Supreme Court dismisses claim for service allowance loss due to statute of limitations, not administrative error.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court dismissed the plaintiff's claim for damages regarding unpaid service allowances caused by a staff secretary's calculation error. The plaintiff argued that the union was liable for the staff secretary's negligence under the Damages Act. However, the court ruled that the plaintiff had lost the right to the allowances due to the expiration of the service regulations' limitation period, not the administrative mistake itself. Consequently, the union was not obligated to compensate for the loss of allowances that had already expired.
Legislator-Regeste
KI-generiert3 kap. 1 § skadeståndslagen; The right to service allowances is lost due to the limitation period in service regulations, not the administrative error causing the delay in payment.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Ään.
Kuntainliiton työntekijältä oli jäänyt saamatta osa virkasäännön mukaisista palvelulisistään, kun niitä oli henkilöstösihteerin virheen vuoksi ryhdytty maksamaan liian myöhäisestä ajakohdasta lukien. Kuntainliittoon vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n nojalla kohdistettu vahingonkorvauskanne hylättiin, koska oikeus palvelulisiin oli menetetty virkasäännön vanhentumismääräyksen eikä virheellisen maksupäätöksen johdosta.
ASIAN KäSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Joensuun raastuvanoikeudessa
A on kuntainliitolle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että kuntainliiton henkilöstösihteeri oli 23.4.1982 tekemällään päätöksellä myöntänyt hänelle toisen palvelulisän 1.5.1982 lukien, vaikka se olisi pitänyt myöntää 1.3.1982 lukien, ja 27.3.1985 tekemällään päätöksellä kolmannen palvelulisän 1.4.1985 lukien, vaikka se olisi pitänyt myöntää 1.8.1984 lukien.
A:n vaatimuksesta viimeksi mainittua palvelulisäpäätöstä oli oikaistu kuntainliiton talouspäällikön 30.11.1988 tekemällä päätöksellä siten, että kolmas palvelulisä oli myönnetty 1.1.1985 lukien. Muilta osin A:n tekemä oikaisuvaatimus oli hylätty vanhentuneena.
Virheellisten päätösten johdosta A:lta oli jäänyt saamatta toinen palvelulisä maalis- ja huhtikuulta 1982 sekä kolmas palvelulisä elo-joulukuulta 1984. Yhteensä A:lta oli jäänyt saamatta palkkaa noin 2 000 markkaa bruttona. Kuntainliitto oli vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan henkilöstösihteerin työssään virheellään A:lle aiheuttaman vahingon.
Sen vuoksi A on vaatinut, että kuntainliitto velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1985 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
Vastaus
Raastuvanoikeuden päätös 4.9.1990
A oli palvelulisäpäätösten tekemisen aikaan ollut kuntainliiton palveluksessa apuhoitajana. A:n ja kuntainliiton väliseen palvelussuhteeseen sovellettavat säännökset, myös palkkausta ja sen lisiä koskevat säännökset, olivat luonteeltaan julkisoikeudellisia. Tehdessään päätöstä palvelulisästä kuntainliiton viranhaltija oli soveltanut julkisoikeudellisia ikä- ja palvelulisäsäännöksiä. Kysymys oli siten ollut toiminnasta, jossa käytetään julkista valtaa.
Mainittuihin 23.4.1982 ja 27.3.1985 tehtyihin palvelulisäpäätöksiin oli annettu valitusosoitus. A ei ollut hakenut päätöksiin muutosta. Hän ei ollut myöskään esittänyt pätevää syytä, miksi hän ei ollut hakenut päätöksiin muutosta. Sen vuoksi hänellä ei ollut oikeutta saada kuntainliitolta korvausta vahingosta, jolta hän hakemalla muutosta palvelulisäpäätöksiin olisi voinut välttyä.
Raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. A on velvoitettu korvaamaan kuntainliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.9.1991
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 9.1.1992. A on toistanut kanteessa esittämänsä vaatimukset ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen kaikissa oikeusasteissa.
Kuntainliitto on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.5.1993
Perustelut
Kanteessaan A on vaatinut Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntainliitolta vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n nojalla korvausta, koska kuntainliiton henkilöstösihteeri oli kuntainliiton puolesta antamillaan virheellisillä palvelulisäpäätöksillä aiheuttanut A:lle 2 000 markan palvelulisien menetyksen.
Henkilöstösihteeri on myöntänyt A:lle toisen ja kolmannen palvelulisän kanteessa mainituin tavoin liian myöhään ja siten virheellään työssä aiheuttanut, ettei A:lle ole maksettu 2 000 markan palvelulisiä. Tästä huolimatta A on kuitenkin virkasäännön mukaan säilyttänyt oikeutensa säädettyihin palvelulisiin. Oikeutensa niihin hän on menettänyt vasta kolmen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jona palvelulisä olisi ollut maksettava. Tämä menetys ei ole johtunut henkilöstösihteerin virheestä, vaan virkasäännön vanhentumismääräyksestä. Näin ollen kuntainliitto ei ole velvollinen maksamaan A:lle vahingonkorvausta palvelulisien menetyksestä.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Nuorempi oikeussihteeri Hyvärinen: A on ollut kuntainliittoon julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa, jonka ehdot ovat määräytyneet kuntainliiton virkasäännön ja virkaehtosopimuksen perusteella. Kuntainliitto on työnantajana ollut velvollinen palkan ja sen lisien maksamiseen A:lle ja vastaa sopimussuhteita koskevien periaatteiden ja oikeussuhteen ehtojen mukaisesti velvoitteistaan ja niiden rikkomisesta. Palvelulisäpäätösten osalta ei ole kysymys julkisen vallan käyttämisestä eikä A:n vahingonkorvausvaatimus ottaen huomioon vahingonkorvauslain 1 luvun 1 § tule ratkaistavaksi sanotun lain nojalla.
Palvelussuhteen ehtojen ja palvelulisäpäätösten yhteydessä annettujen valitusosoitusten mukaan A:n olisi tullut hakea muutosta virheellisiin päätöksiin 14 päivän kuluessa päätösten tiedoksi saamisesta tai vaatia niiden oikaisemista kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona asianomainen palkkaerä olisi ollut maksettava. Kun A ei ole palvelussuhteen ehtojen mukaisesti huomauttanut palvelulisien virheellisestä suorittamisesta, joka on perustunut laskuvirheeseen, ennen kuin 5.9.1988 päivätyssä kirjelmässä, hän on menettänyt oikeutensa saada vahingonkorvausta.
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettane. A velvoitettaneen korvaamaan kuntainliiton vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla.
Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn mietinnön.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
A velvoitetaan korvaamaan kuntainliiton vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Roos ja Tulokas (eri mieltä) sekä ylimääräinen oikeusneuvos Pellinen
---
[SV]
Omröstn.
En arbetstagare hos ett kommunalförbund hade inte fått en del av sina tjänstgöringstillägg enligt tjänstestadgan då de på grund av personalsekreterarens fel hade betalats ut från och med en alltför sen tidpunkt. Ett skadeståndsanspråk mot kommunalförbundet på grund av 3 kap. 1 § skadeståndslagen förkastades eftersom rätten till tjänstgöringstilläggen hade gått förlorad till följd av en preskriptionsbestämmelse i tjänstestadgan och inte på grund av det felaktiga betalningsbeslutet.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret