Supreme Court dismisses appeal; business transfer under Labor Code 7 § 2 exempts seller from unpaid vacation pay.

Traktorien myyntiä ja huoltoa harjoittanut A myi B:n kanssa tekemänsä traktorimyyntisopimuksen toteuttamisessa tarvittavan kaluston C:lle luopuen samalla traktorimyyntisopimuksesta, joka siirtyi C:lle B:n ja C:n välillä tehdyn sopimuksen mukaisesti. A lopetti kokonaan traktorien myyntiin ja huoltoon liittyvän liiketoimintansa. C ryhtyi välittömästi toisessa toimipaikassa harjoittamaan samaa liiketoimintaa ja otti palvelukseensa A:n työntekijät. Työsuhteet olivat jatkuneet vuosilomalain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin keskeytymättöminä ja kyseessä oli työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus, jonka perusteella työnantajan velvollisuudet olivat siirtyneet C:lle. A ei ollut vastuussa työntekijöiden lomakorvausten suorittamisesta, jotka eivät olleet erääntyneet ennen luovutusta.

TSL 7 § 2 mom

VuosilomaL 6 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

T on osakeyhtiö A:lle 14.9.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että R, M, O, E ja L olivat olleet työsopimussuhteessa osakeyhtiöön. Heidän työpaikkansa oli sijainnut Raisiossa. Osakeyhtiö oli toiminut Ford-traktorien piiriedustajana. Piiriedustus oli siirtynyt osakeyhtiöltä Tavoite-Auto Ky:lle helmikuussa 1987. Kommandiittiyhtiön toimipaikka oli Turussa.

Osakeyhtiö ja kommandiittiyhtiö olivat 19.2.1987 laaditulla kaupan esisopimuksella sopineet, että kommandiittiyhtiö ostaa osakeyhtiöltä kaksi kuorma-autoa, Ford-erikoistyökaluja sekä tarvikkeita ja varaosia. Sopimusta, jossa olisi otettu kantaa työntekijöiden asemaan, ei yhtiöiden välillä ollut tehty. Ford-traktorien edustuksesta päätti maahantuoja Oy Ford Ab eivätkä osakeyhtiö ja kommandiittiyhtiö olisi voineet keskenään edes sopia edustuksen siirtämisestä.

Vuosilomalain säännösten mukaisesti osakeyhtiö oli velvollinen suorittamaan työntekijöilleen vuosilomakorvauksen. Korvaus olisi pitänyt maksaa työsuhteiden päättyessä. R:n ja E:n työsuhde osakeyhtiöön oli päättynyt 26.4.1987, M:n 22.4.1987, O:n 20.4.1987 sekä L:n 31.3.1987. Osakeyhtiön olisi tullut maksaa vuosilomakorvausta R:lle 6.359,75, M:lle 7.266,65, O:lle 8.354,90, E:lle 1.285,60 ja L:lle 11.100,40 markkaa. Osakeyhtiö oli kuitenkin jättänyt maksamatta edellä mainitut vuosilomakorvaukset yhteensä 34.367,30 markkaa. R, M, O, E ja L olivat siirtokirjalla 10.8.1987 siirtäneet vuosilomakorvaussaatavansa T:lle.

Tämän vuoksi T on vaatinut, että osakeyhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle sanotut vuosilomakorvaussaatavat 34.367,30 markkaa 16 prosentin korkoineen laskettuna 11.100,40 markalle 31.3.1987 lukien, 8.354,90 markalle 20.4.1987 lukien, 7.266,65 markalle 22.4.1987 lukien sekä 6.359,75 markalle ja 1.285,60 markalle 26.4.1987 lukien. Lisäksi T on vaatinut, että osakeyhtiö velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen kihlakunnanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1987

Osakeyhtiö A:n kiistettyä kanteen perusteeltaan mutta myönnettyä siinä esitetyt määrät oikeiksi kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että osakeyhtiö ja Tavoite-Auto Ky olivat tehneet 19.2.1987 Ford-traktorien edustuksessa ja huollossa tarvittavaa kalustoa ja tarvikkeita koskevan kaupan esisopimuksen ja että osakeyhtiö oli irtisanonut 16.3.1987 Oy Ford Ab:n kanssa tekemänsä traktorien myyntisopimuksen päättymään 30.4.1987, minkä jälkeen kommandiittiyhtiö oli aloittanut niiden myynnin.

Kanteessa mainitut työntekijät olivat siirtyneet kommandiittiyhtiön palvelukseen eri aikoina. Yhtiöiden toimitilat olivat sijainneet eri paikoissa, osakeyhtiön Raisiossa ja kommandiittiyhtiön Turussa. Kommandiittiyhtiö ei siten ollut jatkanut osakeyhtiön toimintaa samoissa tiloissa eikä yhtiöiden välillä ollut ollut sopimusta liikkeen luovutuksesta.

Sen vuoksi kanteessa mainittujen työntekijöiden osalta ei ollut tapahtunut työsopimuslain 7 §:n 2 momentin ja vuosilomalain 6 §:n 1 momentin tarkoittamaa liikkeen luovutusta ja osakeyhtiö oli sanottujen lainkohtien nojalla vastuussa T:lle siirrettyjen vuosilomakorvausten maksamisesta. Kihlakunnanoikeus on velvoittanut osakeyhtiö A:n suorittamaan T:lle vaaditut 34.367,30 markkaa kanteessa mainituin tavoin laskettavine 16 prosentin korkoineen sekä korvaamaan T:n oikeudenkäyntikulut jutussa 5.000 markalla samoin 16 prosentin korkoineen 7.10.1987 lukien.

Turun hovioikeuden tuomio 11.11.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osakeyhtiö A oli saattanut jutun, on perusteluinaan lausunut, että osakeyhtiö oli harjoittanut Raisiossa omistamassaan toimipaikassa Oy Ford Ab:n kanssa 1.11.1983 solmimansa traktorimyyntisopimuksen nojalla Turun talousalueen piirimyyjänä Fordmerkkisten traktoreiden myyntiä ja huoltotoimintaa. Osakeyhtiö ja Tavoite-Auto Ky olivat 19.2.1987 sopineet mainitun traktorimyyntisopimuksen toteuttamisessa tarvittavan kaluston ja vaihto-omaisuuden myynnistä kommandiittiyhtiölle. Sopimuksessa osakeyhtiö oli sitoutunut luopumaan traktorimyyntisopimuksesta kommandiittiyhtiön sovittua Oy Ford Ab:n kanssa myyntisopimuksen siirtymisestä sille. Sopimuksen mukaan myydyn omaisuuden vastaanotto tapahtui huhtikuun 1987 viimeisellä viikolla.

Osakeyhtiön irtisanottua traktorimyyntisopimuksensa 16.3.1987 kommandiittiyhtiö oli Oy Ford Ab:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella ryhtynyt toimimaan Fordtraktoreiden piirimyyjänä Turussa sijainneessa toimipaikassaan välittömästi osakeyhtiön toiminnan päätyttyä.

Osakeyhtiö oli 24.2.1987 irtisanonut palveluksessaan olleiden R:n, M:n, O:n, E:n ja L:n työsopimukset liiketoiminnan lopettamisen johdosta päättymään 30.4.1987. Irtisanomiset oli kuitenkin 17.3.1987 peruutettu ja työsuhteitten oli selitetty jatkuvan ennallaan luovutettaessa liiketoiminta kommandiittiyhtiölle 1.5.1987.

Traktorimyynti oli siirtynyt kommandiittiyhtiölle uusien traktorien osalta huhtikuun alussa 1987, jolloin myös traktorimyyjä L oli siirtynyt kommandiittiyhtiön palvelukseen. Varaosamyynti oli siirtynyt kommandiittiyhtiölle pääsiäisen jälkeen 1987, jolloin varaosamyyjät R ja M, varaosapäällikkö O ja myyntisihteeri E olivat siirtyneet kommandiittiyhtiön palvelukseen.

