. Consequently, the appellant was ordered to pay interest starting from the settlement date rather than the later notification date.
Legislator-Regeste
KI-generiertInstallment Sale Act s. 16; Interest Act s. 5 (1): When a debt is confirmed in a settlement under the Installment Sale Act, the settlement date is the due date, and delay interest accrues from that date, not from the date of enforcement notice.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Kommandiittiyhtiö oli ulosottomiehen osamaksukaupasta annetun lain nojalla suorittamassa tilityksessä jäänyt velkaa. Velan erääntymispäivänä pidettiin tilityksen suorittamispäivää. Kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies velvoitettiin korkolain 5 §:n 1 momentin nojalla suorittamaan velalle viivästyskorkoa tilityspäivästä alkaen.
KorkoL 5 § 1 mom
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Lainhaku Hämeen lääninhallituksessa
Kansallisrahoitus Oy on lausunut, että Kuljetusliike A Ky oli 13.12.1989 ostanut Turun Autokeskus Oy:ltä ajoneuvon osamaksusopimuksella 550 000 markan kauppahinnasta velkaosuuden ollessa 440 000 markkaa. Turun Autokeskus Oy oli sopimuksen ehtojen mukaisesti 13.12.1989 siirtänyt sopimuksen kaikkine oikeuksineen Kansallisrahoitus Oy:lle. Kommandiittiyhtiö oli laiminlyönyt sopimukseen perustuvan maksuvelvollisuutensa ja se oli asetettu konkurssiin 20.2.1991. Loimaan piirin nimismiehen rahoitusyhtiön hakemuksesta 27.5.1991 suorittamassa osamaksukaupasta annetun lain mukaisessa tilityksessä oli Kansallisrahoitus Oy:n saatavaksi kommandiittiyhtiöltä vahvistettu 69 586,60 markkaa. Sen vuoksi rahoitusyhtiö on vaatinut, että A velvoitetaan kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä suorittamaan tuo määrä rahoitusyhtiölle 16 prosentin korkoineen tilityksen suorittamispäivästä 27.5.1991 lukien.
Lääninhallituksen päätös 5.8.1991
Lääninhallitus on rahoitusyhtiön korkovaatimuksen johdosta erikseen antamassaan päätöksessä lausunut, ettei osamaksukaupasta annetussa laissa ollut säädetty, että ulosottomies voisi velvoittaa asianosaisen suorittamaan viivästyskorkoa tilisaldon osoittamalle velalle ja ettei tällaista määräystä ollutkaan tilityksestä laaditussa pöytäkirjassa. Myöskään kysymyksessä olevassa osamaksusopimuksessa ei ollut vastaisen tilityksen varalta ehtoa viivästyskoron maksamisesta tilityspäivästä lukien tilityksessä vahvistettavalle velalle. Vaatimus viivästyskorosta ei siten perustunut lakiin eikä saamista osoittavaan asiakirjaan. Sen vuoksi lääninhallitus on jättänyt rahoitusyhtiön hakemuksen korkovaatimuksen osalta ulosottolain 2 luvun 1 ja 5 §:n nojalla tutkimatta.
Lääninhallituksen päätös 13.1.1992
Lääninhallitus on päävaatimuksen osalta erikseen antamallaan päätöksellä velvoittanut A:n suorittamaan rahoitusyhtiölle vaaditut 69 586,60 markkaa.
Turun hovioikeuden päätös 11.6.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi rahoitusyhtiö oli korkovaatimuksen osalta saattanut asian, on lausunut, että A:lta henkilökohtaisesti oli vaadittu korkoa vasta silloin, kun kysymyksessä oleva lainhaku oli annettu A:lle tiedoksi 23.8.1991. Täten viivästyskoron maksuvelvollisuus määräytyi korkolain 9 §:n mukaisesti siten, että A oli velvollinen suorittamaan korkoa siitä päivästä, kun lainhaku oli annettu hänelle tiedoksi.
Sen vuoksi hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan hänen maksettavakseen tuomitulle 69 586,60 markalle korkoa 16 prosenttia 23.8.1991 lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 13.1.1993. Rahoitusyhtiö on ensisijaisesti toistanut lainhaussa esittämänsä korkovaatimuksen ja toissijaisesti vaatinut koron tuomitsemista maksettavaksi ainakin 27.6.1991 lukien. Lisäksi rahoitusyhtiö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.
A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 7.6.1993
Perustelut
Osamaksukaupasta annetun lain mukaisessa tilityksessä vahvistettu velka saadaan lain 16 §:n mukaan ulosottaa tilityspöytäkirjan perusteella niin kuin lainvoiman saaneen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. Tilityksessä vahvistetun velan eräpäivä on tilityksen suorittamispäivä. Velallinen on siten tilitysvelan suorituksen viivästyessä korkolain 5 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan velalle viivästyskorkoa tilityspäivästä lukien.
Kun rahoitusyhtiö ei ole saanut kommandiittiyhtiöltä suoritusta tilityksessä vahvistetulle saatavalleen, sille on syntynyt oikeus viivästyskoron saamiseen kommandiittiyhtiöltä tilityspäivästä lukien. A on kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä vastuussa yhtiön velasta ja korosta kuin omasta velastaan. Tällä perusteella hän on velvollinen suorittamaan viivästyskorkoa maksettavaksi tuomitulle määrälle tilityspäivästä 27.5.1991 lukien.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:n maksettavaksi tuomittu korko on suoritettava 27.5.1991 lukien.
A velvoitetaan korvaamaan rahoitusyhtiön oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 200 markalla 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Nikkarinen, Roos, Suhonen ja Raulos
---
[SV]
Ett kommanditbolag hade vid en av utmätningsmannen verkställd uppgörelse enligt lagen om avbetalningsköp stannat i skuld. Som skuldens förfallodag ansågs dagen för uppgörelsen. Kommanditbolagets ansvariga bolagsman ålades enligt 5 § 1 mom. räntelagen att erlägga ränta på skulden från dagen för uppgörelsen.
RänteL 5 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret.