Supreme Court dismisses threat and injury charges against brother who failed to foresee sibling's fall from balcony.

A oli asunnossaan uhannut veljeään leipäveitsellä. Viereisessä huoneessa suljetun oven takana ollut B oli tästä hätääntyneenä poistunut kolmannessa kerroksessa sijainneesta asunnosta pudottautumalla parvekkeelta maahan. B:lle oli putoamisesta aiheutunut pysyvä vamma.

Koska A ei ollut uhannut B:tä rikoksella ja kun B:n pudottautuminen parvekkeelta ei ollut ollut A:n ennalta arvattavissa, syyte B:hen kohdistetusta laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä B:n korvausvaatimukset hylättiin.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Tuusulan kihlakunnanoikeuden päätös 8.2.1988

Virallisen syyttäjän ja C:n kohdaltaan asianomistajana ajamasta syytteestä kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 27.12.1986 Järvenpäässä asunnossaan riitaannuttuaan veljensä B:n kanssa ja saatuaan haltuunsa leipäveitsen huitonut sillä keittiössä ja eteisessä kohti B:tä sekä uhannut tätä sanomalla "nyt jätkä lähtee henki", jolloin B:llä ja hänen olohuoneessa olleella tyttöystävällään C:llä oli ollut perusteltu syy omasta ja toisen puolesta vakavasti pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vaarassa.

Uhkauksen jatkuessa B oli huutanut C:lle ja kehottanut häntä poistumaan asunnosta. Tämän jälkeen C, joka ei ollut uskaltanut käyttää poistumistienään asunnon eteistä, jossa A oli C:n tieten ollut veitsi kädessään, A:n uhkauksien pelottamana oli käyttänyt ainoata muuta pakoreittiä ja paennut asunnon olohuoneesta, talon kolmannesta kerroksesta parvekkeen kautta. C:n laskeutuessa parvekkeelta hänen otteensa oli irronnut parvekkeen jäisestä kaiteesta ja hän oli pudonnut maahan. C oli tuolloin loukkaantunut vakavasti, hänen selkärankansa ja oikea nilkkansa olivat murtuneet. C:n selkärankaan oli murtuneen nikaman kasaanpainumisen seurauksena kehittynyt 16 asteen virhekulma eteenpäin ja 6 asteen virhekulma oikealle. C:lle aiheutunut ruumiinvamma oli pysyvä ja siitä oli seurannut keskivaikea haitta.

B oli A:n uhkauksien jatkuessa paennut alushoususillaan eteisestä porraskäytävään ja edelleen portaiden alapäähän. Paikalle oli B:n ja todistajana kuullun henkilön toimesta kutsuttu poliisit.

A:n oli, uhkaillessaan ja huitoessaan veitsellä asunnossa edellä kerrotulla tavalla sekä jatkaessaan sanotunlaista menettelyä vielä B:n kehotettua C:tä poistumaan asunnosta, täytynyt ymmärtää myös C:n vakavasti pelkäävän omasta ja toisen puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vaarassa. A:n arvattavissa oli ollut, että C vallinneissa olosuhteissa saattaisi yrittää paeta huoneistosta parvekkeen kautta. Siten A oli menettelyllään varomattomuudella aiheuttanut C:n ruumiinvamman.

Ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja kärsineen varallisuusolot vahingonkorvausta ei ollut soviteltava vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla eikä tapahtuman olosuhteet huomioon ottaen myöskään saman lain 6 luvun 1 §:n nojalla.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 14 §:n, 25 luvun 13 §:n ja 14 §:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 40:een 75 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.000 markkaa ja rikoslain 2 luvun 16 § 3 momentin nojalla menettämään valtiolle häneltä takavarikkoon otetun leipäveitsen sekä velvoittanut hänet korvaamaan C:lle kivusta ja särystä 10.000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta 70.000 markkaa, rikkoutuneista farmarihousuista 150 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 3.500 markkaa, viimeksi mainitun 16 prosentin korkoineen 8.2.1988 lukien. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastuskulut 82,50 markkaa ja todistelukustannukset 116 markkaa eli yhteensä 198,50 markkaa.

Helsingin hovioikeuden päätös 14.11.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 9.2.1990.

Valituksessaan A on vaatinut, että syyte ruumiinvamman tuottamuksesta ja C:hen kohdistuneeksi väitetystä laittomasta uhkauksesta sekä C:n esittämät korvausvaatimukset hylätään ja että hänet vapautetaan suorittamasta valtiolle korvauksia lääkärintodistuksen lunastuskuluista ja todistelukustannuksista. Toissijaisesti A on vaatinut, että C:lle tuomittuja korvauksia ainakin alennetaan ja sovitellaan.

Virallinen syyttäjä ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990

Perustelut

A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetuin tavoin nostanut veitsen B:tä vastaan ja myös sanallisesti uhannut tämän henkeä sellaisissa olosuhteissa, että B:llä on ollut perusteltu syy vakavasti pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa.

Tapahtuma-aikana C on ollut viereisessä olohuoneessa, johon johtanut väliovi on ollut suljettuna. A ei ole uhannut C:tä rikoksella eikä siten syyllistynyt häneen kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen.

C on kihlakunnanoikeuden selostamin tavoin ja seurauksin A:n menettelyn pelottamana paennut parvekkeen kautta. A:n, joka ei ole edes avannut olohuoneeseen johtanutta ovea, ennalta arvattavissa ei ole ollut, että hänen veljeensä kohdistamansa menettely saattaisi aiheuttaa olohuoneessa olleen henkilön pudottautumisen parvekkeelta maahan. A ei siten ole tuottamuksellaan aiheuttanut C:n loukkaantumista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyte C:hen kohdistuneista laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä korvausvaatimukset hylätään. A tuomitaan hänen syykseen luettujen rikosten ja niistä määrätyn rangaistuksen asemesta rikoslain 25 luvun 13 §:n ja 14 §:n 2 momentin nojalla hänen syykseen jäävästä laittomasta uhkauksesta 25:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 500 markkaa ja vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Leipäveistä koskevan menettämisseuraamuksen osalta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook

---

[SV]

A hade i sin bostad hotat sin bror med en brödkniv. B som vistades i rummet invid bakom en stängd dörr hade blivit uppskrämd av hotet och avlägsnat sig från den i tredje våningen belägna bostaden genom att fälla sig ner från balkongen på marken. B hade ådragit sig ett bestående men i fallet.

Då A inte hade hotat B med brott och A inte hade kunnat förutse att B skulle fälla sig ner från balkongen förkastades åtalet angående olaga hot mot B och vållande av kroppsskada samt B:s ersättningskrav.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret