Supreme Court dismisses appeal against police officer's conviction for unlawful detention due to lack of probable cause.

A:n työtoverit olivat esittäneet kuulusteluja suorittaneille poliisimiehille epäilevänsä, että A olisi työpaikalla syyllistynyt anastuksiin. Epäilyjensä tueksi he olivat esittäneet vain yleisluontoisia havaintoja A:n henkilöstä ja käyttäytymisestä. Epäilyjen tueksi ei siten ollut esitetty todennäköisiä syitä eikä tällainen syy myöskään ollut, ettei A kuulustelussa heti kyennyt yksityiskohtaisesti selvittämään, mitä hän oli tehnyt viimeisen anastuksen aikana. A:n pidättämiseen ei siten ollut rikoslain voimaan panemisesta annetun asetuksen 20 §:n 1 momentissa säädettyä perustetta. Kun todennäköistä syytä epäillä A:ta anastuksista ei ollut ilmennyt pidättämisen jälkeenkään, ei ollut laillisia edellytyksiä A:n pitämiselle säilössä lisätutkinnan aikana.

Pidätyksen suorittanut ja sitä jatkanut komisario tuomittiin rangaistukseen yhdellä teolla tehdyistä laittomasta vangitsemisesta ja varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä.

RVpA 20 § 1 mom

RVpA 23 § 3 mom

RL 25 luku 10 § 1 mom

RL 40 luku 21 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Piikkiön kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatinut komisario B:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että tämä oli rikosten tutkintaan liittyvistä pidättämisistä Piikkiön nimismiespiirissä vastuussa olevana virkamiehenä Kaarinassa määrännyt 11.10.1983 A:n pidätettäväksi tutkittaessa eräitä Kaarinassa tapahtuneita anastusrikoksia ja 14.10.1983 pidätystä jatkettavaksi sekä lisätutkinnan aikana antanut A:n edelleen olla Turun poliisivankilan tiloissa 25.10.1983 saakka, vaikka rikostutkinnan yhteydessä ei ollut tullut ilmi A:n syyllisyyttä tukevia seikkoja. B oli siten, ei kuitenkaan häijyydestä, riistänyt A:lta vapauden ja syyllistynyt vapaudenriistoon ja varomattomuudesta tehtyyn virkavirheeseen.

A on asianomistajana kuultuna yhtynyt syytteeseen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 11.10.1984

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:ta oli todennäköisin syin epäilty rikoksesta, joten B oli ollut oikeutettu pidättämään hänet. Samoin tutkimusten kannalta oli ollut erittäin tärkeätä, että pidätysaikaa oli selostetuin tavoin jatkettu. Tämän vuoksi ja kun A:n pitämiseen pidätettynä ainakin 11.-14.10.1983, minkä ajanjakson hän oli ollut pidätyksen suhteen B:n määräysvallan alaisena, oli ollut laillinen syy, kihlakunnanoikeus on hylännyt syytteen.

Turun hovioikeuden päätös 3.2.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja A olivat saattaneet jutun, on toimitettuaan asiassa suullisen kuulustelun päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:

Määrätessään 14.10.1983 A:n pidätystä jatkettavaksi, vaikkei näyttöä A:n syyllisyydestä varkauksiin ollut kolmen vuorokauden pidätysaikana pystytty esittämään, olisi B:n pitänyt käsittää, että A saattaisi joutua olemaan syyttömänä pidätettynä. Kerrotulla tavalla menetellessään B oli poliisivirkamiehenä varomattomuudesta syyllistynyt virkavirheeseen. B ei ollut sitävastoin tutkimusten alkuvaiheessa 11.10.1983 määrätessään A:n yleisen tavan mukaan pidätettäväksi kuulusteluja varten menetellyt virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, tuominnut B:n rikoslain 40 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla 14.10.1983 varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä saamaan varoituksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Virallinen syyttäjä ja B ovat pyytäneet valituslupaa ja muutoksenhakemuksissaan syyttäjä toistanut alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimukset ja vaatinut B:lle ankarampaa rangaistusta sekä B vaatinut syytteen hylkäämistä. Korkein oikeus on 30.4.1986 myöntänyt valitusluvan. Virallinen syyttäjä, B ja A ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että B rikoslain 25 luvun 10 §:n 1 momentin, 40 luvun 21 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuomitaan 11. ja 14.10.1983 yhdellä teolla tehdyistä laittomasta vangitsemisesta ja varomattomuudesta tehdystä virkavirheestä 60:een 80 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4.800 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Ådahl, Nikkarinen, Lindholm ja Roos

---

[SV]

A:s arbetskamrater hade för de polismän som förhört dem uppgett att de misstänkte A för stölder på arbetsplatsen. Misstankarna grundade sig endast på allmänna iakttagelser av A:s person och beteende. Till stöd för misstankarna hade sålunda inte framkommit sannolika skäl och ett sådant skäl var inte heller det att A vid förhör inte genast hade kunnat i detalj redogöra för vad han gjort vid tiden för den senaste stölden. För att anhålla A hade det således inte förelegat en sådan grund som stadgas i 20 § 1 mom. förordningen om införande av strafflagen. Eftersom sannolika skäl att misstänka A för stölderna inte heller hade framkommit efter anhållandet hade det inte funnits laga förutsättningar att hålla A i förvar under den fortsatta undersökningen.

Den kommissarie som förordnat om anhållandet och om förlängningen av anhållningstiden dömdes till straff för i en gärning begångna olaga häktning och av oaktsamhet begånget tjänstefel.

SP_20_§_1_mom SP_23_§_3_mom SL_25_kap_10_§_1_mom SL_40_kap_21_§_1_mom