Market Court revokes Patent Office decision finding patent lacking inventive step due to combination of prior art.

Päätös, josta valitetaan

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 11.1.2017 (liitteenä)

Asian tausta

ABB Oy on 27.6.2013 hakenut patenttia keksinnölle nimeltä ”Method for controlling electric drive and electric drive” (menetelmä sähkökäytön ohjaamiseksi ja sähkökäyttö).

Patentti- ja rekisterihallitus on 30.9.2014 myöntänyt edellä mainitulle keksinnölle patentin numero FI 124495.

Vacon Oyj on 11.6.2015 tehnyt Patentti- ja rekisterihallitukselle väitteen edellä mainittua patenttia numero FI 124495 vastaan ja vaatinut, että kyseinen patentti kumotaan kokonaisuudessaan. Vacon Oyj:n toiminimi on 30.10.2015 muuttunut Vacon Oy:ksi.

Patentti- ja rekisterihallitus on 11.1.2017 antamallaan päätöksellä hylännyt edellä mainitun väitteen ja pysyttänyt patentin numero FI 124495 voimassa myönnetyssä muodossa.

Patentti- ja rekisterihallitus on 9.8.2018 rekisteröinyt edellä mainitun patentin numero FI 124495 haltijaksi ABB Schweiz AG:n.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

Valitus

Vaatimukset

Vacon Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisen päätöksen 11.1.2017 ja kumoaa patentin numero FI 124495 kokonaisuudessaan. Lisäksi Vacon Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa ABB Schweiz AG:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Perusteet

Toisin kuin Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitun viitejulkaisun OD1 on katsottava edustavan lähintä tekniikan tasoa kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiselle menetelmälle.

Edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1 tunnetaan kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet, joiden mukaan ensimmäisessä toimintatilassa käytetään sähkökäyttöä vakiotoimintapisteessä (jäljempänä myös piirre a)), määritetään sähkökäytön ottotehoa (jäljempänä myös piirre b)) ja määritetään vaihtosuuntaajaan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen arvo, jolla määritetty sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen arvoa (jäljempänä myös piirre c)).

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän erottavat edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1 ensinnäkin piirre, jonka mukaan ensimmäisessä toimintatilassa määritetään vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvo, jolla määritetty sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla kytkentätaajuuden arvoa (jäljempänä myös piirre d)), toiseksi piirre, jonka mukaan tallennetaan toimintapiste yhdessä määritetyn vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen ja kytkentätaajuuden arvon kanssa (jäljempänä myös piirre e)), sekä kolmanneksi piirre, jonka mukaan toisessa toimintatilassa käytetään tallennettua vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen ja kytkentätaajuuden arvoa aina, kun sähkökäyttöä käytetään mainittujen arvojen kanssa yhdessä tallennetussa toimintapisteessä (jäljempänä myös piirre f)).

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä on virheellisesti katsottu, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet muodostavat yhdistelmäkeksinnön ja että keksinnöllisyysarvioinnissa piirteitä on siten tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena. Itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteillä ei ole katsottava olevan sellaista yhteisvaikutusta, jonka perusteella mainitun patenttivaatimuksen voisi katsoa määrittelevän yhdistelmäkeksintöä.

Toisin kuin Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 on katsottava koostuvan ratkaisuista kahteen toisistaan riippumattomaan osaongelmaan.

Edellä mainittuun viitejulkaisuun OD1 nähden ratkaistavien osaongelmien on katsottava olevan ensinnäkin tarve pienentää häviöitä vuo- tai jänniteoptimoinnin lisäksi sekä toiseksi tarve välttää optimiarvojen etsiminen uudestaan.

Piirteistä, joiden suhteen kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö eroaa viitejulkaisusta OD1, edellä mainittu piirre d) liittyy edellä selostetun ensimmäisen osaongelman ratkaisuun. Vastaavasti edellä mainitut piirteet e) ja f) liittyvät edellä selostetun jälkimmäisen osaongelman ratkaisuun.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa OD3 esitetään, että sähkömoottorin häviöt pienenevät ja vaihtosuuntaajan häviöt kasvavat vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden kasvaessa. Näin ollen alan ammattimiehelle on katsottava olevan mainitun viitejulkaisun OD3 perusteella selvää, että vaihtosuuntaajan kytkentätaajuudelle on löydettävissä arvo, jolla vaihtosuuntaajan ja sähkömoottorin häviöiden summa minimoituu.

Edellä mainitun viitejulkaisun OD3 perusteella alan ammattimiehelle on siten ilmeistä etsiä edellä mainitussa viitejulkaisussa OD1 esitetylle vaihtosuuntaajalle sellainen kytkentätaajuuden arvo, jolla viitejulkaisussa OD1 esitetyn sähkökäytön ottoteho on alhaisin. Viitejulkaisussa OD1 esitetään optimaalisen jännitteen tai vuo-ohjeen arvon määrittäminen hakumenetelmällä, eli vaihtelemalla jännitteen tai vuo-ohjeen arvoa. Viitejulkaisun OD1 valossa alan ammattimiehelle olisi siten ilmeistä määrittää kytkentätaajuuden optimaalinen arvo hakumenetelmällä. Alan ammattimies olisi siten päätynyt ilman keksinnöllistä panosta kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainittujen piirteiden a), b), c) ja d) ratkaisuun yhdistämällä mainitut viitejulkaisut OD1 ja OD3.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa OD2 opetetaan tallentamaan yksi tai useita tietoja hakutaulukkoon, josta tiedot ovat myöhemmin haettavissa. Jännitteen tai vuo-ohjeen sekä kytkentätaajuuden optimiarvojen tallentamisen hakutaulukkoon on katsottava seuraavan suoraan edellä mainituista viitejulkaisuista OD1 ja OD2.

Edellä mainituissa viitejulkaisuissa OD1 ja OD 2 ei nimenomaisesti mainita, että toimintapiste tallennetaan yhdessä sitä vastaavien optimiarvojen kanssa, mutta tämän on katsottava olevan alan ammattimiehelle selvää asiayhteydestä, koska hakutaulukosta on myöhemmin voitava hakea toimintapistettä vastaavat optimiarvot.

Edellä esitetyn perusteella alan ammattimiehen on katsottava päätyvän ilman keksinnöllistä panosta kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun yhdistämällä edellä mainitut viitejulkaisut OD1, OD2 ja OD3. Mainitun patenttivaatimuksen mukaisen menetelmän ei siten ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi mainituista viitejulkaisuista OD1, OD2 ja OD3 ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä eroaa olennaisesti ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnetusta tekniikasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitun viitejulkaisun OD1 voidaan katsoa edustavan lähintä tekniikan tasoa.

Edellä mainitun viitejulkaisun OD1 voidaan katsoa sisältävän kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainitut piirteet a), b) ja c), mutta ei sen sijaan edellä mainittuja piirteitä d), e) ja f).

Edellä mainitussa viitejulkaisussa OD1 opetetaan tarkasti ottaen määrittämään vaihtosuuntaajan tulotehon keskiarvo edellisen iteraation jälkeen, ei sähkökäytön ottotehoa. Ei ole perustetta olettaa, että kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 tarkoitettaisiin nimenomaan sähkökäytön ottotehon keskiarvoa.

Mainitussa viitejulkaisussa OD1 ei käytetä optimointiparametrina vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa. Viitejulkaisussa OD1 ei myöskään opeteta tallentamaan optimointiparametreja, eli vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen arvoa ja kytkentätaajuuden arvoa, yhdessä vakiotoimintapisteen kanssa esimerkiksi hakutaulukkoon, josta ne voitaisiin myöhemmin hakea.

Tekninen vaikutus, jonka kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen keksinnön ero edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1 tunnettuun nähden saa aikaan, on siinä, että sähkökäytön ottoteho pienenee ja että optimoidut parametrit löytyvät nopeasti eri sähkönkäyttötilanteissa, koska parametrit ovat valmiiksi tallennettuina. Objektiivisina teknisinä ongelmina voidaan siten katsoa olevan, miten sähkökäytön hyötysuhdetta voidaan edelleen kasvattaa ja miten optimoidaan siirtyminen sähkönkäyttötilanteesta toiseen.

Jos alan ammattimies yhdistäisi Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitut viitejulkaisut OD1, OD2 ja OD3 sekä käyttäisi lisäksi hyväksi yleistietoaan, hän voisi päätyä, mutta ei kuitenkaan välttämättä päätyisi kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen ratkaisuun.

Edellä mainittu viitejulkaisu OD2 kuuluu sinänsä samaan tekniikan alaan kuin edellä mainittu viitejulkaisu OD1. Viitejulkaisussa OD2 mainitaan hakutaulukon käyttö parametrien tallentamiseen liittyen häviömallin ohjaimeen. Viitejulkaisun OD2 mukaisessa ratkaisussa ei sen sijaan tallenneta kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainittujen piirteiden c) ja d) mukaisia parametreja.

Myös edellä mainittu viitejulkaisu OD3 kuuluu sinänsä samaan tekniikan alaan kuin edellä mainittu viitejulkaisu OD1. Viitejulkaisussa OD3 opetetaan, että kytkentätaajuutta kasvattamalla saadaan vaihtosuuntaajaan johtavuushäviöt ja moottorin häviöt pienenemään, mutta vastaavasti vaihtosuuntaajan kytkentähäviöt kasvavat. Näin ollen viitejulkaisun OD3 perusteella on alan ammattimiehelle selvää, että on olemassa kytkentätaajuuden optimiarvo, jossa kokonaishäviöt ovat pienimmillään. Viitejulkaisussa OD3 ei kuitenkaan erityisesti opeteta optimoimaan vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa, vaan siinä verrataan erilaisten vaihtosuuntaajaratkaisujen hyötysuhteita kytkentätaajuuden funktiona.

Ennen patenttihakemuksen tekemispäivää tunnettua edellä mainituista viitejulkaisuista OD1 ja OD3 on katsottava olevan, että sähkökäytön ottotehoon voidaan vaikuttaa sekä vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen arvoa että vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa muuttamalla. Tunnettua edellä mainitun viitejulkaisun OD2 ja alan ammattimiehen yleistiedon perusteella on katsottava olevan myös hakutaulukon käyttö parametrien tallentamiseen myöhempää hakemista ja käyttöä varten.

Vaikka alan ammattimies saattaisi päätyä tallentamaan ja käyttämään lähtöjännitteen arvoa, on kuitenkin epätodennäköistä, että alan ammattimies päätyisi käyttämään ja tallentamaan vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvon edellä mainitun viitejulkaisun OD3 opetuksen perusteella, koska viitejulkaisu OD3 ratkaisee eri ongelmaa kuin kysymyksessä oleva patentti. On siten kyseenalaista, päätyisikö alan ammattimies tallentamaan sekä edellä mainittujen piirteiden c) ja d) parametrit että tämän lisäksi myös vakiotoimintapistetiedon hakutaulukkoon.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän on näin ollen katsottava eroavan olennaisesti edellä mainituista viitejulkaisuista OD1, OD2 ja OD3 tunnetusta tekniikasta.

Vastaus

Vaatimukset

ABB Schweiz AG on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet eivät liity kahteen toisistaan riippumattomaan osaongelmaan, vaan kaikki mainitut piirteet liittyvät samaan ongelmaan, eli moottorikäytön hyötysuhteen kannalta optimaalisten parametrien selvittämiseen myöhempää käyttöä varten ilman, että tiedetään moottoriparametreja.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa OD1 alennetaan staattorijännitettä askelittain siten, että vaihtosuuntaajan sisäänmenotehon keskiarvo minimoituu. Mainitussa viitejulkaisussa OD1 ei kuitenkaan esitetä, että minimitehoa vastaava vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen arvo määritettäisiin kuten kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainitussa piirteessä c). Se, että viitejulkaisussa OD1 alennetaan tai yleisesti muutetaan staattorijännitettä, ei indikoi sitä, että kyseistä jännitteen arvoa määritettäisiin, eli selvitettäisiin tai rekisteröitäisiin alentamisen aikana. Siten itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainitun piirteen c) ei ole katsottava käyvän ilmi edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1.

Edellä mainitussa viitejulkaisussa OD1 esitetään tapa vaihtosuuntaajan ottotehon minimoimiseksi. Alan ammattimiehellä ei siten olisi syytä eikä motivaatiota etsiä toista ottotehon minimointitapaa mistään toisesta julkaisusta, eikä erityisesti etsiä sanottua Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta OD3.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainitun piirteen d) ei ole katsottava ilmenevän edellä mainitusta viitejulkaisusta OD3, koska viitejulkaisussa OD3 ei esitetä tai vihjata, että vaihtosuuntaajalle määritetään sellainen kytkentätaajuuden arvo, jolla sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa. Se, että jokin optimaalinen arvo on mahdollisesti löydettävissä, ei tarkoita sitä, että tällaisen arvon etsiminen tai määrittäminen olisi alan ammattimiehelle ilmeistä. Viitejulkaisusta OD3 ei myöskään ole löydettävissä opetusta, että vaihtosuuntaajan kytkentätaajuudelle olisi löydettävissä optimaalinen arvo, jolla sähkökäytön kokonaishäviöt olisivat minimissä. Alan ammattimiehen ei siten olisi katsottava päätyvän edellä mainittujen viitejulkaisujen OD1 ja OD3 perusteella itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainittuihin piirteisiin a), b), c) ja d) ilman jälkikäteispäättelyä.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta OD2 käy ilmi vain yleisellä tasolla hakutaulukon käyttö moottoriin liittyvien parametrien yhteydessä. Edellä mainitusta viitejulkaisusta OD2 ei sen sijaan käy ilmi, miten hakutaulukko muodostetaan. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainittu piirre e) ei siten käy ilmi mainitusta viitejulkaisusta OD2. Viitejulkaisussa OD2 ei myöskään ole esitetty, että taulukossa olisi tallennettu toimintapiste yhdessä vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen tai vuo-ohjeen ja kytkentätaajuuden arvon kanssa. Viitejulkaisusta OD2 ei siten ole katsottava käyvän ilmi itsenäisen patenttivaatimuksen 1 edellä mainittuja piirteitä e) ja f).

Edellä mainitussa viitejulkaisussa OD2 todetaan edelleen ”A lookup table requires a number of costly and time consuming measurements for each motor. Such measurements are practically impossible on motors already in operation” (jokaisesta hakutaulukkoon sisältyvästä moottorista on tehtävä mittauksia, jotka vievät aikaa ja aiheuttavat kustannuksia; mittauksia ei voi tehdä tuotantokäytössä olevista moottoreista). Viitejulkaisun OD2 valossa alan ammattimiehellä on siten katsottava olevan ennakkoluulo sitä vastaan, että viitejulkaisun OD2 hakutaulukkoratkaisu yhdistettäisiin edellä mainittuun viitejulkaisuun OD1, koska viitejulkaisussa OD2 annetaan ymmärtää, että hakutaulukon käytöllä on useita haittapuolia. Täten alan ammattimies ei käyttäisi lainkaan viitejulkaisun OD2 hakutaulukkoratkaisua tai yhdistäisi sitä viitejulkaisun OD1 ratkaisuun, koska viitejulkaisussa OD2 hakutaulukko kuvataan nimenomaan epäedulliseksi ratkaisuksi.

Valittajan lausuma

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossakin on esitetty, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 lähintä tekniikan tasoa edustavasta, Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitusta viitejulkaisusta OD1 erottavista piirteistä on johdettavissa objektiivinen tekninen ongelma, jonka mukaan alan ammattimiehen tulisi ensinnäkin edelleen kasvattaa sähkökäytön hyötysuhdetta sekä toiseksi optimoida siirtyminen sähkön käyttötilanteesta toiseen.

Alan ammattimiehelle on yleistietonsa perusteella selvää, että kytkentätaajuudella ja kytkentähäviöillä, ja siten myös sähkömoottorikäytön hyötysuhteella, sekä lisäksi kytkentätaajuudella ja sähkömoottorin häviöillä on yhteys. Tämä on esitetty myös Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainitussa viitejulkaisussa OD3.

Edellä mainitun ensimmäisen osaongelman valossa kytkentätaajuuden muuttaminen ja optimitaajuuden etsiminen on alan ammattimiehelle ilmeistä edellä mainittujen viitejulkaisujen OD1 ja OD3 sekä hänen yleistietonsa perusteella. Viitejulkaisussa OD1 opetetaan, että lähtöjännitettä muuttamalla voidaan etsiä optimiarvo hyötysuhteen näkökulmasta, joten alan ammattimies optimoisi tämän perusteella myös kytkentätaajuutta muuttamalla sen arvoa.

Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainittu viitejulkaisu OD2 esittää puolestaan ratkaisun edellä mainittuun jälkimmäiseen osaongelmaan. Viitejulkaisu OD2 opettaa tallentamaan yhden tai useita tietoja hakutaulukkoon, josta tiedot ovat myöhemmin haettavissa. Se, että tallennettava tieto on jännitteen tai vuo-ohjeen ja kytkentätaajuuden optimiarvo, seuraa suoraan edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1 (jännite tai vuo-ohje) tai viitejulkaisusta OD3 (kytkentätaajuus). Alan ammattimies kohtaa objektiivisen teknisen ongelman (miten sähkökäytön hyötysuhdetta voidaan edelleen kasvattaa ja miten optimoidaan siirtyminen sähkönkäyttötilanteesta toiseen) valossa niin sanotun yksisuuntaisen tien, joka johtaa välttämättä tai ainakin todennäköisimmin lopputulokseen, joka on käyttää hakutaulukkoa kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisella tavalla.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on Vacon Oy:n valituksen johdosta markkinaoikeudessa kysymys siitä, onko kysymyksessä olevan patentin numero FI 124495 patenttivaatimusten mukainen keksintö keksinnöllinen siihen nähden, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 2 §:n 1 momentin mukaan patentti myönnetään ainoastaan keksintöön, joka on uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi olennaisesti eroaa siitä. Pykälän 2 momentin mukaan tunnetuksi katsotaan kaikki, mikä on tullut julkiseksi kirjoituksen tai esitelmän välityksellä, hyväksikäyttämällä tai muulla tavalla.

Patenttilain 25 §:n 1 momentin mukaan patenttiviranomaisen tulee väitteen johdosta kumota patentti muun ohella, jos patentti on myönnetty, vaikkei mainitun lain 1, 1 a, 1 b ja 2 §:ssä säädettyjä ehtoja ole täytetty.

