Supreme Court dismisses threat and injury charges against brother who failed to foresee sibling's fall from balcony.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court of Finland dismissed criminal charges of unlawful threat and intentional injury against a brother who threatened his sibling with a knife. The lower courts had convicted the defendant for causing injury when the victim fled through a balcony due to fear, but the Supreme Court ruled that the defendant could not have foreseen this specific escape route. Consequently, the court held that no criminal liability existed for the injury and dismissed all civil compensation claims.
Legislator-Regeste
KI-generiertPenal Code § 10; Penal Code § 14; Penal Code § 25; Penal Code § 25; Penal Code § 7; Penal Code § 1: A person who threatens another with a crime is not liable for unlawful threat if the victim's subsequent escape through an unforeseeable route causes injury, as the actor could not have anticipated the specific manner of the victim's flight.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
A oli asunnossaan uhannut veljeään leipäveitsellä. Viereisessä huoneessa suljetun oven takana ollut B oli tästä hätääntyneenä poistunut kolmannessa kerroksessa sijainneesta asunnosta pudottautumalla parvekkeelta maahan. B:lle oli putoamisesta aiheutunut pysyvä vamma.
Koska A ei ollut uhannut B:tä rikoksella ja kun B:n pudottautuminen parvekkeelta ei ollut ollut A:n ennalta arvattavissa, syyte B:hen kohdistetusta laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä B:n korvausvaatimukset hylättiin.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tuusulan kihlakunnanoikeuden päätös 8.2.1988
Virallisen syyttäjän ja C:n kohdaltaan asianomistajana ajamasta syytteestä kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 27.12.1986 Järvenpäässä asunnossaan riitaannuttuaan veljensä B:n kanssa ja saatuaan haltuunsa leipäveitsen huitonut sillä keittiössä ja eteisessä kohti B:tä sekä uhannut tätä sanomalla "nyt jätkä lähtee henki", jolloin B:llä ja hänen olohuoneessa olleella tyttöystävällään C:llä oli ollut perusteltu syy omasta ja toisen puolesta vakavasti pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vaarassa.
Uhkauksen jatkuessa B oli huutanut C:lle ja kehottanut häntä poistumaan asunnosta. Tämän jälkeen C, joka ei ollut uskaltanut käyttää poistumistienään asunnon eteistä, jossa A oli C:n tieten ollut veitsi kädessään, A:n uhkauksien pelottamana oli käyttänyt ainoata muuta pakoreittiä ja paennut asunnon olohuoneesta, talon kolmannesta kerroksesta parvekkeen kautta. C:n laskeutuessa parvekkeelta hänen otteensa oli irronnut parvekkeen jäisestä kaiteesta ja hän oli pudonnut maahan. C oli tuolloin loukkaantunut vakavasti, hänen selkärankansa ja oikea nilkkansa olivat murtuneet. C:n selkärankaan oli murtuneen nikaman kasaanpainumisen seurauksena kehittynyt 16 asteen virhekulma eteenpäin ja 6 asteen virhekulma oikealle. C:lle aiheutunut ruumiinvamma oli pysyvä ja siitä oli seurannut keskivaikea haitta.
B oli A:n uhkauksien jatkuessa paennut alushoususillaan eteisestä porraskäytävään ja edelleen portaiden alapäähän. Paikalle oli B:n ja todistajana kuullun henkilön toimesta kutsuttu poliisit.
A:n oli, uhkaillessaan ja huitoessaan veitsellä asunnossa edellä kerrotulla tavalla sekä jatkaessaan sanotunlaista menettelyä vielä B:n kehotettua C:tä poistumaan asunnosta, täytynyt ymmärtää myös C:n vakavasti pelkäävän omasta ja toisen puolesta henkilökohtaisen turvallisuuden olevan vaarassa. A:n arvattavissa oli ollut, että C vallinneissa olosuhteissa saattaisi yrittää paeta huoneistosta parvekkeen kautta. Siten A oli menettelyllään varomattomuudella aiheuttanut C:n ruumiinvamman.
Ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja kärsineen varallisuusolot vahingonkorvausta ei ollut soviteltava vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla eikä tapahtuman olosuhteet huomioon ottaen myöskään saman lain 6 luvun 1 §:n nojalla.
Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 14 §:n, 25 luvun 13 §:n ja 14 §:n 2 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 40:een 75 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3.000 markkaa ja rikoslain 2 luvun 16 § 3 momentin nojalla menettämään valtiolle häneltä takavarikkoon otetun leipäveitsen sekä velvoittanut hänet korvaamaan C:lle kivusta ja särystä 10.000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta 70.000 markkaa, rikkoutuneista farmarihousuista 150 markkaa ja oikeudenkäyntikuluista 3.500 markkaa, viimeksi mainitun 16 prosentin korkoineen 8.2.1988 lukien. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastuskulut 82,50 markkaa ja todistelukustannukset 116 markkaa eli yhteensä 198,50 markkaa.
Helsingin hovioikeuden päätös 14.11.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu suorittamaan C:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 9.2.1990.
Valituksessaan A on vaatinut, että syyte ruumiinvamman tuottamuksesta ja C:hen kohdistuneeksi väitetystä laittomasta uhkauksesta sekä C:n esittämät korvausvaatimukset hylätään ja että hänet vapautetaan suorittamasta valtiolle korvauksia lääkärintodistuksen lunastuskuluista ja todistelukustannuksista. Toissijaisesti A on vaatinut, että C:lle tuomittuja korvauksia ainakin alennetaan ja sovitellaan.
Virallinen syyttäjä ja C ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990
Perustelut
A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetuin tavoin nostanut veitsen B:tä vastaan ja myös sanallisesti uhannut tämän henkeä sellaisissa olosuhteissa, että B:llä on ollut perusteltu syy vakavasti pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa.
Tapahtuma-aikana C on ollut viereisessä olohuoneessa, johon johtanut väliovi on ollut suljettuna. A ei ole uhannut C:tä rikoksella eikä siten syyllistynyt häneen kohdistuneeseen laittomaan uhkaukseen.
C on kihlakunnanoikeuden selostamin tavoin ja seurauksin A:n menettelyn pelottamana paennut parvekkeen kautta. A:n, joka ei ole edes avannut olohuoneeseen johtanutta ovea, ennalta arvattavissa ei ole ollut, että hänen veljeensä kohdistamansa menettely saattaisi aiheuttaa olohuoneessa olleen henkilön pudottautumisen parvekkeelta maahan. A ei siten ole tuottamuksellaan aiheuttanut C:n loukkaantumista.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että syyte C:hen kohdistuneista laittomasta uhkauksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sekä korvausvaatimukset hylätään. A tuomitaan hänen syykseen luettujen rikosten ja niistä määrätyn rangaistuksen asemesta rikoslain 25 luvun 13 §:n ja 14 §:n 2 momentin nojalla hänen syykseen jäävästä laittomasta uhkauksesta 25:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 500 markkaa ja vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Leipäveistä koskevan menettämisseuraamuksen osalta hovioikeuden päätös jää pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, Roos, Paasikoski ja Krook
---
[SV]
A hade i sin bostad hotat sin bror med en brödkniv. B som vistades i rummet invid bakom en stängd dörr hade blivit uppskrämd av hotet och avlägsnat sig från den i tredje våningen belägna bostaden genom att fälla sig ner från balkongen på marken. B hade ådragit sig ett bestående men i fallet.
Då A inte hade hotat B med brott och A inte hade kunnat förutse att B skulle fälla sig ner från balkongen förkastades åtalet angående olaga hot mot B och vållande av kroppsskada samt B:s ersättningskrav.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret