Market court dismisses complaint against meat seller for using 'villisianliha' label without DNA proof of purity.

HAKEMUS

Vaatimukset

Karelian Riista Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Pekka Strengelliä 15.000 euron sakon uhalla elinkeinotoiminnassaan käyttämästä kaikissa myynti- ja markkinointitoimenpiteissään tai tuotteiden pakkausmerkinnöissään nimeä ”villisianliha” niistä lihatuotteista, jotka saadaan Strengellin villisikatilalla kasvatettujen tuotantoeläinten lihasta ja joita myydään ja markkinoidaan elintarvikkeina joko suoraan tai erilaisten tukku- ja vähittäismyyntiä harjoittavien jälleenmyyntiketjujen välityksellä kuluttajille käytettäväksi, mikäli sanotuissa lihatuotteissa on kysymys kesysian kanssa risteytetystä villisiasta saadusta lihasta.

Karelian Riista Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Strengellin korvaamaan yhtiön arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 9.421,97 eurolla ja asianosaiskulut 846,67 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Perusteet

Strengell on harjoittanut villisioiksi ilmoitettujen eläinten tarhaustoimintaa Strengellin Villisikatarha -nimisellä tarhalla. Tilalta on ilmoitettu olevan saatavissa villisianlihaa, joten sen toiminnassa on ollut kysymys elintarvikkeiden tuotannosta.

Strengellin Villisikatarhan on ilmoitettu olevan Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n jäsen. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää villisiantarhausta sekä villisian jalostusta ja toimia yhdyselimenä Suomen villisiankasvattajien välillä. Strengellin Villisikatarha on osallistunut kyseisen yhdistyksen harjoittamaan villisianlihatuotteiden yhteismarkkinointiin. Yhdistyksen jäsenten ilmoitetaan toimittavan kuluttajille villisianlihaa.

Strengellin Villisikatarhan internetsivujen perusteella tilalla on myös ollut omaa villisianlihan myynti- ja markkinointitoimintaa. Strengell on niin ikään Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä 8.8.2007 olleessa haastattelussaan ilmoittanut myyvänsä villisianlihaa suoraan tilan myymälästä. Tilalla on siis myyty itse tarhattujen ja tuotettujen eläinten lihaa sekä lihatuotteita, joiden on ilmoitettu olevan ”villisianlihaa tai niiden ainesosina on käytetty villisianlihaa”. Kyseisiä tuotteita on myyty ja markkinoitu käytettäviksi elintarvikkeina sekä suoraan kuluttajille että mahdollisesti edelleen erilaisille väliportaille eli tukku- ja vähittäiskaupoille, jotka omalta osaltaan ovat harjoittaneet markkinointia kuluttajille.

Elintarvikeviraston 15.4.2004 antaman ja 12.5.2006 päivitetyn villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvontaa koskevan ohjeen 464/59/03 mukaan villisian lihan myynti ja markkinointi nimellä ”villisianliha” edellyttää, että kyseessä oleva liha on saatu villisiasta, joka polveutuu sellaisista villisioista, joita ei ole ristetty tavallisen lihatuotantoon käytettävän kesysian kanssa. Jos liha on saatu tällä tavoin risteytetystä eläimestä, tulee myynnin ja markkinoinnin yhteydessä käyttää lihasta nimeä, josta ilmenee risteytystä koskeva tieto. Tieto tulee merkitä nimen yhteyteen selvästi ja riittävän suurikokoisin kirjaimin esimerkiksi seuraavasti: ”Villisianlihaa. Kesysian kanssa risteytetty kanta.”

Elintarvikelain 9 §:n perusteella elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset tiedot. Harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty. Saman lain 19 §:n perusteella elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Alkutuotannon omavalvonnasta on pidettävä kirjaa.

Strengellin Villisikatarha ei ole tuottanut rotupuhtaan villisian (Sus scrofa scrofa) lihaa vaan kesysian (Sus scrofa domestica) kanssa risteytetyn villisian lihaa. Strengellin Villisikatarhan siat polveutuivat pääosin Ruotsista tuoduista tuotantoeläimistä. Helsingin yliopiston yhteistyössä Sydneyn yliopiston kanssa tekemän ja vuonna 2003 julkaistun geneettisen tutkimuksen perusteella ruotsalaista kantaa olevat siat ovat jossain vaiheessa risteytyneet kesysian kanssa.

Kun kanta on joskus sekoittunut, sitä ei voida mitenkään koskaan puhdistaa rotupuhtaaksi. Näin ollen selvitys ruotsalaista kantaa olevien eläinten risteytymättömyydestä runsaan 10 vuoden aikana suomalaisilla tiloilla on merkityksetöntä.

Viranomaisten, kuten terveystarkastajien ja eläinlääkärien, asiantuntemus ja ammattitaito eivät ole riittäviä eläinten polveutumisesta tehtäviin arviointeihin. Asiassa on kysymys geneettisestä asiantuntemuksesta. Tällaista arviointia viranomaiset eivät ole tehneet myöntäessään villisioille tuontiluvan Ruotsista Suomeen vuonna 1992. Muut viranomaisten selvitykset liittyvät puolestaan toimintaan Strengellin tilalla, eivätkä ne osoita eläinten polveutumista.

Strengellin Villisikatarhalla harjoitetussa villisianlihan myynti- ja markkinointitoiminnassa ei ole noudatettu edellä mainittua Elintarvikeviraston ohjetta, kun risteytetyn villisian lihaa ja siitä valmistettuja lihatuotteita on markkinoitu käyttäen nimeä ”villisianliha”. Tällaisessa toiminnassa on kysymys sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaisesta totuudenvastaisesta tai harhaanjohtavasta ilmaisun käyttämisestä elinkeinotoiminnassa. Strengellin Villisikatarha on toiminut Karelian Riista Oy:n kilpailijana samoilla markkinoilla. Toiminta on siten ollut omiaan vahingoittamaan Karelian Riista Oy:n elinkeinotoimintaa.

Lisäksi asiassa on keskeistä se, että Strengellin toiminta on harhaanjohtanut kuluttajia. Rotupuhtaudella on olennaista merkitystä arvioitaessa lihan laatua ja makua. Puhtaan villisian liha on väriltään tummaa ja riistanomaista, kun taas risteytyneen eläimen liha on vaaleampaa ja rasvaisempaa. Puhdas villisianliha on suhteellisen harvinainen erikoistuote ja sen vuoksi myös kysytty tuote erityisesti asiaa arvostavien ammattilaisten keskuudessa.

Näin ollen, ja kun sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei myöskään saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä, asiassa on määrättävä sanotun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto.

Kielto on määrättävä noudatettavaksi välittömästi markkinaoikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Vastaajan olisi tullut alkaa menetellä kiellon mukaisella tavalla jo vuodesta 2005 lähtien.

VASTAUS

Vaatimukset

Pekka Strengell on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Karelian Riista Oy:n hakemuksen. Joka tapauksessa Strengell on paljoksunut vaaditun uhkasakon määrää ja vaatinut, että mahdollista markkinaoikeuden määräämä kieltoa ei määrätä noudatettavaksi ennen 31.12.2012. Strengell on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Karelian Riista Oy:n korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa 7.612,06 eurolla korkoineen.

Perusteet

Strengell on lopettanut villisiantarhauksen vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa.

Strengell harjoitti villisiantarhausta vuodesta 1994 lähtien, jolloin hän hankki ensimmäisen emakkonsa (Ellu) ja karjunsa (Mara) IJ:ltä. Villisiat olivat syntyneet Ruotissa ja ne haettiin Pyhäselän karanteenitarhalta. Myöhemmin vuonna 1999 Strengell hankki JH:lta siitoskarjun (Karjupoika). Vuonna 2001 Strengell hankki JK:lta uuden siitoskarjun (Sheikki Risakorva) ja JR:ltä emakon kuuden porsaan kanssa. Muita villisikoja Strengell ei ole tarhaansa hankkinut, vaan kaikki tarhalla olevat villisiat ovat näiden villisikojen jälkeläisiä.

IJ:ltä hankitut villisiat oli IJ:n toimesta tuotu Ruotsista Suomeen. Villisiat on maahantuonnin yhteydessä tarkastettu sekä suomalaisen että ruotsalaisen viranomaisen toimesta. Maahantuontilupa on koskenut nimenomaan villisikaa. JH:lta ja JK:lta hankitut villisiat ovat olleet villisikoja, joita ei ole risteytetty kesysian kanssa. Alkujaan JK:n villisiat oli hankittu Ruotsista vuonna 1992

Villisikoja sai alkaa tuoda Ruotsista Suomeen 1990-luvulla. Tuonti oli luvanvaraista. Ruotsista Suomeen tuodut villisiat on tarkastettu sekä suomalaisten että ruotsalaisten viranomaisten toimesta. Tällöin kummankin maan virkaeläinlääkärit ovat tutkineet maahan tuodut yksilöt, ja luonnollisesti myös rodun osalta, koska maahantuontiin on tarvinnut nimenomaisen luvan.

Strengellillä on hänen villisikatilansa toimintaa valvoneilta viranomaisilta saadut kirjalliset lausunnot villisikojen rotupuhtaudesta.

Strengell on ollut Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n jäsen. Yhdistys on käynnistänyt hankkeen, jossa yhdistyksen jäsenten villisikakarjut tai -emakot kirjataan nykyisen FABA Sika Oy:n ylläpitämään rekisteriin. Rekisteröinti on ollut tarkoitus toteuttaa vuoden 2008 aikana.

FABA Sika Oy:n ylläpitämään villisikarekisteriin tehtävä kirjaus edellyttää Riistankasvattajat ry:n ja ylläpitäjän kesken sovittujen määritysten mukaan villisian ulkoista silmämääräistä arviointia ja sen lisääntymistavan arvioimista. Lisäksi villisiasta otetaan DNA-näyte, jonka perusteella voidaan myöhemmin selvittää mitkä villisiat ovat kunkin villisian emakko ja karju. DNA-näytteen perusteella ei selvitetä, onko tutkittavassa villisiassa kesysian perimää. Kirjattavan villisian rekisteröinnin saamiseksi ei vaadita selvitystä sen esi-isistä.

Elintarvikeviraston villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvontaa koskevan 15.4.2004 annetun ja 12.5.2006 päivitetyn ohjeen 464/59/03 mukaan kasvattajalla tulee olla asiakirjoihin tai tutkimuksiin perustuva tieto siitä, että kasvatettavat villisiat polveutuvat villisioiksi todetuista sioista, joita ei ole risteytetty kesysian kanssa. Ohjeesta ei nimenomaisesti käy ilmi, kuinka monesta edeltävästä sukupolvesta on oltava asiakirjat, joilla voidaan osoittaa esi-isien olevan villisikoja, jotta puheena olevaa sukupolvea voitaisiin markkinoida villisikana.

Mainittu ohje asettaa villisiantarhaajat eriarvoiseen asemaan, koska se hyväksyy Riistankasvattajat ry:n jäsenten villisiat puhdasrotuisiksi villisioiksi pelkästään niiden tultua kirjatuiksi FABA Sika Oy:n ylläpitämään villisikarekisteriin. Muilta villisiantarhaajilta edellytetään asiakirjoihin tai tutkimuksiin perustuvaa näyttöä tutkittavan yksilön polveutumisesta vain puhdasrotuisista villisioista.

Strengellillä on asiakirjoihin ja viranomaisten asiantuntijalausuntoihin perustuva näyttö siitä, että hänen kasvattamansa villisiat polveutuivat ainakin vuodesta 1992 lähtien villisioista. Sanottu näyttö on riittävä osoitus siitä, että Strengellin yksilöt olivat olleet rotupuhtaita villisikoja. Näin ollen Strengellin markkinoinnissaan käyttämää ilmaisua ”villisianliha” ei voida pitää totuudenvastaisena tai harhaanjohtavana.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Karelian Riista Oy

1. Elintarvikeviraston 15.4.2004 annettu ja 12.5.2006 päivitetty ohje 464/59/03

2. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohje 17005/3 nimeltään Pakkausmerkintäopas, päivitetty 12/2008, sivut 23, 27 ja 28

3. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lausunto 21.2.2008 dnro 7873/983/2007

4. Dosentti OP:n lausunto 9.6.2008 ja siihen liitetty tutkimus ”Analyses of Possible Domestic Pig Contribution in Two Populations of Finnish Farmed Wild Boar” (Gongora et al., 2003. Acta Agriculturae Scandinavica, Section A - Animal Sciences, 53:4, 161–165)

5. Kouvolan hovioikeuden tuomio 30.4.1997 nro 513 ja asiaan liittyvät valittajan kirjelmät 18.11.1996 ja 28.11.1996 liitteineen

Pekka Strengell

1. Sukulinjaselvitys Strenegllin villisioista

2. Joutsan kunnan eläinlääkäri EH:n lausunto 24.4.2008

3. Eläinlääkäri MT:n lausunto 22.4.2008

4. Maa- ja metsätalousministeriön päätös 16.7.1992 nro 2651/T09/92

5. Tilausvahvistus 7.1.1994 ja lähete 28.2.1994

6. Ruotsin elinlääketieteellisen laitoksen lausunto vuodelta 1992

Henkilötodistelu

Karelian Riista Oy

1. AHE todistelutarkoituksessa

2. JPI, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lakimies

3. OP, professori

4. EA

5. JJA, agrologi

6. AH, jalostusagronomi (myös Pekka Strengellin nimeämä todistaja 5)

7. TK, keittiöpäällikkö

Pekka Strengell

1. Pekka Strengell todistelutarkoituksessa

2. EH, eläinlääkäri

3. MT, eläinlääkäri

4. SH

5. AH, jalostusagronomi (myös Karelian Riista Oy:n nimeämä todistaja 6)

6. JJ, professori

7. JN, ravintolatoimenjohtaja

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Asian tausta

Karalian Riista Oy:n osakkaita ovat 16 pohjoiskarjalaista villisiantarhaajaa, jotka kaikki ovat myös Riistankasvattajat ry:n (entinen Riistantarhaajat ry) jäseniä. Karelian Riista Oy huolehtii muun muassa yhdistyksen jäsenten tarhaamien villisikojen lihan ja lihajalosteiden edelleen markkinoinnista. Hakijayhtiön mukaan kaikki sen kautta markkinoitava villisian liha on rotupuhtaan villisian (Sus scrofa scrofa) lihaa. Kyseiset eläimet polveutuvat Suomen itärajan takaa maahan saapuneista eläimistä, joita on sittemmin alettu tarhata. Näihin eläimiin pohjautuvaa villisikakantaa on kutsuttu suomalaiseksi kannaksi.

Hakijayhtiön mukaan kaikki Riistankasvattajat ry:n jäsenten villisikatarhoilla tarhatut villisiat on rekisteröity jo vuosina 2002 ja 2003 nykyisen FABA Sika Oy:n (aiemmin FABA-jalostusosuuskunta ja sitä ennen Suomen kotieläinjalostusosuuskunta SKJO) ylläpitämään villisikarekisteriin. Myös yhdistyksen jäsenten tarhoilla myöhemmin syntyvät porsaat voidaan rekisteröidä mainittuun rekisteriin.

Pekka Strengellillä on ollut Strengellin Villisikatarha -niminen tila, ja hän on ollut Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n jäsen. Strengellin tarhaamien villisikojen lihaa ja siitä jalostettuja lihatuotteita on markkinoitu ja myyty kuluttajille. Strengellin tarhaamat villisiat polveutuivat Ruotsista Suomeen 1990-luvun alussa viranomaisten luvalla tuoduista tarhatuista eläimistä. Ruotsista maahantuotuihin eläimiin pohjautuvaa villisikakantaa on kutsuttu ruotsalaiseksi kannaksi. Strengellin elinkeinotoiminta on päättynyt sen jälkeen, kun nyt käsillä oleva asia on tullut vireille markkinaoikeudessa.

Villisian suomalaisen ja ruotsalaisen kannan tarhaajien välillä on ollut erimielisyyttä ruotsalaisen kannan rotupuhtaudesta 1990-luvun alkupuolelta saakka. Hakijataho on väittänyt, että ruotsalainen kanta on risteytynyt kesysian (Sus scrofa domestica) kanssa. Asiantuntijoiden ruotsalaisen kannan rotupuhtaudesta antamat lausunnot ovat olleet ristiriitaisia. Riitoja on käsitelty myös tuomioistuimissa, kuten Karelian Riista Oy:n kirjallisiksi todisteiksi nimeämistä Kouvolan hovioikeuden tuomiosta vuodelta 1997 ja kyseiseen oikeudenkäyntiin liittyvistä kirjelmistä liitteineen ilmenee.

Helsingin yliopisto sai yhteistyössä Sydneyn yliopiston kanssa vuonna 2003 valmiiksi geneettisen tutkimuksen, jolla voitiin osoittaa viitteitä siitä, että Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n piiriin kuuluneen tarhan villisikojen perimään oli sekoittunut kesysialle ominaista perimäainesta. Sitä vastoin Riistankasvattajat ry:n piiriin kuuluneen tarhan villisioista tällaista ainesta ei löytynyt.

Riistantarhaajat ry teki Elintarvikevirastolle 10.2.2003 aloitteen villisian ja risteytetyn villisian lihasta käytettävästä nimestä ja sen valvonnasta. Aloitteen johdosta Elintarvikevirasto kutsui koolle kokouksen, johon aloitteen tekijätahon lisäksi pyydettiin edustajat Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:stä sekä Suomen kotieläinjalostusosuuskunnasta. Neuvottelujen tuloksena Elintarvikevirasto antoi 15.4.2004 valvontaviranomaisille uuden ohjeen 464/59/03 villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvonnasta. Samalla kumottiin edellinen 18.3.1999 annettu ohje E 7/299/1996 villisianlihan markkinoinnista. Uusi ohje on päivitetty 12.5.2006.

2. Asian käsittely markkinaoikeudessa

Karelian Riista Oy on kohdistanut vastaavan kieltovaatimuksen kuin mistä nyt käsillä olevassa asiassa on kysymys myös kahteen muuhun tarhaajaan eli Henry Penttilään (asia diaarinumero 210/08/M1) ja Mika Tonteriin (asia diaarinumero 211/08/M1). Asioissa nimetty todistelu on ollut osittain samaa. Markkinaoikeus on toimittanut näissä kolmessa asiassa yhteisen pääkäsittelyn.

3. Sovellettavista oikeusohjeista

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Elintarvikelain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda harhaan sekä osaltaan parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä. Lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot. Mainitun momentin 2 kohdan perusteella elintarvikkeesta ei saa antaa harhaanjohtavia tietoja. Lain 9 §:n 2 momentin mukaan harhaanjohtavien tietojen antamista koskevasta kiellosta säädetään myös yleisen elintarvikeasetuksen 16 artiklassa.

Mainittu yleinen elintarvikeasetus on elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002. Tämän asetuksen 16 artiklan mukaan rajoittamatta yksityiskohtaisempien elintarvikelainsäädännön säännösten soveltamista elintarvikkeiden merkinnät, mainonta ja esillepano, myös niiden muoto, ulkonäkö ja pakkaukset, käytetyt pakkausmateriaalit, tapa, jolla ne on aseteltu, ja olosuhteet, joissa ne esitellään, sekä tiedot, joita niistä annetaan millä tahansa tavalla, eivät saa johtaa kuluttajia harhaan.

Elintarvikelain 19 §:n 1 momentin perusteella elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Mainitun pykälän 2 momentin perusteella alkutuotantopaikalla on pidettävä tässä pykälässä tarkoitetun omavalvonnan toteuttamisesta kirjaa.

Kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä ei ole villisianlihan määritelmää, eikä nimikettä villisianliha ole siellä myöskään suojattu.

Elintarvikevirasto on antanut 15.4.2004 lääninhallitusten toimipaikoille ja alueellisille palveluyksiköille sekä kuntien valvontaviranomaisille ohjeen 464/59/03 villisianlihan myynnin ja markkinoinnin valvonnasta. Ohje on päivitetty 12.5.2006.

Elintarvikeviraston ohjeen 1.2 kohdan mukaan villisian lihan myynti ja markkinointi nimellä ”villisianliha” edellyttää, että kyseessä oleva liha on saatu villisiasta, joka polveutuu sellaisista villisioista, joita ei ole ristetty tavallisen lihatuotantoon käytettävän kesysian kanssa. Jos liha on saatu tällä tavoin risteytetystä eläimestä, tulee myynnin ja markkinoinnin yhteydessä käyttää lihasta nimeä, josta ilmenee risteytystä koskeva tieto. Tieto tulee merkitä nimen yhteyteen selvästi ja riittävän suurikokoisin kirjaimin esimerkiksi seuraavasti: ”Villisianlihaa. Kesysian kanssa risteytetty kanta.”

Mainitun ohjeen 2 kohdassa on kiinnitetty huomiota edellä mainittuihin elintarvikelain 9 ja 19 §:ään. Ohjeen mukaan jälkimmäiseen pykälään perustuen villisian kasvattajilla, jotka itse myyvät tai markkinoivat tai tarjoavat myytäväksi tai markkinoitavaksi villisiasta saatua lihaa nimellä ”villisianliha”, tulee olla asiakirjoihin tai tutkimuksiin perustuva tieto siitä, että kasvatettavat villisiat polveutuvat villisioiksi todetuista sioista, joita ei ole risteytetty tavallisen lihantuotantoon käytettävän kesysian kanssa. Edelleen ohjeen tässä kohdassa on tuotu esiin, että nykyisen Riistankasvattajat ry:n vuonna 2002 käynnistämä ja nykyisen FABA Sika Oy:n ylläpitämä rekisteröintijärjestelmä on eräs menetelmä, jolla voidaan osoittaa, ettei villisika ole risteytetty kesysian kanssa.

Mainitun ohjeen 3 kohdassa on pyydetty valvontaviranomaisia elintarvikelain 9 ja 19 §:n nojalla valvomaan, että sellaisilla villisian kasvattajilla, jotka itse myyvät tai markkinoivat tai jotka tarjoavat myytäväksi tai markkinoitavaksi villisiasta saatua lihaa nimellä ”villisianliha”, on halussaan asiakirjoihin, asiantuntijalausuntoihin tai DNA-tutkimukseen perustuva selvitys siitä, että tarhatut villisiat polveutuvat villisioista, joita ei ole risteytetty tavanomaisen kesysian kanssa. Asiakirjojen tai asiantuntijalausuntojen luotettavuus ja pätevyys edellyttää, että tarhattujen villisikojen polveutuminen villisioiksi todetuista sioista voidaan niillä aukottomasti osoittaa. Vaadittu selvitys edellä mainituilla villisian kasvattajilla on oltava viimeistään vuoden 2005 huhtikuun alkuun mennessä.

Edellä mainitut nimen ”villisianliha” käyttöön liittyvät seikat on esitetty myös Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeessa 17005/3 nimeltään Pakkausmerkintäopas (päivitetty 12/2008). Opas on tarkoitettu sen johdannossa todetuin tavoin sekä valvontaviranomaisten että elinkeinonharjoittajien käyttöön.

Todistajana kuultu Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lakimies JPI totesi, että ohjeistuksen antamisen perustana on elintarvikelain 30 §. Elintarvikeviraston ohje 464/59/03 on annettu valvontaviranomaisille lainsäädännön tulkintaohjeeksi. Ohje on luoteeltaan suositus ja edustaa viraston tulkintaa voimassa olevasta laista.

Myös hakijayhtiön kirjalliseksi todisteeksi nimeämän Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran 21.2.2008 antaman lausunnon dnro 7873/983/2007 mukaan Elintarvikeviraston ohjeessa 464/59/03 on esitetty voimassaolevaan lainsäädäntöön perustuva tulkinta villisianlihasta käytettävästä nimestä.

4. Villisian määrittelystä

Henkilötodistelun perusteella asiassa on selvinnyt, että villisika on villieläin. Tämä merkitsee muun ohessa sitä, että villisika on lyhyen päivän kausilisääntyjä, joka käytännössä tekee yhden pahnueen vuodessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla villisian porsaat syntyvät keväällä kesää vasten, jolloin niillä on parhaat mahdollisuudet selviytyä. Kesysikaa voidaan porsittaa kaksi kertaa vuodessa. Eläimen ollessa kesysian ja villisian risteymä kasvaa todennäköisyys siitä, että pahnueita syntyy vuodessa kaksi. Villisian risteyttäminen kesysialla on myös omiaan lisäämään eläimen nisien lukumäärää. Villisika kasvaa teuraspainoiseksi selvästi hitaammin kuin jalostettu kesysika.

Todistajina kuultujen professorien OP:n, joka on eläinlääketieteen tohtori ja kotieläinten lisääntymistieteilijä, ja JJ:n, joka on maa- ja metsätaloustieteen tohtori ja kotieläinten jalostustieteilijä, kertomuksista on pääteltävissä, että rotupuhtauden määrittely on ihmisen päätösvallassa oleva asia. Ei ole olemassa valmiina mitään villisian ideaalityyppiä tai -tyyppejä, joihin eläimiä voisi verrata. Tähän liittyen todistajana kuultu jalostusagronomi AH kertoi, että ennen villisikojen rekisteröintijärjestelmän luomista ja sen sääntöjen määrittämistä pelkkä eläimen DNA-määritys (genotyyppi) ei yksin kerro rotupuhtaudesta vaan eläin täytyy arvioida myös ulkomuodon (fenotyyppi) perusteella.

Hakijatahon eläimille fenotyypin tarkastuksia tehneen todistajana kuullun agrologi JJ:n kertomuksen mukaan villisian ja kesysian risteymät näkyvät eläinten ulkoisessa tarkastelussa ammatti-ihmiselle suhteellisen selkeästi. Villisian ja kesysian erot täytyy tietysti tuntea.

5. Suomalainen kanta ja sen rekisteröinti

Todistajana kuultu EA kertoi, että villisian niin sanotun suomalaisen kannan perustana on hänen 1980-luvun puolivälissä luonnosta kiinniottamansa eläimet. Hän otti kolmen vuoden aikana kiinni yhteensä 12 villisikaa. EA luovutti eläimiä eläinpuistoon, josta hän myöhemmin sai korvaukseksi niiden jälkeläisiä. Tältä pohjalta EA aloitti villisian tarhauksen Pukkilassa vuonna 1987. Hakijayhtiön osakkaiden tarhaamat villisiat polveutuvat EA:n tarhaamista eläimistä.

Erityisesti AH:n ja JJA:n kertomuksista on ilmennyt, että nykyinen FABA Sika Oy ylläpitää hakijatahon aloitteesta perustettua villisikarekisteriä. Tämän järjestelmän luominen aloitettiin vuonna 2002. Rekisteriin merkittävistä peruseläimistä tehtiin sekä DNA-määritys että ulkomuodon arvostelu. DNA otettiin karvanäytteestä ja rotupuhtauden määritys tehtiin kymmenen etukäteen sovitun markkerin perusteella. Kun pelkällä DNA-määrityksellä ei kuitenkaan rekisteriä luotaessa saanut varmuutta eläimen rotupuhtaudesta, rekisteriin otettavat eläimet oli arvioitava myös ulkoisesti.

Hakijayhtiön edustaja AHE:n kertoi todistelutarkoituksessa kuultaessa, että edellä mainitun villisikarekisterin tarkoitus on turvata hakijatahon villisikakannan säilyminen puhtaana ja sen myötä lisätä kuluttajien luottamusta tuotteeseen. Villisikarekisteri ei ole suljettu eli siihen voi päästä myös muiden kuin hakijatahon piiriin kuuluvien tarhaajien eläimet, mikäli ne täyttävät rekisteröinnin ehdot ja ovat siis osoitettu rotupuhtaiksi villisioiksi. Villisikarekisteristä FABA Sika Oy:ssä vastaava AH kertoi, että esimieheltään saamiensa ohjeiden mukaan tähän rekisteriin otetaan lähtökohtaisesti vain hakijatahon piiriin kuuluvien tarhaajien eläimiä, mutta AHE voi päättää toisin.

AHE:n mukaan villisika saa puolitoistavuotiaana keskimäärin kolme porsasta ja iäkkäämpänä enimmillään keskimäärin kuusi porsasta vuodessa. Rotupuhtaalla villisialla on kriteerien mukaan kymmenen nisää eli viisi nisäparia.

Professori JJ kertoi, että FABA Sika Oy:n villisikarekisteri on hyvä osoittamaan yksilön polveutumista tietyistä vanhemmista. Järjestelmää ei kuitenkaan ole suunniteltu rotupuhtauden määrittelyyn. Kysymyksessä on laatujärjestelmä.

6. Ruotsalainen kanta ja sen rotupuhtaus

Ruotsista alettiin tuoda Suomeen villisikoja 1990-luvun alussa maa- ja metsätalousministeriön luvalla. Eläimiä toivat ainakin IJ ja jo edesmennyt JK sekä nyt yhdessä käsitellyissä asioissa todistajina kuullut AR (211/08/M1) ja JP (210/08/M1). Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n piiriin kuuluvien tarhaajien villisiat polveutuvat pääosin näistä eläimistä.

EA kertoi, että jo mainittuja eläimiä maahantuotaessa muun muassa lehtikuvista oli nähtävissä, että niissä oli kysymys kesysian kanssa risteytetyistä eläimistä. Kuvista näkyi selvästi erityisesti eläinten valkoisuus. Hän oli jo aiemmin Ruotsissa kolmella tarhalla vieraillessaan havainnut, ettei siellä tarhatuissa eläimissä ollut kysymys samasta eläimestä kuin hänen eläimissään. Ruotsissa hänen näkemiensä valkoisten porsaiden syyksi selitettiin tuotannolliset seikat eli jalostuksella oli haluttu parantaa lisääntyvyyttä ja kasvattaa pahnuekokoa. EA:n mukaan villisikojen maahantuonnin viranomaisvalvonta rotupuhtauden suhteen oli ollut täysin leväperäistä.

Edelleen EA kertoi, että hänen Suomessa näkemänsä JK:n eläimet näyttivät vastaavilta kuin hänen Ruotsissa näkemänsä eläimet. EA ei ollut kertomansa mukaan nähnyt JK:n eläimissä yhtään täysin komeata.

AR kertoi, että hän sai ruotsalaiselta myyjältä villisikojen rotupuhtaudesta aitoustodistuksen. Hän ei myöskään epäillyt risteytystä, eikä vuosina 1992–2005 eläimiä tarhatessaan havainnut merkkejä risteymistä. AR:n mukaan hän tarhasi myös suomalaisen kannan eläimiä, joita hän oli ostanut erään kauppaneuvoksen konkurssipesästä Turusta. Eri kantojen porsimisessa ei ollut eroja. Ruotsalaisen kannan eläimissä oli tummempia ja vaaleampia, kun taas suomalaisen kannan eläimet olivat homogeenisempiä johtuen siitä, että kanta oli peräisin samasta pahnueesta. AR kertoi teurastamoalan yrittäjänä teurastaneensa kummankin kannan eläimiä. Teurastetuissa eläimissä ei ollut eroja.

JP kertoi, että hän sai ruotsalaiselta myyjältä vakuutuksen eläinten alkuperästä. Hän ei nähnyt näissä eläimissä eroa niihin eläimiin, joita oli aiemmin nähnyt EA:n tarhalla. Ruotsissa ei tehty rotutarkastuksia vaan terveystarkastuksia. JP:n mukaan hänen vuoteen 1999 saakka tarhaamissaan eläimissä ei ollut ollut valkoläikkäisiä. Eläimet porsivat keväällä 2–5 porsasta.

Strengell on esittänyt kirjalliseksi todisteeksi maa- ja metsätalousministeriön 16.7.1992 antaman päätöksen nro 2651/T09/92, koskien villisikojen maahantuontia Ruotsista. Lupa oli myönnetty IJ:lle. Penttilä on asiassaan (210/08/M1) esittänyt kirjalliseksi todisteeksi vastaavanlaisen maa- ja metsätalousministeriön 4.12.1992 antaman päätöksen nro 3119/T09/92, jossa luvansaaja oli ollut JP. Päätöksissä on maahantuonnin ehdoksi asetettu lähinnä seikkoja, joilla on pyritty estämään tarttuvien tautien leviäminen.

Strengell ja myös Tonteri asiassaan (211/08/M1) ovat esittäneet villisikojen maahantuontiin liittyen Ruotsin eläinlääketieteellisen laitoksen asiakirjoja vuodelta 1992. Professori OP:n mukaan nämä asiakirjat kertovat eläinten terveydestä mutta eivät niiden geneettisestä taustasta. Myös professori JJ kertoi, että näissä asiakirjoissa on kysymys terveystodistuksesta.

Kouvolan hovioikeuden tuomioon 30.4.1997 nro 513 liitetystä käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee ennen muuta, että jotkin Ruotsista tuotujen eläinten jälkeläiset olivat olleet ”kirjavia”.

Hakijayhtiön kirjalliseksi todisteeksi 4 nimeämästä silloisen dosentti OP:n lausunnosta 9.6.2008 ja siihen liitetystä vuonna 2003 julkaistusta yliopistollisesta tutkimuksesta ilmenee, että pukkilalaiselta eli ilmeisesti EA:n tarhalta (tutkimuksen tila B) otetuissa karvanäytteissä, jotka oli otettu 21 eläimeltä, ei havaittu merkkejä risteytymisestä kesysian kanssa.

Sitä vastoin maaninkalaiselta Suomen Villisiankasvattajien Yhdistys ry:n piiriin kuuluneen tarhan (tutkimuksen tila A) osalta – OP:n edellä mainitun lausunnon mukaan – ”tulokset viittaavat tilan A osalta ko. kannan risteytymiseen kesysian kanssa, joskin risteytyminen näyttää olevan etäinen ja mahdollisesti kauan sitten tapahtunut”. Tilalla A karvanäytteet oli otettu 20 eläimeltä.

Kummankin tilan karvanäytteet analysoitiin käyttäen kolmea perinnöllisyystieteessä käytössä olevaa geneettistä markkeria. D-loop-markkeri ei antanut viitteitä risteymistä. Tilaan A liittyen GPIP-markkeri osoitti kuuden eläimen osalta ja MC1R-markkeri yhden eläimen osalta viitteitä risteytymisestä kesysian kanssa.

Todistajana kuultaessa professori OP kertoi lisäksi, että tutkimus ei 100 prosenttisesti osoita tilan A eläinten osalta risteytymistä tapahtuneen. Joka tapauksessa risteymä on ”etäinen” ja ”mahdollisesti kauan aikaa sitten tapahtunut”. OP:n mukaan risteytys ei ole tapahtunut ainakaan edellisessä sukupolvessa, mutta on vaikea arvioida, onko risteytys tapahtunut 10 vai 20 sukupolvea aiemmin. Kesysian puolelta tullut osuus on pieni. Edelleen OP totesi, että kuvaava termi tilan A eläimille on risteytetty villisika.

Edellä mainitusta tutkimuksesta kuultaessa professori JJ kertoi muun muassa, että johtopäätösten tekemistä tutkimuksesta vaikeuttaa se, ettei siitä ilmene otannan edustavuus tutkituista populaatioista ja tutkittujen eläinten sukulaisuus. Tutkimuksesta ei voi tehdä voimakkaita johtopäätöksiä, kuten tutkimuksessakin on todettu. Joka tapauksessa mahdollinen risteytys on kaukainen, ja tutkimuksen perusteella sen etäisyyteen ei voi ottaa kantaa.

Markkinaoikeus toteaa edellä esitetyn selvityksen perusteella, että ei ole poissuljettua, että Ruotsista Suomeen maahantuoduissa villisioissa olisi ollut eläimiä, joissa on ollut kesysian perimää. Selvitys ei kuitenkaan osoita, että ruotsalainen kanta olisi ainakaan kauttaaltaan risteytynyt kesysian kanssa. Lisäksi mahdollinen eläinten risteytys on ilmeisesti tapahtunut ennen 1990-luvun alkupuolella tapahtunutta eläinkannan maahantuontia.

7. Strengellin tarhaamat eläimet ja niitä koskevat johtopäätökset

Asiassa on riidatonta, että Strengellin tarhaamat sikaeläimet polveutuivat pääosin Ruotsista Suomeen 1990-luvun alussa tuodusta kannasta ja että Strengellin tarhaamat sikaeläimet eivät olleet kyseisellä tilalla risteytyneet kesysian kanssa.

Asiassa ei ole ilmennyt, oliko Strengellin tarhaamalla eläinkannalla ollut muuta yhteyttä edellä mainitussa tutkimuksessa mainitun tilan A eläimiin, kuin että molemmissa on ollut kysymys ainakin osaksi ruotsalaisesta kannasta.

Strengell kertoi todistelutarkoituksessa kuultaessa, että hän oli käynyt ennen tarhauksen aloittamistaan vuonna 1993 IJ:n tilalla, minkä villisioissa hän ei ollut nähnyt viitteitä kotipossuun. Strengellin eläimet olivat porsineet kerran vuodessa saaden noin kuusi porsasta. Villisialla on kahdeksan nisäparia. Eläinten teurasikä oli 16–18 kuukautta. Strengellin mukaan eläinlääkäri kävi hänen tarhallaan kerran vuodessa, ja terveystarkastaja oli tarkastanut suoramyyntipisteen. Myöskään teurastaja ei ollut esittänyt epäilyjä rotupuhtaudesta.

Strengellin kirjalliseksi todisteeksi nimeämän tarhansa sukulinjaselvityksen perusteella hänen eläinkantansa on peräisin IJ:ltä (hankittu emä ja karju vuonna 1994), JH:lta (hankittu siitoskarju vuonna 1999), JK:lta (hankittu siitoskarju vuonna 2001) ja JR:ltä (hankittu emä kuuden porsaan kanssa vuonna 2001).

Todistajana kuultu JH:n vaimo SH kertoi, että heidän villisikansa oli tuotu Ruotsista vuonna 1994. Strengellin heiltä hankkima eläin oli ollut Ruotsista tuodun eläimen jälkeläinen. Heidän tilallaan syntyneissä porsaissa ei ollut ollut laikkuja, ja eläinten ulkonäön perusteella hän oli ollut varma niiden rotupuhtaudesta. Lisäksi SH kertoi käyneensä muista tarhoista ainoastaan AR:n tarhalla, missä eläimet olivat olleet samanlaisia kuin heidän. JH ja SH luopuivat villisioista vuonna 2005.

Kirjalliset lausunnot antaneet ja todistajina kuullut eläinlääkärit EH ja MT toivat esiin, että heidän tekemiensä havaintojen perusteella Strengellin villisioissa ei ollut ollut viitteitä muihin sikarotuihin kuin villisikaan. EH oli vuosina 1994–2008 suorittanut Strengellin tarhalla kerran vuodessa olosuhde- ja eläinsuojelutarkastuksen. MT oli puolestaan tehnyt Strengellin teurastettaville villisioille vuosina 2004–2008 yhteensä 138 elävänä tarkastusta ja lihantarkastusta.

Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa eläinlääkärien todistelun näyttöarvoa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että hakijatahon eläimille fenotyypin tarkastuksia tehneen JJA:n kertomuksen tai muunkaan asiassa esitetyn todistelun perusteella villisian ja kesysian risteymien havaitseminen eläinten ulkoisen tarkastelun perusteella ei pitäisi olla erityisen vaikeaa ammatti-ihmiselle. Eläinlääkäreitä kuultaessa ei ilmennyt, etteivätkö he tuntisi hyvin sikaeläimiä.

Todistelutarkoituksessa kuultu hakijayhtiön edustaja AHE tai hakijayhtiön nimeämänä todistajana kuultu EA eivät olleet käyneet Strengellin tarhalla ja siten nähneet tämän eläimiä.

Liittyen jalostettavien eläinten kantakirjaukseen professori JJ kertoi, että eläimiä voidaan niin sanotusti takaisinristeyttää puhdasrotuisiksi. Suomessa käytössä olevat kantakirjaohjesäännöt pohjautuvat Euroopan unionin lainsäädäntöön. Esimerkiksi nautojen osalta puhdasrotuiseksi eläimeksi hyväksytään eläin, joka on enintään 6,25 prosenttisesti risteymä. Takaisinristeytys on toteutettavissa neljän sukupolven kuluessa. Takaisinristeytys edellyttää eläinten polveutumisen tuntemista ja kirjanpitoa. Toisin kuin jalostuseläimille tuotantoeläimille rotupuhtautta koskevia vaatimuksia ei ole.

Professori JJ:ltä kysyttiin myös muiden kuin jalostuseläinten takaisinristeytyksestä. JJ:n kertomuksesta on pääteltävissä, että joka tapauksessa villisikakannan puhdistuminen edellyttää tarhaajalta edellä todetun kaltaisia päämäärätietoisia toimenpiteitä.

Professori OP totesi, ettei halua ottaa kantaa siihen, voiko risteytynyt villisikakanta puhdistua. Hän ei ole perinnöllisyystieteilijä vaan eläinlääkäri ja lisääntymistieteilijä.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt, ottaen huomioon erityisesti edellä mainittujen eläinlääkärien kertomukset ja lausunnot, etteivät Strengellin tarhaamat eläimet olisi olleet villisikoja. Asiaa ei ole perusteita arvioida toisin sen vuoksi, että Strengell kuultaessa kertoi villisialla olevan kahdeksan nisäparia.

Näin ollen asiassa on tarpeetonta ottaa kantaa siihen asianosaisten erimielisyyteen, voiko villisikakantaa, johon mahdollisesti on sekoittunut kesysian perimää, takaisinristeyttää, miten takaisinristeytys tulisi suorittaa ja oliko Strengellin tarhalla toimittu näin.

8. Eläinten lihasta

Asiassa on käynyt ilmi, että villisian lihassa on riistan maku ja että se on tummempaa kuin kesysian liha.

Tonterin asiassa (211/08/M1) todistajana kuultu lihamestari ME kertoi, että Tonterin villisikojen liha on sekä palvattuna että raakana eronnut selvästi kesysian lihasta.

Todistajana kuultujen keittiöpäällikkö TK:n ja ravintolatoimenjohtaja JN:n kertomuksista ilmeni, että villisianliha on erikoistuote ja että siitä saatava hinta laskisi selvästi, jos markkinoinnissa lihan todettaisiin olevan peräisin kesysian kanssa risteytetystä eläimestä.

Sekä TK että JN kertomansa mukaan olivat tutustuneet kummankin asianosaistahon piirissä tarhatun eläimen lihaan.

TK esitteli markkinaoikeudelle vertailtavaksi leikkaamaansa raakaa lihaa. Hakijatahon tarhasta peräisin oleva liha oli ollut teurastuksen jälkeen pakastettuna noin kuukauden, kun taas Tonterin tarhasta peräisin oleva liha oli ollut pakastettuna runsaat puolitoista vuotta. TK arvioi, että edellinen liha oli peräisin noin puolitoistavuotiaasta ja jälkimmäinen noin kaksivuotiaasta eläimestä.

Lihoista oli nähtävissä, että Tonterin tarhasta peräisin olevassa lihassa oli pienemmät lihassyyt ja että se oli tummempaa, siis väriltään riistamaisempaa, kuin hakijatahon liha. TK:n mukaan edellinen liha muuttuisi valmistettaessa harmahtavaksi ja että jälkimmäinen liha olisi suuremmista lihassyistä johtuen mureampaa.

Sekä TK että JN kertoivat lukuisista eläimen geneettisistä ominaisuuksista riippumattomista seikoista, jotka voivat vaikuttaa lihan ominaisuuksiin. Tällaisia olivat muun muassa eläimen ruokinta, eläimen ikä teurastettaessa, teurastuksen toteutus, mahdollinen lihan pakastaminen ja sulatus sekä lihan valmistus.

TK totesi, että hän oli havainnut vertailtavien eläinten lihoissa pieniä eroja, joita yksittäinen kuluttaja ei välttämättä huomaa. JN puolestaan totesi, että erovaisuudet olivat vähäisiä, eikä suomalainen kuluttaja ole kykenevä havaitsemaan niitä ainakaan silloin, kun lihaa tarjoillaan lisukkeiden kanssa, kuten yleensä tapahtuu. JN totesi myös, että naudan pihvilihoissa, jotka ovat peräisin erirotuisista eläimistä, olevat erot ovat selvästi havaittavia.

Markkinaoikeus katsoo, että eläinten lihoista esitetty todistelu ei ole omiaan horjuttamaan sitä käsitystä, että Strengellin tarhaamat eläimet olivat villisikoja.

9. Oikeudelliset johtopäätökset

Totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien ilmaisujen käyttämistä elinkeinotoiminnassa koskeva sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentti edellyttää muun ohessa sitä, että elinkeinonharjoittaja antaa markkinoimistaan tuotteista yhtäältä oikeat ja toisaalta riittävät tiedot. Elintarvikelainsäädäntö ja erityisesti elintarvikelain 9 § edellyttää soveltamisalallaan vastaavaa. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momenttia koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan elinkeinonharjoittajan, joka markkinoinnissaan käyttää tosiasiaväitteeksi luonnehdittavaa ilmaisua, on näytettävä väitteensä paikkansapitävyys.

Nyt sovellettavien lainsäännösten tulkinnassa huomioon otettavan Elintarvikeviraston 15.4.2004 antaman ja 12.5.2006 päivitetyn ohjeen 464/59/03 mukaan nimen ”villisianliha” käyttö myynnissä ja markkinoinnissa ei edellytä DNA-tutkimukseen perustuvaa selvitystä eläinten perimästä. Myös asiakirjoihin ja asiantuntijalausuntoihin perustuva aukoton selvitys voi olla riittävä. Toisaalta ohjeessa ei ole selvää kannanottoa risteymän etäisyyteen ja määrään. Todistajana kuullun Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran lakimies JPI:n, joka on toinen ohjeen allekirjoittajista, kertomuksesta ilmeni ohjeen 1.2 kohdan osalta voitavan mahdollisesti ajatella, ettei kaukaisella kesysian perimällä ole vaikutusta.

Asiassa on edellä perustelujen jaksoissa 4 ja 5 todetuin tavoin asiantuntevien todistajien kertomana ilmennyt, ettei villisikojen rotupuhtautta voida aukottomasti osoittaa, ei edes DNA-määrityksin, mihin hakijayhtiön aloitteesta perustettu villisikarekisteri osaltaan pohjautuu. Kaikkiin villisikojen rotupuhtautta koskeviin selvityksiin liittyy siis epävarmuustekijöitä. Tämä on osaltaan otettava huomioon arvioitaessa nimikkeen villisianliha käytön lainmukaisuutta kyseisen elintarvikkeen myynnin ja markkinoinnin yhteydessä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Strengellin on katsottava esittäneen riittävän selvityksen siitä, että hänen markkinoimansa liha oli ollut villiasianlihaa.

Näin ollen Strengell ei ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 2 §:n 1 momentin vastaisesti käyttänyt elinkeinotoiminnassaan hakijayhtiön väittämin tavoin totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua. Strengellin menettely ei ollut ollut myöskään edellä mainitun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen tarkoittamalla tavalla hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta. Tämän vuoksi Karelian Riista Oy:n hakemus on hylättävä.

10. Oikeudenkäyntikulut

Karelian Riista Oy on hävinnyt asian, joten se on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan Strengellin oikeudenkäyntikulut.

Karelian Riista Oy on vaatinut, että kulukorvausvelvollisuutta harkittaessa olisi sovellettava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:ää. Pääasiaperusteluista ilmenevät seikat huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei asia ole ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hakijayhtiöllä olisi ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin.

Karelian Riista Oy on määrältään hyväksynyt Strengellin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen 7.612,06 euroa.

Päätöslauselma

Hakemus hylätään.

Karelian Riista Oy velvoitetaan suorittamaan Pekka Stregellille korvauksena oikeudenkäyntikuluista 7.612,06 euroa. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut markkinaoikeuden päätöksen antamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 26.7.2010.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Antti Vuori-Karvia.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen