Supreme Court allows bank to use time deposit as primary security despite secondary intent argument.

Ään.

A oli luovuttanut määräaikaistalletuksensa pankille vakuudeksi B:n tältä saamasta lainasta. Kun muusta ei näytetty pankin ja A:n kesken sovitun, A:n vastuu pankkiin nähden katsottiin kauppakaaren 10 luvun 8 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti B:n velkavastuuseen nähden toissijaiseksi. Vrt. myös KKO:1988:12

KK 10 luku 8 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on Osuuspankki Yhteistuelle 3.3.1988 tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli 22.10.1984 tehdyllä kauppakirjalla myynyt osakeyhtiö B:lle Asunto Oy Kirkkonummen Hopealehdon osakekannan 5 000 000 markan kauppahinnasta. Kauppakirja oli allekirjoitettu osuuspankin konttorissa. Kauppahinnan osittaista suoritusta varten ostaja oli saanut osuuspankilta 2 500 000 markan lainan. Lainan vakuudeksi osakeyhtiö B oli pantannut pankille kaupan kohteena olleen yhtiön osakekannan. Pankin ilmoituksen mukaan lainan myöntämisen ehtona oli ollut, että mainittujen osakkeiden lisäksi pankille annettiin pantiksi vähintään 1 000 000 markan edestä kaupassa syntyviä talletustodistuksia, jotta vakuudet olisivat riittäneet.

Pankin taholta panttausasia oli esitetty A:lle siten, että pantattava miljoonan markan talletustodistus oli lisävakuutena ostajan panttaaman osakekannan jälkeen ja että se realisoitui ainoastaan siinä tapauksessa, että mahdollisesta osakekannan myynnistä kertyvät tulot eivät riittäneet ostajan pankilta saaman lainan suorittamiseen.

Kaupantekotilaisuudessa 22.10.1984 A:lle ei ollut esitetty osakeyhtiö B:n puolesta allekirjoitettua panttaussitoumusta, eikä A:n omaa panttaussitoumusta ollut pankin taholta asiallisesti täytetty. Pankin virkailija oli merkinnyt sitoumukseen pelkästään käsin "1 mmk", minkä jälkeen A oli allekirjoittanut panttaussitoumuksen uskoen asian olevan kunnossa. Pankin virkailija oli tällöin luvannut toimittaa A:lle jäljennöksen panttaussitoumuksesta.

Kun jäljennös oli lukuisten pyyntöjen jälkeen usean viikon kuluttua toimitettu, oli yllättäen käynyt ilmi, että panttaussitoumus oli pankin toimesta täytetty vastoin kaupantekotilaisuudessa sovittua. Pankin täyttämän sitoumuksen mukaan pantti oli merkitty annetuksi pankille kaikkien osakeyhtiö B:n ja myös ulkopuolisen Q Oy:n silloisten ja vieläpä vastedes syntyvien sitoumusten ja velvoitteiden vakuudeksi.

Nähtyään vastoin kaupantekotilaisuudessa puhuttua täytetyn panttaussitoumuksen A oli ulkomaanmatkansa johdosta pyytänyt isäänsä C:tä, joka oli ollut kaupantekotilaisuudessa läsnä, menemään pankkiin oikaisemaan virheellisesti täytetyn panttaussitoumuksen. Jo kaupantekotilaisuudessa läsnä ollut virkailija oli tällöin kirjannut panttaussitoumuksen "vakuudeksi kaikista sitoumuksista ja velvoitteista, joissa allekirjoittanut tai joku meistä tai osakeyhtiö B laina n:o 554223 8097 5102 mk 2.500.000:-".

Tämän täsmennetyn vakuussitoumuksen oli 17.12.1984 allekirjoittanut C A:n valtakirjan nojalla. Valtakirjan mukaan sitoumuksen sanamuotoa oli muutettava "siten, että sitoumuksessa mainitaan, sitoumusta annettaessa sovittu maininta, että takuu koskee vain Asunto Oy Kirkkonummen Hopealehdon osakkeisiin n:ot 1-400 kohdistuvaa velkaa 22 päivään lokakuuta 1986 saakka, tai jos osakkeet sitä ennen myydään kolmannelle henkilölle, vain niiden uudelleenmyyntiin saakka ja sitoumuksista poistetaan maininta yleispanttauksesta".

Tämän jälkeen asian piti olla kunnossa. Käydessään pankissa vuoden 1985 ja alkuvuoden 1986 aikana A oli tiedustellut, miten osakeyhtiö B oli hoitanut lainansa. Pankin virkailija oli vastannut, ettei yhtiön laina enää koskenut A:ta ja ettei tällä muutenkaan ollut syytä huoleen, koska pantatusta osakekannasta sitä myytäessä saataisiin vähintään 2,5 miljoonaa markkaa.

Kirjeellään 5.6.1986 osuuspankki oli kuitenkin yllättäen ilmoittanut irtisanoneensa kyseisen osakeyhtiö B:n lainan ja perivänsä luoton realisoimalla A:n talletuksen. Näin olikin tapahtunut 12.6.1986 ja talletuksen pääoma oli käytetty pankin osakeyhtiö B:ltä ja/tai Q Oy:ltä olevan saatavan kuittaamiseen.

Kesän ja syksyn 1986 aikana käytyjen neuvottelujen jälkeen pankki oli lopulta osakeyhtiö B:n puolesta ja panttisitoumuksen valtuuttamana myynyt Asunto Oy Kirkkonummen Hopealehdon osakekannan 2,6 miljoonan markan kauppahinnasta 4.11.1986 päivätyllä kauppakirjalla.

Tähän kauppaan asti A oli ollut siinä uskossa, että hän tuli osakekannan kaupasta saamaan panttaamansa talletustodistuksen arvon takaisin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Jälkeenpäin oli käynyt ilmi, että se panttaussitoumus, jolla osakeyhtiö B oli 22.10.1984 pantannnut asuntoyhtiön osakekannan pankille, ei ollutkaan pelkästään asuntoyhtiön kauppahinnan suorittamista varten otetun 2 500 000 markan lainan vakuutena, vaan kaikkien niin osakeyhtiö B:n kuin myös Q Oy:n silloisten ja vastedes syntyvien sitoumusten ja velvoitteiden vakuutena. Käyttäessään A:n talletustodistusten pääoman mainituilta yhtiöiltä olevien saataviensa kuittaamiseen pankki oli onnistunut välttymään luottotappioilta.

Näin Osuuspankki Yhteistuki oli menetellyt vastoin sitä mitä A:n kanssa oli 22.10.1984 sovittu ja hyvän pankkitavan vastaisesti. Pankin toiminnan johdosta A oli menettänyt talletustodistuksen pääoman 1 000 000 markkaa ja sille ajalta 22.10.1985 - 22.10.1986 laskettavan koron 80 000 markkaa. Sen vuoksi A on vaatinut pankin velvoittamista suorittamaan hänelle vahingonkorvauksena 1 080 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.10.1986 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Raastuvanoikeuden päätös 4.10.1989

Keskeinen kysymys jutussa oli se, oliko A:n tekemää panttausta pidettävä toissijaisena vakuutena osakeyhtiö B:n panttaamien Asunto Oy Kirkkonummen Hopealehdon osakkeiden jälkeen vaiko ei.

Asiassa todistajana kuultu Osuuspankki Yhteistuen palveluksessa oleva pankinjohtaja Y oli kertonut, että pankki oli pitänyt kyseisten osakkeiden vakuusarvona 2 100 000 markkaa. Näin ollen oli ymmärrettävää, että pankki oli vaatinut 2 500 000 markan luoton myöntämisen ehdoksi muita vakuuksia. A ei ollut edes väittänyt, että hän olisi ennen panttaussitoumuksensa allekirjoitusta vaatinut pankilta tai osakeyhtiö B:ltä selvitystä siitä, tultaisiinko sanotut osakkeet panttaamaan myös muiden luottojen kuin osakeyhtiö B:n edellä mainitun luoton vakuudeksi. Vastuunsa rajoittamista toissijaiseksi A ei ollut vaatinut vielä siinäkään vaiheessa kun hänen panttaussitoumuksensa sisältöä oli olennaisesti muutettu joulukuussa 1984.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, ettei A:n antamaa panttaussitoumusta voitu tulkita toissijaiseksi vakuudeksi. Osakeyhtiö B:n laiminlyötyä saamaansa 2 500 000 markan luottoon perustuvan maksuvelvollisuutensa pankki oli irtisanonut luoton 4.6.1986 ja realisoinut A:n panttaaman määräaikaistalletuksen sekä 12.6.1986 käyttänyt sen pääoman osakeyhtiö B:n luoton lyhennykseen, korkoihin, viivästyskorkoihin ja kuluihin. Määräaikaistalletukselle sen lopetuspäivään 12.6.1986 kasvaneen koron 51 784,72 markkaa pankki oli käyttänyt A:n pankista saamien muiden lainojen lyhennyksiin ja korkoihin.

Pankilla oli ollut oikeus käyttää A:n panttaama määräaikaistalletus ensisijaisena vakuutena. Pankin menettelyä ei voitu pitää asianosaisten kesken 22.10.1984 sovitun eikä hyvän pankkitavan vastaisena. A ei ollut menettänyt panttaamansa määräaikaistalletuksen pääomaa ja sille laskettavaa korkoa pankin toimenpiteiden johdosta. Tämä menetys oli johtunut yksinomaan siitä, että osakeyhtiö B oli laiminlyönyt pankilta saamansa 2 500 000 markan määräisen luoton takaisinmaksamisen. Raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut 57 000 markalla 16 prosentin korkoineen 4.10.1989 lukien.

Vaatimukset hovioikeudessa

A on toistaen kanteensa ja täsmentäen korvausvaatimuksensa markkamäärän vaatinut, että Osuuspankki Yhteistuki velvoitetaan suorittamaan hänelle 784 151,96 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.11.1986 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.3.1991

Hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n velvollisuudesta suorittaa Osuuspankki Yhteistuelle oikeudenkäyntikulujen korvausta. Osuuspankki Yhteistuki on velvoitettu suorittamaan A:lle korvauksena pankin osakeyhtiö B:n lainan maksuksi perusteettomasti käyttämästä A:n määräaikaistalletuksesta 784 151,96 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.11.1986 lukien. Vielä pankki on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista asiassa 60 000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien. Koska raastuvanoikeuden päätöstä oli muutettu, ei pankille tullut korvausta vastauskuluistaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 4.7.1991.

Osuuspankki Yhteistuki on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

Korkein oikeus on 8.7.1991 määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 21.12.1992

Perustelut

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Täytäntöönpanokielto raukeaa asian näin päättyessä.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Vuorela:

Korkein oikeus lausunee perusteluinaan:

A:n 26.10.1984 päivätty sitoumus 1 000 000 markan määräaikaistalletuksen panttauksesta on koskenut kaikkia osakeyhtiö B:n ja Q Oy:n sitoumuksia Osuuspankki Yhteistuelle. Tämän yleispanttaussitoumuksen tilalle on annettu 17.12.1984 allekirjoitettu sitoumus, jossa määräaikaistalletuksen panttausta on rajoitettu siten, että se on tullut koskemaan ainoastaan osakeyhtiö B:n Osuuspankki Yhteistuelta Asunto Oy Kirkkonummen Hopealehdon osakekannasta 22.10.1984 tehtyä kauppaa varten saamaa 2 500 000 markan lainaa.

Näin täsmennetyn panttaussitoumuksen sisältö vastaa sitä, mitä A:n asiamies on pankissa A:n yksilöidyn valtakirjan nojalla 26.10.1984 päivätyn yleispanttaussitoumuksen muuttamiseksi esittänyt. Valtakirjassa ei ole pyydetty yleispanttaussitoumuksen muuttamista siten, että määräaikaistalletuksesta tulisi toissijainen vakuus, joka saataisiin realisoida vasta saman velan vakuudeksi pantattujen Asunto Oy Kirkkonummen Hopealehdon osakkeiden jälkeen. A on kuitenkin väittänyt, että hän on mainitun valtakirjansa ja 17.12.1984 allekirjoitetun panttaussitoumuksen sanamuodosta huolimatta tarkoittanut määräaikaistalletuksensa vasta toissijaiseksi vakuudeksi osakeyhtiö B:n puheena olevasta velasta.

Riidanalainen panttaussitoumus on syntynyt A:n harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä. Vaikka A olisi panttaussitoumusta täsmennettäessä valtakirjansa sanamuodosta huolimatta tarkoittanut, että hänen määräaikaistalletuksensa on vasta toissijaisena vakuutena, Korkein oikeus katsoo, ettei pankki jutussa esitetyn selvityksen mukaan ole tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää tällaisesta erehdyksestä. A vastaa täsmennetystä pantaussitoumuksestaan sen sanamuodon mukaisesti. Pankki on saanut käyttää A:n määräaikaistalletuksen osakeyhtiö B:ltä olleen saatavansa ensisijaisena vakuutena.

Korkein oikeus lausunee tuomiolauselmanaan:

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja raastuvanoikeuden päätöksen lopputulos jätetään pysyväksi. Kanne hylätään ja Osuuspankki Yhteistuki vapautetaan kaikesta hovioikeuden sille määräämästä korvausvelvollisuudesta. A velvoitetaan korvaamaan Osuuspankki Yhteistuen oikeudenkäyntikulut jutussa 65 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Riihelä: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Portin: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Riihelä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin (eri mieltä), Riihelä (eri mieltä), Ketola ja Wirilander

---

[SV]

Jfr även

KKO:1988:12

Omröstn.

A hade till en bank överlåtit en tidsbunden deposition som säkerhet för ett lån som B fått av banken. Då det inte visats att annat hade avtalats mellan banken och A ansågs A:s ansvar gentemot banken vara subsidiärt i enlighet med den princip som framgår av 10 kap. 8 § handelsbalken.

HB 10 kap 8 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret