Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
DE FR IT EN
In Legislator analysieren
KKO:1992:116 KI-generiert

Supreme Court annuls lower court decision for applying wrong law to same act causing multiple convictions.

Geschäftsnummer KKO:1992:116
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Abgewiesen (Dismissed)
Originalquelle öffnen Maschinenlesbares Markdown (.md)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court annulled a lower court decision that convicted the defendant for multiple crimes arising from the same act due to incorrect legal application. The defendant had previously been convicted of gross driving under the influence, which legally barred further prosecution for related offenses. The court found the subsequent conviction invalid because it relied on a misapplication of the law regarding the same factual event.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Rikoslaki 7 luku 1 §; oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta: A lower court decision must be annulled if it is based on an obvious incorrect application of law, even if the facts were previously adjudicated.

Schlagwörter

KI-generiert
double jeopardy legal application error same act multiple crimes annulment of judgment criminal procedure law Zweifel an der Rechtswidrigkeit Geeignetheit Vortrittsverletzung

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Rikoslaki 7 luku 1 § (613/74)
Rikoslaki 7 luku 1 § (613/74) ja oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta
oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta
Rikoslaki 7 luku 1 § (613/74) ja oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta
KI-generiert
appeal_1983_eastern-finland__2368
Court holds that driving while intoxicated and surrendering a vehicle to an intoxicated person are distinct crimes.
kko-precedent_2006_76
Supreme Court allows separate drug use charge when no general vs special law relationship exists between traffic offense and drug use.
appeal_1984_helsinki__2686
Court of Appeal dismissed prosecution appeal to increase sentences because the lower court's finding of guilt was not a crime.
appeal_1978_kouvola__387
Court held that a threat to life following immediate physical assault constitutes a single continuous criminal act.
kko-precedent_2007_35
Supreme Court dismisses appeal for annulment filed over one year after judgment became final.

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Virallisen syyttäjän syytteestä kihlakunnanoikeus oli 23.5.1989 lainvoimaisesti tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta rangaistukseen. Asianomistajan syytteestä kihlakunnanoikeus oli 6.3.1990 lainvoimaisesti tuominnut A:n saman teon perusteella yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta rangaistukseen.

Kihlakunnanoikeuden ensimmäinen päätös oli estänyt muita samaan tekoon sisältyneitä rikoksia koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimisen. Jälkimmäinen päätös purettiin, koska se perustui ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

OK 31 luku 8 § 4 kohta

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Anjalankosken kihlakunnanoikeuden päätös 23.5.1989

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli 6.1.1989 Anjalankoskella kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 1,55 promillea olosuhteiden ollessa teko kokonaisuutena huomioon ottaen sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 23 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta 65 päiväsakkoon kukin määrältään 42 markkaa eli maksamaan sakkoa yhteensä 2 730 markkaa. Lisäksi kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 74 §:n, sellaisena kuin tuo lainkohta oli alkuperäisessä muodossaan, nojalla määrännyt A:n ajokieltoon 5.11.1989 asti sekä velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut päihdetutkimuskulut 261 markkaa.

Päätös on saanut lainvoiman.

Rangaistusmääräys 30.6.1989

Rangaistusvaatimuksessa on esitetty, että B oli 6.1.1989 Anjalankoskella kuljettaessaan omistamaansa polkupyörää jättänyt noudattamatta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden lähtiessään ajaen ylittämään risteystä, jolloin hän oli törmännyt oikealta tulleeseen, henkilöautolla ajaneeseen A:han. Sen vuoksi rangaistusvaatimusilmoituksessa on vaadittu B:n tuomitsemista tieliikennelain 98 §:n ja tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin nojalla liikenteen vaarantamisesta 4 päiväsakkoon kukin määrältään 20 markkaa eli maksamaan sakkoa yhteensä 80 markkaa.

Kymin tuomiokunnan rangaistusmääräystuomari on tuominnut B:n vaadittuun rangaistukseen.

Anjalankosken kihlakunnanoikeuden päätös 6.3.1990

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Apulaisoikeuskansleri on 21.10.1991 saattanut kihlakunnanoikeuden päätökset Korkeimman oikeuden tietoon sellaista toimenpidettä varten, johon oli aihetta. A ja B eivät ole antaneet heiltä pyydettyjä vastauksia.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.9.1992

Perustelut

Anjalankosken kihlakunnanoikeus on 23.5.1989 julistamallaan päätöksellä nro 177 tuominnut A:n 6.1.1989 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta rangaistukseen, ajokieltoon ja korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskulut. Päätös on estänyt muita samaan tekoon sisältyneitä rikoksia koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimisen. Tästä huolimatta kihlakunnanoikeus on 6.3.1990 julistamallaan päätöksellä nro 82 tuominnut A:n saman teon perusteella yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta rangaistukseen. Sanottu päätös on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Lainkohdat

Rikoslaki 7 luku 1 § (613/74) ja oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta

Päätöslauselma

Anjalankosken kihlakunnanoikeuden päätös 6.3.1990 nro 82 puretaan muutoin paitsi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevalta osalta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä, Tuleheimo-Takki, Wirilander ja Möller

---

[SV]

På yrkande av allmänna åklagaren hade häradsrätten 23.5.1989 dömt A till straff för grovt rattfylleri. Domen vann laga kraft. På yrkande av målsäganden hade häradsrätten 6.3.1990 för samma gärning dömt A till straff för grovt rattfylleri, äventyrande av trafiksäkerheten och vållande av kroppsskada begångna i en gärning. Även denna dom vann laga kraft.

Häradsrättens tidigare dom hindrade prövningen av straffanspråk på grund av andra brott som ingick i samma gärning. Den senare domen återbröts då den grundade sig på uppenbart oriktig tillämpning av lag.

RB 31 kap 8 § 4 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret