General aviation association dismissed for lack of standing as airport user under airport network act.

SELOSTUS ASIASTA

Finavia Oyj on 30.4.2013 tehnyt enintään 2000 kilogramman painoisten ilma-alusten laskeutumis-, paikoitus- sekä lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen kausikorttijärjestelmää koskevan hinnoittelupäätöksen, joka on tullut päätöksen mukaan voimaan 1.7.2013.

Suomen moottorilentäjien Liitto ry on lentoasemaverkosta ja -maksuista annetun lain (jäljempänä myös lentoasemaverkkolaki) 12 §:n nojalla pyytänyt Liikenteen turvallisuusvirastoa oikaisemaan edellä mainitun Finavia Oyj:n hinnoittelupäätöksen.

Liikenteen turvallisuusvirasto on 28.6.2013 päätöksellään (dnro TRAFI/9769/07.00.05.00/2013) jättänyt Suomen moottorilentäjien Liitto ry:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta sillä perusteella, että Suomen moottorilentäjien Liitto ry ei ole lentoasemaverkkolaissa tarkoitettu lentoaseman käyttäjä eikä sillä ole asianosaisasemaa.

Suomen moottorilentäjien Liitto ry on valittanut Liikenteen turvallisuusviraston päätöksestä markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeus on 10.7.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt Suomen moottorilentäjien Liitto ry:n vaatimuksen Liikenteen turvallisuusviraston 28.6.2013 antaman päätöksen täytäntöönpanon väliaikaisesta keskeyttämisestä.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Suomen moottorilentäjien Liitto ry on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa valituksenalaisen Liikenteen turvallisuusviraston päätöksen sekä määrää Finavia Oyj:tä pidättymään asettamasta lentoasemamaksuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/12/EY ja lentoasemaverkkolain vastaisia maksuja yleisilmailulle. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Finavia Oyj:n palauttamaan kaikki ennen 1.7.2013 perusteettomana etuna kerätyt lentoasemamaksut korkoineen niille lentokoneenomistajille ja yksityislentäjille, joilta on perusteettomasti kerätty kysymyksessä olevia maksuja.

Perusteet

Finavia Oyj on tähän asti perinyt kaikilta lentokenttiään käyttäneiltä yleisilmailuun tarkoitetuilta lentokoneilta omien palveluehtojensa mukaisia laskeutumis-, lennonvarmistuspalvelu- ja pysäköintimaksuja, jotka sisältyvät lentoasemamaksuihin. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ja Liikenteen turvallisuusvirasto määrittelevät yleisilmailun muuksi lentotoiminnaksi kuin kaupalliseksi ilmakuljetukseksi tai lentotyöksi, jota harjoitetaan ilman aikataulun mukaisia lentoja sekä ilman korvausta tai maksua vastaan.

Lentoasemaverkkolailla on pantu täytäntöön lentoasemamaksuista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/12/EY. Mainitun lain 3 §:ssä määritellään lentoaseman käyttäjäksi se, joka vastaa matkustajien, postin tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse maksua vastaan kyseisellä lentoasemalla. Lentoasemamaksuja tulee siis periä ainoastaan niiltä tahoilta, jotka vastaavat matkustajien, postin ja/tai rahdin kuljetuksesta, toisin sanoen kaupalliselta ilmakuljetukselta. Yleisilmailulta lentoasemamaksuja ei tule periä, koska yleisilmailijat, lentokoneenomistajat ja yksityislentäjät eivät ole lainsäädännön mukaan niitä käyttäjiä, joilta lentoasemamaksuja voidaan periä. Perimällä maksuja myös muilta kuin laissa mainituilta käyttäjiltä Finavia Oyj käyttää määräävää markkina-asemaansa väärin. Lainsäädännöstä ei ilmene, että Finavia Oyj:llä olisi oikeus periä lentoasemamaksuja lentoasemaverkkolain soveltamisalueen ulkopuolelle jääviltä käyttäjiltä.

Finavia Oyj:n kausikorttihinnasto on myös selkeästi edellä mainitun direktiivin vastainen, sillä käyttäjiä syrjitään ilmailun harjoittamispaikan ja ammatinharjoittamisen suhteen. Finavia Oyj on antanut ei-kaupallisille toimijoille, siis yksityisille lentäjille ja lentokoneen omistajille, virheellisen ohjauksen muutoksenhausta ja luonut näin käsityksen, että heillä olisi mahdollisuus hakea muutosta päätöksiin. Käytännössä Finavia Oyj sanelee monopoliasemassa kausikorttihinnat ei-kaupallisille toimijoille, jotka käyttävät heidän palveluitaan.

Finavia Oyj:llä on myös mahdollisuus kannattavasti ylläpitää kilpailullisia hintoja korkeampia hintoja tai kannattavasti rajoittaa tuotantoa tai laatua alle kilpailullisen tason. Yleisilmailijoiden palvelun taso ei ole sama kuin kaupallisen tai valtion lentoliikenteen ja sotilaslentoliikenteen. Määräävässä asemassa olevana Finavia Oyj voi näin ollen kilpailulainsäädännön vastaisesti käyttää markkinavoimaansa hyväksi ilman, että se välittömästi ja merkittävästi menettää markkinaosuuttaan kilpailijoille. Finavia Oyj:n tulee tarjota julkista palvelua veloituksetta yleisilmailulle.

Lausunto

Vaatimukset

Liikenteen turvallisuusvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen.

Perusteet

Finavia Oyj on ottanut käyttöön 1.7.2013 alkaen uuden lentoasemamaksuja koskevan kausikorttihinnaston, jota koskevan lentoasemamaksujen hinnoittelupäätöksen se on tehnyt 30.4.2013. Hinnoittelupäätökseen oheen Finavia Oyj on liittänyt ohjeen lentoaseman pitäjän hinnoittelupäätöstä koskevan erimielisyyden ilmoittamiseksi valvovalle viranomaiselle.

Liikenteen turvallisuusvirasto on jättänyt kausikorttijärjestelmän hinnoittelupäätöstä koskevan valittajan oikaisuvaatimuksen tutkimatta, sillä valittaja ei ole ollut lentoasemaverkkolain tarkoittama lentoaseman käyttäjä.

Liikenteen turvallisuusvirasto, Suomen moottorilentäjien Liitto r.y. ja Finavia Oyj ovat yksimielisiä siitä, että yleisilmailu ja lentokoulutus eivät sisälly lentoasemaverkkolain 3 §:n 5 kohdan määritelmään. Mainittuun lakiin liittyvästä hallituksen esityksestä ei myöskään ilmene, että lakia olisi tarkoitettu sovellettavaksi muihin kuin lain tarkoittamiin lentoaseman käyttäjiin.

Lentoasemaverkkolaki ei siten vaikuta Finavia Oyj:n oikeuteen määrätä muun kuin lentoasemaverkkolain mukaisen kaupallisen ilmakuljetuksen maksuja. Kausikorttijärjestelmä on ollut käytössä jo ennen lentoasemaverkkolain säätämistä. Lentoasemamaksujen määräytymistä koskevia menettelyjä ja perusperiaatteita on Suomessa sovellettu kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön neuvoston suositusten mukaisesti.

Valittajan vastaselitys

Valittaja on antanut vastaselityksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja asian tutkiminen

Suomen moottorilentäjien Liitto ry on valittanut markkinaoikeuteen Liikenteen turvallisuusviraston lentoasemaverkkolain 12 §:n nojalla tekemästä päätöksestä.

Asia on tullut markkinaoikeudessa vireille ennen 1.9.2013. Oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 8 luvun 2 §:n siirtymäsäännösten perusteella asian käsittelyyn markkinaoikeudessa sovelletaan siten mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Markkinaoikeuslain (1527/2001) 1 §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus käsittelee asiat, jotka säädetään mainitussa pykälässä tai muussa laissa sen toimivaltaan kuuluviksi.

Lentoasemaverkkolain 13 §:n (210/2011) mukaan päätökseen, jonka Liikenteen turvallisuusvirasto tekee palvelujen tarjoamista tai niiden hinnoittelua koskevan erimielisyyden ratkaisemiseksi 12 §:n nojalla, haetaan muutosta valittamalla markkinaoikeuteen. Muutoksenhausta säädetään hallintolainkäyttölaissa.

Valittaja on valituksessaan muun ohella vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Finavia Oyj:tä palauttamaan kaikki ennen 1.7.2013 perusteettomana etuna kerätyt lentoasemamaksut korkoineen niille lentokoneenomistajille ja yksityislentäjille, joilta on perusteettomasti kerätty kysymyksessä olevia maksuja.

