Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
KKO:1990:172 KI-generiert

Supreme Court dismisses late priority claim in bankruptcy due to failure to declare it on the priority declaration day.

Geschäftsnummer KKO:1990:172
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Abgewiesen (Dismissed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court of Finland dismissed the appellant's request to grant priority rights to a salary claim in a bankruptcy proceeding. The lower courts held that the creditor failed to declare the claim with priority rights on the statutory priority declaration day, as required by law. The court ruled that since the priority claim was only asserted during the second creditors' meeting, it could not be treated as a correction of an error made during the initial priority declaration. Consequently, the claim was deemed untimely and inadmissible for priority treatment.

Legislator-Regeste

KI-generiert

According to the Priority Rights Ordinance s. 4 (1) and the Bankruptcy Act s. 24 (1), a creditor must declare the claim and the right to priority on the priority declaration day; a claim for priority rights asserted only at the creditors' meeting is considered untimely and cannot be treated as a correction of an error.

Schlagwörter

KI-generiert
bankruptcy priority rights priority declaration day untimely claim salary claim priority correction of error creditor's meeting Supreme Court of Finland Gültigkeit des Konkurrenzverbots

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Priority Rights Ordinance s. 4 (1)
Bankruptcy Act s. 24 (1)

Zitierte Rechtsprechung

KI-generiert
KKO:1984-II-211
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Ks.

KKO:1984-II-211

Osakeyhtiön konkurssissa oli valvottu yhtiön toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen A:n palkkasaatava. Sille ei tällöin ollut vaadittu etuoikeutta. Palkkasaatavalle oli esiinhuudossa vaadittu etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaista etuoikeutta. Kun valvontakirjelmässä ei ollut ilmoitettu seikkoja, joiden perusteella olisi voitu katsoa ilmeisesti tarkoitetun vaatia saatavalle etuoikeutta, ja kun näin ollen esiinhuudossa ei ollut kysymys valvonnassa tapahtuneen erehdyksen oikaisemisesta, vaan etuoikeuden vaatimisesta vasta tuossa vaiheessa, etuoikeusvaatimus jätettiin myöhään tehtynä tutkimatta.

EtuoikeusA 4 § 1 mom

KS 24 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Valvonta Emmedi Oy:n konkurssissa Helsingin raastuvanoikeudessa

A:n konkurssipesä on Emmedi Oy:n 30.3.1989 alkaneessa konkurssissa määrättynä paikalletulopäivänä 29.6.1989 valvonut muun ohella palkkasaatavan 139.500 markkaa korkoineen.

Esiinhuuto

A:n konkurssipesä on 10.8.1989 Emmedi Oy:n konkurssissa toimitetussa toisessa esiinhuudossa lausunut, että sen tarkoituksena oli ollut valvoa palkkasaatava etuoikeuksin ja että muiden konkurssivelkojien oli täytynyt tämä käsittää. A:n konkurssipesä on vaatinut, että saatava tuomitaan maksettavaksi etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaisella etuoikeudella.

Raastuvanoikeuden konkurssituomio 5.10.1989

Raastuvanoikeus on lausunut, että A:n konkurssipesä oli valvonut A:n palkkasaatavan 139.500 markkaa ajalta 1.12.1987-28.3.1989 ja vaatinut saatavalle etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaista työpalkkasaatavan etuoikeutta vasta toisessa esiinhuudossa. Koska A oli ollut 15.5.1987 lukien Emmedi Oy:n konkurssiin asti yhtiön hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja, Emmedi Oy:n konkurssipesän muiden velkojien ei ollut täytynyt käsittää, että valvonnassa oli ilmeisesti tarkoitettu vaatia A:n palkkasaatavalle etuoikeutta. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt etuoikeusvaatimuksen myöhään tehtynä tutkimatta.

Helsingin hovioikeuden tuomio 19.1.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A:n konkurssipesä oli saattanut asian, on pysyttänyt raastuvanoikeuden konkurssituomion.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 26.4.1990. A:n konkurssipesä on vaatinut, että raastuvanoikeuden ja hovioikeuden ratkaisut kumotaan ja asia palautetaan raastuvanoikeuden käsiteltäväksi velvoituksin ottaa etuoikeusvaatimus tutkittavaksi, tai että Emmedi Oy:n konkurssipesän varoista määrätään maksettavaksi A:n konkurssipesän valvoma palkkasaatava etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa mainituin etuoikeuksin. Lisäksi A:n konkurssipesä on vaatinut, että Emmedi Oy:n konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.000 markalla 16 prosentin korkoineen. Emmedi Oy:n konkurssipesä on antanut siltä vaaditun vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.12.1990

Perustelut

A:n konkurssipesä on Emmedi Oy:n konkurssissa määrättynä paikalletulopäivänä valvonut A:n palkkasaatavan 139.500 markkaa vaatimatta saatavalle etuoikeutta. Konkurssissa toimitetussa toisessa esiinhuudossa on valvotulle palkkasaatavalle vaadittu etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaista etuoikeutta.

Konkurssisäännön 24 §:n 1 momentin mukaan velkojan on paikalletulopäivänä ilmoitettava saatavansa ja se oikeus, jota hän itsellensä vaatii. Valvonnan yhteydessä on näin ollen vaadittava myös saatavalle tuleva etuoikeus. Esiinhuudossa on mahdollista ainoastaan oikaista valvonnassa tapahtuneita erehdyksiä.

A:n konkurssipesän valvontakirjelmässä ei ole ilmoitettu seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa konkurssipesän ilmeisesti tarkoittaneen vaatia palkkasaatavalle etuoikeutta. Vaadittaessa palkkasaatavalle vasta esiinhuudossa etuoikeutta kysymys ei ole ollut valvonnassa tapahtuneen erehdyksen oikaisemisesta, vaan etuoikeuden vaatimisesta vasta tuossa vaiheessa.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n konkurssipesän vasta esiinhuudossa tekemä etuoikeusvaatimus on tehty myöhään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin, Lindholm, Taipale ja Suhonen

---

[SV]

Se

KKO:1984-II-211

I ett aktiebolags konkurs hade bevakats verkställande direktören och styrelsemedlemmen A:s lönefordran. Förmånsrätt hade därvid inte yrkats. Vid uppropet hade för lönefordran yrkats förmånsrätt enligt 4 § 1 mom. förordningen om förmånsrätt. I bevakningsinlagan hade inte angetts omständigheter, varav man kunnat sluta sig till att avsikten uppenbart hade varit att yrka på förmånsrätt. Vid uppropet var det således inte fråga om att rätta ett misstag vid bevakningen, utan att yrka på förmånsrätt först i detta skede. Yrkandet på förmånsrätt upptogs såsom för sent framställt inte till prövning.

F om förmånsrätt 4 § 1 mom

KS 24 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret