Supreme Court held air pistol not a deadly weapon; robbery charges reduced from aggravated to basic under Finnish Penal Code.
Finnland (FI)
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland reduced the defendant's sentence by reclassifying two aggravated robberies as basic robberies. The lower courts had deemed an air pistol used as a weapon sufficient for aggravation, but the Supreme Court found it lacked the lethality required by law. Consequently, the court lowered the total sentence while affirming the conviction for robbery.
Legislator-Regeste
KI-generiertRikoslain 31 luvun 2 §:n 3 ja 4 kohta; An air pistol used in robbery does not constitute a deadly weapon if it lacks the lethality specified in the statute, and the victims' inability to defend themselves does not automatically satisfy the aggravating circumstances of the law.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Kysymys siitä, oliko ryöstö törkeä.
RL 31 luku 2 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Laihian kihlakunnanoikeuden päätös 3.10.1991
Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on velvoittanut A:n maksamaan korvauksia ja määrännyt rikoksentekovälineet menetetyiksi valtiolle, rikoslain 31 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n kahdesta törkeästä ryöstöstä kummastakin 3 vuodeksi vankeuteen eli vankeusrangaistukset yhdistettyinä 4 vuodeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetysaikaa 22.8. - 2.10.1991 vastaavat 1 kuukausi 11 päivää.
Vaasan hovioikeuden päätös 10.1.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on todennut, että A oli käyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostettuja rikoksia tehdessään tehosteena ilmapistoolia, jonka tosin ei ollut näytetty olleen luodilla ladattu, mutta joka ulkomuodoltaan erehdyttävästi oli muistuttanut tehokkaampaa pistoolia. Ilmapistoolin käyttäminen oli ollut tekojen täyttämisen kannalta varsin keskeistä. Näiden seikkojen vuoksi ilmapistoolia oli pidettävä rikoslain 31 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna ampuma-aseena.
Hovioikeus on edelleen todennut, että A oli suorittanut tekonsa syrjäisissä pankin konttoreissa varmistauduttuaan siitä, ettei pankeissa ollut muita henkilöitä kuin yksi pankkivirkailija. Syrjäisten pankin konttoreiden yksin olleet pankkivirkailijat olivat olleet heitä ilmapistoolilla uhanneeseen A:han nähden ammattinsa vuoksi kykenemättömiä puolustamaan itseään ja pankissa olleita rahoja. Tekojen kokonaisarvostelun osalta hovioikeus on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden perustelut.
Näillä perusteilla hovioikeus on muutoin pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen mutta alentanut A:lle kummastakin teosta tuomitun rangaistuksen 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta ja yhdistänyt ne 3 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeutta, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 22.8.1991 -9.1.1992 vastaavat 4 kuukautta 19 päivää.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 2.4.1992. A on valituksessaan vaatinut, että hänen katsotaan syyllistyneen vain kahteen ryöstöön ja että hänelle tuomittua rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.
Virallinen syyttäjä, B ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. B ja C ovat vaatineet vastauskulujensa korvaamista, B korkoineen.
VÄLITOIMI
Keskusrikospoliisin rikoslaboratorio on antanut siltä ilmapistoolin hengenvaarallisuudesta pyydetyn lausunnon. Virallinen syyttäjä, B ja A ovat antaneet lausunnon johdosta selityksensä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.12.1992
Perustelu
Ryöstössä tehosteena käytetty ilmapistooli ei ole ampumaase eikä se luodin nopeuteen ja läpäisykykyyn nähden ole ollut rikoslain 31 luvun 2 §:n 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla hengenvaarallinen.
Pankkivirkailijat, joihin väkivallan uhka on kohdistunut, ovat olleet hovioikeuden toteamin tavoin konttoreissa yksin. Heidän toimeensa kuuluva työ tai tehtävä ei kuitenkaan ole edellä mainitun pykälän 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla estänyt heitä puolustamasta itseään tai pankin omaisuutta.
A:n teot on siten luettava hänen syykseen rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuina ryöstöinä.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta rikoslain 31 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla kahdesta ryöstöstä kummastakin 2 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Mainitut rangaistukset ja Vaasan hovioikeuden 23.6.1992 A:lle jatketusta rikoksesta, joka käsittää kuusitoista yksin teoin tehtyä väärennystä ja petosta sekä neljä väärennystä, tuomitsema 1 vuoden vankeusrangaistus, kahdesta petoksesta tuomitsemat 30 ja 60 päivän vankeusrangaistukset sekä jatketusta rikoksesta, joka käsittää yhdeksän yksin teoin tehtyä väärennystä ja petosta, tuomitsema 3 kuukauden vankeusrangaistus yhdistetään 3 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeutta. Yhdistetystä rangaistuksesta vähennetään rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden määräämät 4 kuukautta 19 päivää ja mitä rangaistuksesta jo on pantu täytäntöön.
Asian näin päättyessä C ja B saavat pitää heille vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut vahinkonaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Lindholm, Taipale, Suhonen ja Sevon
---
[SV]
Fråga om ett rån var grovt.
SL 31 kap 2 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret