Market Court quashed Energy Market Authority's decision on Vantaan Energia's revenue and ordered reimbursement of legal costs.

ASIA

Valitus Energiamarkkinaviraston päätöksestä 14.11.2008 (Dnro 89/424/2007) Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n sähköverkkotoiminnan kohtuullisesta ja toteutuneesta tuotosta ensimmäisen valvontajakson 1.1.2005-31.12.2007 aikana

PÄÄTÖS, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Energiamarkkinavirasto (jäljempänä myös virasto) on 14.11.2008 antamallaan päätöksellä vahvistanut Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n sähköverkkotoiminnan ensimmäisen valvontajakson 1.1.2005-31.12.2007 toteutuneeksi tuotoksi 18.800.000 euroa ja kohtuulliseksi tuotoksi 22.390.000 euroa. Energiamarkkinavirasto on siten vahvistanut ensimmäisen valvontajakson kertyneen tuoton alijäämän olevan 3.590.000 euroa.

Energiamarkkinavirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että valvontapäätöksessä vahvistetaan verkonhaltijan osalta erikseen ensimmäisen valvontajakson aikana kertynyt tuotto ja se, kuinka suurella euromäärällä valvontajakson aikana kertynyt tuotto ylittää tai alittaa kohtuullisena pidettävän tuottotason. Verkonhaltijan on otettava toisella valvontajaksolla (1.1.2008-31.12.2011) huomioon ensimmäisen valvontajakson valvontapäätös määrittäessään siirtopalvelusta perittävien maksujen suuruutta. Ensimmäisellä valvontajaksolla kertynyt tuoton alijäämä on verkonhaltijan käytössä vastaavalla euromäärällä ainoastaan toisen valvontajakson aikana. Ensimmäisellä valvontajaksolla kertynyt tuoton ylijäämä puolestaan pienentää automaattisesti vastaavalla euromäärällä toisella valvontajaksolla kohtuullisena pidettävää tuottotasoa.

Päätöksen mukaan virasto on laskenut valvontajakson eri vuosina 2005, 2006 ja 2007 kertyneet tuotot yhteen ja vähentänyt summasta vastaavina vuosina kohtuullisena pidettävien tuottojen summan. Kohtuullisena pidettävä tuottotaso on määritetty valvontajaksoa koskevassa vahvistuspäätöksessä (Dnro 853/425/2004) vahvistettuja periaatteita ja menetelmiä noudattaen.

Energiamarkkinavirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti.

Asianosainen harjoittaa sähkömarkkinalain mukaista luvanvaraista sähköverkkotoimintaa ja on siten sähkömarkkinalain 3 §:n 8 kohdassa määritelty verkonhaltija.

Sähkömarkkinalain 38 c §:n 1 momentin mukaan Energiamarkkinaviraston tulee 38 a §:ssä tarkoitetun valvontajakson päätyttyä antamallaan päätöksellä velvoittaa verkonhaltija alentamaan pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien perusteella määritettyjä siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän, taikka oikeuttaa verkonhaltija korottamaan siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa alittanut kohtuullisen tuoton määrän.

Valvontajakson päätyttyä Energiamarkkinaviraston tulee antaa päätös, jossa arvioidaan onko hinnoittelu ollut valvontajakson aikana kokonaisuudessaan säännösten ja sähkömarkkinalain 38 a §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittaman vahvistuspäätöksen mukaista. Valvontajakson päätyttyä verkonhaltijan tulee Energiamarkkinaviraston päätöksen perusteella palauttaa mahdollinen ylituotto siirtopalvelujen hintoja alentamalla asiakkaille.

Eduskunnan talousvaliokunta on sähkömarkkinalakiesitystä koskevassa mietinnössään (TaVM 56/1994) todennut, että useamman vuoden valvontajaksolla pyritään tasaamaan eri syistä mahdollisesti johtuvia vuosittaisia vaihteluita. Valvontajakson päätyttyä viraston tulee velvoittaa verkonhaltija alentamaan seuraavalla jaksolla siirtopalvelumaksujaan määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa ylittänyt kohtuullisen tuoton. Verkonhaltijalla on mahdollisuus korottaa maksujaan, jos kohtuullinen tuotto on alittunut.

Konserniavustusta ja sen vaikutuksia kohtuullisen tuoton laskennassa ei ole käsitelty ensimmäistä valvontajaksoa koskevassa vahvistuspäätöksessä (Dnro 853/425/2004). Ensimmäisen valvontajakson kuluessa konserniavustuksen käsittelystä on tiedusteltu viraston kantaa, koska niitä on käsitelty viraston antamissa sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuutta koskevissa päätöksissä 29.6.2004 (Dnro 62/421/2003) ja 14.6.2005 (Dnro 196/421/2004).

Energiamarkkinavirasto on näissä päätöksissä katsonut, että annettu konserniavustus katsotaan omaksi pääomaksi, sillä annettu konserniavustus on voitonjaon luonteinen erä ja se kirjautuisi ilman konsernirakennetta toimivassa yhtiössä taseen vastattaviin tilikauden voitto -kohtaan.

Jotta verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivia yrityksiä kohdeltaisiin tasapuolisesti, tasetta oikaistaessa annetun konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään omaan pääomaan ja vastaavasti annetun konserniavustuksen oman pääoman osuus vähennetään oikaistun taseen korottomista veloista. Tällöin oikaistussa taseessa korottomiin velkoihin jää annetun konserniavustuksen laskennallisen verovelan osuus. Edellä kuvattu annetun konserniavustuksen käsittely hinnoittelun valvonnassa soveltuu niihin tilanteisiin, kun yritys ei ole vielä tilinpäätöshetkellä maksanut annettua konserniavustusta, vaan konserniavustus on tilinpäätöksessä kirjattuna taseen korottomiin velkoihin.

Mikäli yritys on jo tilinpäätöshetkellä maksanut annetun konserniavustuksen, niin se katsotaan tasetta oikaistaessa omaksi pääomaksi voitonjaon luonteisena eränä siltä osin, kun se ylittää laskennallisen yhteisöveron osuuden. Tämä annetun ja maksetun konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään oikaistun taseen vastattavien omaan pääomaan sekä vastaavien rahoitusomaisuuteen (kassaan). Koska annettu konserniavustus on tilinpäätöshetkellä maksettu eikä se ole enää kirjattuna taseeseen, niin siihen liittyvät laskennalliset yhteisöverot ovat myös maksetut eikä verovelkaa näin ollen enää ole. Näin ollen tasetta oikaistaessa laskennallisten yhteisöverojen osuutta ei enää lisätä eikä vähennetä taseen korottomista veloista.

Energiamarkkinavirasto on päätöksessään todennut, että asianosaisen vuotta 2007 koskevassa laskelmassa annetun ja maksetun konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään tasetta oikaistaessa omaan pääomaan. Lisäksi annetun ja maksetun konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään myös rahoitusomaisuuteen, eli palautetaan kassaan.

Päätöstä on ollut noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

VALITUS

Vaatimukset

Vantaan Energia Sähköverkot Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Energiamarkkinaviraston päätöksen (Dnro 89/424/2007) ja palauttaa asian Energiamarkkinavirastoon päätöksen muuttamiseksi siten, että tasetta oikaistaessa Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n emoyhtiölleen Vantaan Energia Oy:lle vuonna 2007 antaman ja maksaman konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään oikaistun taseen vastattavien omaan pääomaan ja vähennetään korottomista veloista sen sijaan, että se lisättäisiin oikaistun taseen vastattavien omaan pääomaan sekä vastaavien rahoitusomaisuuteen (kassaan), ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n ensimmäisen valvontajakson toteutunutta tuottoa ja tuoton alijäämää korjataan vastaavasti.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus muuttaa Energiamarkkinaviraston päätöstä ensisijaisesti vaadituin tavoin.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiamarkkinaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 14.559,26 eurolla korkoineen.

Perusteet

Yleistä

Vantaan Energia on eriyttänyt ensimmäisen valvontajakson kuluessa 1.1.2007 alkaen sähköverkkotoimintansa muista sähköliiketoiminnoistaan sähkömarkkinalain edellyttämällä tavalla kokonaan omistamaansa Vantaan Energia Sähköverkot Oy:öön (jäljempänä myös VES). Ensimmäisenä toimintavuotenaan 2007 VES maksoi tuloksestaan emoyhtiölleen konserniavustusta, jonka antamisesta ja maksamisesta oli päätettävä ennen vuoden 2007 loppua. Mainittua konserniavustuksen antamista ja maksamista koskevaa päätöstä tehtäessä VES oli tutustunut Energiamarkkinaviraston asiaa koskeviin aikaisempiin päätöksiin sekä viraston julkaisemiin toista valvontajaksoa koskeviin suuntaviivoihin, joissa kerrotaan konserniavustusten käsittelystä oikaistussa taseessa.

Valituksenalaisessa päätöksessä Energiamarkkinavirasto on aikaisempien päätöstensä, julkaistujen suuntaviivojensa ja VES:lle antamiensa ohjeiden vastaisesti lisännyt VES:n antaman ja emoyhtiölleen ennen vuoden 2007 loppua maksaman 8,5 miljoonan euron konserniavustuksen oman pääoman osuuden vastaavien rahoitusomaisuuteen yhtiön korottomista veloista vähentämisen sijasta.

Valvontapäätöksen lainvastaisuus

VES on päättänyt antaa ja maksaa konserniavustuksen ennen tilikauden 2007 loppua, koska Energiamarkkinaviraston aikaisempien päätösten, suuntaviivojen ja ohjeiden perusteella VES:lle on ollut edullisempaa maksaa konserniavustus ennen tilinpäätöshetkeä. Viraston edustajalta puhelimitse saatujen neuvojen perusteella annettua ja maksettua konserniavustusta käsiteltäisiin tasetta oikaistaessa samalla tavalla kuin annettua konserniavustusta, jota ei ole vielä maksettu. Kun konserniavustuksia käsitellään samalla tavalla siitä riippumatta, onko ne jo maksettu, konserniavustuksen maksaminen ennen tilinpäätöshetkeä on verkonhaltijalle edullisempaa, sillä se johtaa korkeampaan oman pääoman määrään valvontamallissa.

Ennen etukäteisvalvontaan siirtymistä antamissaan päätöksissä Energiamarkkinavirasto ei ollut tehnyt mitään eroa maksettujen konserniavustusten ja annettujen, mutta vielä maksamattomien konserniavustusten välillä. Maksettujen konserniavustusten oman pääoman osuus on lisätty omaan pääomaan ja vähennetty lyhytaikaisista korottomista veloista.

Verkonhaltijat ovat perustellusti olettaneet konserniavustusten kohtelun säilyvän ennallaan erityisesti siitä syystä, että konserniavustuksia ei lainkaan käsitelty ensimmäistä valvontajaksoa koskeneissa vahvistuspäätöksissä tai niiden liitteenä olleissa suuntaviivoissa.

Verkonhaltijoilla on loppuvuonna 2007 ollut käytettävissään toista valvontajaksoa (2008-2011) koskevat Energiamarkkinaviraston lopulliset suuntaviivat. Näiden suuntaviivojen mukaan toisella valvontajaksolla sovelletaan taseen oikaisussa pääosin samoja menetelmiä kuin ensimmäisellä valvontajaksolla. Suuntaviivojen nimenomaisen sanamuodon mukaan tasetta oikaistaessa maksettujen konserniavustusten oman pääoman osuus vähennetään yhtiön korottomista veloista. Energiamarkkinavirastosta on valittajalle vielä joulukuussa 2007 puhelimitse vahvistettu edellä mainitun käytännön jatkuminen.

Kun konserniavustusta käsitellään edellä mainituin tavoin Energiamarkkinaviraston päätösten, suuntaviivojen ja ohjeiden mukaisesti, konserniavustuksen maksaminen johtaa kohtuullisen tuoton laskennassa sovellettavan tuottopohjan kasvamiseen konserniavustuksen oman pääoman osuudella. Mainitun oman pääoman osuuden vähentäminen korottomista veloista kasvattaa oikaistun taseen vastaavaa ja vastattavaa -puolien välistä eroa ja siten oikaistun taseen oman pääoman tasauserää, joka lisätään valvontamallissa omaan pääomaan. Konserniavustuksen maksaminen ennen tilikauden loppumista on siten valvontamallissa verkonhaltijalle edullisempaa kuin sen jättäminen maksamatta.

Valituksenalaisessa valvontapäätöksessään Energiamarkkinavirasto on kohdellut ensimmäistä kertaa maksettuja ja ei-maksettuja konserniavustuksia eri tavoin. Sovellettaessa päätöksen mukaista aikaisemmasta käytännöstä poikkeavaa maksettujen konserniavustusten kohtelua VES:n kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävä tuottopohja jää vuoden 2007 osalta konserniavustuksen oman pääoman osuutta eli 6.290.000 euroa pienemmäksi kuin sovellettaessa aikaisemman käytännön ja viraston ohjeiden mukaista kohtelua. Vastaavasti VES:n kohtuullinen sallittu tuotto jää vuoden 2007 osalta yli 300.000 euroa pienemmäksi kuin sovellettaessa sitä menetelmää, johon VES:llä oli päätöstä konserniavustuksen maksamisesta ennen tilikauden loppua tehdessään oikeus luottaa.

Valituksenalainen päätös on sähkömarkkinalain, hallintolain sekä yleisen hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan periaatteen vastainen siltä osin kuin virasto on VES:n vahingoksi muuttanut konserniavustusten kohtelua tasetta oikaistaessa.

LAUSUNTO

Vaatimukset

Energiamarkkinavirasto on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

Perusteet

Yleistä

Energiamarkkinavirasto on tehnyt valvontapäätöksensä Energiamarkkinavirastosta annetusta laista ja sähkömarkkinalaista ilmenevän toimivaltansa puitteissa. Se on noudattanut päätöksiä tehdessään sähkömarkkinalain säännöksiä sekä ottanut huomioon myös säännöksiä koskevista lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevät perustelut, säännösten taustalla olevan Euroopan yhteisöjen sähkön sisämarkkinadirektiivin 2003/54/EY säännökset ja tavoitteet sekä kohtuullisen tuoton valvontaa koskevan oikeuskäytännön. Virasto on niin ikään noudattanut hallintolakia ja suhteuttanut harkintavallan käyttönsä yleisiin hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin. Valituksenalainen päätös ei siten ole perustunut virheelliseen lain soveltamiseen.

Energiamarkkinavirasto on 29.12.2004 antamassaan Vantaan Energia Sähköverkot Oy:tä koskevassa valvontajakson 1.1.2005-31.12.2007 vahvistuspäätöksessä vahvistanut yhtiön verkkotoiminnan tuottoa koskevat menetelmät. Markkinaoikeus on sittemmin 21.12.2006 antamallaan päätöksellä muuttanut eräiltä osin verkkotoiminnan tuottoa koskevia menetelmiä. Energiamarkkinavirasto on valituksen kohteena olevaa valvontapäätöstä valmistellessaan noudattanut kyseisiä menetelmiä.

Ensimmäisen valvontajakson vahvistuspäätöksessä tai valituksissa mainituissa suuntaviivoissa konserniavustusta ei ole lainkaan käsitelty, koska Energiamarkkinavirasto on katsonut konserniavustusten käsittelyn olevan yksiselitteistä. Valvontapäätöksessä käsitelty konserniavustus asettaa konsernirakenteiset verkonhaltijat yhdenvertaiseen asemaan valvontamallissa verrattuna ilman konsernirakennetta toimiviin verkonhaltijoihin. VES on valituksellaan pyrkinyt saavuttamaan korkeamman tuoton kuin muut vastaavat verkonhaltijat.

Konserniavustuksen käsittely valvontapäätöksessä

Valituksenalaisessa valvontapäätöksessä annettu konserniavustus on katsottu omaksi pääomaksi, sillä annettu konserniavustus on voitonjaon luonteinen erä ja se kirjautuisi ilman konsernirakennetta toimivassa yhtiössä taseen vastattaviin tilikauden voitto -kohtaan.

Mikäli yritys on tilinpäätöshetkellä suorittanut rahallisesti kyseisellä tilikaudella tehdyn konserniavustuspäätöksensä mukaisen annetun konserniavustuksen, niin se katsotaan tasetta oikaistaessa omaksi pääomaksi voitonjaon luonteisena eränä siltä osin, kuin se ylittää laskennallisen yhteisöveron osuuden. Tämä annetun ja maksetun konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään oikaistun taseen vastattavien omaan pääomaan sekä vastaavien rahoitusomaisuuteen eli kassaan. Koska annettu konserniavustus on tilinpäätöshetkellä maksettu eikä se ole kirjattuna taseeseen, niin siihen liittyvät laskennalliset yhteisöverot ovat myös maksetut eikä verovelkaa voi enää olla. Näin ollen tasetta oikaistaessa laskennallisten yhteisöverojen osuutta ei enää lisätä eikä vähennetä taseen korottomista veloista.

Jotta konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivia yrityksiä kohdeltaisiin tasapuolisesti muihin verkonhaltijoihin nähden, niin saadut konserniavustukset vähennetään yhtiön omasta pääomasta ja vastaavasti saatujen konserniavustusten määrä vähennetään yhtiön saamisista. Mikäli saatu konserniavustus on tilinpäätöshetkellä jo maksettu verkonhaltijalle, vähennykset tehdään vastaavalla tavalla verkonhaltijan omaan pääomaan sekä rahoitusomaisuuteen (kassaan).

VES:n vaatimus tarkoittaa sitä, että yhtiön vuoden 2007 laskelman taseen korottomista veloista tulisi vähentää maksetun ja annetun konserniavustuksen oman pääoman osuus siitä huolimatta, että kyseistä konserniavustusta ei ole enää yhtiön verkkotoiminnan taseessa kirjanpidon ja eriytetyn tilinpäätöksen mukaan. Tämä johtaisi siihen, että yhtiön korottomista veloista vähennetään sellainen erä, jota siellä ei ole koskaan ollut. Koska tällä menettelyllä yhtiön lyhytaikaiset korottomat velat vähenisivät, niin oikaistun taseen oman ja korollisen vieraan pääoman summa (verkkotoimintaan sitoutunut pääoma) kasvaisi ja näin ollen yhtiö saisi perusteetonta tuottoa fiktiiviselle taseen erälle.

VES ei ole ollut suoraan yhteydessä virastoon eikä ole pyytänyt selvennystä konserniavustuksen käsittelystä ennen 1.1.2007 toteuttamaansa konsernirakenteen muutosta. Virastolle on selvinnyt vasta valvontapäätöksen valmistelun yhteydessä vuonna 2008, että VES on maksanut annetun konserniavustuksen tilinpäätöshetkellä eikä ole aktivoinut sitä taseeseen maksaakseen sen myöhemmin.

Kokonaisuutena asiaa arvioiden on kohtuullista, että valittaja vastaa oikeudenkäyntikuluistaan asian lopputuloksesta riippumatta.

VASTASELITYS

Vantaan Energia Sähköverkot Oy on lausunut vastaselityksenään muun ohella seuraavaa.

Valvontamallin tarkoitus ja toiminta edellyttävät sitä, että Energiamarkkinavirasto soveltaa valvontajakson päätyttyä etukäteen vahvistamiaan menetelmiä sellaisina kuin virasto on ne verkonhaltijoille kertonut, ja epäselvien tai tulkinnanvaraisten kohtien osalta sellaisina kuin verkonhaltijat ovat ne perustellusti ymmärtäneet.

Energiamarkkinavirasto on antanut asiassa puutteellista ja epäselvää ohjeistusta, jota ei tule tulkita siihen luottaneen yhtiön vahingoksi. VES:n ei ole voitu kohtuudella olettaa kyenneen tulkitsemaan viraston aiempia päätöksiä tai suuntaviivoja niiden nimenomaisen sanamuodon vastaisesti.

Sähköverkkoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton valvonnassa käytetty oikaistu tase eli niin sanottu regulaatiotase on luonteeltaan keinotekoinen. Esimerkiksi vuokraverkossa toimivien verkonhaltijoiden osalta regulaatiotaseeseen tuodaan toiselle kirjanpitoyksikölle kuuluvan sähköverkon fiktiiviset komponentit. Merkitystä ei siten ole silläkään seikalla, että verkonhaltijan lyhytaikaisten korottomien velkojen ollessa määrältään pienempiä kuin vähennettävä konserniavustuksen oman pääoman osuus tämä regulaatiotaseen erä muuttuisi negatiiviseksi.

VES:n esittämät vaatimukset eivät ole perusteettomia, joten Energiamarkkinaviraston esittämä oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus on joka tapauksessa hylättävä.

LAUSUMA

Energiamarkkinavirasto on lausunut Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n vastaselityksestä muun ohella seuraavaa.

VES ei voi valvontapäätöksestä valittaessaan vaatia muutosta lainvoimaisen vahvistuspäätöksen menetelmiin, joilla virasto on vahvistanut ensimmäisen valvontajakson toteutuneen tuoton ja kohtuulliseksi katsottavan tuottotason.

Energiamarkkinaviraston päätöksellään sähkömarkkinalain 38 a §:n nojalla vahvistettaviin menetelmiin voi sisältyä osia, joissa tarvittavat tarkat tiedot ovat saatavilla vasta kyseisen tilikauden aikana tai sen päätyttyä.

Konserniavustuksen käsittelyllä on pyritty saattaman VES samaan tasapuoliseen asemaan kuin muut verkonhaltijat. VES:n rahassa suorittama konserniavustus on käsitelty valvontapäätöksessä aivan kuin yhtiö ei olisi sitä koskaan suorittanut, jolloin kyseinen rahassa suoritettu konserniavustus olisi edelleen yhtiön voittovaroissa ja sitä kautta olisi kirjautunut taseen omaan pääomaan.

Valvontamallissa sovellettava oikaistu tase perustuu jokaisen erän osalta siihen, että lähtökohtana käytetään eriytetyn virallisen tilinpäätöksen tasetta ja jokaista sinne aidosti kirjattua erää. VES virheellisesti vaatii sen rahassa suorittaman annetun konserniavustuksen vähentämistä oikaistun taseen korottomista veloista, vaikka yhtiöllä ei ole tilinpäätöshetkellä ollut minkäänlaista velkaa jo rahassa suoritetusta annetusta konserniavustuksesta eikä kyseinen konserniavustus ole koskaan kirjautunut yhtiön taseeseen.

Energiamarkkinavirasto on täyttänyt sille hallintolain 8 §:ssä asetetun neuvontavelvollisuuden siten, ettei viranomaisen objektiivisuus asian ratkaisijana ole vaarantunut.

VALMISTELEVA SUULLINEN KÄSITTELY

Markkinaoikeus on 25.8.2009 toimittanut asianosaisten käsitysten ja ratkaisemiseen vaikuttavien kirjallisten selvitysten selvittämiseksi valmistelevan suullisen käsittelyn.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tausta

Sähköverkkopalvelujen hinnoittelun ja verkkotoiminnan tuoton kohtuullisuutta koskevassa valvonnassa on Suomessa siirrytty sähkömarkkinalakiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta nojalla tehdyillä muutoksilla (1172/2004) tapauskohtaisesta, jälkikäteisestä valvonnasta kattavaan, kaikkiin verkonhaltijoihin yhtenäisesti kohdistuvaan ja suuressa määrin etukäteisenä pidettävään valvontaan. Edellä mainittu sääntely on tullut voimaan joulukuussa 2004, jolloin Energiamarkkinavirasto on antanut kullekin sähköverkonhaltijalle ensimmäistä valvontajaksoa 1.1.2005-31.12.2007 koskevan vahvistuspäätöksensä.

Direktiivin 2003/54/EY 23 artiklan 2 kohdan mukaan sääntelyviranomaisten on vahvistettava tai hyväksyttävä ennen niiden voimaantuloa ainakin ne menetelmät, joita käytetään seuraavien seikkojen laskennassa tai niitä koskevien ehtojen ja edellytysten vahvistamisessa: a) liittäminen ja pääsy kansallisiin verkkoihin, siirto- ja jakelutariffit mukaan luettuina. Näiden tariffien tai menetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien toteuttaminen verkkoihin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen toimivuus.

Direktiivin 2003/54/EY 15 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että sääntelyviranomaisilla olisi oltava valtuudet määrittää tai hyväksyä tariffit tai ainakin siirto- ja jakelutariffien laskentamenetelmät. Nämä tariffit olisi julkaistava ennen niiden voimaantuloa, jotta vältetään epävarmuus ja kalliit ja aikaavievät riidat.

Markkinaoikeus toteaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 29.10.2009 antamassaan tuomiossa asiassa C-274/08 (komissio v. Ruotsi, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, tuomion kohdat 28-38) tuonut esiin edellä esitetyn direktiivin 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännöksen sisältävän myös aineellisen säännön eli sen, että näiden tariffien tai menetelmien on mahdollistettava tarvittavien investointien toteuttaminen verkkoihin niin, että kyseisillä investoinneilla voidaan varmistaa verkkojen toimivuus. Tällaisia investointeja voidaan odottaa talouden toimijoilta vain, jos nämä tariffit tai menetelmät ovat riittävän tarkkoja ja mahdollistavat tyydyttävän ennustettavuuden. Tuomion mukaan direktiivin 23 artiklan 2 kohdan a alakohdasta ei ole syytä tehdä tulkintaa, joka poikkeaisi tämän säännöksen sanamuodosta. Mainitussa säännöksessä vaaditaan näin ollen edellä mainituilta tariffeilta riittävän suurta ennustettavuutta.

