Market Court dismisses procurement challenge but orders public body to pay applicant's court costs.

SELOSTUS ASIASTA

YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan jätehuolto (jäljempänä myös YTV) on pyytänyt 15.8.2008 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia kaatopaikkakaasua hyödyntävän moottorivoimalaitoksen prosessilaitteiston toimituksesta. Asiassa on julkaistu 19.6.2008 hankintailmoitus.

YTV:n hallitus on päätöksellään 19.12.2008 § 198 valinnut prosessilaitteiston toimittajaksi Sarlin Oy Ab:n.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on YTV:n ilmoituksen mukaan noin 15 miljoonaa euroa.

YTV:n ja Sarlin Oy Ab:n välinen urakkasopimus on allekirjoitettu 9.2.2009 sen jälkeen, kun markkinaoikeus oli päätöksellään 15.1.2009 hylännyt Höyrytys Oy:n edellä mainitun päätöksen väliaikaista kieltämistä koskevan vaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus ei ole päätöksellään 29.1.2010 taltionumero 160 muuttanut markkinaoikeuden päätöstä.

HAKEMUS

Höyrytys Oy on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa YTV:n hallituksen päätöksen 19.12.2008 § 198 ja velvoittaa YTV:n korjaamaan virheellisen menettelynsä. Höyrytys Oy on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa YTV:n maksamaan sille hyvitysmaksuna 2.834.646 euroa viivästyskorkoineen. Höyrytys Oy on lisäksi vaatinut arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 48.589,99 eurolla korkoineen.

Höyrytys Oy on perustellut vaatimuksiaan hakemuksesta ja sen täydennyksestä ilmenevällä tavalla.

VASTINE

YTV on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää hakemuksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen. YTV on lisäksi vaatinut arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 27.967,10 eurolla korkoineen.

YTV on lausunut ensisijaisen vaatimuksensa osalta seuraavan.

YTV on julkisista hankinnoista annetun lain (jäljempänä hankintalaki) tarkoittama hankintayksikkö. YTV on myös osaan hankintoihinsa liittyen vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun lain (jäljempänä erityisalojen hankintalaki) tarkoittama hankintayksikkö. Kaatopaikkakaasua hyödyntävän moottorivoimalaitoksen prosessilaitteiston hankinta kuuluu erityisalojen hankintalain energiahuollon alaan, ja käsillä olevaa asiaa tulee sen vuoksi tarkastella erityisalojen hankintalain soveltumisen kannalta.

YTV:lle on asetettu Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetussa laissa lakimääräisiä tehtäviä, joihin kuuluvat muun ohella jätehuolto ja siihen liittyvä toiminta. Sanotun lain mukaista tehtäväluetteloa ei voida kuitenkaan pitää tyhjentävänä siten, että YTV:llä ei olisi oikeutta suorittaa muita kuin siinä määriteltyjä tehtäviä. Kuntalain toimialasäädökset eivät myöskään aseta rajoitteita YTV:n toiminnalle esimerkiksi energiahuollon alalla.

YTV:llä on jätelain määrittämä velvoite järjestää jätteen hyödyntäminen ja käsittely. Hyödyntämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia. Käsittelyllä tarkoitetaan jätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja käsittelyä. YTV:n lakisääteiset tehtävät liittyvät muun muassa jätteen hyödyntämiseen ja käsittelyyn, joita koskeviin hankintoihin sovelletaan lähtökohtaisesti hankintalakia.

Nyt käsillä olevassa hankinnassa ei ole kysymys jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn toteuttamisesta vaan energiahuollosta. Jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (jäljempänä uusi jätepuitedirektiivi 2008/98/EY) 3 artiklan 15 kohdan mukaan hyödyntämisellä tarkoitetaan tointa, jonka pääasiallisena tuloksena jätettä voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen joko tuotantolaitoksessa tai yleensä taloudessa korvaamalla muita materiaaleja, joita olisi muutoin käytetty erityiseen tarkoitukseen tai jätteen valmistelemista tällaista tarkoitusta varten. Uuden jätepuitedirektiivin 2008/98/EY ollessa jo voimassa olevaa oikeutta, sillä on jo tässä vaiheessa tosiasiallinen vaikutus määriteltäessä hyödyntämisvelvoitteen sisältöä kansallisella tasolla, vaikka direktiivi onkin saatettava kansallisesti voimaan vasta 12.12.2010.