Osakeyhtiö oli luopuessaan traktorimyyntisopimuksesta lopettanut kokonaan traktoreiden myyntiin ja huoltoon liittyvän liiketoimintansa. Osakeyhtiö ja kommandiittiyhtiö olivat sopimalla traktorimyyntisopimuksen toteuttamisessa tarvittavan käyttö- ja vaihto-omaisuuden luovutuksesta tarkoittaneet siirtää Turun talousalueella Fordtraktoreiden myynnin ja huollon käsittävän liiketoiminnan kokonaisuudessaan kommandiittiyhtiölle. Asianhaaroista voitiin päätellä, että mainittu luovutussopimus oli, kun osakeyhtiö ei ollut voinut suoraan luovuttaa traktorimyyntisopimusta toiselle, tehty sillä edellytyksellä, että Oy Ford Ab tekee traktorimyyntisopimuksen kommandiittiyhtiön kanssa osakeyhtiön luopuessa omasta piiriedustussopimuksestaan.

Kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut työntekijät olivat välittömästi siirtyneet traktorimyyntisopimuksen edellyttämää toimintaa jatkaneen kommandiittiyhtiön palvelukseen entiseen työhönsä ja työsuhteet olivat siten jatkuneet keskeytymättä. Kanteessa tarkoitetut lomakorvaukset eivät olleet erääntyneet ennen liikkeen luovutusta.

Osakeyhtiön traktoreiden myynti- ja huoltotoiminta oli edellä olevilla perusteilla työsopimuslain 7 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla luovutettu kommandiittiyhtiölle. Pelkästään se, että kommandiittiyhtiö oli jatkanut tuota liiketoimintaa toisessa toimipaikassa, ei antanut aihetta muuhun arviointiin. Osakeyhtiön työsopimuksista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet olivat välittömästi siirtyneet kommandiittiyhtiölle, joka oli näin joutunut vastuuseen sellaisista työntekijöiden työsuhteeseen perustuvista saamisista, jotka eivät olleet erääntyneet ennen luovutusta.

Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei osakeyhtiö ollut vastuussa kihlakunnanoikeuden päätöksessä tarkoitettujen T:lle siirrettyjen lomakorvausten maksamisesta.

Hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vapauttanut osakeyhtiön suorittamasta T:lle maksettaviksi tuomittuja lomakorvauksia 34.367,30 markkaa korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista 5.000 markkaa korkoineen. Jutun näin päättyessä on myös T:n vaatimus saada korvausta hänellä hovioikeudessa olleista kuluista hylätty.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 9.2.1989. Osakeyhtiö A on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

T on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan sekä osakeyhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 28.6.1989

Korkein oikeus toteaa, että 19.2.1987 solmitussa esisopimuksessa kaupan kohteena on ollut "Ford-traktorien edustuksessa ja huollossa tarvittava kalusto ja tarvikkeet" eli paitsi muuta kaksi huoltoautoa ja yksi kuorma-auto sekä Ford-erikoistyökalut ja -varaosat. Sitä vastoin vaihto-omaisuus, toisin kuin hovioikeus on maininnut, ei ole ollut kaupan kohteena. Tämä seikka ei kuitenkaan anna aihetta arvioida mainittua sopimusta hovioikeuden käsityksestä poikkeavalla tavalla. Hovioikeuden muutoin lausumilla perusteilla hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. T velvoitetaan suorittamaan osakeyhtiölle korvaukseksi sillä täällä olleista vastauskuluista 1.500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Lehtonen, Ketola ja Taipale

---

[SV]

A, som utövade försäljning och service av traktorer, sålde de inventarier som han behövde för att uppfylla det traktorförsäljningsavtal som han hade gjort med B till C och avstod samtidigt från traktorförsäljningsavtalet, som övergick till C i enlighet med ett avtal mellan B och C. A upphörde helt med sin affärsverksamhet rörande försäljning och service av traktorer. C började omedelbart på ett annat ställe utöva samma affärsverksamhet och tog A:s arbetstagare i sin tjänst. Arbetsförhållandena hade fortsatt oavbrutet på det sätt som avses i 6 § 1 mom. semesterlagen och det var fråga om sådan överlåtelse av rörelse som avses i 7 § 2 mom. lagen om arbetsavtal, på grund av vilken arbetsgivarens skyldigheter hade övergått till C. A var inte ansvarig för de semesterersättningar som inte hade förfallit till betalning före överlåtelsen.

L om arbetsavtal 7 § 2 mom

SemesterL 6 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret