Supreme Court allows secured party's claim when they received sufficient info on business sale to exercise rights.

Kiinnityksenhaltija oli neuvotteluissa saanut tietää, että yritys, jonka omaisuuteen oli vahvistettu yrityskiinnitys, oli myynyt liiketoimintojaan kiinnityksenhaltijan saamatta kuitenkaan tarkempaa tietoa luovutuksen ehdoista. Kun yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa (634/84) ei edellytetty tiedon saamista luovutuksen ehdoista, kiinnityksenhaltijan katsottiin neuvotteluissa saaneen luovutuksesta lainkohdassa tarkoitetun tiedon.

Ään.

Kiinnityksenhaltija oli hakenut saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta silloin, kun hän oli jättänyt ulosotonhaltijalle lainhakua koskevan hakemuksen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kansallis-Osake-Pankin kanne Rauman raastuvanoikeudessa

Vaahteravirta Oy oli 15.7.1987 jättänyt konkurssihakemuksen. Kansallis-Osake-Pankki oli sen vuoksi mainitun omavelkaisen takauksen perusteella 24.7.1987 suorittanut Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmariselle 4 172 120,60 markkaa.

Sen vuoksi Kansallis-Osake-Pankki on vaatinut, että

1) raastuvanoikeus vahvistaisi pankin antaneen yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa Consilium - Lönnström Oy:lle tiedoksi lainhakuhakemuksen, jolla pankki oli hakenut maksua luovutetusta yrityskiinnitetystä omaisuudesta

2) raastuvanoikeus määräisi luovutetun yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden käytettäväksi saatavan maksuun, mikä saatava muodostui 3 000 000 markan pääomasta, sille 24.7.1987 lukien maksettavasta 16 prosentin vuotuisesta korosta ja 2 000 markan perimiskuluista sekä Rauman maistraatin 6.1.1988 tuomitsemista 2 000 markan lainhakukuluista 16 prosentin korkoineen 6.1.1988 lukien.

Vielä pankki on vaatinut Consilium - Lönnström Oy:n velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kannetta kehittäessään Kansallis-Osake-Pankki on ilmoittanut saatavansa määräksi 2 167 204,35 markkaa, mille oli pankkitakauksen vastasitoumuksen mukaan laskettava 16 prosentin vuotuinen korko 1.12.1987 lukien, joista määristä saatiin kuitenkin vähentää se määrä, enintään 1 321 722,38 markkaa, joka pankilla oli oikeus kuitata yhtiön talletusvaroista 15.9.1988 Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olevassa jutussa annettavan päätöksen mukaisesti.

Consilium - Lönnström Oy:n vastaus

Consilium - Lönnström Oy on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Yhtiö on lausunut, että Kansallis-Osake-Pankki oli saanut tiedon yrityskaupasta viimeistään 5.3.1987, jolloin alkanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukainen erityinen kuuden kuukauden vanhentumisaika olisi tullut katkaista antamalla Rauman maistraatin välipäätös yhtiölle tiedoksi haasteen tiedoksiannosta säädetyssä järjestyksessä viimeistään 5.9.1987. Tiedoksianto yhtiölle oli tapahtunut vasta 3.11.1987 ja siis myöhään, mistä oli seurannut yrityskiinnityksen raukeaminen. Yhtiö on huomauttanut, että pankki oli aloittanut lainhakumenettelyn ennen kuin se oli saanut haltuunsa kauppakirjan, mikä osoitti, ettei kauppakirjan saaminen lainhakumenettelyn käynnistämiselle ollut ollut välttämätöntä ja tarpeellista. Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa ei edellytetty, että tiedoksianto tapahtui kirjallisesti tai että kiinnityksenhaltija saisi kauppakirjan tai muun asiakirjan nähtäväkseen.

Pankin lainhakukuluja koskevan vaatimuksen osalta yhtiö on todennut, että Turun hovioikeus oli 3.11.1988 antamallaan päätöksellä, joka oli saanut lainvoiman, kumonnut maistraatin päätöksen kokonaisuudessaan, jolloin myös oikeudenkäyntikuluvaatimus oli tullut kumotuksi.

Consilium - Lönnström Oy:n vastakanne

Consilium - Lönnström Oy on vastakanteessaan kertonut, että Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamallaan päätöksellä vahvistaman väliaikaisen takavarikon torjumiseksi yhtiö oli joutunut toimittamaan Rauman kaupunginvoudille Suomen Vakuutus Osakeyhtiön 24.11.1987 antaman 3 400 000 markan takaussitoumuksen. Takaussitoumuksesta aiheutui yhtiölle kustannuksia siihen saakka, kunnes se vapautettiin.

Sen vuoksi Consilium - Lönnström Oy on vaatinut, että raastuvanoikeus kumoaisi Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamallaan päätöksellä määräämän väliaikaisen takavarikon sekä velvoittaisi Kansallis-Osake-Pankin välittömästi vapauttamaan Suomen Vakuutus Osakeyhtiön antaman takaussitoumuksen ja maksamaan Consilium - Lönnström Oy:lle sitoumuksesta aiheutuvista kustannuksista 0,6 prosenttia vuotuista korkoa 3 400 000 markalle 24.11.1987 lukien takaussitoumuksen vapauttamiseen saakka. Yhtiö on myös pyytänyt oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Kansallis-Osake-Pankin vastaus vastakanteeseen

Kansallis-Osake-Pankki on kiistänyt vastakanteen ja vaatinut, että sen kulut tulisi korvata niin kuin se oli asiassa vaatinut.

Raastuvanoikeuden päätös 25.7.1989

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi seuraavaa.

Todistajana kuultu Lönnström Oy:n kirjanpitopäällikkö Liisa Maija Jäntti oli kertonut, että Vaahteravirta Oy:n ja Consilium Ab:n välisestä yrityskaupasta oli kerrottu useissa 10.2.1987 ilmestyneissä sanomalehdissä. Pankin Rauman konttorissa 5.3.1987 käydyssä neuvottelussa, jossa Jäntti oli ollut läsnä, oli Consilium - Lönnström Oy:n ja Consilium Ab:n taholta kerrottu pankin edustajille, muun muassa pankin Rauman konttorin esimiehelle Tapio Aholle, että Consilium Ab oli ostanut toiminnot eikä osakkeita ja että osto käsitti rahoitusomaisuuden, käyttöomaisuuden, vaihto-omaisuuden ja niitä vastaavat velat sekä tilauskannan. Sanotussa neuvottelussa oli myös keskusteltu tulevaisuuden rahoituksesta sekä lainojen ja tilien siirrosta.

Todistajana kuultu pankinjohtaja Aho oli puolestaan kertonut lukeneensa yrityskauppaa koskevan uutisen LänsiSuomi nimisestä sanomalehdestä 9. tai 10.2.1987 ja käyneensä samana päivänä Lönnström Oy:ssä tapaamassa toimitusjohtaja Kari Nurmea. Aho oli tuolloin saanut tietää Lönnström Oy:n myyneen toimintojaan perustettavalle yhtiölle. Aho on kertonut tuolloin saaneensa yleisen tiedon siitä, että kauppa oli tehty, mutta tarkempaa tietoa kaupan sisällöstä hän ei ollut saanut. Kauppakirjaa ei hänelle ollut esitetty. Pankissa 5.3.1987 Consilium -Lönnström Oy:n ja Consilium Ab:n kanssa käydyissä neuvotteluissa oli keskusteltu yrityskaupasta ja tulevaisuuden rahoituksesta sekä lainojen ja tilien siirroista. Kauppakirjan Aho oli saanut nähdäkseen vasta 21.5.1987. Tuolloinkaan hän ei ollut saanut sitä haltuunsa.

Raastuvanoikeus on katsonut todistajankertomusten nojalla selvitetyksi, että Kansallis-Osake-Pankki oli viimeistään 5.3.1987 käydyissä neuvotteluissa saanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon 21.2.1987 tehdystä kaupasta, jolla Vaahteravirta Oy oli myynyt yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuutensa, johon oli vahvistettu yrityskiinnitys, Consilium Ab:lle perustettavan yhtiön lukuun.

Koska luovutuksensaaja ei ollut ottanut vastatakseen kiinnitetystä saatavasta, pankin olisi tullut hakea saatavansa kiinnitetystä omaisuudesta antamalla sitä koskeva haaste tai lainhakuasiassa annettu välipäätös tiedoksi Consilium - Lönnström Oy:lle viimeistään 5.9.1987. Tiedoksianto oli kuitenkin tapahtunut vasta 3.11.1987.

Sen vuoksi ja kun kanteessa mainittujen velkakirjojen maksamisen vakuudeksi 14.2.1986 vahvistettu yrityskiinnitys oli näin rauennut, raastuvanoikeus on hylännyt pankin kanteen. Raastuvanoikeus on määrännyt, että Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamalla päätöksellä määräämä takavarikko oli peruuntuva kannetta koskevan ratkaisun saatua lainvoiman. Raastuvanoikeus on hylännyt Consilium -Lönnström Oy:n vastakanteessaan esittämän vaatimuksen takavarikon torjumiseksi annetusta takaussitoumuksesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta, koska yhtiö oli asettanut vakuuden omasta aloitteestaan välttääkseen hankaluuksia ja julkisuutta toiminnassaan. Pankki on vielä velvoitettu korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 37 723,75 markalla 16 prosentin korkoineen 25.7.1989 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 25.1.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Kansallis-Osake-Pankki ja Consilium - Lönnström Oy olivat saattaneet jutun, on lausunut seuraavaa.

Vaahteravirta Oy oli ilmoittanut Kansallis-Osake-Pankille 4.5.1987 päivätyllä kirjeellä seuraavaa:

"Tiedoksenne ilmoitamme, että yhtiömme on 21.2.1987 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt liiketoimintansa Ruotsista olevalle Consilium AB:lle perustettavan yhtiön lukuun. Yhtiö on sittemmin perustettu ja se on merkitty kaupparekisteriin 8.4.1987. Yhtiön toiminimi on Ab Consilium - Lönnström Oy.

Mainitun kauppakirjan mukaisesti ovat yhtiömme pankissanne olevat talletukset ja vakuudet siirtyneet Ab Consilium -Lönnström Oy:lle, jolla on siis vapaa valta disponoida näistä varoista.

Yhtiömme toiminimi Lönnström Oy on muutettu Vaahteravirta Oy:ksi, mikä muutos merkitty kaupparekisteriin 8.4.1987."

Jutussa oli todistajankertomusten ja eräiden asiakirjojen avulla esitetty selvitystä siitä, että Kansallis-OsakePankin Rauman konttorissa oli jo ennen ilmoituksen tekemistä, muun muassa 5.3.1987 käyty yrityskauppaa koskevia neuvotteluja, joissa konttorin esimies Tapio Aho oli tullut tietoiseksi siitä, että tällainen kauppa oli tehty. Kauppakirjaa ei hänelle oltu neuvottelujen yhteydessä esitetty, vaan sen hän oli saanut nähtäväkseen vasta 21.5.1987.

Kansallis-Osake-Pankille oli neuvottelujen yhteydessä luovutettu 22.4.1987 päivätty vakuutukseksi otsikoitu asiakirja, jossa Ab Consilium - Lönnström Oy oli ilmoittanut nyt kysymyksessä olevassa kaupassa sovituksi muun muassa, että yhtiö otti vastatakseen Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen lainan, jonka suorittamisen vakuudeksi pankki oli antanut pankkitakauksen, jonka vastavakuutena oli nyt riidan kohteena oleva Lönnström Oy:n omaisuuteen kohdistuva yrityskiinnitys. Consilium - Lönnström Oy oli ilmoittanut, että 22.4.1987 päivätty vakuutus oli esitetty useille eri rahalaitoksille vain osoitukseksi siitä, että yrityskauppa oli tehty, kun ostajayhtiö etsi itselleen sopivaa rahoituspankkia. Yhtiön ilmoituksen mukaan mainittu laina ei erinäisistä syistä siirtynytkään kaupan yhteydessä heidän vastattavakseen.

Todistajankertomuksilla ei ollut vastoin 4.5.1987 päivättyä ilmoitusta näytetty, että Kansallis-Osake-Pankki olisi ennen tätä ajankohtaa saanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon luovutuksesta. Elinkeinonharjoittajalla, jonka omaisuuteen oli vahvistettu yrityskiinnitys, oli yrityskiinnityslain 34 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus.

Kansallis-Osake-Pankin kanteessa tarkoitetussa luovutuksessa oli luovuttajankin 4.5.1987 tekemän ilmoituksen mukaan ollut kysymys yrityskiinnityslain 10 §:ssä tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta. Lahden tuotantoyksikkö oli luovutettu käytännössä samanaikaisesti yhtiön liiketoiminnasta pääosan muodostaneen Raumalla olevan liiketoiminnan kanssa.

Koska Kansallis-Osake-Pankki oli yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa hakenut saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle, yrityskiinnityksen tuottama panttioikeus Consilium - Lönnström Oy:lle luovutettuun omaisuuteen oli pysynyt voimassa. Kansallis-Osake-Pankilla kiinnityksenhaltijana oli oikeus maksun saantiin luovutetusta omaisuudesta.

Luovutettu omaisuus vastasi 14.2.1986 vahvistetun yrityskiinnityksen perusteella ainoastaan 1 000 markan perimiskuluista velkakirjaa kohti eli kahden kysymyksessä olevan velkakirjan osalta yhteensä 2 000 markan kuluista, minkä vuoksi Kansallis-Osake-Pankin perimis- ja lainhakukuluja koskeva vaatimus oli hylättävä 2 000 markkaa ylittävältä osalta.

Asia oli ollut siinä määrin sekava ja epätietoinen, että oli perusteltua aihetta määrätä asianosaiset pitämään näillä jutusta olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että Kansallis-Osake-Pankki on vapautettu suorittamasta Consilium - Lönnström Oy:lle maksettavaksi tuomittua korvausta oikeudenkäyntikuluista. Consilium - Lönnström Oy on velvoitettu Lönnström Oy:ltä 21.2.1987 tehdyllä luovutussopimuksella ostamansa, Lönnström Oy:n elinkeinotoimintaan kuuluneen yrityskiinnityksen alaisen irtaimen omaisuuden arvosta suorittamaan Kansallis-Osake-Pankille 2 167 204,35 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.12.1987 lukien, josta määrästä kuitenkin oli vähennettävä se määrä, enintään 1 321 722,38 markkaa, joka Helsingin raastuvanoikeudessa vireillä olevassa jutussa annettavan lainvoimaisen päätöksen mukaan pankilla oli oikeus kuitata vapautuvista talletusvaroista 15.9.1988, sekä perimiskuluja 2 000 markkaa.

Turun hovioikeuden 2.11.1987 antamallaan päätöksellä 021087-N:o 1906 1987 U 2 Rau M UD 66/87 määräämä takavarikko oli voimassa, kunnes juttu oli lainvoimaisesti ratkaistu.

Muutoin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi. Kansallis-Osake-Pankki on saanut pitää sillä jutussa olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. Jutun näin päättyessä Consilium - Lönnström Oy:n vaatimus saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa on hylätty.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 26.9.1991.

Consilium Bulk Oy, entinen Consilium - Lönnström Oy, on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista sekä vastakanteensa hyväksymistä. Yhtiö on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Kansallis-Osake-Pankki on antanut pyydetyn vastauksen, jossa pankki on vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.11.1992

Perustelut

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin (634/84) mukaan kiinnitys raukeaa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kiinnityksenhaltija sai tiedon yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden luovutuksesta ja viimeistään kahden vuoden kuluttua luovutuksesta, jollei hän siihen mennessä hae saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoita siitä rekisteriviranomaiselle.

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentti ei sanamuotonsa mukaisesti edellytä tiedon saamista luovutuskirjasta tai luovutuksen ehdoista, vaan riittää, että kiinnityksenhaltijan näytetään tulleen tietoiseksi yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden luovutuksesta. Määräaika hakea saatavan maksua kiinnitetystä omaisuudesta on tässä tapauksessa siten alkanut 5.3.1987, jolloin pidetyssä neuvottelussa pankin Rauman konttorin esimies Tapio Aho on myöntänyt saaneensa tiedon luovutuksesta.

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin mukaan kiinnityksenhaltijan on estääkseen kiinnityksen raukeaminen kuudessa kuukaudessa haettava saatavansa maksua ja ilmoitettava siitä rekisteriviranomaiselle. Säännöksen tarkoituksena on saada lyhyessä määräajassa rekisteriviranomaiselle tieto siitä, onko yrityskiinnitys luovutuksen jälkeen voimassa vai ei. Säännöksen tarkoituksena on siten palvella rekisterilaitoksen tarpeita ja sen vuoksi riittää, että kiinnityksenhaltija ilmoittaa rekisteriviranomaiselle ryhtyneensä hakemaan saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta jätettyään sitä koskevan hakemuksen viranomaiselle. Kysymyksessä ei siten ole sellainen velallisen suojaksi asetettu erityinen vanhentumisaika, joka olisi katkaistava antamalla siitä velalliselle tieto haasteen tiedoksiantamisesta säädetyssä järjestyksessä.

Kansallis-Osake-Pankki on 24.7.1987 eli kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta tiedon saatuaan jättänyt lainhakua koskevan hakemuksen Rauman maistraatille sekä ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle.

Kansallis-Osake-Pankki on siis yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin (634/84) mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa hakenut saatavansa maksua luovutetusta kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Jutun näin päättyessa hylätään Consilium Bulk Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus. Asian laadun vuoksi KansallisOsake-Pankki saa pitää vahinkonaan oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Takkunen:

Ehdotus perusteluiksi: Kansallis-Osake-Pankin Rauman konttorin esimies Tapio Aho on keväällä 1987 käydyissä neuvotteluissa tullut tietoiseksi siitä, että Lönnström Oy oli myymässä liiketoimintaansa Ruotsista olevalle Consilium AB:lle perustettavan yhtiön lukuun. Aho on myös saanut tietää, että luovutus oli tapahtunut. Neuvotteluissa, joissa Ahon ja kirjanpitopäällikkö Liisa Maija Jäntin kertomuksen mukaan lähinnä oli käsitelty rahoituskysymyksiä, ei Aholle pyynnöistä huolimatta ollut esitetty 21.2.1987 allekirjoitettua luovutuskirjaa. Kun on ollut epäselvää, olivatko Lönnström Oy:n Kansallis-Osake-Pankissa olevat talletukset ja vakuudet siirtyneet luovutuksessa uudelle omistajalle, Vaahteravirta Oy on 4.5.1987 päivätyllä, hovioikeuden tuomiossa kerrotulla kirjeellä ilmoittanut luovutuksesta pankille. Luovutuskirjan, jossa silloinkaan ei ollut ollut mukana liitteitä, Aho on saanut nähtäväkseen vasta 21.5.1987.

Yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentin (634/84) mukaan yrityskiinnitys raukeaa kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun kiinnityksenhaltija sai tiedon luovutuksesta ja viimeistään kahden vuoden kuluttua luovutuksesta, jollei kiinnityksenhaltija siihen mennessä hae saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoita siitä rekisteriviranomaiselle. Mainittu lainkohta ei sanamuotonsa mukaan edellytä tiedon saamista luovutuskirjasta tai luovutuksen ehdoista. Kiinnityksenhaltijan tulee kuitenkin saada sellainen tieto luovutuksesta, että kiinnityksenhaltijalla on edellytykset harkita, onko luovutus käsittänyt yrityskiinnityslain 10 §:n 1 momentissa (634/84) tarkoitetun yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden, johon on vahvistettu yrityskiinnitys.

Esitetyn selvityksen mukaan luovutuksen sisällöstä on ennen Vaahteravirta Oy:n pankille lähettämää 4.5.1987 päivättyä kirjettä ollut epäselvyyttä. Jutussa on siten jäänyt näyttämättä, että Kansallis-Osake-Pankki olisi ennen 4.5.1987 päivätyn kirjeen vastaanottamista saanut yrityskiinnityslain 10 §:n 2 momentissa (634/84) tarkoitetun tiedon siitä, että luovutus käsitti yrityksen ja kaiken elinkeinotoimintaan kuuluvan omaisuuden, johon oli vahvistettu yrityskiinnitys. Jättäessään lainhakua koskevan hakemuksen Rauman maistraattiin 24.7.1987 ja ilmoittaessaan siitä 29.7.1987 patentti- ja rekisterihallitukselle Kansallis-Osake-Pankki on mainitun lainkohdan mukaisesti ja siinä säädetyssä määräajassa hakenut saatavansa maksua kiinnitetystä omaisuudesta ja ilmoittanut siitä rekisteriviranomaiselle.

Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut.

Päätöslauselmaehdotus: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Consilium Bulk Oy velvoitetaan korvaamaan Kansallis-Osake-Pankin oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Suhonen: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Suhonen.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Lindholm, Suhonen (eri mieltä) ja Sevon

---

[SV]

Inteckningshavaren hade vid förhandlingar fått veta, att ett företag, i vars egendom fastställts företagsinteckning, hade sålt sin affärsverksamhet utan att inteckningshavaren dock fått närmare uppgifter om villkoren för överlåtelsen. Då i 10 § 2 mom. (634/84) företagsinteckningslagen inte förutsattes kännedom om villkoren för överlåtelsen, ansågs inteckningshavaren vid förhandlingarna ha fått sådan kännedom om överlåtelsen som avsågs i lagrummet.

Omröstn.

Inteckningshavaren hade sökt betalning för sin fordran ur den intecknade egendomen när han ingivit sin ansökning om lagsökning till överexekutor.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret