Market Court dismisses Consumer Ombudsman's claim that door-dropping ads violate good morals due to burglary risk.

HAKEMUS

Vaatimus

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus 50.000 euron sakon uhalla kieltää LB Marketing and Holdings Oy:tä käyttämästä markkinointimenetelmää, jossa kuluttajien asuntojen ulko-oviin tai postilaatikoihin kiinnitetään mainoslappuja ilman asianomaisten kuluttajien nimenomaista suostumusta.

Perusteet

LB Marketing and Holdings Oy on alueellisesti kohdennetun suoramainonnan jakelutuotannon myynti- ja markkinointiyhtiö. Vastaajayhtiö käyttää suoramarkkinointi-menetelmää, jossa kuluttajien asuntojen ulko-oviin tai postilaatikoihin kiinnitetään erikokoisia, mainoksia sisältäviä viestilappuja. Jakelua on ollut sekä kerrostalo- että pientaloalueilla. Yhtiöltä saadun tiedon mukaan mainoslaput jaetaan kaupunginosalehtien yhteydessä, joita ilmestyy alueesta riippuen yhdestä kahteen kertaa viikossa. Jos mainos on edelleen ulko-ovessa seuraavalla jakelukierroksella, jakajan tehtävänä on ottaa se pois. Mainos saattaa siten olla ulko-ovessa useamman päivän ja esimerkiksi viikonlopun yli, jos asukas ei ole kotona ja poista mainosta. Mainokset ovat ulkoasultaan värikkäitä ja ne herättävät huomiota.

Kuluttajat ovat Kuluttajavirastoon saapuneissa yhteydenotoissaan olleet huolestuneita siitä, että mainoslapun näkyminen ovessa viestii ulkopuolisille, että asunto on tyhjillään. Tämä voi aiheuttaa asuntomurron vaaran. Lisäksi kuluttajat ovat pitäneet epäasianmukaisena sitä, että heidän omaisuuteensa on kiinnitetty mainosviestejä ilman lupaa. Taloyhtiön omistama ovi ei ole ilmaista mainostilaa.

Suoramarkkinointi ilman suostumusta

Kuluttajalla on lainsäädännön ja elinkeinoelämän itsesäätelyohjeiden perusteella lähtökohtaisesti oikeus päättää, minkälaista suoramarkkinointia hän haluaa vai haluaako hän sitä lainkaan. Vastaajayhtiön käyttämä suoramarkkinoinnin jakelutapa on täysin uudentyyppinen. Kuluttajilla on lehtien, kirjeiden ja mainosten jakelua varten postilaatikko tai postiluukku ulko-ovessa. Postipalvelulain 12 §:ssä on otettu kantaa siihen, miten posti tulee toimittaa kuluttajalle. Lainkohdan mukaan kirjelähetykset tulee jakaa pientaloihin paikalliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen matkan päässä postin saajan osoitepaikasta olevaan laitteeseen tai rakennelmaan. Kuluttajilla on siten oikeus olettaa, että kaikki posti, mainosposti mukaan lukien, jaetaan kyseistä reittiä käyttäen. Kuluttajan asunnon ulko-ovea tai postilaatikkoa ei näin ollen voida vapaasti käyttää markkinointi-kanavana ilman kuluttajan suostumusta.

Kuluttajien on mahdollista kieltää osoitteeton suoramarkkinointi oveen tai postilaatikkoon laitettavalla ”Ei mainoksia” -merkinnällä. Vastaajayhtiö on ilmoittanut, että ovimainoksia ei kiinnitetä kieltomerkinnällä varustettuihin ulko-oviin, joskin näin on joidenkin kuluttajien yhteydenottojen mukaan käynyt. Kuluttajien mahdollisuus kieltäytyä vastaajayhtiön käyttämästä jakelutavasta ei kuitenkaan tee jakelutavasta hyväksyttävää, koska kuluttajan on näin samalla kieltäydyttävä myös normaalitietä jaettavasta mainospostista. Kuluttajan ei voida myöskään edellyttää erikseen kieltäytyvän vain ovimainoksista. Kuluttajalta ei voida edellyttää aktiivisia toimenpiteitä kyseisen jakelutavan kieltämiseksi, vaan lähtökohtana täytyy olla, että jakelija pyytää kuluttajalta etukäteen suostumuksen, jos kuluttajan asunnon ulko-ovea tai postilaatikkoa halutaan käyttää poikkeuksellisesti markkinointi-kanavana.

Mainoslappujen kiinnittämistä kuluttajien ulko-oviin tai postilaatikkoihin ilman kuluttajien nimenomaista suostumusta on pidettävä kuluttajan elinpiiriä häiritsevänä ja omistusoikeutta loukkaavana ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n tarkoittamalla tavalla kiellettynä aggressiivisena markkinointimenettelynä.

Vaaran aiheuttaminen

Vaaran aiheuttamisen osalta kuluttaja-asiamiehen vaatimukset perustuvat kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n säännökseen markkinoinnin hyvän tavan vastaisuudesta. Markkinointi, joka aiheuttaa kuluttajille vaaraa, on lainkohdan tarkoittamin tavoin selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Hyvän tavan vastainen markkinointi on kielletty kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä. Lain esitöiden mukaan markkinointia voidaan pitää hyvän tavan vastaisena myös käytetyn jakelukanavan vuoksi. Tällainen tilanne voi olla kuluttaja-asiamiehen käsityksen mukaan kyseessä esimerkiksi silloin, kun markkinointimenetelmästä saattaa aiheutua vaaraa kuluttajille. Konkreettisen vaaran aiheutumista jollekin kuluttajalle ei kuitenkaan edellytetä. Lähtökohtana on, että markkinointimenettelyn lainmukaisuutta arvioidaan markkinoinnin kohderyhmän näkökulmasta.

Mainosten jakelutapa ei siis voi olla sellainen, että se saattaa aiheuttaa vaaraa vastaanottajalleen. Asunnon ulko-ovessa tai postilaatikossa näkyvä mainos viestii tarpeettomasti ulkopuolisille, että asunto saattaa olla tyhjillään ja voi näin kiinnittää myös asuntomurtojen tekijöiden huomion. Merkitystä ei ole sillä, että mainos poistetaan mahdollisesti myöhemmin. Vaaraa saattaa aiheuttaa viestin hetkellinenkin näkyminen. Mainoksia ei myöskään ole aina poistettu jakajan toimesta, vaan mainoslappu on saattanut olla ovessa useitakin päiviä.

Vastaajayhtiön käyttämä jakelutapa saattaa aiheuttaa vaaraa vastaanottajalleen ja se on siten kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla hyvän tavan vastaista markkinointia.

Jakelijan vastuu

Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tämän luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Säännöksen esitöiden mukaan kielto voidaan kohdistaa paitsi markkinointia tilaavaan myös sitä suorittavaan elinkeinonharjoittajaan. Vastaajayhtiö toimii markkinointitoimen suorittajana julkaistessaan ja jakaessaan mainoksia ja vastaa näin ollen harjoittamansa markkinoinnin jakelutavan lainmukaisuudesta.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimukset tässä asiassa perustuvat menettelyyn, joka on toteutettu 30.9.2008 jälkeen.

VASTAUS

Vaatimus

LB Marketing and Holdings Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen.

Perusteet

Suoramarkkinointi ilman suostumusta

Vastaajayhtiön markkinointitapaa ei voi pitää aggressiivisena jo sen perusteella, että kuluttaja voi estää vastaisen markkinoinnin tekemällä ilmoituksen sulkulistalle asettamisesta. Tämän lisäksi markkinointia ei alun perinkään kohdenneta mainoskiellon piiriin kuuluviin talouksiin. Näin ollen markkinointia ei voida pitää sillä tavoin häiritsevänä tai painostavana, että kuluttajan voitaisiin katsoa tämän johdosta tekevän ostopäätöksen.

Kuluttaja-asiamiehen näkemys, jonka mukaan ilman kuluttajan suostumusta tunkeudutaan väkisin ja häiritsevällä tavalla kuluttajan elinpiiriin, on perusteeton. Samoin perustein myös tavanomaista jakelumainontaa voitaisiin pitää tunkeutumisena väkisin ja häiritsevällä tavalla kuluttajan elinpiiriin. Vastaajayhtiö ei ole markkinointitoiminnassaan syyllistynyt minkäänlaiseen elinpiirin tai kotirauhan häirintään. Markkinointi toteutetaan siten, että kaupallisen viestinnän vastaanottaminen on kuluttajalle täysin vapaaehtoista. Kuluttaja-asiamiehen näkemys siitä, että välttyäkseen vastaajayhtiön markkinointitoiminnalta kuluttajan on kieltäydyttävä myös muusta mainonnasta, on perusteeton. Viestilaput ovat pitkälti tavanomaista mainontaa, mutta niiden erityisestä luonteesta johtuen kuluttajille on varattu erityinen mahdollisuus kieltäytyä niiden vastaanotosta.

Vaaran aiheuttaminen

TODISTELU

Hakijan asiakirjatodisteet

1. LB Marketing and Holdings Oy:n selvitys Kuluttajavirastolle 20.5.2008

2.–4. Kuluttajavirastoon saapuneita kuluttajien ilmoituksia hakemuksen kohteena olevasta markkinoinnista

5. Internetissä käytyä keskustelua hakemuksen kohteena olevasta markkinoinnista

6. Kaksi esimerkkiä vastaajan jakamista viestilappumainoksista

Vastaajan asiakirjatodisteet

1. Kuluttajaviraston 27.3.2009 julkaisema kirjoitus ”Suoramarkkinoin-nin voi kieltää”

2. Mainonnan eettisen neuvoston lausunto 3/2008

3. Viisi esimerkkiä viestilappumainoksista

4. Google-haku ”mainostarroja kotioviin” 17.3.2011

5. Esimerkki ulkomaisesta viestilappumainonnasta

6. Esimerkkejä ulkomaisista ulko-oviin kiinnitettävistä mainoksista ”Advertising Door Hangers and Door Knob Flyers”

Vastaajan henkilötodistelu

1. Kauppatieteen lisensiaatti IV

2. Psykologi MP

3. Toimitusjohtaja JL

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Kuluttaja-asiamiehen hakemuksen kohteena oleva markkinointi

Asiassa on kysymys LB Marketing and Holdings Oy:n käyttämästä markkinointimenetelmästä, jossa kuluttajien asuntojen ulko-oviin tai postilaatikoihin kiinnitetään yhtiöltä markkinointipalveluita ostaneiden asiakasyritysten mainoksia sisältäviä liimapinnalla varustettuja itsekiinnittyviä viestilappuja.

Käytetyt viestilappumainokset ovat olleet värikkäitä sekä kooltaan noin 7,5 senttimetriä kertaa 7,5 senttimetriä ja noin 10 senttimetriä kertaa 13 senttimetriä. Ne ovat olleet vaivattomasti ja ilman kiinnityspinnan vahingoittumista irrotettavissa.

2. Markkinoinnin aggressiivisuus

Kuluttaja-asiamiehen mukaan vastaajayhtiön edellä kuvattu markkinointitapa on häirintänä aggressiivisen menettelyn kiellon vastainen, koska siihen ei pyydetä ennakolta kuluttajan nimenomaista suostumusta ja koska mainostilana käytetään kuluttajan asunnon ulko-ovea tai postilaatikkoa siten, että menettely merkitsee tunkeutumista kuluttajan elinpiiriin ja loukkaa omistusoikeutta.

2.1. Oikeusohjeita

Kuluttajansuojalain markkinointia koskevaa 2 lukua on muutettu 1.10.2008 voimaan tulleella lailla 561/2008, jolla on saatettu kansallisesti voimaan 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää aggressiivista menettelyä.

Pykälän 2 momentin mukaan aggressiivisena menettelynä pidetään häirintää, pakottamista ja muuta sellaista kuluttajan painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman painostamista olisi tehnyt.

Pykälän 3 momentin mukaan menettelyn aggressiivisuutta arvioitaessa otetaan huomioon erityisesti:

1) menettelyn ajoitus, paikka, luonne ja kesto;

2) uhkaava tai halventava kielenkäyttö tai käyttäytyminen;

3) kuluttajan vastoinkäymisten tai muiden sellaisten henkilöön liittyvien seikkojen hyväksikäyttö, jotka heikentävät kuluttajan arvostelukykyä;

4) sopimukseen tai lakiin perustuvien kuluttajan oikeuksien käytön hankaloittaminen;

5) uhkaus ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n säännöksellä on sen esitöiden mukaan (HE 32/2008 vp s. 26) saatettu kansallisesti voimaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 8 ja 9 artikla sekä 2 artiklan j kohta.

2.2. Arviointi

Kuluttaja-asiamies on, katsoessaan vastaajayhtiön markkinoinnin olevan kuluttajansuojalain tarkoittamin tavoin aggressiivista markkinointia, tuonut ensiksi esiin sen, että viestilappumainoksia käyttäen tapahtuneeseen markkinointiin ei ole ennakolta pyydetty kuluttajien nimenomaista suostumusta. Kuluttaja-asiamiehen mukaan suoramarkkinointikiellon noudattamatta jättämisessä on kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta häirinnästä.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n esitöiden (HE 32/2008 vp s. 27) mukaan lain tarkoittamaa häirintää voi olla erityissäännösten vastainen menettely, kuten henkilötietolain 30 §:n tai sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n vastainen suoramarkkinointi. Tällaista voi olla myös osoitteettoman suoramarkkinoinnin jakaminen sellaisille kuluttajille, jotka ovat kiinnittäneet postilaatikkoon tai -luukkuun tarran ”ei mainoksia” tai muutoin ilmaisseet halunsa olla vastaanottamatta tällaista markkinointia, sekä puhelin- tai kotimyynti pyhinä tai myöhään illalla taikka varhain aamulla. Elinkeinonharjoittajan menettelyä arvioidaan kokonaisuutena ottaen huomioon kunkin yksittäistapauksen kaikki olosuhteet.

Henkilötietolain 30 §:n mukaan rekisteröidyllä on oikeus kieltää rekisterinpitäjää käsittelemästä häntä itseään koskevia tietoja suoramainontaa, etämyyntiä ja muuta suoramarkkinointia sekä markkina- ja mielipidetutkimusta samoin kuin henkilömatrikkelia ja sukututkimusta varten. Kyseinen säännös kuluttajan kielto-oikeudesta koskee siis niin sanottua osoitteellista mainontaa.

Osoitteettoman kuluttajien koteihin jaettavan suoramarkkinointi-materiaalin osalta ei ole säädetty vastaavasta kielto-oikeudesta. Elinkeinoelämän itsesäätelyn osalta voidaan todeta, että Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry:n Osoitteettoman jakelun pelisäännöt -ohjeen mukaan osoitteetonta mainosjakelua, joka sisältää muun ohella mainoslehtiset ja esitteet sekä mainos- ja myyntiluettelot, ei jaeta niihin kotitalouksiin, jotka ovat ilmaisseet selkeästi ”Ei ilmaisjakelua”- tai ”Ei mainoksia” -kiellon.

Sähköisen suoramarkkinoinnin osalta sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n 1 momentin mukaan automatisoitujen soittojärjestelmien sekä telekopiolaitteiden, sähköpostiviestien, tekstiviestien, puheviestien, ääniviestien tai kuvaviestien avulla toteutettua suoramarkkinointia saa kohdistaa vain sellaisiin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat antaneet siihen ennalta suostumuksensa. Pykälän 2 momentin mukaan muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua suoramarkkinointia luonnolliselle henkilölle saa harjoittaa, jollei tämä ole sitä nimenomaisesti kieltänyt.

Kyseisen pykälän mukaan kuluttajien suostumus tarvitaan siis automatisoidun sähköisen markkinoinnin suorittamiseen. Esimerkiksi tavalliseen puhelinmarkkinointiin, jossa elinkeinonharjoittaja ottaa kuluttajaan yhteyttä puhelimitse, suotumusta ei tarvita, mutta kuluttaja voi kieltää tällaisen itseensä kohdistuvan markkinoinnin.

Markkinaoikeus toteaa, että markkinointimenetelmä, jossa kuluttajien asuntojen ulko-oviin tai postilaatikoihin kiinnitetään osoitteettomana jakeluna viestilappumainoksia, ei edellytä voimassaolevien säännösten mukaan kuluttajien ennakollista ja nimenomaista suostumusta, eikä tällaista velvoitetta suostumuksen hankkimiseen voida asettaan markkinoijalle sillä perusteella, että markkinointi-menetelmä on uudentyyppinen. Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, että puheena olevaa markkinointimenetelmää ei voida pitää kuluttajansuojalain tarkoittamin tavoin aggressiivisena markkinointia sillä perusteella, ettei vastaajayhtiö ole hankkinut markkinoinnin suorittamiseen kuluttajien ennakollista ja nimenomaista suostumusta.

Kuluttaja-asiamies on tuonut kieltovaatimuksensa tueksi esiin lisäksi sen, että viestilappumainosten kiinnittäminen kuluttajien asuntojen ulko-oviin tai postilaatikoihin merkitsee tunkeutumista kuluttajien elinpiiriin ja loukkaa omistusoikeutta.

Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että saadun selvityksen mukaan vastaajayhtiön tarkoituksena ei ole kiinnittää viestilappuja niiden asuntojen oviin tai postilaatikoihin, joihin on kiinnitetty ”Ei mainoksia” -kielto. Vastaajayhtiö on myös ilmoittanut varanneensa kuluttajille erityisen mahdollisuuden kieltäytyä yksinomaan viestilappumainosten välityksellä tapahtuvasta markkinoinnista. Ottaen vielä huomioon, että viestilappumainosten kiinnittämisestä ei aiheudu häiritsevää ääntä tai vahinkoa kiinnityspinnalle ja että vastaajayhtiön esittämän selvityksen mukaan viestilaput poistetaan viime kädessä jakajan toimesta muutamien päivien kuluessa niiden kiinnittämisestä, vastaajayhtiön markkinointimenetelmää ei ole pidettävä tunkeutumisena häiritsevällä tavalla kuluttajien elinpiiriin ja omistusoikeuden loukkauksena.

Lisäksi selvää on, että vastaajayhtiön markkinointimenetelmässä ei ole kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta pakottamisesta tai muusta kuluttajan painostamisesta, eikä kuluttaja-asiamies ole tätä edes väittänyt.

Näillä perusteilla vastaajayhtiön markkinointimenetelmässä ei ole kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 9 §:n vastaisesta aggressiivisesta markkinoinnista.

3. Menettelyn hyvän tavan vastaisuus

Kuluttaja-asiamiehen mukaan vastaajayhtiön edellä kuvattu markkinointitapa on hyvän tavan vastainen, koska se aiheuttaa kuluttajille asuntomurron vaaraa ja on siten selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa.

3.1. Oikeusohjeita

Kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa ja erityisesti jos:

1) se loukkaa ihmisarvoa taikka uskonnollista tai poliittista vakaumusta;

2) siinä esiintyy sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai muuhun henkilöön liittyvään seikkaan perustuvaa syrjintää; taikka

3) siinä suhtaudutaan hyväksyvästi toimintaan, jossa vaarannetaan terveyttä, yleistä turvallisuutta tai ympäristöä ilman, että tällaisen toiminnan esittämiseen on markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvää asiallista perustetta.

Lainkohdan esitöiden (HE 32/2008 vp s. 20) mukaan markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on selvästi ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen kanssa. Markkinointia arvioidaan ottaen huomioon kunkin yksittäistapauksen kaikki olosuhteet, mukaan lukien käytetty viestin ja markkinoinnin toteuttamistapa. Kysymys on siis yksittäistapauksessa suoritettavasta kokonaisarvioinnista. Se, että yksittäinen kuluttaja tai kuluttajaryhmä kokee markkinoinnin loukkaavaksi, ei sinänsä merkitse hyvän tavan vastaisuutta. Markkinointi on lainvastaista vain, jos se on yleisesti hyväksyttyjen yhteiskunnallisten arvojen vastaista. Toisin sanoen arviointi on objektiivista.

Edelleen esitöissä on todettu, että yhteiskunnalliset arvot voivat muuttua ajan myötä. Ehdotettu joustava säännös mahdollistaa tämän kehityksen huomioon ottamisen. Toisaalta tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi momentissa luetellaan tapaukset, joissa markkinointia on tyypillisesti pidettävänä hyvän tavan vastaisena.

3.2. Arviointi

Kuluttaja-asiamies on lähtenyt siitä, että kuluttajan asunnon ulko-oveen tai postilaatikkoon kiinnitetty viestilappumainos viestii tarpeettomasti, että asunto saattaa olla tyhjillään ja näin ollen tällainen markkinointi saattaa aiheuttaa asuntomurron vaaraa.

Markkinaoikeus toteaa, että kirjallisina todisteina esitetyt viestilappumainokset ovat olleet kooltaan noin 10 senttimetriä kertaa 10 senttimetriä. Viestilappujen värikkyys on vaihdellut niihin painettujen mainosten mukaan. Viestilappumainokset ovat asunnon ulko-oven tai postilaatikon pinnasta varsin hyvin erottuvia.

Näin ollen vastaajayhtiön käyttämä markkinointimenetelmä ei ole kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n 1 momentin tarkoittamin tavoin hyvän tavan vastainen.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen hakemuksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 5.7.2011.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Ville Parkkari.

LAINVOIMAISUUS

Korkeimman oikeuden ratkaisu 30.1.2013 KKO:2013:5

(www.kko.fi/60973.htm)