Supreme Administrative Court dismisses appeal because planning permit lacks immediate legal effect on applicants' rights.
Legislator-Zusammenfassung
KI-generiertThe Supreme Administrative Court dismissed the applicants' appeal against the Energy Market Authority's grant of a planning permit for a high-voltage power line. The applicants argued the permit infringed their rights, but the lower court found the permit did not establish a right to the land or impose immediate obligations. Consequently, the court held the appeal was inadmissible under the Administrative Procedure Act as it lacked direct legal effect.
Legislator-Regeste
KI-generiertSähkömarkkinalain 14 §; hallintolainkäyttölain 6 §: Planning permits for high-voltage lines do not establish immediate rights or obligations for third parties and thus do not constitute grounds for administrative review.
Schlagwörter
KI-generiertZitierte Gesetzesbestimmungen
KI-generiertVerwandte Entscheide
KI-generiertVolltext
Asia
Sähkömarkkinalain mukaista hankelupaa koskeva valitus
Valittajat
A, B, C, D, E, F Oy, G, H, I, J, K ja L
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 10.10.2014 nro 14/1493/3
Asian aikaisempi käsittely
Energiavirasto
on 17.3.2014 tekemällään päätöksellä Dnro 709/411/2013 myöntänyt Fortum Sähkönsiirto Oy:lle (nyk. Caruna Oy) hankeluvan 110 kV Kallela-Tarvasjoki sähköjohdon rakentamiselle.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus
on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen Energiaviraston päätöksestä.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:
Sähkömarkkinalain (588/2013) 14 §:n 1 momentin mukaan nimellisjännitteeltään vähintään 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen on pyydettävä hankelupa Energiamarkkinavirastolta. Saman pykälän 3 momentin mukaan hankeluvassa ei määrätä sähköjohdon reittiä. Ennen hankeluvan myöntämistä ei johtoreitille tarvitse olla 17 §:n mukaista aluevarausta eikä kunnan suostumusta.
Sähkömarkkinalain 114 §:n 1 momentin mukaan Energiamarkkinaviraston tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
Sähkömarkkinalain 14 §:ssä tarkoitetulla hankeluvalla ei määrätä sähköjohdon reittiä, eikä päätöksellä myönnetty lupa ole perustanut käyttö-, lunastus- tai muuta vastaavaa oikeutta toisen omistamaan alueeseen. Hankeluvan myöntämisellä ei siten ole hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välitöntä vaikutusta valittajien oikeuksiin, etuihin tai velvollisuuksiin, eikä päätöstä ole kohdistettu heihin. Näin ollen valitus tulee jättää tutkimatta.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Mauno, Vesa Heikkilä ja Outi Siimes, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A ja hänen asiakumppaninsa
ovat valituksessaan hallinto-oikeuden päätöksestä vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen, tutkii asian ja kumoaa Energiaviraston päätöksen kokonaisuudessaan. Lisäksi A ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet, että Fortum Sähkönsiirto Oy velvoitetaan korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
A ja hänen asiakumppaninsa
ovat toimittaneet useita lisäkirjoituksia.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
2. A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.
Perustelut
1. Hallinto-oikeuden on ratkaisustaan ilmenevien perustelujen ja siinä mainittujen lainkohtien nojalla tullut jättää valitus tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.