Kysymyksessä oleva keksintö

Kysymyksessä oleva patentti koostuu menetelmään kohdistuvasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 1, tietokoneohjelmatuotteeseen kohdistuvasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 8 ja sähkökäyttöön kohdistuvasta itsenäisestä patenttivaatimuksesta 9 sekä epäitsenäisistä patenttivaatimuksista 1 — 7 ja 10 — 15.

Edellä mainittu itsenäinen patenttivaatimus 1 kuuluu seuraavasti:

”1. Menetelmä sähkökäytön ohjaamiseen, sähkökäytön käsittäessä vaihtosuuntaajan (10) ja vaihtosuuntaajan syöttämän sähkömoottorin (20), tunnettu siitä, että menetelmä käsittää sähkökäytön ensimmäisen toimintatilan aikana:

a) käytetään sähkökäyttöä vakiotoimintapisteessä;

b) määritetään sähkökäytön ottotehoa;

c) määritetään vaihtosuuntaajan (10) lähtöjännitteen arvo tai vaihtosuuntaajan (10) vuo-ohjeen arvo, jolla määritetty sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla vaihtosuuntaajan (10) lähtöjännitteen arvoa tai vaihtosuuntaajan vuo-ohjeen arvoa;

d) määritetään vaihtosuuntaajan (10) kytkentätaajuuden arvo, jolla määritetty sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa; ja

e) tallennetaan toimintapiste yhdessä määritetyn vaihtosuuntaajan (10) lähtöjännitteen arvon tai vaihtosuuntaajan (10) vuo-ohjeen arvon ja määritetyn vaihtosuuntaajan (10) kytkentätaajuuden arvon kanssa, ja missä menetelmä käsittää sähkökäytön toisen toimintatilan aikana:

käytetään tallennettua vaihtosuuntaajan (10) lähtöjännitteen arvoa tai tallennettua vaihtosuuntaajan (10) vuo-ohjeen arvoa ja tallennettua vaihtosuuntaajan (10) kytkentätaajuuden arvoa aina, kun käytetään sähkökäyttöä toimintapisteessä, joka on tallennettu yhdessä mainittujen arvojen kanssa.”

Tunnettu tekniikka

Asiaa Patentti- ja rekisterihallituksessa sekä markkinaoikeudessa käsiteltäessä on viitattu muun ohella seuraaviin Patentti- ja rekisterihallituksen valituksenalaisessa päätöksessä mainittuihin viitejulkaisuihin:

OD1: Couto and Martins (1994): “Control of a voltage source inverter fed induction motor with on-line efficiency optimization", Proceedings of the IEEE International Conference on Industrial Technology, 1994

OD2: Kioskeridis and Margaris (1996): "Loss Minimization in Scalar-Controlled Induction Motor Drives with Search Controllers", IEEE Transactions on Power Electronics, vol 11, no 2, March 1996

OD3: Choi et. al. (1998): “Effect of Switching Frequency of Soft Switched Inverter on Electric Vehicle System", IEEE Power Electronics in Transportation, 1998

Edellä mainittu viitejulkaisu OD1 esittää menetelmän, jolla vaihtosuuntaajalla syötetyn epätahtikoneen hyötysuhde voidaan optimoida käytönaikaisesti. Menetelmässä sähkömoottorin kuorma ja pyörimisnopeus (toimintapiste) pidetään vakiona ja etsitään sähkömoottorin staattorijännitettä vaihtelemalla staattorijännitteen arvo, jolla sähkökäytön ottoteho on pienimmillään. Menetelmän eräänä etuna on, ettei se edellytä moottorin parametrien tuntemista.

Edellä mainittu viitejulkaisu OD2 käsittelee häviöiden minimointia skalaariohjatussa epätahtimoottorikäytössä, jossa käytetään hakumenetelmää (search controller) parametrien optimiarvojen määrittämiseen. Viitejulkaisussa OD2 viitataan myös kirjallisuuteen, jonka mukaan häviömallin edellyttämien laskutoimitusten suuri määrä ja häviömallin parametrien määrittämisen vaikeus ovat häviömalliohjaimen toteutuskelpoisuuden este. Tästä syytä häviöiden minimointi perustuu pääasiassa joko hakutaulukoihin tai hakumenetelmään.

Edellä mainittu viitejulkaisu OD3 käsittelee muun ohella vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden vaikutusta sähkömoottorikäytön kokonaishyötysuhteeseen. Viitejulkaisussa OD3 kuvataan, kuinka kytkentätaajuus ja kytkentätopologia vaikuttavat sekä sähkömoottorin että vaihtosuuntaajan ja sähkömoottorin muodostaman kokonaisuuden häviöihin.

Keksinnöllisyys

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä valittaja, vastaaja sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat kaikki katsoneet, että edellä mainittu viitejulkaisu OD1 edustaa kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaiseen menetelmään nähden lähintä tekniikan tasoa.

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä valittaja, vastaaja sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat kaikki edelleen katsoneet, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö voidaan jakaa piirteisiin jaoteltuna seuraavasti:

1. Menetelmä sähkökäytön ohjaamiseen, sähkökäytön käsittäessä vaihtosuuntaajan ja vaihtosuuntaajan syöttämän sähkömoottorin, jossa menetelmä käsittää:

- sähkökäytön ensimmäisen toimintatilan aikana

a) käytetään sähkökäyttöä vakiotoimintapisteessä;

b) määritetään sähkökäytön ottotehoa;

c) määritetään vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen arvo tai vaihtosuuntaajan vuo-ohjeen arvo, jolla määritetty sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen arvoa tai vaihtosuuntaajan vuo-ohjeen arvoa;

d) määritetään vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvo, jolla määritetty sähkökäytön ottoteho on alhaisin, vaihtelemalla vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa; ja

e) tallennetaan toimintapiste yhdessä määritetyn vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen arvon tai vaihtosuuntaajan vuo-ohjeen arvon ja määritetyn vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvon kanssa,

- sähkökäytön toisen toimintatilan aikana

f) käytetään tallennettua vaihtosuuntaajan lähtöjännitteen arvoa tai tallennettua vaihtosuuntaajan vuo-ohjeen arvoa ja tallennettua vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuden arvoa aina, kun käytetään sähkökäyttöä toimintapisteessä, joka on tallennettu yhdessä mainittujen arvojen kanssa.

Markkinaoikeus yhtyy edellä esitettyyn muutoin, mutta toteaa, että edellä mainittu piirre c) voidaan vielä jakaa kahteen suoritusmuotoon: yhtäältä staattorijännitteen arvon määrittämiseen (jäljempänä myös piirre c.i)) sekä vuo-ohjeen arvon määrittämiseen (jäljempänä myös piirre c.ii)).

Asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä valittaja, vastaaja sekä Patentti- ja rekisterihallitus ovat kaikki katsoneet, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteet a) ja b) käyvät ilmi edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1.

Edellä mainitun lisäksi markkinaoikeus toteaa, että viitejulkaisun OD1 kuvassa 11 esitetään muun ohella staattorijännitteen ja vaihtosuuntaajaan ottotehon suhteellisarvot ajan funktiona. Mainitusta kuvasta on luettavissa sekä ottotehon suhteellisarvon minimi että sitä vastaava staattorijännitteen suhteellisarvo. Viitejulkaisusta OD1 on siten katsottava käyvän ilmi myös staattorijännitteen määrittäminen kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteessä c) määritetyllä tavalla.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteiden a), b) ja c.i) yhdistelmä käy ilmi mainitun viitejulkaisun OD1 kohdassa ”III. IMPLEMENTATION” esitetystä menetelmästä. Sen sijaan piirteelle c.i) vaihtoehtoisen piirteen c.ii) ei kuitenkaan ole katsottava käyvän ilmi mainitusta viitejulkaisun kohdasta yhdessä piirteiden a) ja b) kanssa. Edelleen myöskään piirteiden d) — f) ei ole katsottava käyvän ilmi viitejulkaisusta OD1.

Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen menetelmän on näin ollen katsottava eroavan edellä mainitussa viitejulkaisussa OD1 esitetystä menetelmästä piirteiden c.ii), d), e) ja f) osalta.

Edellä mainittujen piirteiden e) ja f) osalta markkinaoikeus puolestaan toteaa, että staattorijännitteen tai vuo-ohjeen ja kytkentätaajuuden optimiarvojen tallentaminen edellyttää sinänsä niiden määrittämistä. Piirteiden e) ja f) teknisen vaikutuksen ei kuitenkaan ole katsottava edellyttävän, että optimiarvot olisi määritetty piirteiden c.ii) ja d) tai a) — d) mukaisella tavalla. Piirteillä e) ja f) ei siten myöskään ole sellaista yhteisvaikutusta piirteiden c.ii) ja d) kanssa, että niiden voisi katsoa muodostavan yhdistelmäkeksintöä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei edellä mainittujen piirteiden c.ii), d) sekä e) ja f) ole katsottava omaavan yhdistelmäkeksinnön edellyttämää toiminnallista vuorovaikutusta. Mainittuja piirteitä on siten käsiteltävä rinnakkaisina, ja keksinnöllisyysarviointi on näin ollen suoritettava osaongelmatarkastelun avulla.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitun piirteen c.ii) mukaisesti voidaan määrittää staattorijännitteelle vaihtoehtoisen, sähkömoottorin häviöihin vaikuttavan parametrin optimiarvo. Edellä mainitun piirteen d) mukaisesti voidaan puolestaan määrittää moottoriparametreille vaihtoehtoisen, sähkökäytön kokonaishäviöihin vaikuttavan parametrin optimiarvo suoritusmuodoissa, joissa kytkentätaajuuden arvo vaikuttaa sähkökäytön kokonaishäviöihin. Edellä mainittujen piirteiden e) ja f) voidaan taas katsoa poistavan tarpeen määrittää parametrien optimiarvot uudelleen, kun sähkökäyttöä käytetään toimintapisteessä, jonka parametrien optimiarvot tunnetaan.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että lähintä tekniikan tasoa edustavaan edellä mainittuun viitejulkaisuun OD1 nähden muodostettava objektiivinen tekninen ongelma koostuu kolmesta osaongelmasta, joista ensimmäinen on kuinka määrittää staattorijännitteelle vaihtoehtoisen parametrin optimiarvo (jäljempänä myös osaongelma 1), toinen puolestaan on kuinka määrittää moottoriparametreille vaihtoehtoisen parametrin optimiarvo (jäljempänä myös osaongelma 2) sekä kolmas on kuinka välttää sähkökäytön parametrien optimiarvojen uudelleen määrittäminen, kun sähkökäyttöä käytetään toimintapisteessä, jonka parametrien optimiarvot tunnetaan (jäljempänä myös osaongelma 3).

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitut viitejulkaisut OD2 ja OD3 kuuluvat samaan tekniikan alaan kuin kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä (tehoelektroniset sähkömoottorikäytöt). Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimies tarkastelisi mainittuja julkaisuja etsiessään ratkaisuja edellä mainittuihin osaongelmiin lähintä tekniikan tasoa edustavasta edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1 lähtiessään.

Osaongelman 1 ratkaiseminen

Markkinaoikeus toteaa, että lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun OD1 kohdassa "V. CONCLUSION" esitetään, että mainitussa viitejulkaisussa selostettua lähestymistapaa voidaan soveltaa vektorisäätöön siten, että moottorivuota voidaan pienentää säätämällä ohjausyksikön vuo-ohjeen arvoa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että tarkasteltavana olevan osaongelman 1 ratkaisemista kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 piirteen c.ii) mukaisella tavalla on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä viitejulkaisun OD1 perusteella. Edellä mainitun piirteen c.ii) ei siten ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Osaongelman 2 ratkaiseminen

Edellä mainitussa viitejulkaisussa OD3 esitetään, että joillakin kytkentätopologioilla vaihtosuuntaajan ja sähkömoottorin kokonaishäviöt riippuvat vaihtosuuntaajan kytkentätaajuudesta, kun taas toisilla kytkentätopologioilla kokonaishäviöt ovat lähes vakiot kytkentätaajuudesta riippumatta. Viitejulkaisussa OD3 esitetään edelleen, että kytkentätopologian valintaan vaikuttavat muutkin tekijät kuin sähkökäytön hyötysuhde ja että eri tekijät huomioon ottamalla voidaan päätyä myös sellaiseen kytkentätopologiaan, jossa sähkökäytön kokonaishäviöt riippuvat valitusta kytkentätopologiasta.

Markkinaoikeus toteaa, ettei kysymyksessä olevassa itsenäisessä patenttivaatimuksessa 1 määritellä vaihtosuuntaajan kytkentätopologiaa tai sen valintakriteereitä, mutta edellä mainitun piirteen d) mukaisesti vaatimuksen kohdeasia ainakin sisältää topologiat, joilla sähkökäytön kokonaishäviöt ovat riippuvaisia vaihtosuuntaajan kytkentätaajuudesta.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että alan ammattimiehelle on edellä mainitun viitejulkaisun OD3 perusteella pidettävä ilmeisenä ratkaista tarkasteltavana oleva osaongelma 2 toteuttamalla vaihtosuuntaajan kytkentätaajuuteen perustuva hyötysuhteen optimointi edellä mainitussa viitejulkaisussa OD1 esitetyssä sähkökäytössä. Viitejulkaisussa OD1 esitetään staattorijännitteen optimointi vakiotoimintapisteessä etsimällä staattorijännitteen arvo, jolla sähkökäytön ottoteho on pienimmillään. Sanottuun nähden alan ammattimiehelle ilmeisenä on pidettävä myös kytkentätaajuuden optimointia samalla tavalla, eli etsimällä vakiotoimintapisteessä kytkentätaajuuden arvo, jolla sähkökäytön ottoteho on pienimmillään. Edellä mainitun piirteen d) ei siten ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää.

Osaongelman 3 ratkaiseminen

Edellä mainitun piirteen e) ei ole katsottava määrittelevän toimintapisteen ja parametrien optimiarvojen tallennustapaa tai -paikkaa. Kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 kohdeasiaan on siten katsottava sisältyvän esimerkiksi arvojen kirjoittaminen muistivihkoon tai edellä mainitusta viitejulkaisusta OD1 epäsuorasti ilmi käyvä toimintapisteen ja staattorijännitteen optimiarvon tallentaminen taulukkolaskentaohjelman taulukkoon kuvan 11 kuvaajien piirtämistä varten. Kysymyksessä olevan patentin selityksessä mainitaan esimerkki, jossa toimintapiste ja parametrien arvot tallennetaan hakutaulukkoon.

Markkinaoikeus toteaa, että hakutaulukon käyttö moottorimallin parametrien avulla laskemisen asemesta on tunnettu edellä mainitusta viitejulkaisusta OD2. Viitejulkaisussa OD2 on viitattu kirjallisuuskatsaukseen, jonka valossa häviömalliohjainta ei ole pidettävä toteuttamiskelpoisena, koska tarvittavien laskutoimitusten määrä on suuri ja koska häviömallin parametrien arvojen määrittäminen on hankalaa. Tästä syystä häviöiden minimointiin on käytetty pääasiassa hakutaulukoita tai hakumenetelmäohjainta.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei hakutaulukon käyttöä parametrien tallentamiseen ole mainitussa viitejulkaisussa OD2 mainittu liittyen häviömalliohjaimeen, vaan hakutaulukko on esitetty häviömallista laskemiselle vaihtoehtoisena tapana toteuttaa häviöiden minimointi. Hakutaulukon käytön on siten katsottava esitetyn viitejulkaisussa OD2 kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaisen lähestymistavan yhteydessä, jossa sähkökäytön häviöt minimoidaan moottoriparametreja tuntematta.

Vastaaja on esittänyt, että edellä mainitun viitejulkaisun OD2 sisällön olisi katsottava asettavan alan ammattimiehelle vahvan ennakkoluulon yhdistää viitejulkaisussa OD2 mainittu hakutaulukkoratkaisu edellä mainitussa viitejulkaisussa OD1 esitettyyn sähkökäyttöön.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että myös osaongelman 3 ratkaisemista edellä mainittujen piirteiden e) ja f) mukaisesti on pidettävä alan ammattimiehelle ilmeisenä edellä mainittujen viitejulkaisujen OD1 ja OD2 yhdistelmän perusteella.

Koska yhdenkään edellä mainittujen osaongelmien ratkaisuista ei ole katsottava eroavan olennaisesti siitä, mikä on tullut tunnetuksi ennen patenttihakemuksen tekemispäivää, kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukainen keksintö ei eroa olennaisesti siitä, mikä on ollut tunnettua ennen patenttihakemuksen tekemispäivää. Vastaavasti myöskään tietokoneohjelmatuotteeseen kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 8 ja sähkökäyttöön kohdistuvan itsenäisen patenttivaatimuksen 9, jotka patenttivaatimukset sisältävät samat tekniset piirteet kuin itsenäinen patenttivaatimus 1, mukaisten keksintöjen ei ole katsottava eroavan olennaisesti tunnetusta tekniikasta.

Edellä esitetyn perusteella kysymyksessä olevan itsenäisen patenttivaatimuksen 1 mukaista keksintöä ei ole pidettävä patenttilain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla keksinnöllisenä eikä siten jo sanotun johdosta patentoitavissa olevana.

Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua muista patentoitavuuden esteiksi esitetyistä seikoista eikä myöskään epäitsenäisten patenttivaatimusten mukaisten keksintöjen patentoitavuudesta.

Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla kysymyksessä oleva patenttivaatimusasetelma ei ole hyväksyttävissä. Valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 11.1.2017 on siten kumottava ja asia on palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 124495 kumoamista varten.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Markkinaoikeus katsoo, että asian laatu ja siihen liittynyt tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että asian lopputuloksesta huolimatta Vacon Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan

Lopputulos

Markkinaoikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen 11.1.2017 ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle patentin numero FI 124495 kumoamista varten.

Markkinaoikeus hylkää Vacon Oy:n esittämän vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Muutoksenhaku

Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 7 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tähän päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeuden ylituomari Jussi Karttunen, markkinaoikeustuomari Reima Jussila sekä markkinaoikeusinsinöörit Pasi Nikkonen ja Merja Heikkinen-Keinänen.

Huomaa

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 25.3.2024 taltionumero 944/2024.

Liitteet

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 11.1.2017.pdf