Market Court voids public procurement decision due to undisclosed and discriminatory evaluation criteria violating the Procurement Act.

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Kauhajoen kaupunki, Teuvan, Isojoen ja Karijoen kunnat ja Suupohjan koulutuskuntayhtymä sekä Suupohjan peruspalveluliikelaitos-kuntayhtymä ovat pyytäneet 28.12.2008 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia kuntien yhteisestä asiankäsittelyjärjestelmästä. Hankinnasta on julkaistu 29.12.2008 avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus. Hankintayksiköt ovat saaneet kolme tarjousta.

Kauhajoen kaupunginhallitus on päätöksellään 16.3.2009 § 135 valinnut asiankäsittelyjärjestelmän toimittajaksi Triplan Oy:n.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut noin 80.000 euroa.

HAKEMUS

Documenta Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kauhajoen kaupungin hankintapäätöksen 16.3.2009 § 135 ja kieltää hankintayksikköä noudattamasta virheellistä menettelyä sekä velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Lisäksi hakija on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 11.832,50 eurolla korkoineen.

Tarjouksen valintaperusteena on ollut kokonaistaloudellinen edullisuus, jonka vertailuperusteiksi on tarjouspyynnössä ilmoitettu:

1. hinta 50 prosentin painoarvolla

2. elinkaaren pituus ja kuntien tarpeisiin soveltuva järjestelmä 20 prosentin painoarvolla

3. ominaisuudet, ohjelmistojen helppokäyttöisyys 20 prosentin painoarvolla ja

4. toimittajien referenssit 10 prosentin painoarvolla.

Tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu vertailuperusteiden laskentaan sovellettavaa kaavaa eikä siinä ole myöskään kuvattu, mitä vertailuperusteilla 2-3 on tarkoitettu ja miten niitä arvioidaan erityisesti kuntien tarpeisiin soveltuvuuden, ominaisuuksien ja ohjelmiston helppokäyttöisyyden osalta. Referenssit on ilmoitettu otettavan huomioon sekä tarjoajien soveltuvuuden arvioinnissa että tarjousten vertailussa. Tarjouspyynnössä ei ole kuitenkaan selvitetty, mikä referenssimäärä on ollut riittävä tarjoajan soveltuvuusarviointiin ja mitä osuutta referensseistä on käytetty tarjousten vertailussa.

Hankintapäätöstä ei ole perusteltu. Hankintapäätöksen liitteenä on ollut arviointitaulukko, johon on merkitty tarjousten kokonaishinnat ja niille annetut laatupisteet. Hankintapäätöksestä ei ole kuitenkaan ilmennyt, mitkä elementit on laskettu hankintahintaan. Myöskään tarjousten laatuarviointia ja pisteytystä ei ole perusteltu.

Hakijan pyynnöstä hankintayksikkö on lähettänyt sähköpostitse selvityksen tarjousten laatuvertailusta. Kyseisestä selvityksestä on ollut nähtävissä, että hankintayksikkö on käyttänyt tarjousten vertailussa ennalta ilmoittamattomia ja hankintasäännösten vastaisesti paikallisuuteen perustuvia ja muutoin syrjiviä vertailuperusteita. Hankintayksikkö on lisäksi ”korjatussa vertailutaulukossa” alentanut hakijan laatupisteitä yhteensä kuudella pisteellä perustelematta tätä millään tavoin.

Tarjouspyynnön kohdassa ”hintaehdot” on ilmoitettu, että alkuvaiheessa hankittavat asiankäsittelyjärjestelmän osat ovat olleet diaari, esityslista-pöytäkirja -järjestelmä, viranhaltijapäätössovellus sekä dokumenttien- ja arkistonhallinta. Tarjousten hintavertailu olisi tullut tehdä vain kyseisten osioiden hintojen perusteella. Hankintayksikkö on virheellisesti lisännyt hakijan tarjoushintaan sen tarjouksessaan esittämien lisäpalveluiden hinnat vaikka hakija on antanut tarjoushinnat osioittain yksilöitynä. Virheettömässä tarjousten vertailussa hakijan tarjous olisi ollut hinnaltaan halvempi kuin voittaneen tarjoajan tarjous.

Hankintayksikkö on käyttänyt vertailuperusteen ”elinkaaren pituus ja kuntien tarpeisiin soveltuva järjestelmä” pisteyttämisessä syrjiviä ja hankintaan kuulumattomia kriteerejä. Hankintayksikkö on perustellut voittaneen tarjoajan parempia pisteitä sillä, että kyseisellä tarjoajalla on ollut lupa valtion asiakirjojen sähköiseen arkistointiin ja hankintayksikön ”tavoitteena on päästä joskus tulevaisuudessa jopa kokonaan sähköiseen arkistointiin ja saada siihen lupa”. Tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu, että kyseisellä luvalla olisi merkitystä tarjousten vertailussa.

Hakija on saanut vertailuperusteesta ”ohjelmiston ominaisuudet, helppokäyttöisyys” vähemmän pisteitä kuin voittanut tarjoaja. Hankintayksikkö on perustellut pisteytystä ainoastaan tarjousten esittelytilaisuuksilla. Hankintayksikkö on järjestänyt esittelytilaisuuden, muttei asianmukaista koekäyttöä tai kunnollista tutustumismahdollisuutta ainakaan hakijan tuotteille. Esittelytilaisuudessa paikalla olleilla ei ole ollut todellista mahdollisuutta tutustua hakijan tuotteiden käyttäjäystävällisyyteen ja muihin ominaisuuksiin. Hankintayksikkö on lisäksi laiminlyönyt dokumentoida esittelytilaisuudessa suoritetun arvioinnin.

Hankintayksikkö on katsonut hakijan referenssit vähempiarvoisiksi kuin voittaneen tarjoajan referenssit sen perusteella, että monilla lähialueen kunnilla on ollut käytössään voittaneen tarjoajan asiankäsittelyjärjestelmä. Tarjouspyynnössä on edellytetty, että tarjottavat tuotteet ovat yhteensopivia hankintayksikön käyttämien järjestelmien kanssa, ei muiden kuntien järjestelmien kanssa. Kyseinen vertailuperuste on ollut syrjivä.

VASTINE

Kauhajoen kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.722,34 eurolla korkoineen.

Tarjouspyynnössä on pyydetty tarjoajia antamaan hinta asiankäsittelyjärjestelmän eri osioille sekä yksilöitynä että yhteenlaskettuna selkeästi ja mahdollisuuksien mukaan myös organisaatiokohtaisesti hinnoiteltuna. Hintavertailua on vaikeuttanut se, että eri tarjoajien osiot ovat koostuneet eri asioista ja niiden sisäiset osiot ovat olleet erilaisia. Hakijan tarjous on ollut vaikeasti vertailtava, esimerkiksi selvitystä alennusprosenteista on ollut hankala tulkita.

Tarjouspyyntö on laadittu seutukunnallisena, joten myös tarjousten vertailuhinnat on tullut laskea seutukunnallisena. Vaikka tarjoushinnat olisi laskettu hakijan markkinaoikeudessa esittämällä tavalla ja seutukunnalliset alennukset huomioon ottaen, voittaneen tarjous olisi silti ollut edullisin.

Hankintayksikkö ei ole lähettänyt hakijalle hankintapäätöksen jälkeen uutta perustelematonta laatupisteytystä. Kysymys on ollut uudesta hintapisteytyksestä, mikä on käynyt ilmi hakijalle lähetetystä sähköpostista. Hankintayksikkö on tehnyt uuden hintalaskelman hakijan huomautettua asiasta. Tarkistuksen yhteydessä on huomattu, että hakijan tarjoushinnasta on puuttunut koulutusten ja asennusten osuus. Tämä on vaikuttunut negatiivisesti hakijalle annettuihin hintapisteisiin. Tässä laskelmassa on käytetty erehdyksessä pohjana vanhaa pisteytystaulukkoa, eivätkä annetut laatupisteet ole olleet lopullisen hankintapäätöksen mukaisia. Kyse ei siis ole ollut uudesta perustelemattomasta laatupisteytyksestä vaan vanhasta ja väärästä versiosta.

Tarjousten laatuvertailussa tarjouksille on ensin, tarjousten avaamisen ja tutkimisen jälkeen, annettu alkupisteet. Tämän jälkeen kaikille tarjoajille on varattu samanpituinen esittelyaika ja esittelytilaisuudessa on ollut paikalla edustajia jokaisesta yhteishankintaan osallistuneesta hankintayksiköstä. Lopulliset laatupisteet tarjouksille on annettu esittelyjen jälkeen tehdyn mielipidekyselyn ja myöhemmin pidettyjen yhteisten palaverien perusteella. Tuleville käyttäjille tehty kysely on osoittanut, että voittaneen tarjoajan järjestelmä on koettu helppokäyttöisimmäksi.

Voittaneen tarjoajan tarjouksessa on tarkasti lueteltu kaikki sen järjestelmän käyttäjät. Sen sijaan hakijan tarjouksessa on lueteltu esimerkein joitakin käyttäjiä. Referensseillä on ollut merkitystä hankittavan tuotteen elinkaaren pituutta arvioitaessa. Todennäköisempää on, että järjestelmän kehittäminen jatkuu, mikäli käyttäjiä on paljon kuin mikäli niitä on vähän tai ei lainkaan.

LAUSUNTO

Triplan Oy on antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että tarjousten hintavertailu ei ole virheellinen. Hakijan markkinaoikeudessa esittämässä laskelmassa ei ole huomioitu voittaneen tarjoajan tarjouksen yhteishankinnasta johtuvaa alennusmenettelyä.

Hankintayksikkö on voinut perustellusti kiinnittää huomiota lupaan valtion asiakirjojen sähköiseen arkistointiin arviointiperusteen ”elinkaaren pituus ja kuntien tarpeisiin soveltuva järjestelmä” osalta tarjouksia vertaillessaan.

Ohjelmiston ominaisuuksiin tutustuminen ja helppokäyttöisyyden arviointi on tapahtunut vakiintuneen tavan mukaisesti ja täyttänyt hankintasäännösten vaatimukset. Esittelytilaisuuden lisäksi vertailuun ovat vaikuttaneet myös muiden kuntien käyttäjiltä saadut käyttökokemukset.

VASTASELITYS JA LISÄVASTASELITYS

Documenta Oy on antamassaan vastaselityksessä ja lisävastaselityksessä todennut muun ohella, että sen tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen ja vertailukelpoinen. Hakijan tarjouksessa hinnat ja alennusprosentit on tarkoin ja havainnollisesti ilmaistu sanallisesti, laskelmin ja esimerkein. Hakija on myös kysynyt hankintayksiköltä tarvitseeko se lisäselvitystä hakijan tarjoukseen. Hankintayksikkö on ilmoittanut, ettei lisäselvitys ole tarpeen.

Seutukunnallisessa tarjousvertailussa on hinnan osalta tullut ottaa huomioon lisenssit, ylläpito ja käyttöönotto. Hakijan tarjous on ollut kaikilta osin hinnaltaan halvempi kuin voittaneen tarjoajan tarjous ja sen olisi tullut voittaa tarjouskilpailu. Voittaneen tarjoajan tarjouksen hinta on ollut suoraan riippuvainen järjestelmää käyttävien henkilöiden ja hankittavien lisenssien lukumäärästä. Tarjouksessa käyttäjämäärä on mitoitettu varsin alhaiseksi, mistä on seurannut myös alhainen tarjoushinta. Lisälisenssejä ja niiden hintavaikutusta ei ole huomioitu tarjousvertailussa, joten voittaneen tarjoajan tarjoushinta ei ole suurella todennäköisyydellä vastannut todellisuutta eikä siten ole ollut vertailukelpoinen.

Hakijan tarjouksessa on yhteishankinnan toteutumisen samanaikaisuudella tarkoitettu sitä, että yhteishankintaan osallistuvat tekevät hankinnan tässä kysymyksessä olevan tarjouskilpailun perusteella tarjouksen voimassaoloaikana. Näin ollen seutukunta-alennus on voitu ottaa huomioon hakijan tarjoushintaa laskettaessa.

MARKKINAOIKEUDEN VÄLIAIKAISTA KIELTOA KOSKEVA RATKAISU

Markkinaoikeus on 21.4.2009 antamallaan päätöksellä kieltänyt hankintayksikköä tekemästä hankintasopimusta tai muutenkaan panemasta täytäntöön hankintapäätöstä siihen saakka, kunnes markkinaoikeus on ratkaissut asian tai asiassa on toisin määrätty. Väliaikainen kielto on määrätty noudatettavaksi 5.000 euron sakon uhalla.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sovellettavat säännökset

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevan hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton arvo on ylittänyt julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalain) 15 §:n 1 kohdan mukaisen tavara- ja palveluhankintojen kansallisen kynnysarvon 15.000 euroa, muttei hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaista tavara- ja palveluhankintojen EU-kynnysarvoa. Hankintaan tulevat sovellettaviksi hankintalain I ja IV osien säännösten lisäksi hankintalain III osan säännökset.

Hankintamenettely

Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon hankintalain 1 §:n 2 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on julkisten varojen käytön tehostaminen, laadukkaiden hankintojen tekemisen edistäminen sekä yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisten mahdollisuuksien turvaaminen julkisia hankintoja koskevissa tarjouskilpailuissa. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintapäätöksen perusteleminen

Hankintalain 73 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka perusteltava. Sanotun lainkohdan mukaan päätös perusteluineen on annettava tiedoksi kirjallisesti niille, joita asia koskee. Säännöksen esitöissä (HE 50/2006 vp s.117) on todettu, että päätöksen tulisi sisältää olennaiset tiedot tarjouskilpailun ratkaisemisesta sekä siihen vaikuttaneista keskeisistä seikoista, joita ovat muun muassa tarjouksen valintaperusteet ja niiden soveltamistapa.

Hakija on esittänyt, että hankintayksikön tekemä hankintapäätös on puutteellisesti perusteltu.

Kauhajoen kaupunginhallituksen hankintapäätöksessä 16.3.2009 § 135 on todettu saadut tarjoukset, järjestetyt tarjousten esittelytilaisuudet ja niihin osallistuneille suunnatut mielipidekyselyt sekä se, että kokonaistaloudellisesti edullisimpana pidettiin Triplan Oy:n tarjousta. Hankintapäätökseen liitetyssä tarjousten vertailuasiakirjassa on pisteytetty tarjousten vertailussa käytetyt kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteet. Vertailusta on myös ilmennyt kunkin tarjoajan saamat kokonaispisteet.

Hankintayksikön tekemä tarjousten vertailu on hakijan esittämin tavoin ollut sikäli puutteellista, että hankintapäätöksestä tai vertailuasiakirjasta ei ole vertailtujen seikkojen osalta ilmennyt, millä perusteilla hankintayksikkö on antanut tarjouksille pisteitä ja mihin tarjouksissa olleisiin tietoihin ja tarjousten eroihin piste-erot ovat perustuneet. Menettely on siten ollut julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaista.

Tarjoajien soveltuvuus ja tarjousten vertailu

Hakija on esittänyt, että tarjouspyynnössä on hankintasäännösten vastaisesti ilmoitettu referenssejä käytettävän sekä tarjoajien kelpoisuuden arviointiin että tarjousten vertailuun.

Hankintalain 71 §:n 1 momentin mukaan tarjoajat on rajoitetussa menettelyssä, neuvottelumenettelyssä ja kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä valittava sekä ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuus arvioitava kaikissa hankintamenettelyissä ennalta ilmoitettuja, tarjoajien taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, tekniseen suorituskykyyn tai ammatilliseen pätevyyteen liittyviä taikka muita objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita noudattaen. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouskilpailusta tulee sulkea pois ehdokas tai tarjoaja, jolla ei ole teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. Ehdokkaiden tai tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuuden arvioinnista 52–59 §:ssä säädetään.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi. Pykälän 2 momentin mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta myös arvioinnissa käytettävät vertailuperusteet on ilmoitettava tärkeysjärjestyksessä hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä. Vertailuperusteiden asettamisessa voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä 62 §:ssä säädetään.

Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 106) on todettu, että tarjouksen vertailuperusteina ei tule käyttää sellaisia perusteita, jotka liittyvät ehdokkaiden tai tarjoajien ominaisuuksiin. Ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuuden arviointi on tehtävä 52 §:n mukaisesti ennen tarjousten arviointia ja se tulee erottaa tarjousten arvioinnista. Tarjousten vertailuun tulisi ottaa vain sellaisten tarjoajien tarjoukset, joilla voidaan katsoa olevan edellytykset hankinnan toteuttamiseksi. Ehdokkaiden ja tarjoajien ominaisuuksien arvioinnissa ja tarjousten arvioinnissa käytettävät perusteet tulisi myös erottaa toisistaan.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (asia C-315/01, GAT, Kok. 2003, s. I-6351, tuomion 62–67 kohta) on katsottu, että luettelomaista referenssilistaa, josta ilmenee vain tarjoajan aikaisempien asiakkaiden nimet ja näiden lukumäärä, mutta ei muita täsmennyksiä näille asiakkaille suoritetuista toimituksista, ei voida käyttää tarjouksen valinnan perusteena. Ratkaisun mukaan perusteena tällaisten referenssilistojen käytön kiellolle on se, että niiden perusteella ei voida selvittää, mikä tarjouksista on hankintayksikölle taloudellisesti edullisin.

Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että yhtenä tarjousten vertailuperusteena käytetään referenssejä. Markkinaoikeus katsoo, että toimittajan referenssit liittyvät lähtökohtaisesti enemmän tarjoajan soveltuvuuden kuin tarjousten kokonaistaloudellisen edullisuuden arvioimiseen.

Tarjouspyynnössä on kohdassa ”Tarjoajan ja tarjouksen kelpoisuus” on ilmoitettu, että tarjoajien kelpoisuutta arvioidaan muun ohella tarjoajan referenssien perusteella. Referenssit on myös ilmoitettu yhdeksi kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteeksi. Lisäksi hankintayksikkö on markkinaoikeudessa esittänyt, että referensseillä on ollut merkitystä hankittavan tuotteen elinkaaren pituutta arvioitaessa. Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole tehnyt hankintamenettelyssään riittävää eroa tarjoajan soveltuvuuden ja tarjousten keskinäisen paremmuuden arviointiin liittyvien seikkojen välillä. Hankintayksikkö on myös arvioinut sekä tarjoajan soveltuvuutta että tarjousten keskinäistä paremmuutta yrityksellä olevien referenssien lukumäärän perusteella, vaikka sanotun seikan perusteella ei ole voitu selvittää, mikä tarjouksista on hankintayksikölle edullisin. Hankintayksikkö on tältä osin menetellyt hankintasäännösten vastaisesti.

Kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteet

Hakija on esittänyt, että tarjouspyyntö ei ole ollut riittävän yksilöity tarjousten vertailuperusteiden ”elinkaaren pituus ja kuntien tarpeisiin soveltuva järjestelmä” ja ”ominaisuudet, ohjelmistojen helppokäyttöisyys” osalta. Tarjouspyynnöstä ei ole ollut pääteltävissä, mihin seikkoihin hankintayksikkö tulee tarjousten vertailussa näiltä osin kiinnittämään huomiota.

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Saman pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä kelpoisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset sekä tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden määrittämisessä ja soveltamisessa. Hankintamenettelyn avoimuus ja tasapuolisuus edellyttävät kuitenkin sitä, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa. Kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteina tulee käyttää sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin. Vertailuperusteiden tulee lisäksi liittyä hankinnan kohteeseen ja olla luonteeltaan syrjimättömiä. Vertailuperusteet eivät myöskään saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta vapautta tarjousten vertailun toteuttamisessa.

Hankintayksikkö on kilpailuttanut kysymyksessä olevalla hankinnalla tarjouspyynnössä mainitun Suupohjan alueen kuntien asiankäsittelyjärjestelmän. Asiankäsittelyjärjestelmän on ollut tarkoitus tulla aluksi ainakin kolmen organisaation käyttöön sekä mahdollisesti joko samassa yhteydessä tai myöhemmin myös neljän muun organisaation käyttöön. Alkuvaiheessa hankittavia asiankäsittelyjärjestelmän osioita ovat olleet vähintään diaari, esityslista-pöytäkirja -järjestelmä, viranhaltijapäätössovellus sekä dokumenttien- ja arkistonhallinta. Tarjouspyynnössä on kerrottu muun ohella, että nykyisin vain Kauhajoen kaupungilla on käytössään asianhallintajärjestelmä. Lisäksi tarjouspyynnössä on nimetty sähköpostijärjestelmä, jonka on ollut tarkoitus tulla koko Suupohjan seutukunnan käyttöön alkuvuoden 2009 aikana.

Tarjouksen valintaperusteena on ollut kokonaistaloudellinen edullisuus. Tarjouspyynnössä on ilmoitettu tarjouksen valinnasta seuraavaa:

”Tarjouksessa pyydetään ilmoittamaan seuraavat tiedot tarjoajasta ja tarjouksen kohteesta:

– Toimittajan esittely lyhyesti.

– Toimittajan näkemys edellytyksistään tarjottujen tuotteiden ja asioiden toteuttamiseksi.

Tarjouksista valitaan se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin. Kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta valittaessa arviointiperusteina käytetään kriteereitä, jotka ovat seuraavat:

Tarjoushinnan lisäksi otetaan huomioon ohjelmiston yhteensopivuus seutukunnassa käytettäviin järjestelmiin, tarjotun tuotteen soveltuvuus aiottuun käyttötarkoitukseen, elinkaaren pituus, järjestelmän kehittäminen kohti sähköistä arkistointia ja tarjoajan referenssit.

Tarjouksessa pyydetään ilmoittamaan hinnat (alv 0 %) asiakkaalle toimitettuna, asennus- ja koulutushinnat eriteltyinä sekä toimitusehdot.

Valintaperusteet (painoarvot):

– Hankintahinta 50 %

– elinkaaren pituus ja kuntien tarpeisiin soveltuva järjestelmä 20 %

– Ominaisuudet, ohjelmistojen helppokäyttöisyys 20 %

– toimittajien referenssit 10 %”.

Tarjouspyynnössä on lisäksi mainittu, että ennen hankintapäätöksen tekoa pyydetään tarvittaessa ohjelmiston esittely.

Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu, mitä vertailuperusteilla ”elinkaaren pituus ja kuntien tarpeisiin soveltuva järjestelmä” ja ”ominaisuudet, ohjelmistojen helppokäyttöisyys” tarkoitetaan, miten niitä mahdollisesti pisteytetään sekä mitataan tai miten kyseisiä vertailuperusteita muuten arvioidaan. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että kyseiset vertailuperusteet ovat olleet niin yksilöimättömiä ja epätäsmällisiä, etteivät tarjoajat ole voineet niiden perusteella riittävällä tavalla ennakoida, millä seikoilla tulee olemaan merkitystä kyseisiä vertailuperusteita koskevassa tarjousvertailussa. Vertailuperusteet ovat myös antaneet hankintayksikölle lähes rajoittamattoman vapauden tarjousten vertailussa. Hankintayksikkö on siten myös tältä osin menetellyt hankintasäännösten vastaisesti.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti perustellessaan hankintapäätöksensä puutteellisesti, käyttäessään referenssejä sekä tarjoajien kelpoisuuden että tarjousten laadun arvioinnissa ja asettaessaan tarjousten laadun vertailuperusteet. Asiassa tulee näin ollen harkittavaksi hankintalain 76 §:n 1 momentin mukaisen seuraamuksen määrääminen.

Asiassa ei edellä todetut hankintamenettelyn virheet sekä jäljempänä seuraamuksen osalta lausuttu huomioon ottaen ole tarpeen lausua hakijan esittämistä tarjousten vertailun virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamukset

Markkinaoikeus on 21.4.2009 antamallaan päätöksellä kieltänyt hankintayksikköä tekemästä hankintasopimusta tai muutenkaan panemasta täytäntöön hankintapäätöstä siihen saakka, kunnes markkinaoikeus on ratkaissut asian tai asiassa on toisin määrätty. Hankintapäätös voidaan näin ollen kumota ja sen täytäntöönpano kieltää.

Kun hankintamenettelyn virheellisyydet liittyvät edellä mainituin tavoin tarjouspyyntöön, hankintamenettelyn virheellisyyttä ei ole mahdollista korjata muulla tavalla kuin järjestämällä hankinnasta uusi tarjouskilpailu.

Jos Kauhajoen kaupunki aikoo edelleenkin toteuttaa kysymyksessä olevan hankinnan julkisena hankintana, sen tulee järjestää uusi tarjouskilpailu ja julkaista uusi hankintailmoitus ja tarjouspyyntö ottaen huomioon, mitä edellä tässä päätöksessä on todettu.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa on johtunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hankintayksikön virheestä, joten olisi kohtuutonta, että hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan. Tämän vuoksi hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kumoaa Kauhajoen kaupunginhallituksen tekemän asiankäsittelyjärjestelmää koskevan hankintapäätöksen 16.3.2009 § 135. Markkinaoikeus kieltää Kauhajoen kaupunkia tekemästä hankintasopimusta sanotun päätöksen perusteella tai panemasta sanottua päätöstä muutoin täytäntöön nyt asetetun 2.000 euron sakon uhalla.

Edellä määrätty kielto korvaa markkinaoikeuden 21.4.2009 määräämän väliaikaisen kiellon, joka raukeaa.

Markkinaoikeus velvoittaa Kauhajoen kaupungin korvaamaan Documenta Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Markkinaoikeus hylkää Kauhajoen kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola ja Ville Parkkari.