Market Court voids public procurement decision and rejects damages claim due to procedural error.

ASIAN TAUSTA

Pohjanloukun metsätien tiekunta (jäljempänä myös tiekunta) on vuosikokouksessaan 5.6.2012 päättänyt valita Pohjanloukun metsätien perusparannushankkeen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi Suomen metsäkeskuksen.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on tiekunnan ilmoituksen mukaan ollut noin 680.736 euroa, josta suunnittelun osuus on ollut enintään 120.736 euroa ja toteutuksen osuus noin 560.000 euroa.

Hankintasopimusta ei tiekunnan ilmoituksen mukaan ole tehty.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset

X on vaatinut, että markkinaoikeus määrää tiekunnan maksamaan sille hyvitysmaksuna 112.000 euroa.

Perusteet

Pohjanloukun metsätien tiekunta on menetellyt hankintasäännösten vastaisesti hankkiessaan tien perusparannushankkeen suunnittelutyön ja toteutuksen suorahankintana Suomen metsäkeskukselta.

Valtion osuus metsätien perusparannuksen suunnittelun rahoituksesta on 100 prosenttia. Pohjanloukun metsätien osalta suunnittelusta valtio maksaa 120.400 euroa.

Toteutus maksaa metsäkeskuksen käytännön mukaan 728.000 euroa, josta valtio maksaa 50 prosenttia.

Virheettömässä menettelyssä valittajalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittaja olisi tehnyt suunnittelun 112.000 eurolla.

Vastine

Vaatimukset

Pohjanloukun metsätien tiekunta on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan maksamaan sille vahingonkorvauksena 6.676 euroa.

Perusteet

Valitus kohdistuu 5.6.2012 pidetyssä tiekunnan vuosikokouksessa tehtyyn päätökseen. Valitus on saapunut markkinaoikeuteen 18.7.2012. Valitusaika on 14 päivää, joten valitus on saapunut myöhässä.

Pohjanloukun metsätien tiekunta on kokouksessaan 5.6.2012 päättänyt antaa Pohjanloukun metsätien perusparannuksen suunnittelun ja toteutuksen suorahankintana metsäkeskuksen metsäpalvelut-liiketoimintayksikölle. Kokouksessa on ollut läsnä kolme toimijaa, jotka tekevät tien suunnittelua ja toteutusta Sievissä, muun muassa valittaja. Metsäkeskuksen metsäpalvelut-liiketoimintayksikkö kilpailuttaa metsätien perusparannuksen toteutuksen kaikki merkittävät kohteet, kuten runkotyöt, materiaalitoimitukset ja päällysrakennetyöt vähintään kolmella urakoitsijalla.

Pohjanloukun metsätien perusparannushankkeen suunnittelu ja toteutus ovat omia hankekokonaisuuksia. Hanketta ei ole tarvinnut kilpailuttaa julkisia hankintoja koskevien säännösten mukaisesti, koska Pohjanloukun metsätien tiekunta ei ole hankintasäännöksissä tarkoitettu hankintayksikkö. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (rahoituslaki) mukainen tuki maksetaan tiekunnan osakkaille eikä tiekunnalle.

Pohjanloukun metsätien perusparannuksen suunnitteluhankkeen arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut enintään 120.736 euroa, josta yksittäisten osakkaiden osuudet ovat olleet alle 30.000 euroa eli alle hankintasäännösten mukaisen kynnysarvon. Suunnittelutuen lopullinen määrä selviää, kun Suomen metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspalvelu hyväksyy suunnitelman. Hankkeessa mukana olevat yksityiset maanomistajat saavat suunnitteluun 100 prosentin tuen rahoituslain mukaan. Yhteisöt, esimerkiksi hankkeessa mukana oleva Metsähallitus, eivät saa suunnittelutukea.

Pohjanloukun metsätien perusparannuksen toteutuksen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut noin 560.000 euroa, eikä hankintasäännösten mukainen kynnysarvo ole tältäkään osin ylittynyt. Perusparannuksen toteutukseen myönnetään tukea yksityisille maanomistajille enintään 50 prosenttia toteutuneista kustannuksista. Tässä tapauksessa koko hankkeelle myönnetään toteutustukea vain noin 44,6 prosenttia, sillä yhteisöt, esimerkiksi hankkeessa mukana oleva Metsähallitus, eivät saa toteutustukea. Laskutusurakassa hankkeen toteutukseen myönnettävä lopullinen tuki selviää hankkeen päättämisen yhteydessä, jolloin Suomen metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspalvelu tekee lopullisen rahoituspäätöksen hankkeen toteutuksesta.

Kyseiselle tielle ei ole vielä tehty perusparannussuunnitelmaa eikä toteutukseen tarkempaa kustannusarviota. Perusparannussuunnitelman teon yhteydessä tehdään kyseiselle tielle rakentamisyksiköinti ja toteutuksen kustannusarvio. Suunnittelu- ja toteutuskustannukset jakautuvat tiekunnan osakkaiden kesken tiekunnan kokouksessa hyväksytyn rakentamisyksiköinnin pohjalta.

Tiekunnalla ei ole tarkkaa tietoa yksityisten tieosakkaiden saamasta suunnittelu- ja toteutustuesta, koska hankkeen perusparannussuunnitelmaa ei ole tehty eikä hanketta ole vielä toteutettu. Osakkaiden osuuksien arviointi on perusparannuksen suunnittelun ja toteutuksen osalta perustunut Pohjanloukun metsätien kunnossapitoyksiköintiin.

Valittajan hyvitysmaksua koskeva vaatimus on perusteeton, sillä valittajaa ei ole tiekunnan kokouksessa esitetty tai valittu perusparannuksen suunnittelijaksi.

Tiekunnalle on aiheutunut oikeudenkäynnin aikana vahinkoa, sillä se on joutunut kattamaan yhden vuoden lisäkustannukset tien vuosihoidosta.

Kuultavan lausunto

Vaatimukset

Suomen metsäkeskus, metsäpalvelut-liiketoimintayksikkö, on vaatinut, että markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta tai hylkää sen.

Perusteet

Valitus tulee jättää tutkimatta, sillä se on saapunut 14 päivän määräajan jälkeen. Valittaja ei ole tehnyt tarjousta tiekunnalle, eikä hän ole asianosainen asiassa. Tiekunta ei ole hankintasäännöksissä tarkoitettu hankintayksikkö.

Rahoituslain mukaan metsätien perusparannuksen suunnittelu on erillinen hanke perusparannuksen toteutukseen nähden. Suunnittelun osalta Suomen metsäkeskus myöntää 100 prosenttia tukea yksityisille maanomistajille. Tukea ei myönnetä tiekunnalle. Rahoituslain mukaan suunnittelijan valintaan riittää tiekunnan yksityisistä teistä annetun lain mukaisesti tekemä päätös.

Vastaselitys

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Suomen metsäkeskuksen julkiset palvelut yksikön lausunto

Suomen metsäkeskuksen julkiset palvelut yksikkö on markkinaoikeuden pyynnöstä antanut lausunnon. Lausunnonantaja on julkista valtaa käyttävä riippumaton yksikkö, jonka tehtävänä on muun muassa rahoituslain mukaisten hankkeiden rahoituspäätösten teko ja tukien maksu.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen mukaan valtion tuki yhteishankkeena toteutettavan uuden metsätien rakentamisen suunnitteluun on enintään 2,80 euroa metrille. Tukea alennetaan tai korotetaan osakastilojen lukumäärästä riippuen. Valtion tuki metsätien perusparannuksen suunnitteluun on 70 prosenttia uuden metsätien suunnittelutuesta. Valtion tuki metsätien perusparannuksen toteutukseen on Sievin kunnassa 50 prosenttia todellisista kustannuksista. Rahoitussäännöksissä ei ole säädetty, että yhteishankkeen suunnittelu tulisi kilpailuttaa, koska suunnittelutuelle on säädetty enimmäistuki tiekilometriä kohden. Sen sijaan työn toteutus tulee kilpailuttaa.

Pohjanloukun metsätien perusparannuksessa on kyse usean osakastilan muodostamasta yhteishankkeesta, jolle on laadittava ennakkosuunnitelma ennen töiden toteuttamista. Rahoituslain mukaista tukea voidaan yhteishankkeissa hakea suunnittelu- ja toteutushankkeelle joko erikseen tai samanaikaisesti. Tiekunta ei ole toimittanut metsäkeskukselle rahoitushakemusta, joten lausunto tuen suuruudesta on annettu valituksen, vastineen ja tieyksikkölaskelman perusteella. Näistä ilmenevien tietojen mukaan perusparannuksen pituus on 56,88 kilometriä ja osakastiloja on 221, joista ei-tukikelpoisia yhteisöjä on kuusi. Tieyksikkölaskelman mukaan tieyksiköiden kokonaismäärä on 159.731,53 yksikköä, josta yhteisöjen osuus on 12,54 prosenttia ja yksityisten metsänomistajien 87,46 prosenttia. Perusparannuksen toteutuksen arvonlisäverottomaksi kustannusarvioksi on ilmoitettu 560.000 euroa, joka määrä vastaa keskimääräistä rahoituslain mukaisin varoin toteutettua metsätien perusparannusta.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella Pohjanloukun metsätien perusparannuksen suunnittelua varten maksettava tuki olisi 107.254,53 euroa. Yksityisten maanomistajien osuus arvioiduista toteutuskustannuksista olisi 489.776 euroa, josta määrästä toteutustuen suuruus olisi 50 prosenttia eli 244.888 euroa. Yhteensä perusparannusurakan suunnittelusta ja toteutuksesta maksettavan tuen määrä olisi 352.142,53 euroa.

Rahoituslain mukainen tuki myönnetään suunnittelun ja toteutuksen osalta yksityisille maanomistajille. Tuki voidaan maksaa tehtyä työtä vastaan hakemuksesta joko yksittäiselle osakkaalle, tiekunnalle tai suunnitelman ja toteutuksen tekijälle sen mukaan, miten rahoitushakemuksessa on ilmoitettu.

Muut kirjelmät

Valittaja ja Pohjanloukun metsätien tiekunta eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta lausuman antamiseen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Valittajan asianosaisasema

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan valittaja on alalla toimiva yrittäjä, joka on valituksessaan esittänyt, että olisi tehnyt tarjouskilpailussa tarjouksen.

Markkinaoikeus katsoo, että valittajalla on alalla toimivana yrittäjänä ollut oikeudellinen intressi saattaa tiekunnan menettely markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Hankintayksikkö

Hankintalain 94 §:n 1 momentin perusteella markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden säännöksessä mainittujen hankintasäännösten vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on siten, että markkinaoikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalaissa tarkoitettua hankintaa.

Asiassa on näin ollen ensiksi arvioitava, onko tiekunta katsottava hankintalaissa tarkoitetuksi hankintayksiköksi.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään.

Hankintalain 6 §:n 1 momentin mukaan hankintalain mukaisia hankintayksiköitä ovat:

1) valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset;

2) evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko sekä niiden seurakunnat ja muut viranomaiset;

3) valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset;

4) julkisoikeudelliset laitokset; julkisoikeudellisella laitoksella tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään sellaisia yleisen edun mukaisia tarpeita, joilla ei ole teollista tai kaupallista luonnetta ja:

a) jota rahoittaa pääasiallisesti 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö;

b) jonka johto on 1–4 kohdassa tarkoitetun hankintayksikön valvonnan alainen; taikka

c) jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö nimeää yli puolet; sekä

5) mikä tahansa hankinnan tekijä silloin, kun se on saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Yksityisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentin mukaan tietoimituksessa, jossa päätetään uuden tien rakentamisesta tai tieoikeuden perustamisesta ennestään olevaan tiehen, on samalla määrättävä tietä koskevien asioiden hoitamista varten perustettavaksi tieosakkaiden muodostama tiekunta, jos sitä tieosakkaiden lukumäärän tai tien pidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi tai muusta tällaisesta syystä on pidettävä tarpeellisena. Lain 62 §:n 1 momentin mukaan tiekunta voi tehdä tienpitoa varten tarpeellisia sitoumuksia, hankkia irtainta omaisuutta sekä kantaa ja vastata. Lain 7 luvun säännösten mukaisesti tiekunnan asioista päättää joko tiekunnan kokous, toimitsijamies tai hoitokunta.

Yksityisistä teistä annetun lain 13 luvun säännösten mukaisesti yksityisen tien tienpitoon voidaan myöntää avustusta valtion ja kunnan varoista. Lain 93 §:n 1 momentin mukaan valtion varoista voidaan avustusta myöntää tielle, jota koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta. Lisäksi edellytetään, että tiellä on paikkakunnalla huomattava liikenteellinen merkitys tai että se on tarpeellinen pysyvän asutuksen pääsytienä vähintään yhden kilometrin matkalla. Jälkimmäisessä tapauksessa edellytetään lisäksi, että tien vaikutuspiirissä on vähintään kolme pysyvästi asuttua taloutta. Lain 93 a §:ssä säädetään tarkemmin valtion varoista myönnettävän avustuksen enimmäismäärästä. Lain 95 §:n mukaan kunta päättää sen varoista yksityisen tien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi.

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain (rahoituslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan toimenpiteisiin, joilla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä metsälain mukaisesti, osoitetaan valtion talousarvioon vuosittain otettavista määrärahoista rahoitusta tukena ja lainana sen mukaan kuin rahoituslaissa säädetään.

Rahoituslain 2 §:n 1 momentin mukaan rahoitusta voidaan hakemuksesta myöntää yksityiselle maanomistajalle.

Rahoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan lain toimenpiteiden rahoituksen tulee perustua ennen toimenpiteen toteutusta laadittavaan suunnitelmaan tai toimenpiteen toteutuksen jälkeen annettavaan toteutusselvitykseen. Pykälän 2 momentin mukaan toimenpidettä varten tulee laatia suunnitelma, jos se on rahoituslain mukaisen rahoituksen myöntämisen tai toimenpiteen toteuttamisen vuoksi tarpeellista.

Rahoituslain 5 §:n 7 kohdan mukaan rahoitusta voidaan myöntää muun muassa metsätien tekemiseen.

Rahoituslain 6 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan metsätien tekemisellä tarkoitetaan yksityisistä teistä annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun metsätien tekemistä, metsätalouden kuljetusten edellyttämää yksityistien sellaista perusparannusta, johon ei myönnetä avustusta mainitun lain 93 §:n nojalla, sekä metsätiehen liittyvän tai metsätaloudessa tarpeellisen erillisen varastoalueen ja pudotuspaikkaan vievän tien rakentamista tai perusparannusta.

Rahoituslain 8 §:n 1 momentin mukaan kokonaan tuella voidaan rahoittaa muun muassa töiden suunnittelusta aiheutuvat kustannukset metsätalousasioissa toimivaltaisen ministeriön määräämin perustein.

Rahoituslain 9 §:n 1 momentin mukaan toteuttamiskustannuksiin myönnettävän tuen suuruuden määräämistä varten maa jaetaan vyöhykkeisiin. Tuen enimmäismäärä on 70 prosenttia toteutuneista kustannuksista tai vastaavista keskimääräisistä kustannuksista, jotka vuosittain vahvistetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun asetuksen (rahoitusasetus) 4 §:n perusteella Sievi kuuluu Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen kuntana toiseen tukivyöhykkeeseen. Rahoitusasetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan metsätien perusparannuksessa toteuttamiskustannuksiin myönnettävän tuen suuruus on toisella vyöhykkeellä 50 prosenttia mainituista kustannuksista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain nojalla tehtävän suunnittelun ja puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien töiden rahoituksesta on muun ohella vahvistettu keskimääräiset kustannukset ja määritetty perusteet kustannuksille.

Rahoituslain 24 §:n 1 momentin mukaan rahoitusta muun muassa lain 2 luvussa tarkoitettuihin puuntuotannon kestävyyden turvaamistöihin haetaan metsäkeskukselta.

Suomen metsäkeskuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan Suomen metsäkeskus on maa- ja metsätalousministeriön strategisessa ja tulosohjauksessa sekä sen valvonnan alainen. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö asettaa johtokunnan neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan ja määrää jäsenistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi.

Pohjanloukun metsätien tiekunta on päättänyt 5.6.2012 pitämässään vuosikokouksessa käynnistää Pohjanloukun metsätien perusparannushankkeen. Perusparannusurakan suunnittelijaksi on valittu Suomen metsäkeskus. Päätöksen mukaan tien yksiköinnin päivittäminen on sisältynyt rahoituslain mukaisesti saatavaan suunnittelukorvaukseen ja tehty yksiköinti on ollut metsäkeskuksen käytettävissä. Toteutus on päätetty tehdä laskutusurakkana metsäkeskuksen toimesta. Lisäksi on päätetty hakea tietoimitusta tarvittaessa. Metsäkeskukselle on myös annettu lupa hakea ennakkorahoitusta hankkeelle.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Pohjanloukun metsätietä koskevien asioiden hoitamista varten on olemassa tieosakkaiden muodostama tiekunta, jossa on 221 tieosakasta. Markkinaoikeus katsoo, että Pohjanloukun metsätien perusparannuksessa on kysymys tieosakkaiden yhteisestä, tiekuntana toteuttamasta hankkeesta eikä osakkaiden yksittäisistä ja erillisistä hankinnoista.

Pohjanloukun metsätien tiekunta ei ole hankintalain 6 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö. Asiassa on näin ollen arvioitava, onko Pohjanloukun metsätien tiekuntaa pidettävä hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna hankintayksikkönä.

Hankintalaissa ei ole säännöksiä siitä, mitä ajankohtaa on pidettävä ratkaisevana arvioitaessa hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdan edellytystä siitä, onko hankkeen tekijä saanut hankinnan tekemistä varten tukea yli puolet hankinnan arvosta saman momentin 1–4 kohdassa tarkoitetulta hankintayksiköltä.

Hankintalaissa tarkoitettujen hankintayksiköiden on hankinnoissaan noudatettava hankintalain säännöksiä. Näin ollen sen arvioinnin, onko kyseessä hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö, on lähtökohtaisesti tapahduttava ennen hankinnan tekemistä, jotta hankinnan tekijä ja kolmannet tietäisivät, tuleeko hankintamenettelyyn soveltaa hankintalain säännöksiä. Oikeuskäytännön mukaan toiminnan rahoitustapaa laskettaessa on otettava huomioon hankintamenettelyä aloitettaessa käytettävissä olevat luvut, olkoonkin, että ne ovat arvioita.

Pohjanloukun metsätien tiekunta on vuosikokouksessaan 5.6.2012 päättänyt sekä perusparannushankkeen suunnittelijan että toteuttajan valinnasta. Markkinaoikeus katsoo, että arvioitaessa sitä, muodostaako hankinnan tekemiseen saatavan tuen arvo yli puolet hankinnan arvosta, arvio tulee tässä tapauksessa tehdä perusparannushankkeen suunnittelun ja toteutuksen yhteenlasketun ennakoidun arvon perusteella.

Tiekunnan ilmoituksen mukaan perusparannushankkeen suunnittelun ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut enintään 120.736 euroa ja perusparannushankkeen toteutuksen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo noin 560.000 euroa, eli yhteensä noin 680.736 euroa.

Suomen metsäkeskuksen julkiset palvelut yksikkö on markkinaoikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että rahoituslain mukainen tuki olisi tässä tapauksessa tiekunnan arvioimien perusparannuksen suunnittelukustannusten osalta 107.254,53 euroa ja tiekunnan arvioimien perusparannuksen toteutuskustannusten osalta 244.888 euroa.

Perusparannusurakan suunnittelusta ja toteutuksesta rahoituslain mukaisesti maksettavan tuen määrä olisi siten yhteensä 352.142,53 euroa, eli yli 50 prosenttia perusparannuksen suunnittelun ja toteutuksen yhteenlasketusta ennakoidusta kokonaisarvosta.

Rahoituslain mukaisesta tuesta päättävä Suomen metsäkeskus on maa- ja metsätalousministeriön alaisena viranomaisena katsottava 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi hankintayksiköksi.

Edellä lausutun perusteella Pohjanloukun metsätien tiekunnan on katsottava olleen nyt kysymyksessä olevassa hankinnassa hankintalain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö.

Hankinnan ennakoitu kokonaisarvo

Hankintalain 15 §:n 1 kohdan mukaan hankintalakia ei sovelleta tavara- tai palveluhankintoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 30.000 euroa, eikä mainitun pykälän 3 kohdan mukaan rakennusurakoihin, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa on vähemmän kuin 150.000 euroa.

Hankintalain 17 §:n 1 momentin mukaan hankinnan ennakoitua arvoa laskettaessa perusteena on käytettävä suurinta maksettavaa kokonaiskorvausta ilman arvonlisäveroa. Pykälän 3 momentin mukaan, jos hankinta toteutetaan samanaikaisesti erillisinä osina, kaikkien vastaavien osien ennakoitu kokonaisarvo on otettava huomioon hankintasopimuksen ennakoitua arvoa laskettaessa. Jos osien yhteenlaskettu arvo ylittää 15 §:ssä tarkoitetun kansallisen kynnysarvon tai 16 §:ssä tarkoitetun EU-kynnysarvon, jokaisen osan hankinnassa on noudatettava kyseisen kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevia säännöksiä siten kuin lain 4 luvussa säädetään. Pykälän 5 momentin mukaan hankinnan ennakoidun arvon on pädettävä silloin, kun hankintayksikkö toimittaa hankintailmoituksen julkaistavaksi tai muuten aloittaa hankintamenettelyn.

Pohjanloukun metsätien perusparannuksessa on kysymys tieosakkaiden yhteisestä, tiekuntana toteuttamasta hankkeesta eikä osakkaiden yksittäisistä ja erillisistä hankinnoista.

Kysymyksessä olevan perusparannushankkeen suunnittelun ja toteutuksen yhteenlaskettu ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut noin 780.736 euroa ja siten ylittänyt hankintalain 15 §:ssä säädetyn kansallisen kynnysarvon. Perusparannushankkeen suunnittelun ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo noin 120.736 euroa on erillisenäkin tarkasteltuna ylittänyt hankintalain 15 §:ssä palveluhankinnoille säädetyn kansallisen kynnysarvon ja toteutuksen ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo noin 560.000 euroa vastaavasti hankintalain 15 §:ssä rakennusurakoille säädetyn kansallisen kynnysarvon. Hankintaan sovelletaan näin ollen hankintalakia.

Valituksen saapuminen määräajassa

Valituksen kohteena on Pohjanloukun metsätien tiekunnan 5.6.2012 pitämässään vuosikokouksessa tekemä päätös, jolla tiekunta on valinnut Pohjanloukun metsätien perusparannushankkeen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi Suomen metsäkeskuksen.

Hankintalain 87 §:n 1 momentin mukaan, jollei kyseisessä pykälässä toisin säädetä, valitus on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut tiedon hankintaa koskevasta päätöksestä valitusosoituksineen.

Hankintalain 87 §:n 4 momentin mukaan, jos hankintayksikkö on toimittanut julkaistavaksi suorahankintaa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä, valitus on tehtävä 14 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Pykälän 5 momentin mukaan, jollei 4 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole julkaistu, suorahankintaa koskeva valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa siitä, kun suorahankinnasta on julkaistu jälki-ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hankintasopimus on tehty.

Hankintalain 5 §:n 13 kohdan mukaan suorahankinnalla tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö julkaisematta hankintailmoitusta valitsee menettelyyn mukaan yhden tai usean toimittajan, jonka kanssa hankintayksikkö neuvottelee sopimuksen ehdoista.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Pohjanloukun metsätien tiekunta ei ole julkaissut kysymyksessä olevasta metsätien perusparannushankkeesta hankintailmoitusta eikä suorahankintaa koskevaa ilmoitusta tai suorahankintaa koskevaa jälki-ilmoitusta. Tiekunnan ilmoituksen mukaan hankintasopimusta ei ole allekirjoitettu. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että tiekunnan 5.6.2012 tekemä päätös olisi annettu valittajalle tiedoksi asianmukaisine valitusosoituksineen markkinaoikeuteen.

Edellä todetun perusteella valitusaika ei ole lainkaan alkanut kulua. Markkinaoikeuteen 18.7.2012 saapuneen valituksen tutkimiselle ei siten ole muutoksenhakuajoista johtuvaa estettä.

Vahingonkorvausvaatimuksen tutkiminen

Pohjanloukun metsätien tiekunnan valittajaan kohdistama korvausvaatimus koskee sille aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamista. Hankintalain 107 §:n 3 momentin mukaan vahingonkorvausta koskevissa asioissa toimivaltainen tuomioistuin on oikeudenkäymiskaaren 10 luvun mukainen alioikeus. Tiekunnan vahingonkorvausvaatimus on näin ollen jätettävä markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.

Hankintamenettelyn arviointi

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin hankintalaissa säädetään. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on muun muassa käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet.

Hankintalain 68 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti muun muassa avoimella tai rajoitetulla menettelyllä, neuvottelumenettelyllä taikka kilpailullisella neuvottelumenettelyllä toteutettavasta hankinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ilmoitusten lähettämisessä käytettävistä viestintävälineistä, ilmoitusten sisällöstä, julkaisemisesta ja muista ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä seikoista.

Julkisista hankinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (hankinta-asetus) 4 §:n 1 momentin mukaan hankintalain 68 §:n 1 momentissa edellytetyt ilmoitukset on toimitettava julkaistaviksi Internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä 1 momentissa tarkoitettu kansallinen hankintailmoitus muun muassa hankintalain 15 §:ssä säädettyjen kansallisten kynnysarvojen ylittävistä palveluhankinnoista ja rakennusurakoista. Pykälän 4 momentin mukaan, jos hankinta voidaan tehdä suorahankintana hankintalain 67 §:ssä säädetyin edellytyksin, velvollisuutta ilmoittamiseen ei ole.

Hankintalain 67 §:n mukaan hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan 27 ja 28 §:ssä säädetyin edellytyksin. Pohjanloukun metsätien tiekunta on valinnut kysymyksessä olevan perusparannushankkeen suunnittelijaksi ja toteuttajaksi Suomen metsäkeskuksen kilpailuttamatta hankintaa hankintalaissa säädetyn mukaisesti. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että hankintalain 27 tai 28 §:ssä säädetyt edellytykset suorahankinnan tekemiselle olisivat olleet olemassa.

Edellä todetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että tiekunnan olisi tullut kilpailuttaa hankinta hankintalain säännösten mukaisesti.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla Pohjanloukun metsätien tiekunta on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 94 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten tai muiden julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, markkinaoikeus voi tässä hankintalain 15 §:ssä tarkoitetun kynnysarvon ylittävässä mutta lain 16 §:ssä tarkoitetun EU-kynnysarvon alittavassa hankinnassa:

1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;

2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;

3) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;

4) määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintalain 95 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa mainittu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen.

Hankintalain 95 §:ää koskevien esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan hyvitysmaksu on markkinaoikeuden käytettävissä oleva toissijainen oikeuskeino, joka tulee pääsääntöisesti sovellettavaksi vain silloin, kun markkinaoikeudella ei ole käytettävissään lain 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa säädettyjä keinoja puuttua hankintayksikön laittomaan menettelyyn. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset vastaavat pääosin tuolloisen lain 76 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on hankintalain 95 §:n 1 momentin osalta todettu muun muassa, että hyvitysmaksu voitaisiin määrätä lähtökohtaisesti silloin, kun markkinaoikeuden ensisijaisten seuraamusten eli reaalikeinojen käyttö on mahdotonta, koska hankintasopimus on jo tehty. Hyvitysmaksu voitaisiin määrätä myös reaalikeinojen sijaan, jos reaalikeino saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden tahojen oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin mitä toimenpiteen edut olisivat.

Aiemmin voimassa olleen hankintalain 76 §:n 2 momentin esitöissä (HE 50/2006 vp s. 119) on todettu muun ohella, että tavoitteita siitä, että virheelliseen hankintamenettelyyn tulee ensisijaisesti puuttua kumoamalla hankintapäätös, kieltämällä virheellinen menettely tai velvoittamalla hankintayksikkö korjaamaan virheellinen menettely, voidaan edelleen pitää perusteltuina. Ensisijaisina keinoina virheelliseen hankintamenettelyyn puuttumisessa tulee käyttää pykälän 1 momentin 1, 2 ja 3 kohdan mainittuja reaalikeinoja ja toissijaisesti 4 kohdan hyvitysmaksua. Lähtökohtaisesti hyvitysmaksu voidaan määrätä silloin, kun muihin oikeuskeinoihin ryhtyminen on mahdotonta, koska hankintasopimus on jo tehty.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan hankintaa ei ole pantu täytäntöön eikä hankintasopimusta ole tehty. Hankintapäätöksen kumoamisen ei myöskään voida katsoa aiheuttavan hankintalain 95 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat. Hankintayksikön virheelliseen menettelyyn on näin ollen mahdollista puuttua kumoamalla hankintapäätös ja kieltämällä sen täytäntöönpano. Hyvitysmaksun määrääminen ei sen sijaan tule toissijaisena oikeussuojakeinona kysymykseen tämän hankintamenettelyn osalta.

Koska hankinnasta ei ole julkaistu hankintailmoitusta, hankintayksikön virheellinen menettely voidaan tässä tapauksessa korjata vain siten, että hankinta kilpailutetaan hankintalain säännösten mukaisesti.

Mikäli Pohjanloukun metsätien tiekunta aikoo edelleen toteuttaa kysymyksessä olevan hankinnan julkisena hankintana, sen tulee kilpailuttaa hankinta hankintalain säännösten mukaisesti.

Lopputulos

Markkinaoikeus jättää Pohjanloukun metsätien tiekunnan vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta.

Markkinaoikeus kumoaa Pohjanloukun metsätien tiekunnan 5.6.2012 tekemän hankintapäätöksen (kohta 8). Markkinaoikeus kieltää Pohjanloukun metsätien tiekuntaa tekemästä hankintasopimusta sanotun päätöksen perusteella tai panemasta sitä muutoin täytäntöön nyt asetetun 5.000 euron sakon uhalla.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä.

Julkisista hankinnoista annetun lain 106 §:n 1 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Maarit Lindroos-Kokkonen, Reima Jussila ja Tomi Rantasaari.

HUOMAA

Päätöksen lainvoimaisuustiedot tulee tarkistaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.