Hyödyntäminen kohdistuu määritelmänsä mukaisesti jätteen sisältämän aineen tai energian talteenottoon tai käyttöönottoon. Myös uuden jätepuitedirektiivin 2008/98/EY mukaan hyödyntäminen tarkoittaa sitä prosessia, jossa jätteestä jalostetaan hyötykäytettävää materiaalia. Jätelaki ei siis koske enää varsinaista hyötykäyttöä, vaan ainoastaan sitä erillistä prosessia, jossa jäte hyödynnetään käyttökelpoiseksi materiaaliksi esimerkiksi polttoaineena.

Mikäli jätelain mukaisen hyödyntämisen katsottaisiin sisältävän myös energiatuotannon, johtaisi tämä käytännössä tilanteeseen, jossa jokaisen jätealalla toimivan elinkeinonharjoittajan olisi pakko tuottaa jätteestä energiaa eli hyötykäyttää hyödyntämisprosessissa muodostettu ainesosa energiatuotannossa. Jäteyhtiöillä on velvoite myös uuden jätepuitedirektiivin 2008/98/EY mukaisesti loppukäsitellä jäte esimerkiksi polttamalla. Tällöin on kuitenkin kysymys jätteenpolttolaitoksesta. YTV:n kaatopaikalla loppukäsittely tarkoittaa kuitenkin kaatopaikkasijoittamista ja kaasun keräystä.

Nyt hankittavalla laitteistolla ei polteta eikä loppukäsitellä jätettä, vaan tuotetaan erillisessä prosessissa energiaa biokaasusta. YTV:llä ei ole enää jätelain mukaista hyödyntämisvelvoitetta biokaasulle toisin kuin varsinaiselle kaatopaikkajätteelle. Jätelain mukainen hyödyntämisvelvoite ei koske enää biokaasun käyttövaihetta ja YTV voisi halutessaan polttaa biokaasun suoraan kaatopaikalla olevissa soihtupolttimissa.

Jätelain mukaisella hyödyntämisellä tarkoitetaan, että jäte on hyödynnetty silloin, kun jätteestä on otettu talteen tai käyttöönotettavaksi erillinen aine tai energia, joka tässä tapauksessa ei enää ole jätettä. Jätteen hyödyntämisvelvoitteeseen ei kuulu sen aineen tai energian käyttö, joka jätteestä on otettu talteen hyödyntämällä ja näin jalostettu esimerkiksi polttoaineen muotoon. Nyt käsillä olevassa tapauksessa biokaasu ei ole enää yhdistettävissä sillä tavoin jätteeseen kuin mitä jätelain mukainen hyödyntämisvelvoite tai jätteen loppukäsittely edellyttävät. Koska nyt käsillä oleva hankinta ei liity jätehuollon hyödyntämisvelvoitteeseen tai muutoinkaan jätelain mukaisiin tehtäviin, hankinnan tulee katsoa liittyvän erilliseen energiatuotantoon voimalaitoksella.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-317/07 antamassaan tuomiossa todennut, että voimalaitos, jossa käytetään kaasutinlaitoksessa synnytettyä puhdistettua tuotekaasua lisäpolttoaineena korvaamaan voimalaitoksen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettyjä fossiilisia polttoaineita, ei kuulu jätteenpoltosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY (jäljempänä jätteenpolttodirektiivi 2000/76/EY) soveltamisalaan. Tuomion mukaan kaasua polttoaineena käyttävä voimalaitos ei ole mainitun direktiivin mukainen jätteenpolttolaitos.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa voimalaitos on erillinen sähköntuotantolaitos, joka käyttää polttoaineenaan biokaasua. Tällöin sitä koskeva hankinta ei ole jätehuollon ehdoilla suoritettu, vaan kyseessä on YTV:n pitkän aikavälin strategian mukaisen energiahuollon piirissä toteutettu hankinta. Tämän vuoksi hankintaa tulee tarkastella erityisalojen hankintalain soveltamisen kannalta.

Erityisalojen hankintalain 6 §:n mukaan sähköntuotanto kuuluu energiahuollon alaan. YTV:n nyt suorittama hankinta on nimenomaisesti tarkoitettu energiahuoltotoiminnan harjoittamiseen. YTV:n toimintaan kuuluu myös muita toimintoja, mutta energiahuolto on nyt suoritetun investoinnin jälkeen merkittävä osa YTV:n toimintaa.

YTV:n voidaan siten katsoa toimivan myös energiahuollon alalla. Erityisalojen hankintalain soveltamisen kannalta ei ole ratkaisevaa, muodostaako erityisalojen hankintalain mukainen toiminta pääosan yksikön toiminnasta tai sen luonteesta. Jo pienimuotoinen energiahuollon harjoittaminen on katsottava erityisalojen hankintalain mukaisesti riittäväksi tarkasteltaessa hankintayksikön toiminnan luonnetta. Nyt käsillä olevassa tapauksessa sähköntuotanto on YTV:n kannalta kuitenkin jopa merkittävä liiketoiminto (vuosittainen liikevaihto noin 5 miljoonaa euroa) ja hankinnan kautta YTV:stä tulee pitkäaikainen toimija energiahuollon alalla. YTV:n tekemän biokaasuvoimalaitoshankinnan (kokonaisinvestointi noin 15 miljoonaa euroa ja lisäksi huoltosopimus noin 7 miljoonaa euroa) kautta tuotetaan tässä vaiheessa pääasiallisesti sähköä, ja YTV:n toiminnan luonne sähkön tuotannon osalta on sellaista, että sitä voidaan pitää erityisalojen hankintalain tarkoittamana energiahuollon toimialalla toimivana hankintayksikkönä.

Nyt käsillä oleva voimalaitosinvestointi tehdään ensisijaisesti sähkön tuotantoa varten. Voimalaitoksessa on teoreettisesti mahdollista tehdä myös lämpöä, mutta voimalaitoksen sijainnin vuoksi suurinta osaa voimalaitoksen tuottamasta lämmöstä ei saada talteen, koska käytettävissä ei ole kiinteistön ulkopuolisia kaukolämpöverkostoja. YTV:llä ei myöskään ole käytössään omaa kaukolämpöverkostoa, jonka avulla lämpöä pystyttäisiin hyödyntämään kaupallisesti kaukolämpöliiketoiminnassa. Kaukolämpöliiketoiminta on luonteeltaan luonnollinen monopoli, jonka puitteissa jokaisella yhtiöllä on omat erilliset kaukolämpöverkostonsa, eikä näihin ole mahdollista liittyä, kuten sähköverkkoon.

YTV ei siis voi halutessaan liittyä toisen yhtiön kaukolämpöverkkoon, koska päätösvalta kaukolämmöntuotannosta on aina kaukolämpöverkon omistavalla yhtiöllä. YTV:n tulisi rakentaa oma kaukolämpöverkosto, mikäli voimalaitoksen teoreettista lämpökapasiteettia voitaisiin hyödyntää kaupallisesti. Tämä ei ole taloudellisesti mahdollista eikä YTV tule saamaan hyötyä lämmöntuotannosta muutoin kuin omien kiinteistöjensä lämmittämisessä. Koska tuotettua lämpöä voidaan hyödyntää ainoastaan murto-osa tuotettuun sähköön verrattuna, on investointi katsottava suoritetuksi pääasiallisesti sähköntuotantoa varten. Tällöin tarkasteluun tulevat erityisalojen hankintalakiin sisältyvät säännökset sähköntuotantoon liittyen.

Erityisalojen hankintalakia ei sovelleta sen 11 §:n perusteella hankintoihin, jotka tehdään sellaisen toiminnon suorittamiseksi, jonka osalta on vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (jäljempänä erityisalojen hankintadirektiivi 2004/17/EY) 30 artiklan mukaisesti komission päätöksellä vahvistettu, että toiminto on suoraan avoin kilpailulle markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu.

Suomen energia-alalla toimivat sähköä tuottavat ja myyvät hankintayksiköt jättivät komissiolle jo ennen erityisalojen hankintalain voimaantuloa hakemuksen sähköntuotannon poissulkemiseksi tästä laista. Komissio antoi 19.6.2006 päätöksensä erityisalojen hankintadirektiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisesta sähkön tuotantoon ja myyntiin Suomessa, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Komissio totesi päätöksessään muun muassa, ettei mainittua direktiiviä pitäisi soveltaa silloin, kun hankintayksiköt tekevät hankintasopimuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön tuotanto tai myynti kyseisillä maantieteellisillä alueilla tai kun ne järjestävät suunnittelukilpailuja kyseisen toiminnan harjoittamiseen alueella.

Komissio päätöksen mukaan erityisalojen hankintadirektiiviä 2004/17/EY ei sovelleta hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa niiden sähkön tuotanto tai myynti Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Komission päätös on osa kansallista lainsäädäntöä. Mainittu poikkeus tulee sovellettavaksi YTV:n suorittaessa erityisalojen hankintalain mukaisen energiahuollon alaan liittyvän hankinnan, jonka tarkoituksena on mahdollistaa sen sähkön tuotanto ja myynti Suomessa. Koska YTV:n hankintaan ei sovelleta erityisalojen hankintadirektiiviä 2004/17/EY, siihen ei tule sovellettavaksi myöskään erityisalojen hankintalaki sen 11 §:n nojalla. Tällöin hankintaan ei sovellu Suomessa voimassaoleva hankintalainsäädäntö miltään osin.

Näin ollen markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa tutkia asiaa. Markkinaoikeuden toimivalta ei koske myöskään miltään osin hankkeita, jotka on päätetty hankintalainsäädännön ulkopuolisina vapaaehtoisesti kilpailuttaa hankintalain säännösten mukaisesti.

YTV on perustellut toissijaista vaatimustaan vastineesta ilmenevällä tavalla.

VASTASELITYS

Höyrytys Oy on lausunut antamassaan vastaselityksessä muun ohella seuraavan.

YTV on hankintalain 6 §:n tarkoittama hankintayksikkö. Erityisalojen hankintalain soveltuvuus riippuu hankintayksikön toimialasta ja toiminnan luonteesta eikä siitä mitä ostetaan.

YTV toimii jätehuollon alalla ja sen pääasiallisiin tehtäviin kuuluvat jätehuolto ja siihen liittyvät toimenpiteet. Vaikka YTV:n toimimista muilla aloilla ei ole rajoitettu, sen ei voida perustellusti katsoa toimivan energiahuollon alalla. Sillä, että YTV on keinotekoisesti erotellut kaatopaikkajätteen ja -kaasun toisistaan eroaviksi ja pyrkinyt vielä erottamaan kaatopaikkakaasun käytön YTV:n lakisääteisistä velvoitteista, ei ole merkitystä YTV:n toimialaa tai toiminnan luonnetta tarkasteltaessa.

Jätteen käsittely on määritelty uudessa jätepuitedirektiivissä 2008/98/EY tarkoittamaan hyödyntämis- tai loppukäsittelytoimia mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn valmistelu. Jätteen hyödyntämisellä tarkoitetaan taas tointa, jonka pääasiallisena tuloksena jätettä voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen joko tuotantolaitoksessa tai yleensä taloudessa korvaamalla muita materiaaleja, joita olisi muutoin käytetty erityiseen tarkoitukseen, tai jätteen valmistelemista tällaista tarkoitusta varten. Kyseisessä direktiivissä jätteen hyödyntämistoimena mainitaan ”käyttö pääasiassa polttoaineena tai muutoin energian tuottamiseksi”. Loppukäyttö määritellään vielä toimeksi, joka ei ole hyödyntämistä, vaikka toimen toissijaisena seurauksena olisi aineiden tai energian talteenotto. Direktiivissä yhdeksi loppukäyttötoimeksi on listattu polttaminen.

Jätelain hyödyntämisen määritelmän mukaan hyödyntämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia. YTV:n suorittaman kaatopaikkakaasun talteenoton ja käytön voidaan katsoa kuuluvan sen lakisääteiseen jätteen käsittely- ja hyödyntämisvelvollisuuden piiriin.

YTV:n tarkoituksena on ottaessaan kaatopaikkakaasu talteen ottaa samalla myös käyttöön kaatopaikkakaasu ja sen sisältämä energia. Jätteen hyödyntäminen merkitsee myös jätteen käyttämistä eikä YTV:n hyödyntämisvelvoite tule täytetyksi ennen jätteen käyttöä polttoaineena tai muutoin energian tuottamisessa. Kaasumuodossa oleva polttoaine on jo sinänsä energiaa, jota vain jalostetaan voimalaitosprosessissa ja joka on YTV:n hyödyntämisvelvollisuuden alaan kuuluva toimi. Kaasun käyttäminen polttoaineena energian tuottamiseksi vahvistaa sen, että nyt käsillä oleva hankinta on osa YTV:n jätehuollon alaan kuuluvaa toimintaa ja että hankinta on kilpailutettava hankintalain mukaisesti.

Erityisalojen hankintalakia ei sen soveltamisalan määritelmän perusteella voida soveltaa YTV:aan. YTV ei toimi energiahuollon alalla eikä energiahuolto kuulu sen toiminnan luonteeseen. Hankinnassa on kysymys kaasumoottorivoimalaitoksen prosessitoimituksesta liittyen jätehuoltoon ja kaatopaikkakaasun hyödyntämiseen. Mikäli hankinnan katsottaisiin kuitenkin liittyvän eri toimintoihin siten, että myös erityisalojen hankintalaki voisi tulla sovellettavaksi, on tilanne siinä määrin epäselvä, että asiaan on sovellettava erityisalojen hankintalain 10 §:n tarkoittamalla tavalla hankintalakia.

YTV:tä ei voida perustellusti pitää komission 19.6.2006 antaman päätöksen mukaiseen soveltamisalan poikkeukseen oikeutettuna energiayhtiönä. Näin ollen erityisalojen hankintalain 11 § ei tule sovellettavaksi nyt käsillä olevaan hankintaan.

YTV on liittänyt tekemäänsä hankintapäätökseen hakemusosoituksen markkinaoikeuteen. Myös hankintailmoituksessa markkinaoikeuden on ilmoitettu olevan muutoksenhakuelin. YTV:n kannanmuutos sekä väite markkinaoikeuden toimivallan puuttumisesta ovat tämän valossa tarkoitushakuisia, kyseenalaisia ja perusteettomia.

LISÄKIRJELMÄT

YTV on lausunut toimittamassaan lisävastineessa muun ohella, että sen toimintaan sovelletaan jo tällä hetkellä sekä hankintalain että erityisalojen hankintalain säännöksiä. Energiantuotanto eli muun muassa sähkön tuotanto ja myynti kuuluvat erityisalojen hankintalain 6 §:n mukaisen energiahuollon määritelmän piiriin. Tällainen toiminta on kuitenkin komission erillisellä 19.6.2006 antamalla päätöksellä vapautettu erityisalojen hankintalain soveltamisalasta.

YTV on toimittanut laskun oikeudenkäyntikuluistaan. Vaatimus määrältään 27.967,10 euroa on arvonlisäveroton.

Höyrytys Oy on toimittanut laskun oikeudenkäyntikuluistaan. Vaatimus määrältään 48.589,99 euroa on arvonlisäveroton.

YTV on kiistänyt Höyrytys Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään siltä osin kuin siihen on sisällytetty muutoksenhakuun korkeimmalle hallinto-oikeudelle liittyviä oikeudenkäyntikuluja.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakemuksen tutkiminen

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko markkinaoikeudella toimivaltaa tutkia Höyrytys Oy:n hakemus. Tähän nähden asiassa on ennen muuta ratkaistava, liittyykö hankinnan kohteena oleva Ämmässuon kaatopaikkakaasua hyödyntävän moottorivoimalaitoksen prosessilaitteiston hankinta hakijan esittämällä tavalla YTV:n lakisääteiseen velvollisuuteen hoitaa jäsenkuntiensa jätehuolto ja siihen liittyvään toimintaan vai onko asiassa kysymys YTV:n esittämällä tavalla jätehuollosta erillisestä erityisalojen hankintalain 6 §:n tarkoittamasta energiahuollon alalla toimimisesta ja siihen liittyvästä hankinnasta vai jostakin muusta toiminnasta.

YTV:n toiminnan kuvaus sen selvityksen perusteella

YTV kerää kaatopaikalla muodostuvan kaatopaikkakaasun kaatopaikalla sijaitsevista kaivoista johtamalla niihin alipainetta biokaasupumppaamon kompressorilla. Alipaineinen kaasu virtaa pumppaamolle, jossa sitä käsitellään poistamalla siitä muun ohella kosteutta jäähdytyskuivaimella. Tämä talteen otettu aine ei ole jätettä vaan kaasua, biokaasua.

Tämän jälkeen YTV käyttää biokaasua hankinnan kohteena olevan erillisen voimalaitoksensa polttoaineena. Voimalaitoksessa tuotetaan pääasiallisesti sähköä. Voimalaitoksessa on mahdollista tuottaa myös lämpöä, mutta voimalaitoksen sijainnin vuoksi suurinta osaa lämmöstä ei saataisi talteen. YTV:n käytettävissä ei ole kiinteistön ulkopuolisia kaukolämpöverkostoja, eikä YTV:llä myöskään ole omaa kaukolämpöverkostoa, jonka avulla lämpö pystyttäisiin hyödyntämään kaupallisesti.

Sähkötuotantoon tarkoitetun voimalaitoksen investointi on arvoltaan noin 15 miljoonaa euroa. YTV:n tarkoituksena on olla pitkäaikainen toimija energiahuoltoalalla sähköntuottajana. YTV:n sähköntuotannon liikevaihto vuosittain on noin 5 miljoonaa euroa.

Oikeuslähteet ja niiden soveltaminen asiassa

Hankintalain 9 §:n 1 momentin mukaan hankintalakia ei sovelleta erityisalojen hankintalain mukaista toimintaa varten tehtäviin hankintoihin.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin perusteella mainittua lakia sovelletaan vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin.

Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat esimerkiksi yhtä tai useaa lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät. Lain 5 §:n esitöiden mukaan lakia sovelletaan siinä tyhjentävästi luetelluilla toimialoilla toimivien vesi- ja energiahuollon sekä kuljetus- ja postipalveluiden yksiköiden kynnysarvot ylittäviin tavara- ja palveluhankintoihin sekä rakennusurakoihin (HE 50/2006 vp s. 129–130).

Energiahuollon osalta erityisalojen hankintalakia sovelletaan sen 6 §:n 3 momentin mukaan sähkön verkkotoiminnan harjoittamiseen, sähkön toimittamiseen näihin verkkoihin sekä sähkömarkkinalain tarkoittaman järjestelmävastuun hoitamiseen.

YTV on Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien yhteisten asioiden käsittelyä ja hoitamista varten. Lain 2 §:n mukaan YTV:n tehtäviä ovat muun ohella hoitaa jäsenkuntien jätehuolto ja siihen liittyvä toiminta sekä järjestää seudullinen joukkoliikenne ja hankkia seudulliset liikennepalvelut sekä hoitaa muutoinkin joukkoliikennettä koskeva jäsenkuntien yhteistyö.

Markkinaoikeus toteaa edellä mainittujen oikeuslähteiden perusteella olevan selvää, että YTV on hankintalain tarkoittama hankintayksikkö toimiessaan jätehuollon alalla ja erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukainen erityisalojen hankintayksikkö harjoittaessaan sanotun lain 8 §:n mukaista toimintaa liikenteen alalla.

Jätelaissa jätteellä tarkoitetaan lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Momentin 8 kohdan mukaan jätehuollolla tarkoitetaan jätteen keräystä, kuljetusta, hyödyntämistä ja käsittelyä sekä näiden toimintojen tarkkailua ja käsittelypaikan jälkihoitoa. Momentin 10 kohdan mukaan hyödyntämisellä tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on ottaa talteen ja käyttöön jätteen sisältämä aine tai energia, ja momentin 11 kohdan mukaan käsittelyllä tarkoitetaan toimintaa, jonka tarkoituksena on jätteen vaarattomaksi tekeminen tai lopullinen sijoittaminen.

Uuden jätepuitedirektiivin 2008/98/EY 40 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 12.12.2010. Suomessa jätelainsäädännön uudistus on vielä kesken. Kun mainitun direktiivin 42 artiklan voimaantulosäännös huomioon ottaen direktiivi on jo voimassa, kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin jo tässä vaiheessa otettava huomioon direktiivin säännökset.

Mainitun direktiivin 6 artiklan perusteella tietyt jätteet lakkaavat olemasta jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen ja kun ne täyttävät tietyt edellytykset. Direktiivin 3 artiklan 15 kohdan mukaan hyödyntämisellä tarkoitetaan tointa, jonka pääasiallisena tuloksena jätettä voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen joko tuotantolaitoksessa tai yleensä taloudessa korvaamalla muita materiaaleja, joita olisi muutoin käytetty erityiseen tarkoitukseen, tai jätteen valmistelemista tällaista tarkoitusta varten.

Sanotussa tuomiossa on myös todettu, että kun jätteen lämpökäsittelyn avulla synnytetyssä puhdistetussa tuotekaasussa on vastaavia ominaisuuksia kuin fossiilisessa polttoaineessa erityisesti, koska se on puhdistettu letkusuodattimella, ja se siis on kaasu, joka soveltuu käytettäväksi polttoaineena energiantuotannossa niin voimalaitoksessa, jossa kaasutinlaitoksen tuotantoa on tarkoitus käyttää, kuin muissakin voimalaitoksissa. Näin ollen tällaisessa kaasussa ei voi olla kyse tuotteesta, joka synnytetään kaasutinlaitoksessa jätteen lämpökäsittelyn avulla ja joka poltetaan voimalaitoksessa pelkän jätteenkäsittelyprosessin loppuun suorittamiseksi. Tuomiossa on vielä todettu, että kun prosessi suoritetaan loppuun kaasutinlaitoksessa, jätteestä on synnytetty tuote, jolla on polttoaineen ominaisuudet.

Edellä tarkoitetun yhtiön energiantuotantoprosessiin liittyen Euroopan unionin tuomioistuin on antanut uuden ennakkoratkaisun asiassa C-209/09 (Lahti Energia, tuomio 25.2.2010, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) johtuen siitä, että yhtiö oli ympäristölupa-asiaansa kansallisesti käsiteltäessä ilmoittanut muuttavansa kysymyksessä olevan laitoksensa toteutussuunnitelmaa olennaisella tavalla. Unionin tuomioistuin lausui nyt tuomiossaan, että voimalaitosta, jossa käytetään lisäpolttoaineena sen tuotantotoiminnassa pääasiallisesti käytettävien fossiilisten polttoaineiden täydentäjänä kaasua, joka on synnytetty kaasutinlaitoksessa jätteiden lämpökäsittelyn avulla, on pidettävä yhdessä kaasutinlaitoksen kanssa jätteenpolttodirektiivissä 2000/76/EY tarkoitettuna rinnakkaispolttolaitoksena silloin, kun kyseistä kaasua ei ole puhdistettu tässä kaasutinlaitoksessa.

Markkinaoikeus toteaa, että YTV selvityksensä mukaan käsittelee kaatopaikallaan muodostuvaa kaatopaikkakaasua poistamalla siitä muun ohella kosteutta. Näin jätteestä muodostunutta ja talteen otettua biokaasua voidaan hyödyntää polttoaineena muun muassa sähköntuotannossa, johon nyt hankinnan kohteena olevaa voimalaitoksen prosessilaitteistoa käytetään.

Markkinaoikeus katsoo edellä todetut jätteen käsitteeseen liittyvät oikeuslähteet ja YTV:n toiminnastaan esittämä selvitys huomioon ottaen, ettei YTV:n voimalaitosprosessissa ole kysymys jätteen polttamisesta eikä siitä, että YTV jätteen hyödyntämisvelvollisuutensa loppuunsaattamiseksi polttaisi jätettä voimalaitoksessaan. Sen sijaan mainitussa prosessissa on YTV:n esittämällä tavalla kysymys menettelystä, jossa YTV hyödyntää jätteestä syntynyttä, keräämäänsä ja käsittelemäänsä biokaasua käyttämällä sitä voimalaitoksensa polttoaineena tuottaakseen sähköä.

Erityisalojen hankintalain 10 §:n perusteella useita toimintoja koskevaan hankintaan sovelletaan sitä toimintoa koskevia säännöksiä, johon liittyen hankinta ensisijaisesti tehdään. Jos jokin näistä toiminnoista kuuluu erityisalojen hankintalain soveltamisalaan ja jokin toinen toiminto kuuluu hankintalain soveltamisalaan ja, jos objektiivisesti on mahdotonta määritellä, mihin toimintoon hankinta ensisijaisesti kohdistuu, se on tehtävä hankintalain mukaisesti.

Markkinaoikeus katsoo YTV:n esittämän selvityksen perusteella, että sähköntuotannolla on sen liiketoiminnassa merkittävä osuus suhteessa mahdolliseen lämmöntuotantoon ja että nyt hankinnan kohteena olevaan investointiin on ryhdytty ensisijaisesti sähköntuotantoon liittyen. Näin ollen nyt käsillä oleva hankinta liittyy erityisalojen hankintalain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuun energiahuoltoon.

Erityisalojen hankintalain 11 §:n 1 momentin perusteella tätä lakia ei sovelleta hankintoihin, jotka tehdään sellaisen toiminnon suorittamiseksi, jonka osalta on erityisalojen hankintadirektiivin 2004/17/EY 30 artiklan mukaisesti komission päätöksellä vahvistettu, että toiminto on suoraan avoin kilpailulle markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Pykälän 2 momentin mukaan hankintayksiköt voivat tehdä hakemuksen Euroopan yhteisöjen komissiolle 1 momentissa tarkoitetun vahvistamismenettelyn käynnistämiseksi.

Komissio on 19.6.2006 antamallaan päätöksellä 2006/422/EY erityisalojen hankintadirektiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisesta sähkön tuotantoon ja myyntiin Suomessa, Ahvenanmaata lukuun ottamatta päättänyt, ettei sanottua direktiiviä sovelleta hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa niiden sähkön tuotanto tai myynti Suomessa, Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Markkinaoikeus toteaa johtopäätöksenään, että koska YTV:n voimalaitoksen prosessilaitteiston hankinta on liittynyt sen sähkön tuotantoon liittyvään toimintaan ja kun komissio on päätöksellään vahvistanut, ettei erityisalojen hankintadirektiiviä 2004/17/EY sovelleta hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on sähkön tuotanto tai myynti Suomessa, markkinaoikeudella ei ole erityisalojen hankintalain 11 §:n 1 momentti huomioon ottaen toimivaltaa tutkia Höyrytys Oy:n hakemusta.

Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, että YTV:n hallitus on hakemuksen kohteena olevan päätöksensä liitteenä antanut hakemusosoituksen markkinaoikeuteen.

Oikeudenkäyntikulut

Erityisalojen hankintalain 61 §:n mukaan tämän lain soveltamisalaan kuuluvissa hankinnoissa on oikeusturvakeinojen osalta voimassa, mitä hankintalain 76–84 §:ssä säädetään. Hankintalain 80 §:n 3 momentin mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvan asian käsittelyyn sovelletaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, ei kuitenkaan hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momenttia.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden lyhyenä ratkaisuselosteena julkaiseman päätöksen 29.9.2009 taltionumero 2376 mukaisessa asiassa kunta oli liittänyt kuljetustuen maksamista koskevaan päätökseen kirjallisen osoituksen asian saattamisesta markkinaoikeuteen. Yhtiö, jolta kunta oli pyytänyt tarjousta, oli tehnyt hakemuksen markkinaoikeudelle. Kunta oli markkinaoikeudessa lausunut, että kyseisellä päätöksellä ratkaistu asia ei kuulunut hankintalain soveltamisalaan. Markkinaoikeus jätti yhtiön hakemuksen tutkimatta. Tältä osin markkinaoikeuden päätös jäi lainvoimaiseksi.

Mainitussa asiassa yhtiö oli vaatinut markkinaoikeudessa arvonlisäverollisten oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 3.297,41 eurolla korkoineen ja sittemmin valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vastaavien, nyt arvonlisäverottomien kulujensa korvaamista 2.739,59 eurolla korkoineen. Kunta ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta ollut antanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle selitystä valituksen johdosta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään olevan kohtuutonta, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti, että hakemuksen markkinaoikeudelle tehnyt yhtiö hankintapäätökseen liitetyn virheellisen kirjallisen ohjeen perusteella joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Korkein hallinto-oikeus määräsi kunnan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 1.000 eurolla korkoineen. Päätöksessä ei enemmälti perusteltu kunnan maksettavaksi määrättyjen kulujen määrään liittyvää harkintaa.

Nyt käsillä olevassa asiassa tilanne on oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta samankaltainen kuin mistä oli kysymys edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä. Näin ollen Höyrytys Oy:n tulee saada korvausta oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeudessa.

Höyrytys Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrän osalta markkinaoikeus lausuu seuraavan.

Korkein hallinto-oikeus on käsillä olevaan asiaan liittyvässä väliaikaista kieltoa koskevassa päätöksessään 29.1.2010 taltionumero 160 hylännyt muun ohessa Höyrytys Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta korkeimman hallinto-oikeuden osalta. Sanottu huomioon ottaen markkinaoikeus jättää Höyrytys Oy:n markkinaoikeudelle esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen tutkimatta siltä osin kuin siihen on sisällytetty sanottuja kuluja. Tällaisten kulujen määrä Höyrytys Oy:n laskussa on markkinaoikeuden tulkinnan mukaan runsaat 8.000 euroa.

Mainitusta Höyrytys Oy:n laskusta ilmenee myös, että sen oikeudenkäyntikuluvaatimukseen on sisällytetty oikaisuvaatimuksen laatimisesta aiheutuneita kuluja. Tällaisten kulujen määrä on markkinaoikeuden arvioin mukaan noin 6.000 euroa. Tältä osin Höyrytys Oy:n vaatimus hylätään sen vuoksi, että mainitut kulut eivät ole hallintolainkäytössä tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja.

Näiden vähennysten jälkeen Höyrytys Oy:n laskun määrä on noin 34.000 euroa. YTV on katsonut, että sille on aiheutunut asiassa oikeudenkäyntikuluja lähes 28.000 euroa.

YTV on liittänyt hakemuksen kohteena olevaan päätökseensä hakemusosoituksen asian saattamiseksi markkinaoikeuteen. Markkinaoikeudessa YTV on kuitenkin katsonut, että hakemuksen tutkiminen ei kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan.

Mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee oikeaksi määrätä YTV:n maksamaan Höyrytys Oy:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista markkinaoikeudessa 20.000 euroa korkoineen. YTV:n oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee puolestaan hylätä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää Höyrytys Oy:n hakemuksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen siltä osin kuin siinä on kysymys oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkimatta.

Markkinaoikeus velvoittaa YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan korvaamaan Höyrytys Oy:n oikeudenkäyntikulut 20.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Markkinaoikeus hylkää YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuus-kunnan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Sami Myöhänen ja Jaakko Ritvala.