Supreme Court dismisses appeal when defendant lacks legal interest in changing trial reasoning only.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Court dismissed the defendant's appeal against the Court of Appeal's decision to leave the lower court's judgment in force. Although the defendant requested a change to the reasoning regarding the charge of intentional homicide, he did not challenge the final sentence or demonstrate a legal interest in altering the justification. The court ruled that without a specific legal interest in the modification of the reasoning, the appeal must be rejected as inadmissible.
Legislator-Regeste
KI-generiertRikoslaki 33 a luku 1; Rikoslaki 33 a luku 2: An appeal against the reasoning of a lower court decision is inadmissible if the appellant has not requested a change in the final outcome and lacks a legal interest in such a change.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Syytetty vaati hovioikeudessa alioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen teonkuvauksen muuttamista. Kun hän ei ollut vaatinut alioikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamista, vaan ainoastaan päätöksen perustelujen oikaisemista eikä hänellä ollut vaatimaansa muutokseen oikeudellista tarvetta, muutoksenhakemus jätettiin tutkimatta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Raahen raastuvanoikeudessa
Syyttäjä on katsonut, että A oli surmannut B:n, huomioon ottaen etenkin mainituin tavoin tapahtuman eri vaiheissa aiheutetut useat puukoniskut, erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen. A oli aikaisemmin uhkaillut B:tä ilmeisesti sen vuoksi, että B oli aikonut hakea asumuseron, minkä vuoksi teko oli syyttäjän käsityksen mukaan tapahtunut vakaasta harkinnasta. Kun rikosta, huomioon ottaen siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, oli pidettävä erityisen törkeänä, syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen murhasta.
Raastuvanoikeuden päätös 30.6.1988
B:n äidin C:n sekä sisarten D:n, E:n ja F:n yhdyttyä asianomistajina syytteeseen raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli surmannut B:n muutoin syytteessä kerrotuin tavoin, paitsi että veitsellä isku selkään oli tapahtunut epäselviksi jääneissä olosuhteissa siten, että porraskäytävästä vatsalleen kaatuneena kuolleena löydetyllä B:llä oli ollut veitsi selässään. Vaikka surmaaminen oli tapahtunut kolmella veitseniskulla, raastuvanoikeus on katsonut, ettei tämä seikka vielä yksin aikaansaanut sitä, että surmaaminen olisi tapahtunut erityistä raakuutta tai julmuutta osoittaen. Raastuvanoikeus on katsonut jääneen selvittämättä, että A:n väitetyt uhkaukset olisivat, huomioon ottaen, että B oli antanut asuntonsa avaimet A:lle asunnossa käymistä varten, olleet sen laatuisia, että ne olisivat osoittaneet vakaata harkintaa. Teon harkinnan astetta arvioidessaan raastuvanoikeus on ottanut huomioon erityisesti sen, että rikos oli tapahtunut A:n ollessa sekavassa mielentilassa.
Raastuvanoikeus on vielä todennut, että A:n väite siitä, että B olisi myötävaikuttanut tapahtumiin, ei ollut luotettava. A:n muistikuvat tapahtumasta olivat sekavat ja hän oli usein muuttanut kertomustaan olennaisilta osiltaan. Lisäksi rikospaikalta ja muun muassa makuuhuoneesta löytyneet verijäljet olivat ristiriidassa A:n kertomusten kanssa.
Raastuvanoikeus on katsonut, että A oli teon tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus on syytteen enemmälti hyläten rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 4 §:n nojalla tuominnut A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta (tekoaika 19.11.1987 vastainen yö) 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 7 kuukautta 11 päivää.
Lisäksi raastuvanoikeus on määrännyt A:n suorittamaan korvaukseksi B:n oikeudenomistajille hautajaiskuluista 11.460 markkaa 85 penniä sekä asunnon tyhjentämisestä ja siivouksesta aiheutuneista kuluista 830 markkaa 30 penniä eli yhteensä 12.291 markkaa 15 penniä, C:lle sairaalalaskusta 1.170 markkaa, E:lle työansion menetyksestä 649 markkaa 72 penniä ja D:lle pesänselvityskuluista 921 markkaa 50 penniä sekä työansion menetyksestä 260 markkaa 79 penniä, kaikki mainitut korvaukset 16 prosentin korkoineen 28.11.1987 lukien. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan asianomistajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.300 markalla.
Vielä raastuvanoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut ruumiinavaus- ja kuljetuskustannukset sekä todistelukustannukset yhteensä 4.537 markkaa 64 penniä.
Muutoksenhaku Vaasan hovioikeudessa
Virallinen syyttäjä on valituksessaan vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta tai että hänelle tuomittua rangaistusta ainakin korotetaan.
A on valituksessaan vaatinut, että raastuvanoikeuden päätöksen perusteluosan teonkuvausta muutetaan siten, ettei hänen katsota lyöneen B:tä veitsellä vasemmalle puolelle rintaan tämän vielä ollessa makuuhuoneen sängyssä nukkumassa vaan että kuoleman aiheuttaneiden veitseniskujen katsotaan tapahtuneen eteisessä tai porraskäytävässä kamppailun jälkeen.
A on vastannut virallisen syyttäjän valitukseen.
Hovioikeuden päätös 4.10.1988
Käsittelyratkaisu
Hovioikeus on todennut, että A ei ole vaatinut sen lopputuloksen muuttamista, johon raastuvanoikeus oli päätöksessään tullut, vaan ainoastaan päätöksen perustelujen oikaisemista. Hovioikeus on katsonut, ettei A:lla ollut tällaiseen muuttamiseen oikeudellista tarvetta, ja jättänyt A:n valituksen tutkimatta.
Muutokset raastuvanoikeuden päätökseen
Hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että A:lle tuomittu rangaistus on korotettu 8 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty raastuvanoikeuden määräämä vähennys mukaan lukien vapaudenmenetysaikaa 19.11.1987-3.10.1988 vastaavat 10 kuukautta 15 päivää. Hovioikeus on vielä todennut, että rikoksen tekoaika oli 19.11.1987.
Muilta osin hovioikeus on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen voimaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 13.1.1989. Muutoksenhakemuksessaan A on vaatinut, että hovioikeuden päätös valituksen tutkimatta jättämisestä poistettaisiin ja perusteluja oikaistaisiin hänen hovioikeudessa vaatimallaan tavalla sekä että hänelle tuomittua rangaistusta alennettaisiin. Virallinen syyttäjä sekä C, D, E ja F yhteisesti ovat antaneet pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 9.10.1989
Käsittelyratkaisu
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Pääasia
A ei ole esittänyt syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä muulla tavoin kuin että hänelle täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta tuomittu rangaistus alennetaan 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä hovioikeuden vähennettäviksi määräämät 10 kuukautta 15 päivää sekä se, mitä rangaistuksesta jo on pantu täytäntöön.
Muilta osin hovioikeuden päätös jää pysyväksi.
Esittelijän mietintö
Vanhempi oikeussihteeri Takkunen:
Käsittelyratkaisu
A on kiistänyt menetelleensä raastuvanoikeuden hänen syykseen lukemalla tavalla. Kun virallinen syyttäjä on heti raastuvanoikeuden päätöksen julistamisen jälkeen ilmoittanut tyytymättömyyttä päätökseen, A:lla, jolle ratkaisun lopputulos ei ole ollut vastainen, on ollut oikeudellista etua hakea muutosta raastuvanoikeuden päätöksen perustelujen muuttamiseksi. Hovioikeuden olisi siten tullut tutkia A:n valitus. Hovioikeuden lausunto A:n valituksen tutkimatta jättämisestä poistettaneen. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus tutkinee A:n valituksen heti.
Pääasia
Hovioikeuden päätöksen perusteluja A:n syyksi luetun rikoksen osalta ei muutettane. A:lle tuomittu rangaistus alennettaneen 7 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä hovioikeuden vähennettäviksi määräämät 10 kuukautta 15 päivää sekä se, mikä rangaistuksesta on pantu täytäntöön.
Muilta osin hovioikeuden päätös jäänee pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi
---
[SV]
Den åtalade hade i hovrätten yrkat på ändring av brottsbeskrivningen med avseende på de brott som hade tillräknats honom i underrätten. Då han inte hade yrkat på ändring i underrättens domslut utan endast på rättelse av domsmotiveringen och då han inte hade rättsligt intresse av den yrkade ändringen, upptogs ändringsansökan inte till prövning.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret