Market Court partially allowed appeal against Energy Authority's decision on electricity price change notification rules.

Päätös, josta valitetaan

Energiaviraston päätös 23.6.2022 asiassa 8964/040202/2021

Asian tausta

Energiavirasto on 23.6.2022 tekemässään päätöksessä katsonut muun ohella, että Kymenlaakson Sähkö - Kymmendalens El Ab (jäljempänä myös Kymenlaakson Sähkö tai yhtiö) on menetellyt sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vastaisesti, kun se on jättänyt ilmoittamatta sopijapuolilleen tiettyjen sähkönmyyntituotteiden hintojen muutoksesta viimeistään kuukautta ennen niiden voimaantuloa ja että yhtiö on korjannut toimintansa siltä osin kuin kyse on hinnanmuutoksen ilmoittamisen määräajasta ja kirjallisesta muodosta.

Energiavirasto on päätöksellään myös velvoittanut yhtiön palauttamaan tiettyjen sähkönmyyntituotteiden asiakkaille sähkömarkkinalain vastaisista hinnanmuutoksista aiheutuneet ylimääräiset maksut, jotka se on perinyt ennen kuin se on ilmoittanut hintojen muutoksesta asiakkaille sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin edellytysten mukaisesti. Päätöksen mukaan ylimääräisillä maksuilla on tarkoitettu sitä erotusta, joka on syntynyt alkuperäisen hinnan ja sitä korkeampana laskutettujen hintojen johdosta.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Kymenlaakson Sähkö - Kymmendalens El Ab on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen siltä osin kuin päätöksessä on katsottu sähköpostin käyttämisen hinnankorotusmuutoksen ilmoittamisessa olleen sähkömarkkinalain vastaista ja hinnankorotuksen voimaantuloa koskevan virheellisen maininnan sisältäneen hinnanmuutosilmoituksen olleen kokonaisuudessaan mitätön, eikä yksittäinen hinnankorotus ole tullut voimaan edes kuukauden kuluttua. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus palauttaa päätöksen uudelleen käsiteltäväksi viimeksi mainituilta osin ja velvoittaa Energiaviraston ottamaan huomioon mitättömiksi katsomiensa ja mainittujen korotusta koskevien hinnanmuutosilmoitusten vaikutuksen.

Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 16.790 eurolla viivästyskorkoineen.

Perustelut

Energiaviraston päätöksessä on virheellisesti katsottu, että sähkönmyyjän sähköpostitse toimittama hinnankorotusta koskeva muutosilmoitus on ollut toimitustavaltaan sähkömarkkinalain vastainen. Toimitustavasta on osapuolten välillä sovittu, ja se on ollut kuluttajan edun mukainen. Sähkömarkkinalaissa ei ole määritelty kirjallista toimitustapaa tai mitä osapuolten välillä voidaan sopia. Energiaviraston vahvistamien sähkönmyyntiä koskevien yleisten ehtojen mukaan hinnanmuutosilmoituksen lähettäminen tarkoittaa myös ilmoituksen sähköistä lähettämistä käyttäjän sähköpostiosoitteeseen. Myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan sähköpostia voidaan käyttää osapuolten näin sopiessa.

Energiavirasto on pitänyt merkityksellisenä sitä, että sähkönmyyjä on todennut ilmoittaneensa hinnanmuutoksista erillisellä kirjeellä marraskuusta 2020 alkaen, mistä ajankohdasta lukien ilmoittamistavan on katsottu korjaantuneen. Sähköposti-ilmoitus on ollut alun perinkin lainmukainen. Ilmoitustavan vaihtamisella on haluttu varmuuden vuoksi rajata asiakkaille palautettavien maksujen määrää.

Hinnanmuutosilmoitukset eivät ole olleet ilmoittamisajankohdan perusteella kokonaisuudessaan mitättömiä. Sähkömarkkinalain ja Energiaviraston vahvistamien yleisten sähkönmyyntiehtojen mukaan myyjän ilmoittama hinnanmuutos on voinut tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä. Tämä on syrjäyttänyt hinnanmuutosilmoituksessa mainitun kahden viikon voimaantuloa koskevan sopimusehdon.

Näin ollen päätös on ollut virheellinen myös palautusvelvollisuuden määrän osalta. Kuluttaja-asiakkaille palautettava määrä on voinut koskea vain sitä ajanjaksoa, joka on poikennut pakottavan lainsäädännön vaatimuksesta. Tämä poikkeava ajanjakso on kattanut sen vuosineljänneksittäin tapahtuneen ensimmäisen noin kahden viikon ajanjakson, jonka ajalta yhtiö on virheellisesti laskuttanut asiakkailtaan vertailuhintaa korkeampaa hintaa ennen kuin hinnanmuutos on tullut voimaan pakottavan lainsäädännön mukaisesti. Lisäksi palautettavaa määrää laskettaessa vertailuhintana on voitava käyttää kunkin hinnanmuutosilmoituksen mukaista vuosineljänneksittäin voimaan tullutta alkuperäisen hinnan mahdollisesti ylittävää hintaa.

Energiaviraston lausunto

Vaatimukset

Energiavirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perustelut

Valituksenalainen päätös on lainmukainen, ja Energiavirasto on suhteuttanut harkintavallan käyttönsä yleisiin hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin.

Päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, onko hinnanmuutosilmoituksen lähettämistapa täyttänyt kirjallisen muodon vaatimuksen ennen marraskuuta 2020. Energiavirasto ei ole muutoinkaan tehnyt sitovaa valvontapäätöstä siitä, voidaanko sähköposti tulkita kirjalliseksi ilmoitustavaksi. Yhtiö on itse siirtynyt lähettämään hinnanmuutosilmoitukset sähköpostin sijasta kirjepostilla. Päätöksessä on arvioitu, ovatko yhtiön oma-aloitteiset korjaavat toimenpiteet olleet riittäviä. Energiaviraston tehtävänä ei tällöin ole ollut arvioida sitä, olisiko yhtiö voinut täyttää lain vaatimukset myös jollakin muulla tavoin.

Päätös ei ole ollut virheellinen hinnanmuutosten voimaantulon osalta. Muutosilmoituksessa hinnanmuutosten voimaantuloa koskeva tieto on oltava oikein, jotta asiakas voi myöhemmin esimerkiksi saamaansa ilmoitukseen vertaamalla tarkistaa laskutuksensa oikeellisuuden. Asiakkaiden ei voi myöskään olettaa tietävän, että hinnanmuutos voi tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua hinnanmuutoksen lähettämisestä, vaikka myyjä olisi asiakkaalle lähettämässä kirjallisessa muutosilmoituksessaan ilmoittanut aikaisemman voimaantulon ajankohdan.

Virheellinen hinnanmuutosilmoitus ei ole vastannut sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin edellytyksiä. Tällöin tuotteen hinta on pysynyt asiakkaan kanssa alun perin sovitussa hinnassa. Saadun selvityksen perusteella yhtiö ei ole myöskään lähettänyt asiakkaille uusia ilmoituksia, joissa se olisi korjannut virheellisen hinnanmuutoksen voimaantulon ajankohdan. Lainvastaisilla hinnanmuutosilmoituksilla ei ole vaikutusta myyjän ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen, eikä sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin mukainen määräaika tule sovellettavaksi lainvastaisen ehdon asemesta.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että valituksenalaisesta päätöksestä on saanut sen käsityksen, että sähköposti hinnanmuutosten ilmoitustapana ei ole vastannut sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentissa edellytettyä kirjallista tapaa. Jos Energiavirasto katsoo, ettei se ole ratkaissut sähköpostin suhdetta vaatimukseen kirjallisesta ilmoituksesta, päätös tulisi tältä osin laatia uudelleen.

Valittaja on toiminut vain yksittäisen sähkömarkkinalain 93 § 4 momentin edellytyksen vastaisesti soveltamalla erehdyksessä kuukauden voimaantulon asemesta kahden viikon ajanjaksoa. Maksujen palautusvelvoite ei voi perustua usean edellytyksen vastaisuuteen, koska muita edellytyksiä ei ole edes tutkittu. Energiavirasto ei voi määrätä palautusvelvollisuuttaa sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momenttiin sisältyvän yksittäisen edellytyksen laiminlyönnin perusteella. Päätöksestä tulee ilmetä selvästi, mihin palautusvelvollisuus on perustunut.

Energiaviraston tulkinta tarkoittaisi sitä, että valittaja joutuisi palauttamaan erotusta pisimmillään kuuden vuoden yhtäjaksoiselta ajalta. Koska virheellisestä voimaantulosta johtuva ajanjakso on ollut vuosineljänneksittäin noin kaksi viikkoa, on sekä sähkömarkkinalain mukaista että seurauksen virheeseen kohdistumisen kannalta johdonmukaista, että palautusvelvoite koskee vain noin kahden viikon virheellisesti laskutettua ajanjaksoa ennen muutoksen voimaantuloa, eikä yhtenäistä vuosien mittaista ajanjaksoa. Tämä olisi myös suhteellisuusperiaatteen mukaista.

Muut kirjelmät

Energiavirasto on lisälausumassaan muun ohella paljoksunut valittajan oikeudenkäyntikulujen määrää asian hoitamiseen käytetyn kokonaisajan osalta. Asian hoitamiseen käytetty tuntimäärä on ollut asian laatuun ja oikeudellisten kysymysten selvyyteen nähden suuri. Valittajan oikeudenkäyntikululaskun mukaan osa kuluista on kohdistunut valittajan liikesalaisuuksien selvittämiseen, jotka yhtiön olisi pitänyt ilmoittaa Energiavirastolle toimittamiensa selvitysten yhteydessä jo nyt kyseessä olevaa oikeudenkäyntiä edeltävänä aikana. Siten ne eivät voi sisältyä käsillä olevan oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikuluihin. Myöskään päätöksen johdosta suoritettavia korjaavia toimenpiteitä koskevien selvitysten käsittelystä aiheutuneita kuluja ei voi vaatia korvattavaksi tässä oikeudenkäynnissä. Energiavirasto antaa erillisen valituskelpoisen hallintopäätöksen korjaavista toimenpiteistä.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat oikeusohjeet

Valituksessa esitettyjen vaatimusten on katsottava kohdistuvan erityisesti siihen, että yhtiö on velvoitettu palauttamaan asiakkailleen ylimääräiset maksut, jotka se on veloittanut ennen kuin se on ilmoittanut hintojen muutoksista asiakkailleen sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin edellytysten mukaisesti sekä siihen, että ylimääräisillä maksuilla on tarkoitettu alkuperäisen hinnan ja sitä korkeampana laskutettujen hintojen erotusta.

Valittajan mukaan se on toiminut sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vastaisesti soveltamalla erehdyksessä kuluttaja-asiakkaiden hinnanmuutoksen ilmoittamisessa kuukauden voimaantulon asemesta kahden viikon ajanjaksoa.

Asiassa on siten arvioitavana, onko Energiavirasto voinut määrätä ylimääräisten maksujen palauttamisesta kyseisellä perusteella ja onko palautusvelvollisuus koskenut ylimääräisiä kustannuksia kahden viikon ja kuukauden väliseltä ajanjaksolta vai pidempää, jopa vuosia kestänyttä ajanjaksoa. Asiassa on lisäksi arvioitava, onko päätöksessä tullut ratkaista se, onko yhtiön ennen marraskuuta 2020 käyttämä sähköposti-ilmoitus täyttänyt kirjallisen muodon edellytyksen.

Sähkömarkkinalain 93 §:n 1 momentin mukaan jakeluverkonhaltija saa muuttaa liittymissopimuksen ja sähköverkkosopimuksen sekä vähittäismyyjä sähkönmyyntisopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja muun ohella tietyin rajoituksin sopimuksessa yksilöidyllä perusteella.

Sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin mukaan jakeluverkonhaltijan ja vähittäismyyjän on lähetettävä sopijapuolelleen ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta hinnat tai muut sopimusehdot muuttuvat ja mikä on muutoksen peruste. Vähittäismyyjän ilmoituksessa on mainittava, onko sopijapuolella oikeus irtisanoa sopimus. Jos perusteena on muu syy kuin lainsäädännön muutos tai viranomaisen päätös, muutos saa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.

Sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin esitöiden (HE 20/2013 vp s. 126) mukaan ilmoituksessa on kerrottava, miltä osin sopimus muuttuu ja millaiset ovat uudet ehdot tai hinnat muuttuneilta osin, mistä ajankohdasta lukien muutos tulee voimaan sekä sopijapuolen mahdollisesta oikeudesta irtisanoa sopimus muutoksen perusteella. Lisäksi on kerrottava muutoksen peruste. Ilmoitus on lähetettävä sopijapuolelle kirjallisesti. Hinnanmuutoksesta voidaan ilmoittaa asiakkaille esimerkiksi tiedotteella laskun yhteydessä tai erikseen laskutusosoitteeseen lähetettävällä kirjeellä. Muutos voi tulla voimaan pääsääntöisesti aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun liittyjälle tai sähkönkäyttäjälle on lähetetty muutosilmoitus.

Sähkömarkkinalain 85 §:n 1 momentin perusteella mainituista säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi.

Sähkömarkkinalain 85 §:n 1 momentin esitöiden (HE 20/2013 vp s. 121) mukaan kuluttajasopimusten pakottavuus tarkoittaa, että luvun säännöksistä poikkeava sopimusehto on mitätön. Mitättömyys tarkoittaa, ettei sopimusehdolla ole sopimussuhteessa vaikutusta eikä lainvastaiseen ehtoon voida vedota sen hyväksynyttä kuluttajaakaan vastaan.

Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain (jäljempänä valvontalaki) 9 §:n perusteella, jos joku rikkoo tai laiminlyö muun ohella sähkömarkkinalaissa säädettyjä velvoitteitaan, Energiaviraston on velvoitettava hänet korjaamaan rikkomuksensa tai laiminlyöntinsä. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. Päätöksessä voidaan myös määrätä palauttamaan asiakkaalle virheellisesti peritty maksu.

Säännöksen esitöistä (HE 20/2013 vp s. 160) ilmenee, että toimivalta annetaan määrätä palautettavaksi yksittäisille asiakkaille näiltä virheellisesti perityksi todettuja maksuja ja toimivalta koskee tältä osin niitä tapauksia, joissa virasto on nimenomaisesti todennut valvottavan menetelleen säännösten vastaisesti.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Hallintolain 6 §:n esitöiden (HE 72/2002 vp s. 55) mukaan viranomaisen toimen on oltava asianmukainen, tarpeellinen ja oikein mitoitettu sen tavoitteen kannalta, johon kysymyksessä olevalla toimella pyritään. Käytännössä suhteellisuusperiaate edellyttää, että viranomainen mitoittaa toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tarvittava vaikutus.

Hallintolain 44 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kirjallisesta päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu.

Maksujen palautusvelvollisuuden asettaminen ja määrä

Energiavirasto on päätöksellään määrännyt valittajan palauttamaan tiettyjen sähkönmyyntisopimustensa asiakkaille sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vastaisen menettelyn perusteella veloitettuja ylimääräisiä maksuja.

Valittaja on esittänyt, ettei Energiavirasto voi määrätä palautusvelvollisuutta sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momenttiin sisältyvän yksittäisen edellytyksen laiminlyönnin perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että palautusvelvollisuuden määrääminen on perustunut valvontalain 9 §:ään, jonka mukaan Energiavirasto voi muun ohella määrätä palauttamaan virheellisesti perittyjä maksuja asiakkaille. Pykälän perusteella Energiaviraston määräyksen antamiseksi on riittävää, että menettely on ollut virheellistä, eikä siinä edellytetä, että todettuja virheellisyyksiä olisi useampia kuin yksi. Näin ollen Energiavirastolla on ollut toimivalta määrätä valittaja palauttamaan sen sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vastaisesti veloittamat maksut siltä osin kuin virasto on katsonut ja osoittanut menettelyn sähkömarkkinoita koskevien säännösten vastaiseksi. Valvontalain 9 §:n mukaisen palautuksen määrääminen on myös lähtökohtaisesti unionin oikeuden mukaista (ks. tuomio 30.3.2023, Green Network, C-5/22, EU:C:2023:273).

Asiassa on vielä arvioitava, onko valituksenalaisessa päätöksessä määritelty palautuksen laskentaperuste ja siten Energiaviraston palautettavaksi edellyttämä määrä olleet lainmukaisia.

Valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Ratkaisu” on todettu seuraavaa:

”Energiavirasto velvoittaa Kymenlaakson sähkön palauttamaan KSOY Vartti-, Varttikymppi- ja KSOY Cashback sähkönmyyntituotteiden asiakkailleen sähkömarkkinalain vastaisista hinnanmuutoksista aiheutuneet ylimääräiset maksut, jotka se on veloittanut ennen kuin se on ilmoittanut hintojen muutoksesta asiakkaille sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin edellytysten mukaisesti. Ylimääräisillä maksuilla tarkoitetaan sitä erotusta, joka on syntynyt alkuperäisen hinnan ja sitä korkeampana laskutettujen hintojen johdosta.”

Valituksenalaisen päätöksen kohdassa ”Palautusvelvollisuus” on todettu muun ohella seuraavaa:

”Palautusvelvollisuus koskee kaikkia asiakkaan alkuperäiseen hintaan tehtyjä hinnankorotuksia, joista ei ole lähetetty kyseisen säännöksen edellytysten mukaisia hinnanmuutosilmoituksia. Palautettava määrä kertyy kunkin asiakkaan osalta koko siltä ajalta kuin sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vastainen menettely on jatkunut. Palautettavan määrän kertyminen kunkin asiakkaan kohdalta päättyy vasta sopimuksen päätyttyä tai alkaen siitä kuukaudesta, jonka hinnanmuutosta koskien asiakkaalle on lähetetty ja ryhdytty jatkossakin lähettämään säännöksen edellyttämiä hinnanmuutosilmoituksia. Palautusvelvollisuus koskee kaikkia KSOY Vartti, Varttikymppi ja KSOY Cashback sähkönmyyntituotteiden asiakkaita eli Kymenlaakson Sähkön selvityksessään ilmoittamista päivämääristä 1.4.2018 (KSOY Vartti), 1.4.2013 (Varttikymppi) ja 1.11.2014 (KSOY Cashback) lähtien tuotteista maksaneita asiakkaita.

Palautuksen määrää laskettaessa on huomioitava vain alkuperäiseen hintaan tehdyt hinnankorotukset, mutta ei mahdollisia hinnanalennuksia. Energiavirasto toteaa, että vaikka hinnanalennuksista ei lähetetä hinnanmuutosilmoituksia, ei hinnanalennuksista aiheudu virheellisesti perittyjä maksuja. Näin ollen palautettavia maksuja ovat ne maksut, jotka on peritty hinnanmuutoksen perusteella sopimuksen alkuperäistä hintaa korkeampana, mutta maksujen kokonaismäärää laskettaessa kunkin asiakkaan osalta ei huomioida mahdollisia alkuperäiseen hintaan tehtyjen hinnanalennuksen vaikutuksia.”

Päätöksen Ratkaisu-osassa määrättyä palautusvelvollisuutta ei ole nimenomaisesti rajattu vain kuluttaja-asiakkaisiin. Osapuolten kesken ei ole kuitenkaan ilmennyt erimielisyyttä siitä, että velvollisuus koskee vain kuluttaja-asiakkaita. Päätöstä ei ole siten tarpeen kumota yksinään tällä perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että valvontalain 9 §:ssä säädetyn korjaamisvelvoitteen tarkoituksena voidaan katsoa olevan asian palauttaminen sellaiseen tilaan, jossa sähkömarkkinalain vastaisen menettelyn haitallisia vaikutuksia ei enää ole. Korjaamisvelvoitteen asettamisen on lisäksi muun ohella oltava hallintolain 6 §:ssä tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen mukainen siten, että se on oikeassa suhteessa sillä tavoiteltuun päämäärään nähden.

Valittaja on myöntänyt rikkoneensa sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin velvoitetta saattaa hinnannousua koskevat kuluttaja-asiakkaiden sopimusmuutokset voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoitusten lähettämisestä. Kyse on ollut sellaisista sähkönmyyntisopimuksissa, joissa hinta on tarkoitettu tarkistettavaksi neljä kertaa vuodessa lähinnä NordPool-sähköpörssin johdannaismarkkinoiden hintojen perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentissa ei ole nimenomaisesti säädetty hinnanmuutoksen liian aikaisen voimaantulon seuraamuksista. Sähkömarkkinalain 85 §:n 1 momenttia voidaan tulkita siten, että sopimuksen liian aikainen voimaantulo on mitätön siltä osin kuin voimaantulo poikkeaa kuluttajan eduksi pakottavasta vähintään kuukauden määräajasta. Energiavirasto ei ole väittänyt, että asiassa tulisi sovellettavaksi kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettu neuvoston direktiivi (93/13/ETY) ja sen 6 artiklan kohtuuttomien sopimusehtojen sitomattomuutta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Siten sähkömarkkinalakia ei ole perusteltua tulkita tässä tapauksessa niin, että edellä kuvattu muutosilmoitus tulisi kuluttajien suojaamiseksi katsoa kokonaisuudessaan mitättömäksi.

Energiaviraston edellyttämä palautuksen määrä johtaisi siihen, että tehdyn sähkösopimuksen hinta ei lainkaan olisi muuttunut, vaan ainoastaan alkuperäistä hintatasoa voitaisiin soveltaa. Asiakkaiden kanssa tehdyssä sopimuksessa on kuitenkin ollut hinnan muutosta koskeva sopimusehto, ja valittajan menettelyvirhe on koskenut vain tästä muutoksesta tehdyn ilmoituksen voimaantuloa.

Näin ollen maksujen palauttamisen koko siltä ajalta, jona asiakkaat ovat olleet tietoisia muuttuneista sopimusehdoista ja voineet niihin reagoida, voidaan katsoa ylittävän sähkömarkkinalain vastaisen menettelyn korjausvelvoitteena sen, mitä sähkömarkkinalain 85 §:n 1 momentilla, 93 §:n 4 momentilla ja valvontalain 9 §:n säännöksillä on tavoiteltu. Palauttamisvelvollisuuden asettaminen on ollut tältä osin myös suhteellisuusperiaatteen vastaista, kun otetaan huomioon sekä kuluttaja-asiakkaiden että valittajan sopimukseen perustuvat oikeutetut odotukset.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että Energiavirasto on menetellyt virheellisesti, kun se on valituksenalaisessa päätöksessä määritellyt valittajan sähkönmyyntituotteiden asiakkaille palautettavien maksujen määrän siten, että määrä on tullut laskea alkuperäistä hintaa korkeampana laskutettujen hintojen ja alkuperäisen hinnan erotuksena. Valituksenalainen päätös on siten kumottava ja palautettava uudelleen käsiteltäväksi näiltä osin.

Hinnanmuutoksesta ilmoittamisen kirjallinen muoto

Asiassa on lisäksi arvioitava, onko valituksenalaisessa päätöksessä tullut ratkaista se, onko yhtiön ennen marraskuuta 2020 käyttämä sähköposti-ilmoitus täyttänyt kirjallisen muodon edellytyksen.

Valittaja on esittänyt, että valituksenalaisesta päätöksestä on saanut sen käsityksen, että sähköposti hinnanmuutosten ilmoitustapana ei ole vastannut sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentissa edellytettyä kirjallista tapaa. Valittajan mukaan sähköposti-ilmoitus on ollut alun perinkin lainmukainen ja ilmoitustavan vaihtamisella on haluttu varmuuden vuoksi rajata asiakkaille palautettavien maksujen määrää.

Energiavirasto on esittänyt, että päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, onko hinnanmuutosilmoituksen lähettämistapa täyttänyt kirjallisen muodon vaatimuksen ennen marraskuuta 2020. Energiavirasto ei ole muutoinkaan tehnyt sitovaa valvontapäätöstä siitä, voidaanko sähköposti tulkita kirjalliseksi ilmoitustavaksi. Valittaja on itse siirtynyt lähettämään hinnanmuutosilmoitukset asiakkaille sähköpostin sijasta kirjepostilla. Päätöksessä on arvioitu, ovatko valittajan oma-aloitteisesti tekemät korjaavat toimenpiteet olleet riittäviä.

Energiavirasto on valituksenalaisen päätöksen ratkaisuosassa velvoittanut valittajan palauttamaan asiakkailleen maksut, jotka se on veloittanut ennen kuin se on ilmoittanut hintojen muutoksesta asiakkaille sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin edellytysten mukaisesti. Samassa kappaleessa on todettu, että valittaja on korjannut toimintansa sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin mukaiseksi siltä osin kuin kyse on hinnanmuutoksesta ilmoittamisen määräajasta ja kirjallisesta muodosta.

Markkinaoikeus toteaa, että valituksenalaisen päätöksen edellä mainitusta menettelyn korjaamista koskevasta toteamuksesta on voinut perustellusti ymmärtää, että valittajan hinnanmuutosten ilmoittaminen olisi ollut Energiaviraston mukaan sähkömarkkinalain 93 §:n 4 momentin vastaista myös ilmoittamisen kirjallisen muodon osalta.

Vaikka valituksenalaisessa päätöksessä ei ole nimenomaisesti velvoitettu valittajaa korjaamaan toimintaansa kirjallisen muodon osalta, päätöksen ratkaisuosassa valittaja on edellä selostetulla tavalla velvoitettu palauttamaan asiakkailleen maksut, jotka se on veloittanut ennen kuin se on ilmoittanut hintojen muutoksesta asiakkailleen 93 §:n 4 momentin edellytysten mukaisella tavalla. Koska palauttamisvelvollisuus on voinut perustua myös kyseisestä säännöksestä ilmenevän kirjallisen muodon vaatimuksen täyttymättä jäämiseen, päätöksen toteamukset hinnanmuutosilmoituksen kirjallisesta muodosta ja menettelyn korjaamisesta ovat saattaneet vaikuttaa myös asiakasmaksujen palauttamisen ajanjaksoon ja määrään.

Energiavirasto on markkinaoikeudessa esittänyt, että se ei ole päätöksellään tarkoittanut ottaa kantaa kirjallisen muodon vaatimuksen täyttymiseen ja että se ei ole tehnyt sitovaa valvontapäätöstä tästä kysymyksestä.

Valituksenalaisen päätöksen ja Energiaviraston esittämän perusteella on jäänyt epäselväksi se, mikä on ollut Energiaviraston kanta kirjallisen muodon edellytyksen täyttymiseen esillä olevassa asiassa. Edellä todetusti tällä on voinut olla merkitystä palautusvelvollisuuden määrään, eikä valituksenalaisesta päätöksestä ole käynyt hallintolain 44 §:ssä edellytetyllä tavalla selvästi ilmi se, mihin valittaja on velvoitettu ja miten asia on tältä osin ratkaistu. Valittajalla on näin ollen katsottava olleen oikeussuojan tarve saada perusteltu ratkaisu kirjallisen muodon vaatimuksen täyttymisestä ainakin siltä ajalta kuin Energiaviraston asettama velvoite palauttaa asiakkaille ylimääräisiä maksuja on voinut tähän edellytykseen perustua. Näin ollen päätös on tältäkin osin kumottava, ja asia on palautettava Energiavirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella Energiaviraston päätös on kumottava ja palautettava uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin päätöksessä on velvoitettu valittaja palauttamaan tiettyjen sähkönmyyntituotteiden maksut siten, että maksujen määrä on tullut laskea alkuperäistä hintaa korkeampana laskutettujen hintojen ja alkuperäisen hinnan erotuksen perusteella ja siltä osin kuin siinä on käsitelty hinnanmuutoksista ilmoittamisen kirjallista muodon edellytystä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 95 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle.

Asiassa annettu ratkaisu ja Energiaviraston virheellinen menettely huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi itse kokonaan vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Energiavirasto on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut asian laatuun ja laajuuteen nähden markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Energiaviraston päätöksen 23.6.2022 asiassa 8964/040202/2021 siltä osin kuin siinä on velvoitettu palauttamaan KSOY Vartti-, Varttikymppi ja KSOY Cashback -sähkönmyyntituotteiden maksut siten, että maksujen määrä on tullut laskea alkuperäistä hintaa korkeampana laskutettujen hintojen ja alkuperäisen hinnan erotuksen perusteella ja siltä osin kuin siinä on käsitelty hinnanmuutoksista ilmoittamisen kirjallisen muodon sähkömarkkinalain mukaisuutta. Markkinaoikeus palauttaa asian näiltä osin Energiavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Muilta osin valitus hylätään pääasian osalta.

Markkinaoikeus velvoittaa Energiaviraston korvaamaan Kymenlaakson Sähkö Oy — Kymmendalens El Ab:n oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorkoa on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän päätöksen antamisesta.

Muutoksenhaku

Sähkömarkkinalain 114 §:n 4 momentin ja sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 37 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden mainitun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa pyytämättä siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Pekka Savola ja Markus Ukkola.

Huomaa

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.