Market Court dismisses bid rejection appeal for bus routes, ordering contract extension periods to be cancelled.

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Helsingin kaupungin liikennelaitos on pyytänyt 5.12.2007 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Helsingin kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamiseksi tarjouspyynnössä reittikohtaisesti määriteltyihin kohteisiin 76–83. Kohteet 76–79, 81 ja 82 on tarjouspyynnön mukaan kilpailutettu ajalle 1.1.2009–31.12.2013, kohde 80 ajalle 1.1.2009–31.12.2010 ja kohde 83 syysliikenteen 2008 alusta kesäliikenteen 2013 loppuun saakka. Tarjouspyynnössä on kaikkien kohteiden osalta varattu mahdollisuus jatkaa hankintakautta kolmella vuodella. Hankinnasta on julkaistu erityisalojen hankintailmoitus Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa 4.12.2007 sekä Julkiset Hankinnat -lehdessä 13.12.2007/50.

Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunta on päätöksellään 20.3.2008 § 108 päättänyt muun ohella hylätä Veolia Transport Vantaa Oy:n kohteita 76, 77, 79 ja 80 koskevat tarjoukset sekä valita kohteiden 76–81 ja 83 liikenteenharjoittajaksi Helsingin Bussiliikenne Oy:n ja kohteen 82 liikenteenharjoittajaksi Concordia Bus Finland Oy Ab:n.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo kohteiden 76, 77, 79 ja 80 osalta on ollut yhteensä noin 46,7 miljoonaa euroa.

Hankintayksikkö on 27.5.2008 tehnyt hankintasopimuksen Helsingin Bussiliikenne Oy:n kanssa.

HAKEMUS

Veolia Transport Vantaa Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa edellä mainitun hankintapäätöksen siltä osin kuin hakijan tarjoukset on hylätty kohteiden 76, 77, 79 ja 80 osalta sekä velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Toissijaisesti hakija on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön maksamaan sille hyvitysmaksuna 3,5 miljoonaa euroa. Lisäksi hakija on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan hakijan arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 20.984 eurolla.

Hakijan tarjoukset kohteiden 76, 77, 79 ja 80 osalta on hylätty sillä perusteella, että niihin on tarjottu busseja, joiden 490 millimetrin käytäväleveys ei ole täyttänyt minimivaatimuksia ja lisäksi kohteeseen 77 ei ole esitetty kolmella lastenvaunupaikalla varustettuja busseja. Hakijan tarjoukset on katsottu virheellisesti tarjouspyynnön vastaisiksi eikä niitä ole otettu tarjousvertailuun.

Tarjouspyynnön liitteenä olevassa ”Kilpailutettavan liikenteen linja-autokaluston rakenne- ja varustetasovaatimukset” -asiakirjassa on esitetty kaikkia linja-autotyyppejä koskevat väljyysmitat. Käytävän leveyden on tullut olla vähintään 550 millimetriä. Tarjouspyynnössä ei kuitenkaan ole mainittu mitään siitä, millä tavoin tai mistä käytävän kohdasta leveys mitataan. Lisäksi tarjouspyynnön tarjouskilpailun ratkaisuperiaatteita koskevan kohdan 7 vähäisiä puutteita koskevassa alakohdassa 2.6 on todettu, että käytäväleveys välillä 520–549 millimetriä johtaa 0,2 miinuspisteeseen. Tarjouspyyntöasiakirjat ovat tältä osin olleet epäselvät eikä ainakaan kalustovaatimuksissa esitetty 550 millimetrin vaatimus ole voinut olla vähimmäismitta. Epäselväksi on jäänyt, onko 520 millimetrin alituskin tarjouspyynnön mukaan vain miinuspisteitä aiheuttava vähäinen puute.

Hakijan tarjouksessa on ollut tarjotuista busseista niin sanotut layout-kuvat. Näistä on ilmennyt, että käytäväleveys penkkien välissä on ollut 550 millimetriä, ylempänä pystytankojen välissä 630 millimetriä ja etukäytävän lattianrajassa 490 millimetriä sekä vastaavassa kohdassa takakäytävää 510 millimetriä. Mittojen yhteydessä on tarjouksessa viitattu Euroopan parlamentin ja neuvoston 20.11.2001 antamaan direktiiviin matkustajien kuljetuksessa käytettäviä, kuljettajan istuimen lisäksi enemmän kuin kahdeksan istuinta käsittäviä ajoneuvoja koskevista erityissäännöksistä 2001/85/EY, millä on tarkoitettu, että mitat ovat direktiivin mukaiset.

Hakijan tarjoamat linja-autot ovat olleet direktiivin 2001/85/EY mukaiset, jossa käytävämitoista on edellytetty minimileveydeksi 450 millimetriä käytävän alaosassa ja 550 millimetriä käytävän yläosassa. Hakijan tarjoamien linja-autojen mitat ovat jopa ylittäneet direktiivin minimivaatimukset.

Hakijan tarjous on kohteen 77 osalta hylätty myös sillä perusteella, että kohteeseen ei ole esitetty kolmella lastenvaunupaikalla varustettuja busseja. Hankintapäätöksessä yhden lastenvaunupaikan puute on otettu hylkäysperusteeksi ikään kuin se olisi ollut kalustoon liittyvä puute, vaikka kysymys on ollut toiminnallisesta vaatimuksesta. Lisälastenvaunupaikkaa koskevaa vaatimusta ei ole esitetty tarjouspyynnön kalustovaatimuksissa vaan tarjouspyynnön ”Kilpailukohteen määrittely” -liitteen alaliitteessä ”Tarjouskohteen määrittely, kohde 77”. Esittämällä tarjouksen kyseisestä kohteesta hakija on joka tapauksessa vahvistanut olevansa valmis noudattamaan vaatimusta, jos tarjous hyväksytään. Kyseinen toiminnallinen vaatimus on tullut voida toteuttaa myöhemmin tarjouskilpailun jälkeen.

Hankintaan on tullut soveltaa julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 44 §:n säännöksiä teknisistä eritelmistä. Pykälässä mainitaan yhtenä viittausmahdollisuutena virallinen tekninen määrittely. Hankintalain 5 §:n 23 kohdan mukaan virallisella teknisellä määrittelyllä tarkoitetaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden tunnustamaa ja virallisessa lehdessä julkaistua teknistä määrittelyä. Direktiivi 2001/85/EY käsittää lain tarkoittamat viralliset tekniset määrittelyt linja-autoille. Tarjouspyynnössä olisi tullut viitata direktiiviin. Tarjouspyyntö on ollut tältä osin hankintalain ja direktiivin 2001/85/EY vastainen eikä hakijan tarjouksia olisi saanut hylätä sillä perusteella, että direktiivin 2001/85/EY mukaiset tarjoukset eivät ole vastanneet tarjouspyyntöä.

Tarjouspyynnön tekniset eritelmät ovat myös olleet hankintalain 44 §:n 1 momentin vastaiset, koska ne eivät ole mahdollistaneet tarjoajille yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuun ja ne ovat perusteettomasti rajoittaneet kilpailua.

Hankintalain 46 §:n 2 momentin mukaan tarjouspyynnön teknisistä määritelmistä poikkeavaa tarjousta ei saa hylätä, jos tarjoaja osoittaa tarjoamansa tavaran tai palvelun täyttävän asetetut vaatimukset. Tarjoaja voi esittää mitä tahansa luotettavaa teknistä selvitystä, mutta direktiiviin viittaaminen on jo sellaisenaan riittävää.

Tarjouspyynnön vaatimus, joka ei ole mahdollistanut direktiivin 2001/85/EY mukaisesti standardoidun tuotteen pääsyä mukaan julkiseen tarjouskilpailuun, on ollut tasapuolisuusvaatimuksen vastainen ja syrjivä. Tekniset eritelmät eivät saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua.

Tarjouspyyntö on ollut epäselvä, koska tarjouspyyntöasiakirjoista ei ilmene mitään siitä, millä tavoin ja mistä kohtaa käytävän leveys tulisi mitata eikä sitäkään, mihin vaatimus direktiivistä poikkeavaan käytäväleveyteen perustuu. Tarjouspyyntöasiakirjoista ei ilmene mitään toiminnallista taikka muutakaan seikkaa, joka edellyttäisi käytäväleveyden mittaamista direktiivistä poiketen vain lattianrajasta ja direktiivistä poikkeavan mittavaatimuksen soveltamista. Esimerkiksi pyörätuolien leveydet ovat yleensä 700 millimetriä ja lastenvaunujen 600 millimetriä, joten mittaamistapa ei ole voinut johtua pyörätuoleihin tai lastenvaunuihin liittyvistä vaatimuksista.

Tarjouspyyntö on ollut epäselvä myös yhdelle linjalle asetetun yhden lastenvaunupaikan lisävaatimuksen osalta, koska vaatimuksesta ei ole ollut mitään mainintaa tarjouspyynnön kalustovaatimuksia koskevissa kohdissa.

Mikäli tarjouksen tarjouspyynnön vastaisuuden syynä on virheellinen tai epäselvä tarjouspyyntö, ei tarjousta voida tällä perusteella hylätä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että myöskään hankintaan vaikuttamattomat vähäpätöiset poikkeamat eivät oikeuta tarjouksen hylkäämiseen. Hylkääminen tulee kysymykseen lähinnä vain silloin, kun tarjouspyynnöstä poikkeaminen johtaisi kyseistä tarjoajaa suosivaan lopputulokseen ja merkitsisi tasapuolisuusvaatimuksen loukkaamista suhteessa muihin tarjoajiin.

Hankintalain 56 §:n 4 momentti mahdollistaa sen, että hankintayksikkö voi pyytää tarjoajia täydentämään tai täsmentämään selvityksiä ja muita asiakirjoja. Vaikka velvollisuutta tähän ei olekaan ollut, hyvän hallintotavan mukaista olisi ollut pyytää epäselvässä tilanteessa tarjouksen täsmennystä sen sijaan, että tarjous on hylätty vähäpätöisen epäselvyyden vuoksi.

VASTINE

Helsingin kaupungin liikennelaitos on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Lisäksi hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 5.000 eurolla.

Helsingin kaupungin liikennelaitos on niin sanotussa erityisalojen hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikkö, jonka toimintaan sovelletaan lakia vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007). Hakija on hakemuksessaan viitannut vain lakiin julkisista hankinnoista.

Hakijan tarjous ei ole täyttänyt kaluston osalta tarjouspyynnön ehdottomia vaatimuksia käytäväleveyden eli keskikäytävän minimileveyden osalta. Kohteen 77 osalta hakijan tarjous on hylätty lisäksi sen vuoksi, ettei kohteeseen tarjotuissa busseissa ole ollut tarjouspyynnön kalustovaatimusten mukaisesti kolmea lastenvaunupaikkaa.

Hakijan tarjous on hylätty tarjousten käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa, jossa on suljettu pois tarjoukset, joiden osalta liikenteeseen tarjottu kalusto ei ole täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia.

Erityisalojen hankintalain 40 §:n mukaan hankinnan sisältöä kuvaavien teknisten eritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet tarjouskilpailuun eivätkä ne saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa. Lain 40 §:n 2 momentin mukaan tekniset eritelmät on laadittava joko viittaamalla standardiin tai vastaavaan (1 kohta) taikka sellaisten suorituskykyä tai toiminnallisia ominaisuuksia koskevien vaatimusten perusteella, jotka ovat riittävän täsmällisiä hankinnan kohteen määrittämiseen ja tarjousten valintaan (2 kohta) taikka erilaisilla näiden yhdistelmillä (3 kohta).

Hankintayksikkö on laatinut suorituskykyä ja toiminnallisia ominaisuuksia koskevat tekniset eritelmät erityisalojen hankintalain 40 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti niin, että ne ovat ilmenneet selkeästi tarjouspyynnöstä. Hankintayksikkö ei ole eikä sen ole ollut tarkoituskaan viitata mihinkään Euroopan laajuisiin tai muihinkaan standardeihin. Tekniset ominaisuudet on ilmoitettu selvästi ymmärrettävinä mittoina ja lukumäärinä, joiden tulkinnasta ei ole voinut olla epäselvyyttä.

Teknisiä eritelmiä ei ole laadittu niin, että ne rajoittaisivat kilpailua tai eivät mahdollistaisi tarjoajille yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuun. Käytävän leveys ja lastenvaunupaikkojen lukumäärä ovat matkustusmukavuuteen ja matkustajien saaman palvelun tasoon suoraan vaikuttavia seikkoja, jotka liittyvät tarjottavan palvelun sisältöön.

Hankintayksiköllä on ollut oikeus vapaasti asettaa hankittavalle palvelulle haluamiaan toiminnallisia ja teknisiä vaatimuksia. Tämä kanta on vahvistettu myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tapauksessa C-513/99. Ratkaisusta on ilmennyt, että tilaajalla voi olla omia perusteltuja teknisiä vaatimuksia.

Hakijan viittaamat niin sanotun bussistandardin minimivaatimusten mukaiset bussit eivät sellaisenaan sovellu Helsingin liikennöintiolosuhteisiin. Kyseinen standardi muun muassa hyväksyy kaksikerroksiset bussit, joiden osalta Helsingin kaupungin liikennelaitos on katsonut, etteivät ne sovellu Helsingin kaupunkiliikenteeseen. Myös muilta osin standardin ja Helsingin kaupungin liikennelaitoksen edellyttämien teknisten vaatimusten välillä on eroja.

Hankintayksikön käytäväleveyttä ja lastenvaunupaikkoja koskevat vaatimukset eivät ole syrjineet ketään liikennöitsijää. Vaatimukset täyttäviä busseja on ollut runsaasti ja helposti saatavilla. Tarjouskilpailuunkin on saatu useita hyväksyttäviä tarjouksia. Käytävän leveysvaatimus on ollut sama myös Turun ja Tampereen bussiliikenteessä. Hakijallakin on ollut käytössään vaatimukset täyttäviä busseja Helsingin sisäisessä liikenteessä.

Kalustovaatimukset on esitetty tarjouspyynnössä ja sen liitteissä yksiselitteisesti. Yhteisinä kaikkia linja-autotyyppejä koskevina väljyysmittoina on ilmoitettu, että käytäväleveyden tulee olla vähintään 550 millimetriä. Tarjouspyynnössä on kuitenkin hyväksytty vähäinen poikkeama edellä mainitusta perusvaatimuksesta, kun tarjoajalle on annettu mahdollisuus tarjota kalustoa, jonka käytäväleveys on 520–549 millimetriä. Tällainen vähäinen poikkeama on merkinnyt, että tarjousvertailussa tarjoajan pistemäärä on laskenut -0,20 pistettä jokaisesta bussista, joka ei ole täyttänyt perusvaatimusta, mutta jonka käytäväleveys on kuitenkin ollut vaihteluvälillä 520–549 millimetriä.

Hakija on tarjonnut busseja, joiden käytäväleveys on ollut vähimmillään 490 millimetriä. Hakijan tarjoamat bussit ovat alittaneet käytäväleveyden osalta selkeästi ja riidattomasti sekä tarjouspyynnön mukaisen perusleveyden että tarjouspyynnön sallimassa vähäisessä poikkeamassa määritellyn minimileveyden. Tarjouspyynnöstä on ilmennyt selkeästi, että jos käytävän leveys on alle 520 millimetriä, tarjous ei ole tarjouspyynnön mukainen ja se tulee hylätä.

Tarjouspyynnön lastenvaunupaikkoja koskeva vaatimus on esitetty vain yhtä tarjouskohdetta koskevana erillisenä tarkennuksena tarjouspyyntöön 10.1.2008. Tarjouspyynnön tarkennuksessa on vaadittu kaksi kolmella lastanvaunupaikalla varustettua bussia linjalle 79. Myös tämä vaatimus on ollut yksiselitteinen ja selkeä.

Käytävän leveysvaatimusta ei ole asetettu hakijan mainitseman standardin mukaan. Käytävän leveysvaatimus on selvän sanamuotonsa mukaisesti koskenut koko käytävän korkeutta, eikä vain osaa siitä. Jos hankintayksikkö olisi tarkoittanut, että käytävän leveys voi olla eri korkeuksilla erilainen, tästä olisi ollut nimenomainen maininta tarjouspyynnössä. Yleisen kielenkäytönkin mukaista on, että asetettaessa käytävän leveysvaatimus, vaatimus koskee koko käytävää eikä vain tiettyä osaa käytävästä. Toisenlainen tulkinta olisi myös johtanut siihen, että tarjoaja olisi voinut päästä kielletyllä tavalla tinkimään vähimmäisvaatimuksesta.

Lastenvaunupaikkoja koskeva kalustovaatimus ei ole poikennut muista teknisistä vaatimuksista. Hakijan tulkinta siitä, että vaatimuksen mukaista kalustoa ei olisi ollut tarpeen sisällyttää tarjoukseen, vaan siitä voitaisiin jälkikäteisesti sopia, ei perustu tarjouspyyntöön. Tarjouspyynnössä on nimenomaan todettu, että tarjous, jossa liikenteeseen esitetty kalusto ei täytä kalustolle esitettyjä vaatimuksia, hylätään.

Tarjoajalla on ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä hankintayksikölle tarjousaikana. Menettely tästä on esitetty tarjouspyynnössä. Hakijan olisi tullut esittää epäselviksi kokemistaan tarjouspyynnön kohdista lisäkysymyksiä niin, että hankintayksikkö olisi voinut antaa kaikille tarjouskilpailussa mukana oleville lisäselvitykset asiasta. Tarjoajalla on lisäksi ollut mahdollisuus esittää samaankin kohteeseen useammantyyppistä kalustoa.

Tarjoajan väite siitä, että tarjoaja olisi tarjousta tehdessään kuvitellut tarjouspyynnön perustuvan tietyn eurooppalaisen standardin määrittelyyn, vaikka tästä ei ole ollut tarjouspyynnössä mitään viitettä, on epäuskottava. Näin erityisesti kun tarjouspyynnön tekniset eritelmät ovat poikenneet huomattavasti kyseisestä standardista ja kun tarjoaja on ollut mukana täysin vastaavissa tarjouskilpailuissa useiden vuosien ajan.

Hakija on väittänyt, että tarjoaja voi poiketa teknisistä eritelmistä, jos se pystyy osoittamaan toiminnallisten vaatimusten täyttymisen. Hakijan tarkoittama erityisalojen hankintalain 42 §:n määräys koskee vain tilannetta, jossa tekninen eritelmä on laadittu käyttäen 40 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaista standardia tai vastaavaa. Hakijan viittaama lainkohta ei koske 40 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisia teknisiä eritelmiä, joista nyt on ollut kysymys.

Hankintayksikkö ei ole menetellyt asiassa virheellisesti. Hakija ei myöskään olisi voinut voittaa tarjouskilpailua. Vaikka hakijan tarjoukset olisi otettu mukaan tarjousvertailuun, hakijan tarjoukset eivät olisi olleet vertailussa kokonaistaloudellisesti edullisimpia, vaan ne olisivat hävinneet voittaneille Helsingin Bussiliikenne Oy:n tarjouksille.

LAUSUNTO

Helsingin Bussiliikenne Oy ei sille varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antanut lausuntoa Veolia Transport Vantaa Oy:n hakemuksesta.

VASTASELITYS

Hakija on Helsingin kaupungin liikennelaitoksen vastineesta antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella, että hankintayksikkö ei ostaessaan liikennepalveluja ole tässä toiminnassaan harjoittanut erityisalojen hankintalaissa tarkoitettua toimintaa. Hankintaan on tullut soveltaa hankintalakia. Sillä kumpaa lakia hankintayksikkö on soveltanut, ei kuitenkaan ole ollut merkitystä hankinnan tekniseen määrittelyyn liittyvien kysymysten osalta, koska kumpikin laki on näiltä osin samansisältöinen.

Hankintayksikön olisi tullut soveltaa hankintaan niin sanottua bussidirektiiviä 2001/85/EY, joka on hankintalaissa tarkoitettu virallinen tekninen määrittely. Kysymyksessä on EU-kynnysarvot ylittävä hankinta eikä hankintayksiköllä ole ollut oikeutta poiketa millään tavoin hankintadirektiivin 2004/18/EY pakottavista määräyksistä. Direktiivin ja hankintalain mukaan kohteen teknisen määrittelyn tulee perustua standardiin, viralliseen tekniseen määrittelyyn tai vastaavaan. Kun hankintayksikkö on asettanut direktiivistä poikkeavia ankarampia teknisiä mittavaatimuksia, se on syrjinyt hakijaa, jonka tarjous on ollut direktiivin mukainen.

Syrjivä menettely on estänyt myös usean Euroopassa valmistetun direktiivin mukaisen bussin pääsyn tarjousmarkkinoille. Menettely on siten vääristänyt kilpailua ja merkinnyt tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen loukkaamista.

Hankintayksikkö on todennut laatineensa tekniset eritelmät erityisalojen hankintalain 40 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti vain suorituskykyä tai toiminnallisia ominaisuuksia koskevien vaatimusten perusteella. Käytäväleveys ei kuitenkaan ole liittynyt suorituskykyyn eikä se ole myöskään toiminnallinen ominaisuus vaan tekninen mitta.

Hankintayksiköllä ei ole ollut oikeutta päättää teknisistä vaatimuksista paikallisten tarpeiden perusteella. Hankintayksikön tulkinta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen Concordia Bus -päätöksestä on virheellinen. Päätöksestä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että hankintayksiköt voisivat itse haluamallaan tavalla päättää teknisistä vaatimuksista paikallisten tarpeitten perusteella.

Hankintayksikkö on lisäksi katsonut, että bussidirektiivissä olisi asetettu ainoastaan minimivaatimukset. Tulkinta on virheellinen, koska jos julkisessa hankinnassa saisi asettaa ankarampia vaatimuksia, se antaisi hankintayksikölle mielivaltaiset mahdollisuudet tarjoajien sekä tavaroiden valmistajien epätasapuoliseen kohteluun. Hankintayksiköllä ei ole ollut oikeutta edellyttää parempia busseja kuin mitä bussidirektiivissä on edellytetty.

Hankintayksikön menettely on johtanut myös siihen, että sillä on suosittu omaa liikenneyksikköä Helsingin Bussiliikenne Oy:tä. Hankintayksikkö on hyväksynyt yhtiön alihintaiset tarjoukset, joita voidaan pitää hankintalain tarkoittamina poikkeuksellisen alhaisina tarjouksina. Hankintayksikkö olisi voinut hylätä tällaisen tarjouksen ja hankintayksikön olisi tullut näin tehdäkin taikka ainakin jättää tarjoukset tarjousvertailun ulkopuolelle.

Hankintayksikkö on hyväksynyt Helsingin Bussiliikenne Oy:n tarjoukset, jotka ovat perustuneet kielletyn julkisen tuen käyttämiseen tarjouskilpailussa. Yhtiö on ollut useita vuosia tappiollinen ja se toimii Helsingin kaupungilta saamansa pääomalainan turvin. Helsingin Bussiliikenne Oy ei ole toiminut markkinaehtoisesti, vaan se on pyrkinyt voittamaan tarjouskilpailun poikkeuksellisen alhaisilla tarjouksilla, jotka julkisista varoista saatu tuki on mahdollistanut.

Hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu, koska Helsingin Bussiliikenne Oy:n tarjoukset olisi tullut jättää poikkeuksellisen alhaisina kokonaan pois tarjousvertailusta.

LISÄKIRJELMÄT

Veolia Transport Vantaa Oy on antanut lisäselvityksen.

Helsingin kaupungin liikennelaitos on antanut kaksi lisäselvitystä.

MARKKINAOIKEUDEN VÄLIAIKAISTA KIELTOA KOSKEVA RATKAISU

Markkinaoikeus on 30.4.2008 antamallaan päätöksellä asetetun 100.000 euron sakon uhalla kieltänyt Helsingin kaupunkia väliaikaisesti tekemästä Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunnan päätöksen 20.3.2008 § 108 perusteella hankintasopimusta tai panemasta sanottua päätöstä muutoinkaan täytäntöön siltä osin kuin päätös koskee kohteiden 76, 77 ja 79 osalta bussiliikenteen harjoittamisesta tehtävien sopimusten mahdollista jatkamista hankintakauden 1.1.2009–31.12.2013 jälkeen sekä kohteen 80 osalta hankintakauden 1.1.2009–31.12.2010 jälkeen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sovellettavat säännökset

Kysymyksessä olevan hankinnan kohteena on Helsingin kaupungin sisäisen linja-autoliikenteen reittien hoitaminen.

Julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007, hankintalaki) 1 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava hankintansa siten kuin tässä laissa säädetään. Lain 5 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan muun ohella sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen. Säännöksen esitöiden (HE 50/2006 vp, s. 51) mukaan määritelmän mukaisia palveluhankintoja olisivat liitteessä A luetellut ensisijaiset palvelut sekä liitteessä B luetellut toissijaiset palvelut. Ensisijaisia palveluja olisivat muun muassa kuljetuspalvelut.

Hankintalain 9 §:n mukaan hankintalakia ei sovelleta vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun lain (349/2007), eli niin sanotun erityisalojen hankintalain, mukaista toimintaa varten tehtäviin hankintoihin. Säännöksen esitöissä (HE 50/2006 vp, s. 59–60) on todettu erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvan muun ohella linja-autolla tapahtuvaa kuljetuspalvelua koskevan verkon saataville saattamiseen ja ylläpitoon liittyvät toiminnat.

Erityisalojen hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden on kilpailutettava EU-kynnysarvot ylittävät hankintansa siten kuin mainitussa laissa säädetään. Palveluhankintasopimuksen määritelmä on lain 4 §:ssä yhtenevä kuin edellä todetussa hankintalaissa. Erityisalojen hankintalain 5 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat lain 6–9 §:ssä tarkoitettuja toimintoja harjoittavat valtion, kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset, liikelaitokset, julkisoikeudelliset laitokset sekä edellä mainittujen tahojen muodostamat yhteenliittymät. Lisäksi pykälän 2 momentin mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat lain 6–9 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavat julkiset yritykset sekä viranomaisen myöntämän erityis- tai yksinoikeuden nojalla toimivat yksiköt.

Erityisalojen hankintalain 8 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan eräiden liikenteen palvelujen osalta sellaisten verkkojen rakentamiseen, huoltoon, ylläpitoon sekä tarjoamiseen, joiden tarkoituksena on tarjota julkisia kuljetuspalveluita rautateitse, raitioteitse, johdinautoilla, linja-autoilla tai metrolla. Kuljetuspalvelujen verkolla tarkoitetaan palvelua, jota tarjotaan viranomaisen toiminnalle asettamien ehtojen mukaisesti. Ehdot voivat koskea liikennöitäviä reittejä, käytettävissä olevaa kuljetuskapasiteettia tai vuorotiheyttä. Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei sovelleta yleisölle linja-autokuljetuspalveluja tuottaviin yksiköihin, jos muut yksiköt voivat vapaasti tarjota samoja palveluja joko yleisesti tai tietyllä maantieteellisellä alueella samoin edellytyksin kuin hankintayksiköt.

Säännöksen esitöissä (HE 50/2006 vp, s. 135) lausutaan:

”Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei kuitenkaan sovellettaisi julkisten linja-autokuljetuspalvelujen tarjoamiseen, jos muut yksiköt voivat vapaasti tarjota samoja palveluja vastaavilla ehdoilla joko yleisesti tai tietyllä maantieteellisellä alueella. Lain soveltamisalaan kuuluisivat siten esimerkiksi kaupungin liikennelaitoksen bussihankinnat ja myös muiden bussiyritysten hankinnat silloin, kun yritys harjoittaa toimintaa erityis- tai yksinoikeuden nojalla, jolloin 2 momentin edellytykset eivät täyty. Liikennepalvelujen ostajana toimiva julkisyhteisö kuten kunta, lääninhallitus tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV ei harjoittaisi erityisalojen hankintalaissa tarkoitettua toimintaa, jos se vain ostaa palveluja niiden tuottajilta. Hankkiessaan liikennepalveluja tällaisen yksikön on siten toimittava hankintalain säännösten mukaisesti.”

Markkinaoikeus toteaa, että Helsingin kaupungin liikennelaitoksen järjestämän hankintamenettelyn kohteena ovat olleet kaupungin sisäisten linja-autoreittien liikennöinnin toteuttamiseen tähtäävien liikenteenharjoittajien eli palveluntuottajien valitseminen. Kyse ei ole ollut esimerkiksi edellä viitatussa hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla Helsingin kaupungin liikennelaitoksen linja-autohankinnoista. Kysymyksessä ei siten ole ollut erityisalojen hankintalain 8 §:ssä tarkoitettu liikenneverkon rakentamista, huoltoa, ylläpitoa tai tarjoamista koskeva hankinta vaan hankintalain 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu palveluhankinta, joka kuuluu hankintalain soveltamisalaan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kyseessä olevan palveluhankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittää hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen EU-kynnysarvon.

Hankinnan kohteena olevat linja-autojen liikennöintipalvelut kuuluvat hankintalain liitteen A ensisijaisten palveluhankintojen ryhmään 2 maakuljetuspalvelut. Hankintalain 21 §:n 1 momentin mukaan edellä mainittuihin ensisijaisiin palveluihin tulevat sovellettaviksi hankintalain säännökset lukuun ottamatta 9 luvun säännöksiä.

Hankintamenettely

Hankintakausi

Hankintayksikkö on todennut EU-hankintailmoituksensa kohdan ”II.2) Sopimuksen määrä tai laajuus” alakohdassa ”II.2.1) Kokonaismäärä tai -laajuus” muun ohella seuraavaa:

”Sopimuskautena 26,54 milj. km ja optiokautena 16,28 milj. km, yhteensä 42,82 milj. km”

Sen sijaan alakohdassa ”II.2.2) Sopimukseen liittyy lisähankintamahdollisuuksia” on todettu ”ei”.

Vastaavasti EU-hankintailmoituksen kohdassa ”II.3) Hankintasopimuksen kesto tai toteutuksen määräaika” on todettu:

”Alkamispäivä: 1.1.2009. Päättymispäivä: 31.12.2013.”

Hankintayksikön on siten alakohdan II.2.1 maininnasta huolimatta katsottava jättäneen ilmoittamatta mahdollisesta ajallisesta optiokaudesta EU-hankintailmoituksessaan.

Sen sijaan tarjouspyynnön kohdassa ”1. Kilpailukohteet” hankintayksikkö on muun ohella todennut:

”Kohteiden 76–79 ja 81–82 liikennöinti alkaa 1.1.2009 ja päättyy 31.12.2013. Kohteen 80 liikennöinti alkaa 1.1.2009 ja päättyy 31.12.2010. Kohteen 83 liikennöinti alkaa syysliikenteen 2008 alussa ja päättyy kesäliikenteen 2013 lopussa.

Kaikkiin solmittaviin sopimuksiin sisältyy kolmen (3) vuoden optio.”

Hankintalain 40 §:n 2 momentin mukaan jos tarjouspyyntö ja hankintailmoitus eroavat sisällöltään, noudatetaan hankintailmoituksessa ilmoitettua. Hankintailmoituksen mukaan hankintakausi on 1.1.2009–31.12.2013 eikä hankintaan sisälly optiokausia. Näin ollen hankinnan jatkaminen kyseessä olevan tarjouskilpailun perusteella tulee optiokausien osalta kieltää.

Tarjouspyynnön epäselvyys

Hankintalain 40 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintalain 41 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava hankinnan kohteen määrittely noudattaen, mitä teknisten eritelmien ja vaatimusten esittämisestä 44 ja 45 §:ssä säädetään, sekä hankinnan kohteeseen liittyvät muut laatuvaatimukset.

Käytäväleveys

Hakijan mukaan tarjouspyyntö on ollut epäselvä, koska tarjouspyyntöasiakirjoista ei ole ilmennyt millä tavoin ja mistä kohtaa käytävän leveys tulisi mitata sekä onko 520 millimetrin alituskin vain miinuspisteitä aiheuttava vähäinen puute.

Hankintayksikkö on tarjouspyynnössään esittänyt muun ohella kilpailutettavan liikenteen linja-autokaluston rakenne- ja varustelutasovaatimukset sekä tarjousvertailussa huomioon otettavat seikat.

Tarjouspyynnön kohdan ”2.4 Linja-autokalusto” mukaan tarjouskilpailussa noudatetaan liitettä 3 ”Kilpailutettavan liikenteen linja-autokaluston rakenne- ja varustetasovaatimukset” (kalustovaatimukset), jossa on esitetty liikenteeseen uutena hankittavia linja-autoja koskevat vaatimukset. Kyseisessä ”kalustovaatimukset”-liitteessä uuden kaluston käytäväleveydestä on todettu kohdassa ”kaikille tyypeille yhteiset väljyysmitat”, että käytävän leveyden on oltava vähintään 550 millimetriä.

