Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
KKO:1987:135 KI-generiert

Supreme Court held that venue rules in damages law are discretionary and parties may agree on any court.

Geschäftsnummer KKO:1987:135
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Gutgeheissen (Allowed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Supreme Court overturned the High Court's dismissal of a damages claim against the state regarding a permanent disability. The High Court had rejected the case because the defendant argued the venue was incorrect, despite the parties having agreed on a specific court. The Supreme Court ruled that the venue provision is discretionary, allowing parties to choose any court unless a public interest mandates otherwise.

Legislator-Regeste

KI-generiert

Vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §; Forumregeln i 7 kap. 4 § skadeståndslagen: The venue rules governing damages claims against public bodies are discretionary, permitting parties to agree on any court unless a public interest requires otherwise.

Schlagwörter

KI-generiert
damages claim venue public body liability discretionary venue rules party agreement venue supreme court review Parteistellung der Staatsanwaltschaft Beschwerdelegitimation Stellung des Opfers

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
Vahingonkorvauslain 7 luku 4 §
Oikeudenkäymiskaaren 10 luku 11 §
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:ssä olevaa oikeuspaikkasäännöstä (korvauskanne julkisyhteisöä vastaan) pidettiin tahdonvaltaisena.

VahL 7 luku 4 §

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Raastuvanoikeuden päätös 17.1.1985

Vaatimukset hovioikeudessa

A on toistaen raatuvanoikeuden päätöksessä selostetun kanteensa vaatinut, että valtion hänelle suoritettava korvaus pysyvästä viasta ja haitasta korotetaan 50.000 markaksi ja että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi opintojen viivästymisestä kahdella vuodella yhteensä 240.000 markkaa, molemmat määrät laillisine korkoineen tai, mikäli suoritustuomio tässä vaiheessa ei olisi ollut mahdollinen, että ainakin hänen opintojensa vahvistetaan viivästyneen vamman johdosta kahdella vuodella.

Valtio puolustusministeriön edustamana on vaatinut, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja kanne hylätään siltä osin kuin valtio on velvoitettu suorittamaan A:lle korvausta pysyvästä viasta ja haitasta sekä että A:n vaatimus raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivään mennessä aiheutuneiden akupunktiohoitokulujen korvaamisesta ja vastaisten akupunktiohoitokulujen korvausvelvollisuuden vahvistamisesta jätetään tutkimatta tai hylätään taikka valtion korvausvelvollisuus akupunktiohoidosta ainakin rajataan määrällisesti ja ajallisesti enintään yhdeksi vuodeksi. Toissijaisesti valtio on vaatinut, että hovioikeus vahvistaisi, miltä osin sairaanhoitokustannukset oli korvattava vahingonkorvauslain ja miltä osin sotilasvammalain nojalla. Vielä valtio on vaatinut, että korvauksille maksettava korko määrätään kauppakaaren säännösten mukaan.

A on vastannut valtion valitukseen.

Helsingin hovioikeuden päätös 12.11.1986

Hovioikeus on todennut, että vahinkoa aiheuttanut rikos oli tapahtunut Kotkassa ja että A:n kotipaikka oli asiakirjojen mukaan Ruotsinpyhtää. Käsiteltävänä oleva korvauskanne valtiota vastaan julkisyhteisönä olisi ollut vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n nojalla pantava vireille vahinkoa aiheuttaneen rikoksen tekopaikan mukaan määräytyvässä alioikeudessa tai kantajan kotipaikan alioikeudessa. Raastuvanoikeuden ei olisi siitä huolimatta, että sille oli ilmoitettu oikeudenkäyntipaikasta sovitun, tullut ottaa kannetta tutkittavakseen. Hovioikeus on sen vuoksi kumonnut ja poistanut raastuvanoikeuden päätöksen sekä jättänyt A:n kanteen tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 9.2.1987. Puolustusministeriö on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja siinä muun ohella vahvistanut A:n ilmoittaman sopimuksen oikeuspaikasta oikeaksi.

A on ensisijaisesti vaatinut jutun palauttamista hovioikeuteen tutkittavaksi tai, mikäli jutun palauttamista ei katsottaisi tarkoituksenmukaiseksi, että kanne tutkittaisiin Korkeimmassa oikeudessa ja hyväksyttäisiin kokonaisuudessaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto on sallittu, asianosaiset yleensä saavat tehdä sopimuksen siitä, missä alioikeudessa heidän riitansa käsitellään. Ne asiat, joiden osalta tällainen sopimusvapaus on kielletty, on mainittu erikseen samassa lainkohdassa. Vahingonkorvauslain 7 luvun 4 §:n oikeuspaikkasäännökseen ei ole otettu kieltoa siitä, että asianosaiset eivät voi sopia muusta oikeuspaikasta. Kun julkinen etu tai mikään muukaan syy ei vaadi, että lainkohdassa tarkoitetut kanteet voitaisiin käsitellä vain siinä mainituissa tuomioistuimissa, Korkein oikeus päätyy siihen, että asianosaiset voivat sopia myös muun alioikeuden riitansa käsittelypaikaksi. Kun puolustusministeriö ei ole ennen pääasiaan vastaamistaan väittänyt, että juttu olisi pantu vireille väärässä tuomioistuimessa, hovioikeus ei olisi sen vuoksi mainitsemallaan perusteella saanut jättää kannetta tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja juttu palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksesta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, af Hällström, Lindholm ja Rintala

---

[SV]

Forumregeln i 7 kap. 4 § skadeståndslagen (skadeståndstalan mot offentligt samfund) ansågs vara dispositiv.

SkadeståndsL 7 kap 4 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret