Appeal dismissed because voluntary delay due to changed case law does not constitute negligence under patent law.

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Patentti- ja rekisterihallituksen päätös 20.6.2013 (liitteenä)

Päätöksestä on valitettu Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain eräiden säännösten kumoamisesta annetun lain 2 §:n nojalla asia on siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

ASIAN TAUSTA

Euroopan patenttivirasto on myöntänyt The Regents of the University of Coloradolle eurooppapatentin numerolla EP 1658858. Kyseinen eurooppapatentti on sittemmin saatettu voimaan Suomessa.

The Regents of the University of Colorado on tehnyt 19.9.2012 Patentti- ja rekisterihallitukselle patenttilain 71 a §:n mukaisen esityksen siitä, että edellä mainittuun Suomessa voimaansaatettuun eurooppapatenttiin perustuva lisäsuojatodistusta koskeva hakemus katsottaisiin tehdyksi määräajassa.

Patentti- ja rekisterihallitus on 20.6.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt The Regents of the University of Coloradon tekemän patenttilain 71 a § mukaisen esityksen.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

The Regents of the University of Colorado on vaatinut, että valituksenalainen Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja että yhtiön patenttilain 71 a §:n mukainen esitys hyväksytään.

Perusteet

Valittaja on toiminut asiassa niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat edellyttäneet noudattaakseen säädettyjä määräaikoja.

Kysymyksessä olevan lisäsuojahakemuksen jättämisen määräaikana vallinneen vakiintuneen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan lisäsuojatodistuksen tuli perustua aina ensimmäiseen aktiiviselle yhdisteelle myönnettyyn lupaan saattaa se lääkkeenä markkinoille riippumatta luvassa hyväksytystä aktiivisen yhdisteen käyttötarkoituksesta. Tämän käytännön mukaisesti kysymyksessä oleva botuliinitoksiinin käytölle vastahankaisen tyhjennystoimintahäiriön hoitoon jätetty lisäsuojatodistushakemus olisi tullut hylätyksi aikaisemman botuliinitoksiinille tahattomien spasmien hoitoon myönnetyn myyntiluvan perusteella.

Lisäksi on huomattava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan harhaanjohtavien tietojen toimittaminen viranomaisille, jotka tämän perusteella myöntävät yksinoikeuden, johon hakija ei todellisuudessa ole oikeutettu tai johon hakija on oikeutettu myönnettyä aikaa lyhyemmäksi ajanjaksoksi, on katsottu määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi.

Unionin tuomioistuin on sittemmin muuttanut edellä selostettua lisäsuojatodistusten myöntämistä koskenutta käytäntöään. Unionin tuomioistuin on sittemmin 19.7.2012 antamallaan ratkaisulla (tuomio Neurim Pharmaceuticals (1991), C-130/11, EU:C:2012:489) katsonut lisäsuojatodistuksen myöntämisen olevan mahdollista myös sellaisen myyntiluvan perusteella, joka ei ollut ensimmäinen aktiiviselle yhdisteelle myönnetty lupa saattaa se lääkkeenä markkinoille, vaan joka oli ensimmäinen lupa, jossa määritelty aktiivisen yhdisteen käyttötarkoitus kuului valitun peruspatentin suojapiiriin. Kyseisen ratkaisun valossa valittaja olisi voinut saada lisäsuojatodistuksen 24.10.2011 myönnettyjen myyntilupien pohjalta.

Valittaja ei ole jättänyt tietoisesti noudattamatta viimeksi mainituista myyntiluvista laskettua 24.4.2012 päättynyttä määräaikaa. Valittajalla on ollut patenttilain 71 a §:ssä tarkoitettu este hakemuksen jättämiselle määräajassa.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunto

Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä.

Valittaja on ollut tietoinen lisäsuojatodistuksen hakemisen määräajan päättymispäivästä ja tietoisesti jättänyt noudattamatta lisäsuojatodistuksen hakemiselle säädettyä määräaikaa. Olennaista ei ole se, millä perusteella valittaja on tehnyt kyseisen päätöksensä, vaan se, että valittaja on tietoisesti jättänyt noudattamatta 24.4.2012 päättynyttä määräaikaa.

Patenttilain 71 a §:n säätämisen tarkoituksena on olut yksittäisissä poikkeustapauksissa mahdollistaa menetetyn määräajan palauttaminen. Pykälää ei ole tarkoitettu sovellettavaksi tapauksiin, joissa toimenpide on jätetty tarkoituksella ja tietoisesti tekemättä.

Valittajan lausuma

Valittaja on lausumassaan muun ohella esittänyt, että Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä on katsottu olevan myös poikkeuksia periaatteeseen, jonka mukaan relevantin teon suorittamatta jättämistä lain tulkinnassa tapahtuneen virheen johdosta ei voitaisi antaa anteeksi.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko valittajan katsottava toimineen niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet lisäsuojatodistuksen hakemisen määräajan noudattamiseksi.

Sovellettavat oikeusohjeet

Patenttilain 71 a §:n 1 momentin mukaan jos patentinhakija tai patentinhaltija on muussa kuin pykälän 2 momentissa tarkoitetussa asiassa kärsinyt oikeudenmenetyksen sen takia, että hän ei ole suorittanut toimenpidettä patenttiviranomaisessa mainitussa laissa tai sen nojalla vahvistetussa määräajassa, mutta hän on toiminut niin huolellisesti kuin olosuhteet vaativat määräaikaa noudattaakseen, ja jos hän suorittaa toimenpiteen kahden kuukauden kuluessa esteen päättymisestä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluttua määräajan päättymisestä, patenttiviranomaisen tulee todeta, että toimenpide on katsottava suoritetuksi määräajassa. Jos patentinhakija tai patentinhaltija haluaa saada tällaisen ratkaisun, on hänen tehtävä siitä patenttiviranomaiselle kirjallinen esitys toimenpiteen suorittamiselle edellä säädetyssä ajassa ja suoritettava vahvistettu maksu.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään 27.3.2002 taltionumero 706 katsonut, että patenttilain 71 a §:ää voitiin soveltaa myös tilanteisiin, joissa määräajan menetys liittyi lisäsuojatodistuksen hakemiseen.

Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan mukaan eurooppapatentin hakija tai patenttioikeuden haltija, joka olosuhteiden edellyttämästä huolellisesta toiminnastaan huolimatta ei ole kyennyt noudattamaan määräaikaa Euroopan patenttivirastoon nähden, saa pyynnöstä oikeutensa palautetuiksi, jos kyseisen noudattamatta jättämisen välittömänä seurauksena aiheutuu mainitun sopimuksen nojalla eurooppapatenttia koskevan hakemuksen tai pyynnön hylkääminen tai eurooppapatenttia koskevan hakemuksen katsominen peruutetuksi tai eurooppapatentin kumoaminen taikka jonkin muun oikeuden tai oikaisukeinon menetys.

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä on katsottu, ettei Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklaa tule ymmärtää tavanomaiseksi keinoksi pidentää menetetty määräaika. Maksamisesta pidättäytymisen erityisesti strategisista tai taktisista syistä on katsottu olevan Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklan soveltamisalan ulkopuolella (ks. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisu J 2/02).

Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien oikeuskäytännössä oikeudenmenetyksen korjaamisperusteeksi on sen sijaan hyväksytty irrallinen virhe normaalisti tyydyttävässä järjestelmässä tai muuten toimivaksi osoitetun järjestelmän harvinainen ja satunnainen virhe (ks. Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisut J 2/86 ja J 3/86).

Asian arviointi

Valittajan 71 a §:n mukainen esitys Patentti- ja rekisterihallitukselle, samoin kuin valittajan valitus markkinaoikeudelle, on perustettu lähinnä siihen seikkaan, että valittaja ei ollut tehnyt lisäsuojatodistusta koskevaa hakemustaan, koska sanotun määräajan umpeutumisen ajankohtana vallinneen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa valittajan hakemus ei olisi tullut menestymään.

Valittaja ei ole siten edes väittänyt, että valittaja ei olisi ollut tietoinen lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen määräajan päättymispäivästä tai että valittaja ei olisi voinut tehdä hakemustaan määräajassa, vaan lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen tekemättä jättäminen on johtunut yksinomaan valittajan omasta valinnasta perustuen tämän arvioon siitä, ettei hakemuksella olisi ollut menestymisen mahdollisuuksia.

Ottaen huomioon edellä selostettu patenttilain 71 a §:stä ja Euroopan patenttisopimuksen 122 artiklasta sekä niiden tulkinnasta markkinaoikeus katsoo, ettei sitä seikkaa, että valittaja on itse oman arvionsa perusteella päättänyt olla tekemättä lisäsuojatodistusta koskevaa hakemustaan, koska hakemus ei olisi tullut menestymään, ja että sittemmin sanotun määräajan umpeuduttua oikeuskäytännössä on omaksuttu aikaisemmasta poikkeava tulkinta, jonka valossa hakemus olisi mahdollisesti tullut menestymään, ole pidettävä patenttilain 71 a §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä syynä oikeudenmenetyksen korjaamisperusteeksi.

Nyt tarkasteltavana olevan asian kannalta merkitystä ei ole annettavissa myöskään valittajan viittaamalle seikalle siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määräävän markkina-aseman väärinkäytöksi on katsottu harhaanjohtavien tietojen toimittaminen viranomaisille.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, ettei valittaja ole osoittanut toimineensa patenttilain 71 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla niin huolellisesti kuin olosuhteet ovat vaatineet lisäsuojatodistusta koskevan hakemuksen määräajan noudattamiseksi. Valitus on näin ollen hylättävä.

Lopputulos

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Ari Wirén sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

PRH:n päätös

HUOMAA

Päätöksestä on valitettu. Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.