Legislator Rechtsprechung & Gesetzgebung
Keski-Suomen LO 13.3.1997 175 KI-generiert

Court allows waste fee based on floor area when waste volume cannot be reliably determined.

Geschäftsnummer Keski-Suomen LO 13.3.1997 175
Gericht / Behörde
Rechtsordnung Finnland (FI)
Entscheiddatum
Ausgang Gutgeheissen (Allowed)

Legislator-Zusammenfassung

KI-generiert

The Administrative Court dismissed the applicant's request to remove a waste fee charged based on floor area rather than waste volume. The county council applied this method because the specific amount of waste generated could not be reliably determined, a situation permitted by the Waste Act. The court ruled that since the municipality provided collection services to all residents regardless of the fee status, charging a fee based on floor area was lawful and not excessive.

Legislator-Regeste

KI-generiert

JäteL 28 §; JäteL 29 §: When the quantity or quality of waste cannot be reliably determined, a fee may be assessed based on floor area or other relevant criteria if necessary for environmental protection or waste management organization.

Schlagwörter

KI-generiert
waste management fee assessment floor area basis waste volume administrative fee municipal service proportionality Maximalhypothek

Zitierte Gesetzesbestimmungen

KI-generiert
JäteL 28 §
JäteL 29 §
JäteL 30 §
KI-generiert

Fragen Sie sich, wie dieser Entscheid auf Ihren Fall anwendbar ist?

Prüfen Sie diesen Entscheid zusammen mit Bundesrecht, kantonalen Erlassen, Kommentaren und Folgeentscheiden in Legislator AI.

Fall in Legislator öffnen →

Volltext

Onko hyötyjätemaksu jätelain 29 §:n 2 momentin mukainen maksu?

NN:lle, jonka loma-asuntokiinteistö oli vapautettu järjestetystä jätteenkuljetuksesta, oli maksuunpantu 31,70 markan suuruinen hyötyjätemaksu. NN teki maksusta muistutuksen ja vaati sitä poistettavaksi. Tekninen lautakunta hylkäsi muistutuksen.

Lääninoikeuden ratkaisu: Asiassa sovelletaan jätelain 28 §:n, 29 §:n ja 30 §:n säännöksiä. Lain 29 §:n 2 momentin mukaan voidaan jätemaksun määräämisperusteina käyttää myös kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta, jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää tai jos se on tarpeellista ympäristönsuojelun tai jätehuollon järjestämisen kannalta. Hallituksen esityksessä jätelaiksi (HE 77/1993 vp) todetaan esimerkkinä mainitusta tilanteesta kattavasti kaikille kunnan asukkaille järjestetty asumisessa syntyneen ongelmajätteen tai hyödynnettävän jätteen kerääminen. Hallituksen esityksen mukaan säännös mahdollistaa kiinteän perusmaksun perimisen tällaisista palveluista kaikilta palvelun piirissä olevilta jätteen haltijoilta.

Eduskunnan ympäristövaliokunta totesi mietinnössään (YmVM 11/1993 vp), ettei se hyväksy sitä, että jätelain 29 §:n 2 momentin nojalla ryhdyttäisiin perimään kiinteää perusmaksua jätehuollon erityispalveluista. Valiokunnan mukaan esim. asumisessa syntyneen hyötyjätteen kerääminen tulee järjestää verovaroin.

Heikki T. Salo ja Leo Snellman toteavat jätelain kommentaariteoksessaan, että hyötyjätteen keräämisen aiheuttamat erityispalvelumenot on katettava jätelaissa säädetyin jätemaksuin. Maksua on mahdollista periä, jos palvelut järjestetään kattavasti koko kuntaa koskevana ja jätteen haltijoilla on tilaisuus käyttää hyväkseen tätä palvelua. Tällöin ei ole kysymyksessä piiloveron luonteinen maksu.

Lääninoikeuden ratkaistavana olleessa tapauksessa kunta oli järjestänyt kaikille jätteiden haltijoille mahdollisuuden toimittaa hyötyjätteensä kunnan käsiteltäväksi riippumatta siitä, onko jätteen haltija vapautettu järjestetystä jätteenkuljetuksesta. Kunnan jätetaksaan on voitu näissä oloissa ottaa määräys, että kaikkien kunnassa sijaitsevien asuntojen ja vapaa-ajan asuntojen osalta on maksettava hyötyjätemaksua. Jätetaksan määräys ei ollut jätelain 29 §:n 2 momentin vastainen. NN:ää ei voitu vapauttaa hyötyjätemaksun maksamisesta. Maksu ei ollut myöskään kohtuuttoman suuri, kun otettiin huomioon, että hyötyjätemaksu oli vakituisten asuntojen osalta 70 markkaa vuodessa ja vapaa-ajan asuntojen osalta alle puolet tästä summasta eli 30 markkaa vuodessa ilman arvonlisäveroa.

JäteL 28 §

JäteL 29 §

JäteL 30 §