Tarjouspyynnön kohdassa ”7. Tarjouskilpailun ratkaisuperusteet” on ollut muun ohella eritelmä siitä, millä tavalla kustakin kokonaistaloudellisuuden vertailuperusteesta annettavat pisteet muodostuvat ja mitä tarjottavan kaluston eri ominaisuudet vaikuttavat kalustosta annettaviin pisteisiin. Tältä osin tarjouspyynnön kohdan 7. alakohdassa ”2.6 Vähäiset puutteet (pistettä/bussi)” on käytäväleveydestä todettu:

– ”käytäväleveys 520–549 mm -0,20”.

Euroopan parlamentin ja neuvoston matkustajien kuljetuksessa käytettäviä, kuljettajan istuimen lisäksi enemmän kuin kahdeksan istuinta käsittäviä ajoneuvoja koskevista erityissäännöksistä sekä direktiivien 70/156/ETY ja 97/27/EY muuttamisesta antaman direktiivin 2001/85/EY kohdan ”7.7.5 Käytävät” mukaisesti käytävän leveys mitataan kahdesta eri pisteestä, lähtökohtaisesti lattian rajasta ja 900 millimetrin korkeudelta, joille direktiivissä on asetettu toisistaan poikkeavat leveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Hankintayksikkö ei puolestaan ole tarjouspyynnössään yksilöinyt kohtaa, josta käytävän leveys tullaan mittaamaan.

Markkinaoikeus katsoo tarjouspyynnön sanamuoto huomioon ottaen, että tarjouspyynnöstä on tullut ymmärtää, että käytäväleveyden on tullut vastata kalustovaatimuksissa ilmoitettua käytäväleveyttä käytävän koko pituudelta ja kaikilta korkeuksilta mitattuna. Markkinaoikeus katsoo edelleen, että tarjouspyynnössä käytäväleveyden osalta ilmoitetut pistevähennykset ovat olleet yksiselitteisiä siten, että tarjoajien on tullut ymmärtää, että ehdottomasta käytäväleveydestä on voinut poiketa 520 millimetriin saakka siten, että tämä poikkeama vaikuttaa vähentävästi pisteisiin, mutta että kysymyksessä olevan poikkeaman alittamista ei ole sallittu. Vastaavaa menettelyä on tarjouspyynnössä noudatettu myös ovileveyden ja lastenvaunutilan osalta.

Lastenvaunupaikka

Hakijan mukaan tarjouspyyntö on ollut epäselvä myös kohteen 77 yhdelle linjalle asetetun yhden lastenvaunupaikan lisävaatimuksen osalta, koska vaatimuksesta ei ole ollut mitään mainintaa tarjouspyynnön kalustovaatimuksia koskevissa kohdissa.

Hakijan viittaamassa tarjouspyynnön ”kalustovaatimukset”-liitteessä on kohdassa ”5. Lastenvaunu-/pyörätuolitila” ilmoitettu, että ”Autossa tulee olla tila vähintään kahdelle lastenvaunulle.”

Tarjouspyynnön kohdan ”1. Kilpailukohteet” mukaan kilpailukohteet on määritelty tarkemmin tarjouspyynnön liitteessä 8. Tarjouspyynnön liitteessä 8 ”Kilpailukohteiden määrittely” on kysymyksessä olevan kohteen 77 osalta lausuttu vaadittavan linja-autokaluston osalta muun ohella seuraavaa:

”Linjalle 79 tulee asettaa kaksi (2) kolmella (3) lastenvaunupaikalla varustettua joka päivä liikennöitävää matalalattiabussia.”

Hankintayksikkö on lisäksi tarkentanut tarjouspyyntöä 10.1.2008 päiväämällään asiakirjalla. Tarjouspyynnön tarkennuksen kohdassa ”2. kohteen 77 (linjat 57 ja 79) kalusto” on lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Linjalle 79 vaaditaan kaksi (2) kolmella lastenvaunupaikalla varustettua bussia.”

Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnön liite 8 ”Kilpailukohteiden määrittely sekä tarjouspyynnön tarkennus ovat kyseessä olevien lastenvaunupaikkojen määrän osalta olleet yksiselitteisiä ja selkeitä. Vaikka vaatimusta kolmesta lastenvaunupaikasta ei ole esitetty tarjouspyynnössä olleessa ”kalustovaatimukset”-liitteessä vaan kilpailukohteiden määrittelyä koskevassa liitteessä sekä tarjouspyynnön tarkennuksessa, on tarjoajilla katsottava tarjouksia jättäessään olleen tieto kyseisestä vaatimuksesta ja sen vaikutuksesta tarjousten tarjouspyynnön mukaisuuteen.

Tarjouskilpailun ratkaisuperiaatteet

Tarjouspyynnön kohdan ”7. Tarjouskilpailun ratkaisuperiaatteet” mukaan tarjouskilpailu ratkaistaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa suljetaan pois tarjoajat, joiden liikenteeseen esittämä kalusto ei täytä kalustolle esitettyjä vaatimuksia. Toisessa vaiheessa tarjouskilpailun ratkaisu tapahtuu pisteyttämällä tarjouspyynnön ehdot täyttäviä tarjouksia. Hyväksytyksi tulee tarjous, joka on kaupungille kokonaistaloudellisesti edullisin. Kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa otetaan huomioon tarjoushinta (enintään 83,3 pistettä), kaluston laatu (enintään 15,2 pistettä), kuljettajien koulutus (enintään 1,3 pistettä) ja kuljettajien perehdyttäminen (enintään 0,2 pistettä). Kaluston laatua arvioitaessa otetaan huomioon tekijät, joilla on merkitystä ja hyötyä matkustuspalvelun, liikenteenhoidon ja ympäristövaikutusten kannalta.

Markkinaoikeus katsoo, että tarjoajat ovat tarjouksia antaessaan voineet tarjouspyynnön perusteella ennakoida, mitä seuraa tarjouspyynnön vaatimuksia vastaamattoman kaluston tarjoamisesta.

Johtopäätös

Markkinaoikeus katsoo edellä mainituin perustein, että tarjouspyyntö ja sen tarkennus ovat olleet niin selviä, että tarjoajien on tullut tarjouksia antaessaan ymmärtää, mitä hankintayksikkö on vaatinut tarjouksen kohteelta. Tarjoajat ovat tarjouksia antaessaan voineet myös ennakoida, millä seikoilla on merkitystä tarjouksia vertailtaessa ja toisaalta mitä seuraa tarjouspyynnön vaatimuksia vastaamattoman kaluston tarjoamisesta. Tarjouspyyntöasiakirjat ovat olleet riittävän yksiselitteisiä ja ne ovat olleet omiaan tuottamaan vertailukelpoisia ja yhteismitallisia tarjouksia. Hankintayksikkö ei tältä osin ole menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti.

Tekniset eritelmät

Markkinaoikeus toteaa, että hankintalaki ei aseta estettä sille, että hankintayksikkö laatii tekniset eritelmät hankintalain 44 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja teknisiä määrittelyjä käyttämättä, koska hankintalain 44 §:n 2 momentin 1–4 kohdissa määritellyt tavat teknisten eritelmien laatimiseksi ovat keskenään vaihtoehtoisia. Hankintayksikön on kuitenkin teknisiä eritelmiä laatiessaan otettava huomioon sanotun pykälän 1 momentin yleisperiaate siitä, että teknisten eritelmien on mahdollistettava tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun eivätkä tekniset eritelmät saa perusteettomasti rajoittaa kilpailua julkisissa hankinnoissa.

Hankintayksikkö on laatinut tarjottavia linja-autoja koskevat tekniset eritelmät hankintalain 44 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti suorituskykyä tai toiminnallisia ominaisuuksia koskevien vaatimusten perusteella, jollaisina se on pitänyt muun ohella kysymyksessä olevia käytäväleveyttä ja lastenvaunupaikkoja koskevia seikkoja.

Direktiivin 2001/85/EY ja sen mukaisen linja-autoja koskevan teknisen määrittelyn olemassaolosta huolimatta markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on voinut hankintalain 44 §:n 2 momentin 2 kohdan perusteella asettaa tämän kuljetuspalveluhankinnan yhteydessä käytettävälle linja-autokalustolle direktiivistä poikkeavia teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella hankintayksikön olisi katsottava asettaneen direktiivistä poikkeavia vaatimuksia syrjimistarkoituksessa.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole ylittänyt harkintavaltaansa katsoessaan, että kyseessä olevilla käytäväleveyttä ja lastenvaunupaikkoja koskevilla teknisillä määrittelyillä on tarjouspyynnön kohdassa ”7. Tarjouskilpailun ratkaisuperusteet” ilmoitetulla tavalla merkitystä ja hyötyä matkustajapalvelun kannalta. Niiden voidaan siten katsoa liittyvän hankinnan kohteeseen. Ne ovat edellä mainitulla tavalla olleet myös riittävän täsmällisiä hankinnan kohteen määrittämiseen ja tarjouksen valintaan. Määrittelyt eivät myöskään ole antaneet hankintayksikölle rajoittamatonta vapautta tarjousten vertailun suorittamisessa.

Edellä mainituilla perusteluilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön tarjouspyynnössään esittämät tekniset eritelmät ovat mahdollistaneet kuljetuspalveluiden tarjoajille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun eivätkä ne ole perusteettomasti rajoittaneet kilpailua julkisissa hankinnoissa. Hankintayksikkö ei ole tältä osin menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti.

Hakijan tarjouksen sulkeminen tarjouskilpailusta

Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp., s 91) on hankintalain 46 §:n 3 momentin osalta lausuttu muun ohella seuraavaa:

”Pykälän 3 momentin mukaan hankintayksikön määriteltyä tekniset eritelmät suorituskykyyn tai toiminnallisiin ominaisuuksiin perustuvin vaatimuksin, tarjoaja voi osoittaa tarjoamansa tuotteen tai tavaran olevan tarjouspyynnön mukainen osoittamalla sen olevan asianmukaisen eurooppalaisen tai kansainvälisen standardin taikka muun teknisen määrittelyn mukainen. Hankintayksiköllä ei ole oikeutta hylätä tarjousta tarjouspyyntöä vastaamattomana, paitsi tilanteissa, joissa standardin tai muun teknisen määrittelyn mukainen eritelmä ei sovellu tarkoitukseen, koska se esimerkiksi koskee muita ominaisuuksia, kuin mitä hankintayksikkö on tarjouspyynnössä edellyttänyt. Tarjoajan tulee tällöin osoittaa, että standardin mukainen ratkaisu täyttää suorituskykyä tai toiminnallisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset.”

Käytäväleveys

Tarjouspyynnön mukaan tarjottavan linja-auton käytävän leveyden on tullut olla vähintään 550 millimetriä. Myös linja-autot, joiden käytäväleveys on ollut 520–549 millimetriä, on hyväksytty, mutta niiden osalta laatupisteistä on vähennetty 0,20 pisteellä. Hankintayksikön mukaan direktiivissä 2001/85/EY määriteltyä leveämmällä käytävällä on vaikutusta matkustusmukavuuteen ja matkustajien saaman palvelun tasoon.

Hakija on tarjouksessaan esittänyt kohteisiin 76, 77, 79 ja 80 Ivecon valmistamia Crossway Low Entry -merkkisiä linja-autoja. Hakija on tarjouksen yhteydessä esittänyt tarjoamistaan linja-autoista niin sanotut layout-kuvat, joista on ilmennyt, että etukäytävän lattianrajasta mitattuna käytävän leveys on ollut 490 millimetriä ja vasta istuimien yläosan korkeudelta 550 millimetriä. Kuvien yhteydessä on ollut viittaus direktiiviin 2001/85/EY.

Markkinaoikeus toteaa, että aiemmin mainitulla tavalla hankintayksikkö on voinut asettaa direktiivistä 2001/85/EY poikkeavia teknisiä ja toiminnallisia vaatimuksia kalustolle, jolla kyseessä olevat kuljetuspalvelut tulee hoitaa.

Tarjoajan tarjoama kalusto on ollut käytäväleveyden osalta direktiivin 2001/85/EY mukainen. Hakijan tarjoamat linja-autot on siten tullut direktiivin mukaisesti hyväksyä liikenteeseen myös Suomessa. Seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko hakijan tarjous ollut nyt kyseessä olevassa kuljetuspalveluhankinnassa tarjouspyynnön mukainen. Hankintayksikkö on asettanut tarjottavalle kalustolle direktiivistä poikkeavan käytäväleveyttä koskevan vaatimuksen. Näin ollen hakijan sinänsä direktiivissä asetetun käytäväleveyttä koskevan standardin mukaiset ajoneuvot eivät ole täyttäneet hankintayksikön asettamia suorituskykyä ja toiminnallisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Hakijan tarjous on siten ollut tältä osin tarjouspyynnön vastainen ja se on tullutkin sulkea tarjouskilpailusta.

Hankintalain 46 §:n 3 momenttia ei voida tulkita niin, että direktiivissä 2001/85/EY jäsenvaltioille asetetut ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevat standardit rajoittaisivat kyseessä olevan kuljetuspalveluhankinnan yhteydessä hankintayksikön harkintavaltaa kuljetusten hoitamiseen käytettävän kaluston määrittelemisessä, etenkin kun direktiivistä poikkeavia vaatimuksia ei voida katsoa käytetyn syrjimistarkoituksessa.

Lastenvaunupaikka

Lastenvaunupaikkojen osalta tarjouspyynnössä ja sitä koskevassa tarkennuksessa on edellytetty, että kohteessa 77 linjalle 79 vaaditaan kaksi kolmella lastenvaunupaikalla varustettua linja-autoa. Hakija on tarjonnut kohteeseen 77 Iveco Crosway LE ja Volvo B10B LE –merkkisiä linja-autoja. Hakijan tarjouksen liitteenä olevan kalustoluettelon mukaan kaikissa sen mainittuun kohteeseen tarjoamissa linja-autoissa on kaksi lastenvaunupaikkaa. Hakija on katsonut, että pelkästään esittämällä tarjouksen se on vahvistanut olevansa valmis noudattamaan mainittua vaatimusta.

Hakijan tarjouksesta ei ilmene, että hakija on tarvittaessa ollut valmis muuttamaan kalustoaan kalustomäärittelyn mukaiseksi eikä tarjouksessa ole mainittuun seikkaan miltään osin viitattu. Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että hakijan tarjous ei ole vastannut tarjouspyyntöä kohteen 77 osalta ja hankintayksikön on tullut tältä osin sulkea hakijan tarjous tarjouskilpailusta.

Johtopäätös

Hankintayksikkö ei ole menetellyt julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti hylätessään kohteiden 76, 77, 79 ja 80 osalta hakijan tarjouspyynnössä asetettujen käytäväleveyttä koskevien vaatimusten vastaisen sekä kohteen 77 osalta myös lastenvaunupaikkoja koskevan vaatimuksen vastaisen tarjouksen.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintalain 76 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti sulkiessaan hakijan tarjouksen tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena. Hankintayksikkö on kuitenkin asettanut tarjouspyynnössä hankintailmoituksesta poikkeavia optioehtoja, joiden soveltaminen tulee hankintalain 42 §:n 2 momentin ja 76 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella kieltää.

Kun otetaan huomioon jäljempänä seuraamuksen osalta lausuttu, asiassa ei ole tarvetta lausua muista hankintamenettelyn virheellisyyttä koskevista väitteistä.

Seuraamus

Hankintayksikkö on tehnyt hankintasopimukset voittaneen tarjoajan kanssa varsinaisten hankintakausien osalta. Hankintalain 76 §:n 2 momentista johtuen ainoana seuraamuksena hankintayksikön virheellisestä menettelystä voisi näiltä osin tulla kysymykseen enää vain hyvitysmaksun määrääminen.

Hankintalain 76 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hankintalain esitöissä (HE 50/2006 vp s. 119) on kysymyksessä olevan lainkohdan osalta todettu hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Hyvitysmaksu voidaan määrätä siis vain molempien edellytysten täyttyessä.

Aiemmin mainitulla tavalla hankintayksikkö on hankinnasta annettujen oikeusohjeiden mukaisesti sulkenut hakijan tarjouspyynnön vastaisen tarjouksen tarjouskilpailusta. Näin ollen hakijalla ei voida katsoa olleen todellista mahdollisuutta voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä eikä hakijalla siten hankintamenettelyn mahdollisesta virheellisyydestä huolimatta olisi mahdollisuutta hyvitysmaksuun. Hakemus on siten hylättävä siltä osin kuin se kohdistuu varsinaisiin sopimuskausiin.

Hankintaa ei ole pantu täytäntöön siltä osin kuin siihen on tarjouspyynnön mukaan varsinaisen sopimuskauden lisäksi sisältynyt mahdollisuus jatkaa sopimuksia kolmella vuodella. Asiassa on siten tältä osin mahdollista virheellisen hankintamenettelyn ensisijaisiksi seuraamuksiksi tarkoitettujen hankintalain 76 §:n 1 momentin 1–3 kohdissa säädettyjen seuraamusten määrääminen.

Kun hankintamenettelyn todettu virheellisyys liittyy jo hankintailmoitukseen ja tarjouspyyntöön voidaan virheet korjata ainoastaan järjestämällä asiassa uusi tarjouskilpailu.

Jos Helsingin kaupungin liikennelaitos aikoo kohteiden 76, 77 ja 79 osalta kauden 1.1.2009–31.12.2013 ja kohteen 80 osalta kauden 1.1.2009–31.12.2010 jälkeen toteuttaa hankinnan julkisena hankintana, sen tulee järjestää uusi tarjouskilpailu ja julkaista uusi hankintailmoitus ja tarjouspyyntö ottaen huomioon edellä tässä päätöksessä todetut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen varsinaisten sopimuskausien osalta. Sen sijaan markkinaoikeus kieltää hankintayksikköä noudattamasta tarjouspyynnössä asetettuja optiokausia. Hankintayksikön menettely on siten ollut osaltaan virheellistä. Hakija ei kuitenkaan ole vedonnut kyseessä olevaan hankintamenettelyn virheellisyyteen eikä kyseisen virheellisyyden voida katsoa aiheuttaneen oikeudenkäyntiä. Tämä ja asian lopputulos huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta, että osapuolet joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Näin ollen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset tulee hylätä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää Veolia Transport Vantaa Oy:n hakemuksen siltä osin kuin se kohdistuu hankinnan kohteiden 76, 77 ja 79 hoitamiseen ajalla 1.1.2009–31.12.2013 ja kohteen 80 hoitamiseen ajalla 1.1.2009–31.12.2010.

Markkinaoikeus kieltää Helsingin kaupungin liikennelaitosta tekemästä Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunnan päätöksen 20.3.2008 § 108 perusteella hankintasopimuksia tai panemasta sanottua päätöstä muutoinkaan täytäntöön siltä osin kuin päätös koskee kohteiden 76, 77 ja 79 osalta linja-autoliikenteen hoitamista 31.12.2013 jälkeen ja kohteen 80 osalta 31.12.2010 jälkeen. Kieltoa on noudatettava nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus hylkää muut asiassa esitetyt vaatimukset.

Nyt annettu päätös korvaa markkinaoikeuden 30.4.2008 määräämän hankintapäätöksen täytäntöönpanoa koskevan väliaikaisen kiellon.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Perttu Koivula ja Sami Rautiainen