Markkinaoikeus toteaa, että sen toimivaltaan ei ole säädetty kuuluvaksi perusteettoman edun palauttamista koskevien vaatimusten tutkiminen. Valittajan perusteettoman edun palauttamista koskeva vaatimus on siten jätettävä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Markkinaoikeus toteaa, että sillä ei ole myöskään toimivaltaa tutkia sellaisia väitettyjä kilpailunrajoituksia, jotka eivät ole olleet kilpailulain nojalla Kilpailu- ja kuluttajaviraston käsiteltävinä. Näin ollen käsillä olevan valittajan valituksen perusteella asiassa ei voi tulla tutkittavaksi kysymys siitä, onko Finavia Oyj mahdollisesti valittajan esittämin tavoin syyllistynyt määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus on siten valittajan valituksessa esitetyn johdosta tutkinut, onko Liikenteen turvallisuusvirasto voinut jättää valittajan oikaisuvaatimuksen Finavia Oyj:n 30.4.2013 tekemään päätökseen tutkimatta valittajan puuttuvan asianosaisaseman perusteella.

Asian arviointi

Lentoasemaverkkolain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitulla lailla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston lentoasemamaksuista annettu direktiivi 2009/12/EY (jäljempänä myös lentoasemamaksudirektiivi) Suomen yhteen sovitetussa lentoasemaverkko- ja lennonvarmistusjärjestelmässä.

Lentoasemaverkkolain 11 §:n 1 momentin mukaan lentoaseman pitäjä voi tehdä yleisesti sovellettavan lentoasemamaksujen hinnoittelupäätöksen tai sisällyttää lentoasemamaksujen hinnoitteluperusteet 6 §:ssä tarkoitettuun eriytettyä palvelua koskevaan sopimukseen.

Mainitun lain 12 §:n mukaan lentoaseman käyttäjä voi saattaa lentoaseman pitäjän 11 §:n 1 momentissa tarkoitettua hinnoittelupäätöstä koskevan erimielisyyden Liikenteen turvallisuusviraston käsiteltäväksi.

Erimielisyyden saattaminen Liikenteen turvallisuusviraston käsiteltäväksi lentoasemaverkkolain 12 §:n nojalla edellyttää siten yhtäältä sitä, että asianomainen on mainitussa laissa tarkoitettu lentoaseman käyttäjä, sekä toisaalta sitä, että kysymys on samaisessa laissa tarkoitetusta lentoasemamaksujen hinnoittelupäätöksestä.

Liikenteen turvallisuusvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään edellä todetuin tavoin katsonut, ettei valittajaa ole pidettävä lentoasemaverkkolain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettuna lentoaseman käyttäjänä. Tämän vuoksi Liikenteen turvallisuusvirasto on jättänyt valittajan sille saattaman Finavia Oyj:n hinnoittelupäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen tutkimatta.

Lentoasemaverkkolain 3 §:n 5 kohdan mukaan lentoaseman käyttäjällä tarkoitetaan mainitussa laissa sitä, joka vastaa matkustajien, postin tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse maksua tai muuta korvausta vastaan kyseisellä lentoasemalla sekä sitä, joka vastaa valtion ilmailusta tai sotilasilmailusta.

Lentoasemaverkkolain esitöiden (HE 313/2010 vp s. 8) yksityiskohtaisissa perusteluissa on edellä mainittuun säännökseen liittyen todettu, että lentoaseman käyttäjällä tarkoitetaan sitä, joka vastaa matkustajien, postin tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse maksua tai muuta korvausta vastaan kyseisellä lentoasemalla sekä sitä, joka vastaa valtion ilmailusta tai sotilasilmailusta.

Suomen moottorilentäjien Liitto ry on yhdistyksen markkinaoikeudessa esittämän mukaan perustettu vuonna 2011, yhdistyksen tarkoituksen olleessa toimia yleishyödyllisenä etujärjestönä edistäen Suomen yleisilmailua, erityisesti moottoroitujen ilma-alusten käyttöä sekä toimia jäsentensä valtakunnallisena keskusjärjestönä.

Markkinaoikeus toteaa, ettei valittaja ole edes väittänyt harjoittavansa toiminnassaan matkustajien, postin tai rahdin kuljetusta. Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole katsottava esitetyn sellaisia seikkoja, joiden perusteella valittajaa voitaisiin pitää lentoasemaverkkolaissa tarkoitettuna lentoaseman käyttäjänä, joka vastaa matkustajien, postin tai rahdin kuljetuksesta lentoteitse.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Liikenteen turvallisuusvirasto on voinut jättää valittajan Liikenteen turvallisuusviraston käsiteltäväksi saattaman oikaisuvaatimuksen tutkimatta. Valitus on näin ollen puheena olevalta osin hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus jättää Suomen moottorilentäjien Liitto ry:n esittämän perusteettoman edun palauttamista koskevan vaatimuksen tutkimatta.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen, Jaakko Ritvala ja Olli Wikberg.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.