Public procurement court invalidates a flawed direct award contract and orders damages for the public authority.

ASIAN TAUSTA

TTY-säätiö (jäljempänä myös hankintayksikkö) on Tampereen teknisen yliopiston hallintojohtajan 16.8.2012 tekemään hankintapäätökseen perustuen päättänyt toteuttaa tulostuksen hallintapalvelun sisältäen opiskelijatulostuspalvelun sekä tulostusoikeuksien myyntipalvelun opiskelijoille suorahankintana ja valinnut Suomen Yliopistopaino Oy:n hankinnan toimittajaksi.

Hankinnasta on julkaistu suorahankintaa koskeva ilmoitus 24.8.2012.

Hankintasopimus Suomen Yliopistopaino Oy:n kanssa on allekirjoitettu 7.9.2012.

Hankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus 20.9.2012.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on suorahankintaa koskevan ilmoituksen mukaan ollut 350.000 euroa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

Multiprint Oy on vaatinut, että markkinaoikeus määrää TTY-säätiön ja Suomen Yliopistopaino Oy:n välisen monitoimilaitteita, niiden tarvikkeita ja niihin liittyvien palveluiden hankintaa koskevan puitesopimuksen tehottomaksi tai toissijaisesti lyhentää sen sopimuskauden päättymään kolmen kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksestä, hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun sekä hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna kymmenen prosenttia hankintasopimuksen arvosta. Lisäksi valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 18.627,60 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Suorahankintaa koskevassa ilmoituksessa ei ole ollut riittäviä tietoja hankintayksikön suorahankinnan perusteista. Ilmoituksessa on todettu, että teknisistä syistä vain yksi tarjoaja pystyy toimittamaan hankinnan kohteena olevan palvelun, mutta tätä ei ilmoituksessa millään tavalla perustella. Kyseessä on ollut verraten yksinkertainen tulostuspalveluhankinta, johon on objektiivisesti ajatellen hyvin vaikea kuvitella vain yhden tarjoajan teknisesti kykenevän. Suorahankintaa koskevassa ilmoituksessa ja jälki-ilmoituksessa ei ole myöskään mainittu hankintasopimuksen sopimuskauden pituutta.

Suorahankintaa koskeva ilmoitus on lisäksi ollut puutteellinen, koska hankinnan kohde on yksilöity väärällä CPV-koodilla. Mainitussa ilmoituksessa ei ole myöskään ilmoitettu hankinnan pääasiallista toteutus-, toimitus- tai suorituspaikkaa yksilöivää NUTS-koodia eikä siinä edes muutoin mainita tällaista paikkaa.

Valittajan markkinaoikeuteen 16.10.2012 saapunut valitus on toimitettu säädetyssä määräajassa, koska hankintayksikön suorahankintaa koskeva ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24.8.2012 on ollut niin merkittävästi puutteellinen, ettei se täytä hankintasäännösten vaatimuksia. Näin ollen valitusajan on katsottava alkaneen siitä, kun suorahankinnasta on 20.9.2012 julkaistu jälki-ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Vastine

Vaatimukset

TTY-säätiö on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää valituksen. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 5.301 eurolla viivästyskorkoineen.

Perusteet

Suorahankintaa koskeva ilmoitus, joka on julkaistu 24.8.2012 Euroopan unionin virallisessa lehdessä, on ollut virheetön eikä siinä ole ollut mitään puutteita. Valitus tulee siten jättää tutkimatta, koska se on saapunut markkinaoikeuteen vasta säädetyn 14 päivän määräajan jälkeen.

Hankintayksikkö on molemmissa kyseistä hankintamenettelyä koskevissa ilmoituksissa merkinnyt CPV-koodin oikein Hilma-järjestelmään tekemiinsä ilmoituksiin. Jos koodi on tästä poikkeavasti tullut ilmoitetuksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ei hankintayksikkö voi olla tästä vastuussa. Lisäksi koodin poikkeavuus on ollut niin vähäinen, ettei sillä ole ollut ilmoituksen merkityksen arvioinnissa merkitystä.

Suorahankintaa koskevaan ilmoitukseen on merkitty sopimuksen nimeksi hallintopalvelu viralliseen opiskelijatulostuspalveluun sekä tulostusoikeuksien myyntipalvelu opiskelijoille. Lisäksi ilmoituksessa on ilmoitettu, että kyse on olemassa olevan opiskelijatulostuspalvelun ja painopalvelun laajentamisesta. Kun lisäksi hankintayksikkö on ollut TTY-säätiö, Tampereen teknillinen yliopisto, ilmoitukseen sisältyneistä tiedoista on voinut tehdä ainoastaan sen johtopäätöksen, että toimituspaikka on ollut Tampere.

Hankintamenettely on myös muutoin täyttänyt hankintasäännösten mukaiset suorahankinnan edellytykset, koska kyseessä on ollut alkuperäisen toimittajan kanssa tehtävä lisätilaus, jonka tarkoituksena on ollut aikaisemman toimituksen osittainen laajentaminen. Hankinnan tilaaminen joltain toiselta toimittajalta olisi aiheuttanut kahden päällekkäisen tulostuspalvelujärjestelmän luomisen, mikä olisi ollut käytännössä mahdotonta toteuttaa palvelun olennaisten näkökulmien, kuten esimerkiksi palvelujen hallinnoinnin, sijainnin ja huollon suhteen.

Yliopiston henkilökunnan tulostustoiminnot on aikaisemmin toteutettu omana työnä. Tarve järjestää palvelut lisätilauksena on tullut yllättäen ja se on edellyttänyt nopeaa reagoimista, koska tulostuksen toteuttamista hoitanut henkilö on yllättäen ilmoittanut aikaistavansa eläkkeelle jäämistään vuonna 2012. Näin ollen kilpailuttamisen järjestäminen olisi ollut teknisesti mahdotonta.

Suorahankinnassa on ollut kyse tavarahankinnan lisätilauksesta, koska tulostuslaitteiden toimittaminen hankintayksikön tiloihin sekä niiden ohella tulostusmateriaalit ovat muodostaneet valtaosan toimituksen sisällöstä. Palvelun osuudeksi on jäänyt vain laitteiden ja niiden ohjelmistojen ylläpito.

Sopimus suorahankintana hankitusta palvelusta on tehty neljän vuoden pituiseksi, mikä on hankintasäännösten mukaan poikkeuksellisesti mahdollista.

Hankinta on katsottava hankintasäännösten mukaiseksi myös siitä syystä, että kyse on ollut sidosyksikköhankinnasta. Hankintayksikkö on omistajana palveluntuottajana toimivassa osakeyhtiössä. Kun omistuksellisen yhteyden kautta on ollut perusta myös palveluntuottajan päätöksentekoon vaikuttamiselle, on suorahankinta myös tästä syystä ollut hankintasäännösten mukainen.

Vastaselitys

Valittaja on esittänyt, että opiskelijoiden tarve tulostuspalveluihin sekä tulostuspalveluista vastaavan henkilön eläkkeelle jääminen on ollut hankintayksikön ennakoitavissa. Opiskelijatulostuspalvelun suorahankinta valitulta toimittajalta ei ole ollut välttämätöntä aikaisemman julkaisu- ja painotoimintaa koskevan sopimuksen toteuttamiselle, koska alkuperäisen sopimuksen loppuunsaattamiseksi sopimustoimittajalla ei ole ollut yksinoikeutta palvelujen tuottamiseen. Lisäksi nyt valitulla toimittajalla on aikaisemman sopimuksen mukaan ollut oikeus tehdä painotöitä muualla kuin hankintayksikön tiloissa, jolloin opiskelijatulostuspalvelutoiminta ei ehdottomasti olisi vaatinut uudelta toimittajaltakaan paino- ja tulostustoiminnan aloittamista fyysisesti hankintayksikön tiloissa.

Useampi tulostuspalveluiden toimittaja ei olisi aiheuttanut hankintayksikölle haittaa eikä lisäkustannuksia, jos kilpailutuksessa olisi tavanomaiseen tapaan vaadittu, että palveluntarjoajat vastaavat palvelun tuottamisen kustannuksista. Lisäksi hankintayksikölle mahdollisesti koituva haitta ja lisäkustannukset eivät ole muodostaneet sellaista pakottavaa syytä, jonka vuoksi yhdellä palveluntuottajalla olisi ollut hankintasäännösten mukainen yksinoikeus palvelujen tuottamiseen.

Hankintayksikkö on esittänyt asiassa keskenään ristiriitaisia perusteluja suorahankinnalle. Kun hankintayksikkö ei ole ostanut tulostuslaitteita itselleen, asiassa ei ole ollut kyse hankintasäännösten mukaisesta tavarahankintojen lisätilauksesta, vaan kyseessä on ollut hankintasäännösten vastainen palveluhankinta.

Suorahankintaa koskevassa ilmoituksessa mahdollisesti esiintyvät kolmansien tahojen menettelystä aiheutuneet virheet on korjattava julkaisemalla suorahankintaa koskeva ilmoitus uudelleen virheettömässä muodossa tai vaihtoehtoisesti hankintayksikön on hyväksyttävä se mahdollisuus, että valitusaika määräytyy vastaavasti kuin ilmoitusta ei olisi lainkaan julkaistu.

Hankintayksikkö on vastuussa hankintaa koskevien ilmoitustensa oikeellisuudesta ja täsmällisyydestä eikä se voi siirtää tarjoajille vastuuta perehtyä hankintayksikön toimintaan ja toimintayksiköiden sijaintiin, jotta tarjoajat voisivat yrittää päätellä, mikä on palvelun todennäköinen toimituspaikka. Virheellisen NUTS-koodin käyttö on siten verrattavissa ilmoitusvirheeseen, koska hakupalvelua käyttävät toimittajat eivät ole saaneet tietoa hankinnasta. Virhettä ei siten voida korjata muutoin kuin ilmoittamalla hankinnasta uudelleen.

Lisäksi suorahankintaa koskevassa ilmoituksessa hankintasopimuksen lopulliseksi kokonaisarvoksi on ilmoitettu vain neljäsosa hankintasopimuksen todellisesta kokonaisarvosta.

Asiassa ei ole hankintasäännösten mukaisia yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä, joiden perusteella markkinaoikeus voisi jättää määräämättä tehottomuusseuraamuksen.

Kuultavan lausunto

Suomen Yliopistopaino Oy on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja velvoittaa valittajan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 2.480 eurolla.

Suorahankintaa koskeva ilmoitus ei ole ollut valittajan väittämillä tavoin virheellinen ja valitus on tehty suorahankintamenettelyä koskevan valitusajan päättymisen jälkeen. Sopimuksen toteaminen pätemättömäksi olisi kohtuutonta ja suhteellisuusperiaatteen vastaista, koska se aiheuttaisi huomattavia kustannuksia sekä hankintayksikölle että toimittajalle hankintasopimuksen perusteella jo toteutetuista investoinneista johtuen.

Muut kirjelmät

Hankintayksikkö ja valittaja ovat antaneet lisäkirjelmiä.

Hankintayksikkö on muun ohella ilmoittanut, että hankinnan kokonaisarvo on 1.440.000 euroa ja että asiassa kyseessä olevan puitesopimuksen arvo on ollut enemmän kuin puolet joulukuussa 2010 allekirjoitetun aikaisemman sopimuksen arvosta. Lisäksi hankintayksikkö on ilmoittanut markkinaoikeudelle, että Suomen Yliopistopaino Oy:n enemmistöosakkaana on Juvenes-Yhtiöt Oy, jonka omistavat Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta tasaosuuksin. Hankintayksikön ilmoituksen mukaan Suomen Yliopistopaino Oy harjoittaa 60–70 prosenttia toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa hankintayksikkö on ilmoittanut sen olevan.

Valittaja on muun ohella lausunut, että hankintayksiköllä ja valitulla toimittajalla ei ole ollut sidosyksikkösuhdetta, koska mainitun toimittajan osakkaana on ollut osakeyhtiö, jonka omistavat ylioppilaskunnat eivät ole hankintayksiköitä. Sidosyksikkösuhteen on estänyt myös se seikka, että mainittu toimittaja on harjoittanut vain 60–70 prosenttia toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa sen on ilmoitettu olevan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Valituksen tutkiminen

Määräaika valituksen tekemiselle

Hankintayksikkö on esittänyt, että valitus tulee jättää tutkimatta, koska se on saapunut markkinaoikeuteen vasta säädetyn määräajan jälkeen. Valittaja on puolestaan esittänyt, että suorahankintaa koskeva ilmoitus on ollut niin merkittävästi puutteellinen, ettei se täytä hankintasäännösten vaatimuksia ja muutoksenhakuajan on katsottava alkaneen suorahankintaa koskevan jälki-ilmoituksen julkaisemisesta.

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 79 §:n mukaan hankintalain 16 §:ssä tarkoitetun EU-kynnysarvon ylittävässä suorahankinnassa hankintayksikkö voi hankintapäätöksen jälkeen toimittaa julkaistavaksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen ennen hankintasopimuksen tekemistä. Tällöin hankintasopimus voidaan tehdä aikaisintaan 14 päivän kuluttua ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Hankintalain 87 §:n 4 momentin mukaan, jos hankintayksikkö on toimittanut julkaistavaksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä, valitus on tehtävä 14 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Jollei 4 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole julkaistu, suorahankintaa koskeva valitus on pykälän 5 momentin mukaan tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun suorahankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hankintasopimus on tehty.

Hankintalain 35 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikkö voi muun ohella toimittaa julkaistavaksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen. Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset pykälässä tarkoitetuista ilmoitusvelvoitteista, ilmoitusten lähettämisessä käytettävistä viestintävälineistä, ilmoitusten sisällöstä, julkaisemisesta ja muista ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä seikoista.

Julkisista hankinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (hankinta-asetus) 7 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnan ennakoitu arvo ylittää hankintalain 16 §:ssä tarkoitetut EU-kynnysarvot, hankintalain 35 §:n 1 momentissa edellytetyt ilmoitukset on tehtävä vakiolomakkeiden vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY mukaisesti julkisiin hankintamenettelyihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten 7.9.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1564/2005 (EUVL L 257, s. 1) vahvistettuja vakiolomakkeita käyttäen.

Mainittu komission asetus 1564/2005 on korvattu ja kumottu vakiolomakkeiden vahvistamisesta julkisiin hankintamenettelyihin liittyvien ilmoitusten julkaisemista varten ja asetuksen (EY) N:o 1564/2005 kumoamisesta 19.8.2011 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 842/2011 (jäljempänä vakiolomakeasetus, EUVL L 222, s. 1).

Vakiolomakeasetuksen 3 artiklan mukaan hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden on käytettävä direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY 3 a artiklassa tarkoitetun ilmoituksen julkaisemiseen Euroopan unionin virallisessa lehdessä vakiolomakeasetuksen liitteen XIV mukaista vakiolomaketta.

Vakiolomakeasetuksen liitteenä XIV on vakiolomake nro 15, joka koskee vapaaehtoista ex ante -avoimuutta koskevaa ilmoitusta. Vakiolomakkeen alussa on määrätty seuraavaa:

"Tämän ilmoituksen tarkoituksena on antaa vapaaehtoisesti direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY 2 d artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja ennakkotietoja (tiedot sopimuksen tekemisestä ilman hankintailmoituksen julkaisemista ennakkoon Euroopan unionin virallisessa lehdessä). Tämän järjestelyn käyttäminen edellyttää seuraavien kohtien täyttämistä: I.1, II.1.1, II.1.2, II.1.4, II.1.5, V.3 ja liite D1, D2 tai D3 tapauksen mukaan. Muut kohdat ovat vapaaehtoisia, ja niitä voidaan käyttää muiden hankintaviranomaisen/- yksikön hyödylliseksi katsomien tietojen toimittamiseen."

Vakiolomakkeen kohdassa II.1.2, jonka täyttämistä vakiolomakeasetus edellä todetun mukaisesti edellyttää, on muun ohella tullut ilmoittaa hankintasopimuksen kohteen pääasiallinen toteutus-, toimitus- tai suorituspaikka sekä lisäksi ilmoittaa edellä mainittuja tietoja yksilöivä NUTS-koodi.

Hankintayksikön suorahankintaa koskevassa ilmoituksessa, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24.8.2012, ei ole kuitenkaan ilmoitettu tietoa hankintasopimuksen kohteen pääasiallisesta toteutus-, toimitus- tai suorituspaikasta eikä myöskään ilmoitettu mainittuja tietoja yksilöivää NUTS-koodia.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön suorahankintaa koskeva ilmoitus on ollut puutteellinen, kun siinä ei ole ilmoitettu vakiolomakeasetuksen vapaaehtoista ex ante -avoimuutta koskevan liitteen XIV kohdassa II.1.2 edellytettyjä tietoja hankintasopimuksen kohteen pääasialliseksi toteutus-, toimitus- tai suorituspaikaksi eikä myöskään ilmoitettu mainittuja tietoja yksilöivää NUTS-koodia. Kyseisten tietojen puuttuminen johtaa helposti siihen, että hakupalvelun avulla tietoja hankinnoista etsivät toimittajat eivät saa lainkaan tietoa hankinnasta.

Hankintayksikkö on lisäksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen vapaaehtoisesti täytettävässä kohdassa II.2.1 ilmoittanut hankintasopimuksen kokonaisarvoksi 350.000 euroa. Hankintayksikkö on kuitenkin markkinaoikeudessa ilmoittanut hankinnan kokonaisarvoksi 1.440.000 euroa.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön suorahankintaa koskevassa ilmoituksen edellä mainitussa ja vapaaehtoisesti täytettävässä kohdassa ilmoittama hankintasopimuksen kokonaisarvo on ollut vain alle neljäsosa siitä, mitä hankintayksikkö on hankinnan kokonaisarvoksi ilmoittanut markkinaoikeudessa.

Markkinaoikeus katsoo, että hankinnan ennakoidun arvon ilmoittaminen huomattavasti sen todellista arvoa alhaisemmaksi on ollut hankintasäännösten avoimuuden ja syrjimättömyyden vaatimusten vastaista, koska suorahankintaa koskevan ilmoituksen perusteella on hankinnan arvosta saanut sen todellista arvoa huomattavasti alhaisemman käsityksen. Näin ollen hankintayksikön menettely on myös tältä osin ollut virheellistä.

Markkinaoikeus katsoo, että edellä mainitut virheet huomioiden hankintayksikön suorahankinnasta Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24.8.2012 julkaisema ilmoitus on ollut kokonaisuutena arvioituna niin puutteellinen, ettei sillä voida katsoa olleen sellaista muutoksenhakuaikaa rajaavaa vaikutusta, josta on säädetty hankintalain 87 §:n 4 momentissa.

Asiaan on näin ollen sovellettava hankintalain 87 §:n 5 momentin mukaista muutoksenhakuaikaa. Hankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus 20.9.2012 ja hankintasopimus on allekirjoitettu 7.9.2012. Määräaika valituksen tekemiselle on siten päättynyt 22.10.2012. Näin ollen markkinaoikeuteen 16.10.2012 saapunut Multiprint Oy:n valitus on tehty määräajassa eikä sitä voida tällä perusteella jättää tutkimatta.

Sidossuhde

Hankintayksikkö on lisäksi esittänyt, että valitus tulee jättää tutkimatta, koska TTY-säätiö on tehnyt muutoksenhaun kohteena olevan hankintasopimuksen sen sidosyksikkönä toimivan Suomen Yliopistopaino Oy:n kanssa.

Hankintalain 10 §:n mukaan hankintalakia ei sovelleta hankintoihin, jotka hankintayksikkö tekee siitä muodollisesti erilliseltä ja päätöksenteon kannalta itsenäiseltä yksiköltä, jos hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa valvoo yksikköä samalla tavoin kuin se valvoo omia toimipaikkojaan ja jos yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on.

Hallituksen esityksessä (HE 50/2006 vp s. 61) on hankintalain 10 §:n osalta viitattu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja todettu, että arvioitaessa hankintayksikön ja sidosyksikön välistä suhdetta, ratkaiseva merkitys on yhteisöjen tuomioistuimen käytännön mukaisesti annettava yksiköiden oikeudelliselle erillisyydelle sekä päätöksenteon itsenäisyydelle. Jos hankinnat tehdään muodollisesti erilliseltä yksiköltä, sidossuhdetta on arvioitava hankintayksikön määräys- ja valvontavallan laajuuden sekä sidosyksikön toiminnan kohdistumisen kannalta. Edellytysten täyttyminen on arvioitava tapauskohtaisesti.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (nykyisin unionin tuomioistuin) on asiassa C-26/03, Stadt Halle ja RPL Lochau antamassaan tuomiossa lausunut ennakkoratkaisunaan, että yksityisen yrityksen vähemmistöosakkuus sellaisessa yhtiössä, jossa myös kyseinen hankintaviranomainen on mukana, sulkee pois sen, että kyseinen hankintaviranomainen voisi valvoa kyseistä yhtiötä vastaavalla tavalla kuin se valvoo omia toimipaikkojaan (tuomion kohta 49).

Unionin tuomioistuimen edellä viitatun tuomion mukaan hankintaviranomaisena olevan viranomaisen ja sen omien toimipaikkojen välistä suhdetta sääntelevät yleisen edun tavoitteiden saavuttamiselle ominaiset seikat ja vaatimukset. Sitä vastoin yksityisen pääoman sijoittaminen yritykseen on yksityisille eduille ominaisten vaikuttimien mukaista ja sillä pyritään luonteeltaan erilaisiin tavoitteisiin. Lisäksi julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekeminen sekaomistuksessa olevan yrityksen kanssa tarjouskilpailua järjestämättä ei ole vapaan ja vääristymättömän kilpailun tavoitteen mukaista ja sillä loukataan direktiivissä 92/50 tarkoitettua asianomaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta etenkin siltä osin kuin tällaisella menettelyllä kyseisen yrityksen osakkaana olevalle yksityiselle yritykselle annetaan etu sen kilpailijoihin nähden (tuomion kohdat 50 ja 51).

Hankintayksikkö on ilmoittanut markkinaoikeudelle, että Suomen Yliopistopaino Oy:n enemmistöosakkaana on Juvenes-Yhtiöt Oy, jonka omistavat Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunta tasaosuuksin.

Korkein hallinto-oikeus on 30.5.2005 antamassaan päätöksessä taltio 1293 esitetyin perustein katsonut, etteivät ylioppilaskunnat ole hankintalain mukaisia hankintayksiköitä. Markkinaoikeus toteaa, että mainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen julkisia hankintoja ja ylioppilaskunnan asemaa koskevat säännökset ovat muuttuneet. Markkinaoikeus kuitenkin katsoo, että mainittuihin muutoksiin ei ole sisältynyt mitään sellaista, mikä antaisi aihetta päätyä asiassa toisenlaiseen lopputulokseen kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä. Juvenes-Yhtiöt Oy ei todetun ratkaisun perusteella ole hankintalain 6 §:n tarkoittama hankintayksikkö, koska sen omistajat eivät ole hankintayksiköitä eikä yritys saadun selvityksen perusteella ole minkään hankintayksikön rahoittama tai tällaisen valvonnassa.

Suomen Yliopistopaino Oy:n enemmistön omistaa näin ollen yritys, joka ei ole hankintalain tarkoittama hankintayksikkö. Edellä mainitun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun perusteella Suomen Yliopistopaino Oy ei siten voi olla hankintalain tarkoittamassa sidosyksikkösuhteessa TTY-säätiöön nähden.

Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että hankintalain mukaisen sidosyksikkösuhteen edellytyksenä on hankintalain 10 §:n mukaan myös se, että sidosyksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa esittänyt, että Suomen Yliopistopaino Oy harjoittaa ainoastaan 60–70 prosenttia toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa hankintayksikkö on ilmoittanut sen olevan.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C-340/04 (Carbotermo ja Consorzio Alisei) 11.5.2006 antamassaan tuomiossa, että yritys harjoittaa pääosaa toiminnastaan sen omistavan julkisyhteisön kanssa vain silloin, kun yrityksen toiminta on pääasiassa omistettu tälle julkisyhteisölle ja kun kaikella muulla toiminnalla on vain toisarvoinen merkitys.

Edellä todettu muihin kuin omistajatahoihin kohdistuvan liikevaihdon osuuden suuruus huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että yhtiön muille kuin sen omistaville julkisyhteisöille kohdistetulla liiketoiminnalla ei ole vain toisarvoinen merkitys. Näin ollen yhtiön ei ole katsottava harjoittavan pääosaa toiminnastaan niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on.

Kun otetaan huomioon Suomen Yliopistopaino Oy:n osakkaista edellä lausuttu sekä mainitun yhtiön toiminnan harjoittamisen kohdistumisesta esitetty, markkinaoikeus katsoo, että Suomen Yliopistopaino Oy:n ei voida katsoa harjoittavan toimintaansa siten, että sen voitaisiin tälläkään perusteella katsoa olevan hankintayksikköön sidosyksikkösuhteessa.

Asiaan on näin ollen sovellettava hankintalakia eikä valitusta voida tälläkään perusteella jättää tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Hankinnan laji

Hankintalain 5 §:n 3 kohdan mukaan tavarahankintasopimuksella tarkoitetaan muuta kuin rakennusurakkaa koskevaa hankintasopimusta. Säännöksen mukaan tavarahankintasopimuksen kohteena on tavaroiden osto, leasing, vuokraus tai osamaksulla hankkiminen osto-optioin tai ilman niitä. Tavarahankintasopimukseksi katsotaan myös sellainen hankintasopimus, jonka kohteena on tavarahankinnan lisäksi kokoamis- ja asennustöitä.

Hankintalain 5 §:n 4 kohdan mukaan palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan muuta kuin julkista rakennusurakkaa tai julkista tavarahankintaa koskevaa sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen. Palveluhankintasopimukseksi katsotaan myös sellainen hankintasopimus, jonka kohteena on palvelujen ohella tavaroita, jos palvelujen arvo on suurempi kuin tavaroiden arvo. Lisäksi palveluhankintasopimukseksi katsotaan hankintasopimus, johon palvelujen ohella sisältyy liitteessä C tarkoitettuja rakennustöitä.

Hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen vuodelle 2012 vahvistettu tavara- ja palveluhankintojen EU-kynnysarvo on ollut 200.000 euroa.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön ilmoittama hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo 1.440.000 euroa on ylittänyt säädetyn tavara- ja palveluhankintojen EU-kynnysarvon.

Hankintayksikkö ja Suomen Yliopistopaino Oy ovat allekirjoittaneet 7.9.2012 päivätyn monitoimilaitteita, niiden tarvikkeita ja niihin liittyvien palveluiden hankintaa koskevan puitesopimuksen, joka ehtojensa mukaan on tullut voimaan, kun molemmat sopimusosapuolet ovat sen allekirjoittaneet, ja on siitä lukien voimassa neljä vuotta.

Hankinnan kohteesta ei ole järjestetty tarjouskilpailua. Valittaja on esittänyt, että mainitussa sopimuksessa on ollut kysymys hankintasäännösten vastaisesta suorahankintasopimuksesta. Hankintayksikkö on esittänyt, että hankintasopimuksessa on ollut kysymys hankintalain mukaan sallitusta alkuperäisen toimittajan kanssa tehtävästä tavarahankinnan lisätilauksesta.

Hankintayksikkö on Euroopan unionin virallisessa lehdessä 24.8.2012 julkaistussa suorahankintaa koskevassa ilmoituksessa sekä 20.9.2012 julkaistussa jälki-ilmoituksessa ilmoittanut hankinnan kohteen CPV-koodilla: 79800000-2, painatus ja siihen liittyvät palvelut.

Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa esittänyt, että suorahankinnan kohteena olevassa syyskuussa 2012 päivätyssä puitesopimuksessa on ollut kysymys lisähankinnasta joulukuussa 2010 solmittuun sopimukseen.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön vuonna 2010 solmiman sopimuksen kohteena on ollut hankintayksikön opetus- ja tutkimustoimintaan liittyvät julkaisu- ja painotoiminnan kokonaispalvelut kaikille hankintayksikön eri toimintayksiköille ja sopimukseen on soveltuvin osin sovellettu julkisten hankintojen yleisiä sopimusehtoja palveluhankinnoissa (JYSE 2009 Palvelut).

Markkinaoikeus lisäksi toteaa, että syyskuussa 2012 päivätyn puitesopimuksen mukaan hankintayksikkö ei ole saanut toimituksen ja hallinnan luovutuksen perusteella omistusoikeutta toimitettuihin laitteisiin ja tarvikkeisiin, vaan omistusoikeus on mainittujen tavaroiden osalta säilynyt toimittajalla. Omistusoikeutta ei ole myöhemminkään tarkoitus siirtää hankintayksikölle. Lisäksi toimittaja on sitoutunut ylläpitämään ja huoltamaan laitteita ja tarvikkeita.

Edellä todettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hankinnan kohteena on ollut hankintalain 16 §:n mukainen EU-kynnysarvon ylittävä palveluhankinta.

Suorahankinnan hankintalain mukaisuus

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään.

Hankintalain 5 §:n 13 kohdan mukaan suorahankinnalla tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkaisematta hankintailmoitusta valitsee menettelyyn mukaan yhden tai usean toimittajan, jonka kanssa hankintayksikkö neuvottelee sopimuksen ehdoista.

Hankintalain 24 §:n 1 momentin mukaan hankinnassa on käytettävä ensisijaisesti avointa tai rajoitettua menettelyä. Neuvottelumenettelyä, suorahankintaa, kilpailullista neuvottelumenettelyä ja puitejärjestelyä voidaan käyttää 25–32 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Hankintalain 28 §:n 2 ja 3 momenteissa säädetään suorahankintojen käyttömahdollisuuksista lisätilauksia koskevien palveluhankintojen osalta. Hankintalain 28 §:n 2 momentin mukaan hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan, kun kyseessä on alkuperäiseen hankintasopimukseen sisältymätön lisäpalvelu, joka hankitaan alkuperäiseltä toimittajalta ja joka on ennalta arvaamattomista syistä osoittautunut välttämättömäksi palvelun toteuttamiselle sellaisena kuin se on alun perin määritelty. Edellytyksenä on, että lisäpalvelua ei voida teknisesti tai taloudellisesti erottaa pääsopimuksesta aiheuttamatta hankintayksikölle huomattavaa haittaa tai, vaikka lisäpalvelu voitaisiinkin erottaa alkuperäisen sopimuksen toteuttamisesta, se on ehdottoman välttämätön alkuperäisen sopimuksen loppuunsaattamiseksi. Lisäksi edellytyksenä on, että lisäpalvelujen kokonaisarvo on enintään 50 prosenttia alkuperäisen hankinnan arvosta.

Hankintalain 28 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan, kun kyseessä on alkuperäisen toimittajan kanssa tehtävä uusi palveluhankinta, joka vastaa aikaisemmin avointa tai rajoitettua menettelyä käyttäen tehtyä palveluhankintaa. Edellytyksenä on, että alkuperäistä hankintaa koskevassa hankintailmoituksessa on mainittu mahdollisesta myöhemmästä suorahankinnasta ja että lisäpalvelun ennakoitu arvo on otettu huomioon laskettaessa alkuperäisen sopimuksen kokonaisarvoa. Suorahankinta voidaan tehdä enintään kolmen vuoden kuluessa alkuperäisen sopimuksen tekemisestä.

Hankintalain esitöiden (HE 50/2006 vp s. 76) mukaan suorahankinta on poikkeus yleiseen kilpailuttamisvelvoitteeseen ja sen käyttöedellytyksiä on tulkittava suppeasti. Lisätilauksia koskevien suorahankintojen edellytykset on ilmoitettu hankintalain 28 §:ssä tyhjentävästi.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintalain 28 §:n 2 momentin mukaisen palveluhankinnan lisätilauksen edellytyksenä on edellä todetuin tavoin, että lisäpalvelujen kokonaisarvo on enintään 50 prosenttia alkuperäisen hankinnan arvosta. Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa esittänyt, että syyskuussa 2012 päivätyn puitesopimuksen arvo on ollut enemmän kuin puolet joulukuussa 2010 allekirjoitetun sopimuksen arvosta. Näin ollen kyseessä olevaan hankintamenettelyyn ei ole voitu soveltaa hankintalain 28 §:n 2 momentin mukaista suorahankintaperustetta.

Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että hankintayksikkö ei ole kyseessä olevassa asiassa edes esittänyt, eikä asiassa ole muutoinkaan tullut ilmi, että joulukuussa 2010 allekirjoitetun palveluhankintasopimuksen osalta olisi hankintalain 28 §:n 3 momentin mukaisesti julkaistu hankintailmoitus, jossa olisi muun ohella mainittu mahdollisesta myöhemmästä suorahankinnasta ja että syyskuussa 2012 allekirjoitetun sopimuksen ennakoitu arvo olisi otettu edellä mainitun säännöksen mukaisesti huomioon laskettaessa joulukuussa 2010 allekirjoitetun sopimuksen kokonaisarvoa. Näin ollen asiaan ei ole voitu soveltaa myöskään hankintalain 28 §:n 3 momentin mukaista suorahankintaperustetta.

Lisäksi markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole tullut esille myöskään muita seikkoja, joiden perusteella hankintayksikkö olisi voinut hankintasäännösten mukaan tehdä syyskuussa 2012 allekirjoitetun monitoimilaitteita, niiden tarvikkeita ja niihin liittyvien palveluiden hankintaa koskevasta puitesopimuksesta hankintasopimuksen suorahankintana sitä kilpailuttamatta.

Edellä lausuttu huomioiden markkinaoikeus katsoo, ettei suorahankinnalle ole ollut hankintalain mukaisia edellytyksiä.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Markkinaoikeuden määrättävissä olevat seuraamukset

Valittaja on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää muutoksenhaun kohteena olevan hankintasopimuksen tehottomaksi sekä toissijaisesti lyhentää sen sopimuskauden päättymään kolmen kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksestä. Valittaja on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun sekä hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna kymmenen prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Hankintalain 94 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten tai muiden julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, markkinaoikeus voi:

1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;

2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;

3) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;

4) määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;

5) määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;

6) määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;

7) lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Saman pykälän 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 4–7 kohdassa mainittujen seuraamusten määräämisestä säädetään 95–98 §:ssä.

Hankintalain 94 §:n 2 momentin esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan markkinaoikeudella on harkintavaltaa seuraamusten määräämisessä. Markkinaoikeuden tulee kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään ottaa huomioon tehokkaan oikeussuojan toteutuminen sekä hankintalainsäädännön tavoitteet.

Hankintalain 94 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain 16 §:ssä tarkoitetussa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Tehottomuusseuraamusta ei kuitenkaan voida määrätä hankintalain liitteen B mukaisessa palveluhankinnassa. Nyt esillä olevassa asiassa on kyse hankintalain liitteen A mukaisesta palveluhankinnasta, jonka arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut vähintään 1.440.000 euroa. Se on siten ylittänyt hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn palveluhankintojen EU-kynnysarvon, joten hankintalain 94 §:n 3 momentissa asetettu edellytys pykälän 1 momentin 5–7 kohdassa mainittujen seuraamusten määräämiselle täyttyy.

Tehottomuusseuraamus

Tehottomuusseuraamuksesta säädetään hankintalain 96 §:ssä, jonka 1 momentin 1 kohdan mukaan markkinaoikeus voi todeta hankintasopimuksen tehottomaksi, jos hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman hankintalaissa mainittua perustetta eikä suorahankinnassa ole menetelty 79 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hankintalain 79 §:n mukaan hankintayksikkö voi hankintalain 16 §:ssä tarkoitetun EU-kynnysarvon ylittävässä suorahankinnassa hankintapäätöksen jälkeen toimittaa julkaistavaksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen ennen hankintasopimuksen tekemistä.

Hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman hankintalaissa mainittua perustetta. Lisäksi hankintayksikön sinänsä julkaistavaksi toimittama suorahankintaa koskeva ilmoitus on ollut niin olennaisilta osin puutteellinen, ettei hankintayksikön voi katsoa menetelleen hankintalain 79 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen asiassa täyttyvät tehottomuusseuraamuksen määräämisen edellytykset.

Hankintalain 97 §:n mukaan markkinaoikeus voi jättää määräämättä tehottomuusseuraamuksen yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Hankintalain 97 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 72) mukaan markkinaoikeuden olisi tutkittava kaikki olennaiset näkökohdat voidakseen todeta, onko sopimuksen vaikutukset pidettävä voimassa yleiseen etuun liittyvistä syistä. Pykälässä yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä on tarkoitettu ensisijaisesti muita kuin hankintasopimuksen osapuolten taloudellisia etuja.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintamenettelyssä on ollut kysymys yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden tulostuspalveluista. Markkinaoikeus katsoo, että tässä tilanteessa tehottomuusseuraamuksen määräämisestä aiheutuu merkittävää haittaa näille henkilöille, joiden työ- ja opiskelutehtävien hoitaminen on muutoksenhaun kohteena olevien palveluiden varassa. Sen vuoksi markkinaoikeus jättää tehottomuusseuraamuksen yleiseen etuun liittyvistä syistä määräämättä, vaikka edellytykset sen määräämiselle ovat muutoin käsillä. Tehottomuusseuraamusta koskeva vaatimus on siten hylättävä.

Sopimuskauden lyhentäminen

Hankintalain 98 §:n 2 momentin mukaan markkinaoikeus voi tilanteessa, jossa se on hankintalain 97 §:n mukaisesti yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä jättänyt hankintasopimuksen tehottomuusseuraamuksen määräämättä, seuraamusmaksun määräämisen lisäksi tai sen sijasta lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua. Hankintalain 98 §:n 5 momentin mukaan seuraamusta määrätessään markkinaoikeuden on otettava huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvo.

Hankintalain 98 §:n 5 momentin esitöiden (HE 190/2009 vp s. 73) mukaan markkinaoikeuden tulee seuraamusta määrätessään huomioida hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu sekä valituksen kohteena olevan hankinnan arvo. Esitöiden mukaan huomioonotettavia seikkoja voivat käytännössä olla esimerkiksi täyttämättä olevien sopimusvelvoitteiden suhde täytettyihin sopimusvelvoitteisiin tai hankintayksikön odotusajan noudattamatta jättämisen ohella tekemät sellaiset hankintalain vastaiset menettelyvirheet, jotka eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet valittajan mahdollisuuksiin saada hankintasopimus.

Hankintayksikkö on tehnyt suorahankinnan ilman hankintalain mukaista perustetta. Markkinaoikeus on edellä todetulla tavalla jättänyt tehottomuusseuraamuksen määräämättä yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikön ja Suomen Yliopistopaino Oy:n välinen hankintasopimus on edelleen voimassa. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo ottaen huomioon tehokkaan oikeussuojan ja hankintalainsäädännön tavoitteiden toteutuminen, että tässä asiassa tulee lyhentää TTY-säätiön ja Suomen Yliopistopaino Oy:n välinen monitoimilaitteita, niiden tarvikkeita ja niihin liittyvien palveluiden hankintaa koskevan puitesopimuksen sopimuskausi päättymään 31.8.2014.

Mikäli TTY-säätiö aikoo edellä mainitun ajankohdan jälkeen edelleen toteuttaa monitoimilaitteita, niiden tarvikkeita ja niihin liittyvien palveluiden hankintaa koskevan hankinnan julkisena hankintana, tulee sen kilpailuttaa hankinta julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden mukaisesti.

Seuraamusmaksu

Hankintalain 98 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan markkinaoikeus voi määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun, jos markkinaoikeus ei ole hankintalain 97 §:n mukaisesti yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä määrännyt hankintasopimuksen tehottomuusseuraamusta. Hankintalain 98 §:n 5 momentin mukaan seuraamusta määrätessään markkinaoikeuden on otettava huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvo. Seuraamusmaksun määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Markkinaoikeus on edellä todetulla tavalla jättänyt tehottomuusseuraamuksen määräämättä yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä. Hankintayksikkö on kuitenkin menetellyt hankintasäännösten vastaisesti, joten asiassa on ottaen huomioon tehokkaan oikeussuojan ja hankintalainsäädännön tavoitteiden toteutuminen sopimuskauden lyhentämisen lisäksi määrättävä seuraamusmaksu. Ottaen huomioon hankintayksikön virheiden laadun ja valituksen kohteena olevan hankinnan arvon, markkinaoikeus määrää hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 30.000 euroa.

Hyvitysmaksu

Hankintalain 95 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä on hankintalain esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) todettu olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Valittajan on osoitettava, että sillä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu.

Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulee edellä todetun mukaisesti arvioida sen perusteella, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Valituksen kohteena olevasta hankinnasta ei ole lainkaan järjestetty tarjouskilpailua. Toteutumatta jääneen tarjouskilpailun lopputuloksen jälkikäteiseen arviointiin liittyy lukuisia epävarmuustekijöitä, kuten millaisia tarjoukset olisivat olleet sekä millaisia tarjoajien soveltuvuusperusteita ja tarjousten valintaperusteita hankinnassa olisi sovellettu. Asiassa ei ole tämän vuoksi mahdollista jälkikäteen varmuudella todeta, millaiseksi tarjouskilpailu ja valittajan asema olisi muodostunut virheettömässä menettelyssä.

Asiassa ei näin ollen ole edellytyksiä katsoa, että valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Edellytyksiä hyvitysmaksun määräämiselle ei siten ole, joten hyvitysmaksun määräämistä koskeva vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolain-käyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu ja hankintayksikön virheellinen menettely huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä. Asian näin päättyessä hankintayksikkö ja kuultava saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Valittaja on liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Tämän vuoksi korvattavaksi vaadituista oikeudenkäyntikuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

Lopputulos

Markkinaoikeus määrää TTY-säätiön ja Suomen Yliopistopaino Oy:n välisen tulostuksen hallintapalveluja sisältäen opiskelijatulostuspalvelun sekä tulostusoikeuksien myyntipalvelun opiskelijoille koskevan 7.9.2012 allekirjoitetun puitesopimuksen sopimuskauden päättymään 31.8.2014.

Markkinaoikeus velvoittaa TTY-säätiön, mikäli se aikoo 31.8.2014 jälkeen edelleen toteuttaa kysymyksessä olevan tulostuksen hallintapalvelujen hankinnan julkisena hankintana, kilpailuttamaan kyseisen hankinnan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Velvoitetta on noudatettava nyt asetetun 50.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus määrää TTY-säätiön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 30.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää valituksen muilta osin.

Markkinaoikeus velvoittaa TTY-säätiön korvaamaan Multiprint Oy:n oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

Markkinaoikeus hylkää TTY-säätiön ja Suomen Yliopistopaino Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää. Markkinaoikeuden päätös hyvitysmaksun, tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämisestä voidaan kuitenkin panna täytäntöön vain lainvoimaisen päätöksen nojalla.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Pertti Virtanen, Markus Mattila ja Pasi Yli-Ikkelä.

HUOMAA

Asiasta on valitettu. Asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1.9.2015 taltionumero 2293.