Energiamarkkinaviraston tulee sähkömarkkinalain 38 a §:n 1 momentin mukaan päätöksellään vahvistaa verkonhaltijan ja järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan noudatettavaksi erilaisia palvelujen ehtoja ja palvelujen hinnoittelua koskevia menetelmiä ennen niiden käyttöönottamista. Sen on säännöksen 1 kohdan mukaan vahvistettava menetelmät verkonhaltijoiden verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana.

Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan sähkömarkkinalain 38 a §:n 2 momentin mukaan määrätä

1) verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteista

2) verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta

3) verkkotoiminnan tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta

4) verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla tehostamistavoitetta sovelletaan hinnoittelussa

5) hinnoittelurakenteen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pääsyn toteuttamiseksi tai Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen täytäntöön panemiseksi taikka jos määrittämistapa liittyy järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen hinnoitteluun.

Energiamarkkinaviraston tulee sähkömarkkinalain 38 c §:n mukaan valvontajakson päätyttyä antamallaan päätöksellä velvoittaa verkonhaltija alentamaan 38 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien perusteella määritettyjä siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän, taikka oikeuttaa verkonhaltija korottamaan siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa alittanut kohtuullisen tuoton määrän.

Viraston vahvistuspäätöksissä määritellyillä menetelmillä laskettua tuottoa verrataan siten valvontajakson jälkeen verkkotoiminnan määrätyin, operatiivisten kustannusten tehostamistavoitteenkin sisältävin menetelmin oikaistuun ja sähköntoimituksissa tapahtuneiden keskeytysten aiheuttaman haitan huomioon ottavaan toteutuneeseen tuottoon. Sallitun ja oikaistun toteutuneen tuoton erotus osoittaa joko valvontajakson ylijäämää, joka verkonhaltijan on palautettava sähkön käyttäjille seuraavalla valvontajaksolla siirtopalvelumaksujaan alentamalla, tai alijäämää, joka oikeuttaa verkonhaltijan seuraavalla valvontajaksolla maksujensa korotuksiin.

Energiamarkkinavirasto on 14.11.2008 antamillaan niin sanotuilla valvontapäätöksillä vahvistanut sähköverkonhaltijoiden verkkotoiminnan toteutuneen ja kohtuullisen tuoton vuosina 2005-2007. Päätökset perustuvat Energiamarkkinaviraston 29.12.2004 antamissa vahvistuspäätöksissä vahvistettuihin menetelmiin, joita markkinaoikeus käsittelemiensä verkonhaltijoiden tekemien valitusten perusteella osin muutti 21.12.2006 antamillaan päätöksillä.

Sähkön siirtohinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu näin ollen sekä Energiamarkkinaviraston edellä mainittuihin valvontajakson alkamista edeltäviin vahvistuspäätöksiin että viraston valvontajakson päätyttyä tekemään valittajaa koskevaan valvontapäätökseen, jonka sisällöstä tässä asiassa on kysymys.

Sähkömarkkinalain mukainen eriyttäminen

Sähkömarkkinalain 28 §:n mukaan sähkömarkkinoilla toimivan yrityksen on eriytettävä sähköverkkotoiminta muista sähköliiketoiminnoista sekä sähköliiketoiminnot muista yrityksen harjoittamista liiketoiminnoista.

Verkonhaltijan on eriytettävä toisistaan seuraavat sähköverkkotoiminnan osatoiminnot:

1) kantaverkkotoiminta ja jakeluverkkotoiminta; sekä

2) jakeluverkkotoiminnat, joita harjoitetaan toisistaan maantieteellisesti erillään sijaitsevissa vastuualueen osissa, jos osissa sovelletaan 15 §:n 3 momentissa tarkoitettuja omia siirtopalvelujen hintoja.

Sähköliiketoimintoja ei kuitenkaan tarvitse eriyttää toisistaan ja muista liiketoiminnoista, jos liiketoiminta on määrältään tai suhteessa yrityksen harjoittamiin muihin liiketoimintoihin verrattuna vähäistä. Ministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, milloin liiketoiminta on merkitykseltään vähäistä.

Sähkömarkkinalain 29 §:ssä todetaan eriyttämisellä tarkoitettavan tässä laissa sitä, että eriytettäville sähköliiketoiminnoille on tilikausittain laadittava tuloslaskelma ja tase. Tuloslaskelma ja tase, joiden tulee olla yrityksen kirjanpidosta johdettavissa, on laadittava soveltuvin osin kirjanpitolain säännösten mukaisesti. Mainitun lain 31 §:n mukaan sähköliiketoimintaa harjoittavan yhteisön sekä kunnan tai valtion laitoksen tilintarkastajien tulee tarkastaa eriytettyjen toimintojen tuloslaskelmat, taseet ja niiden lisätiedot osana yhteisön, kunnan tai laitoksen lakisääteistä tilintarkastusta.

Edelleen sähkömarkkinalain 32 §:n mukaan sähköliiketoimintojen eriytetyt tilinpäätökset tulee julkaista. Tilinpäätökset tulee liittää sähköliiketoimintaa harjoittavan yrityksen tai konsernin taikka kunnan, kuntayhtymän tai valtion laitoksen viralliseen tilinpäätökseen sekä julkaistavaan vuosikertomukseen taikka vuosikertomusta vastaavaan sidosryhmien saataville toimitettuun muuhun julkiseen asiakirjaan.

Konserniavustuksen käsitteestä lainsäädännössä

Konserniavustuksesta säädetään konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa. Mainitun lain 2 §:n mukaan konserniavustuksella tarkoitetaan liiketoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan toiselle osakeyhtiölle tai osuuskunnalle sen harjoittamaa liiketoimintaa varten muuna kuin pääomasijoituksena suorittamaa avustusta, jota ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan saa vähentää tulosta.

Markkinaoikeus toteaa, että konserniavustuksesta ei ole ollut erityissäännöksiä osakeyhtiölaissa eikä kirjanpitolaissa.

Konserniavustuksen laintasoisen sääntelyn perustuminen verolainsäädäntöön on katsottava osaltaan vaikuttaneen siten, että valittajayhtiö on ollut toimiessaan vuonna 2007 ensimmäisellä tilikaudellaan konsernirakenteella pitkälti riippuvainen Energiamarkkinaviraston konserniavustuksen käsittelyn osalta verkonhaltijoille antamasta ohjeistuksesta sekä oikeuskäytännöstä tulkitessaan viraston kohtuullisen tuoton laskentamallia.

Energiamarkkinaviraston konserniavustusta koskeva ohjeistus

Markkinaoikeus toteaa, että Energiamarkkinaviraston 29.12.2004 antamissa ensimmäistä valvontajaksoa koskevissa verkonhaltijoiden vahvistuspäätöksissä on liitteenä 1 esitetty menetelmät sähkön jakeluverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi 1.1.2005 alkavalla ja 31.12.2007 päättyvällä valvontajaksolla (jäljempänä myös suuntaviivat).

Asiassa esitetyn mukaan mainituissa ensimmäistä valvontajaksoa koskevissa vahvistuspäätöksissä tai niiden liitteenä olleissa suuntaviivoissa konserniavustuksia ei ole käsitelty.

VES on esittänyt perustellun oletuksensa edellä todetusta käsittelemättä jättämisestä olleen, että konserniavustusten käsittely säilyy sellaisena, kuin se oli ollut ennen sähkönsiirtoliiketoiminnan kohtuullisen tuoton etukäteiseen valvontamalliin siirtymistä.

VES on vedonnut lisäksi siihen, että verkkotoimintaan sitoutuneen oman pääoman määrittämisen osalta Energiamarkkinavirasto soveltaa sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskelmissa toisella valvontajaksolla pääosin samaa menetelmää kuin ensimmäisellä valvontajaksolla.

Markkinaoikeus toteaa, että toista valvontajaksoa (2008–2011) koskevissa, 13.12.2007 annettujen vahvistuspäätösten liitteenä olevissa suuntaviivoissa lausutaan omaa pääomaa koskevassa kohdassa 2.2.3, että verkkotoimintaan sitoutuneen oman pääoman määrittämisen osalta Energiamarkkinavirasto soveltaa sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskelmissa toisella valvontajaksolla pääosin samaa menetelmää kuin ensimmäisellä valvontajaksolla.

Edellä mainitussa toisen valvontajakson suuntaviivojen kohdassa on lisäksi konserniavustuksen osalta erikseen todettu, että omaksi pääomaksi katsotaan myös annettu konserniavustus, joka on voitonjaon luonteinen erä ja joka kirjautuisi ilman konsernirakennetta toimivassa yhtiössä taseeseen Tilikauden voitto -kohtaan. Jotta konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivia yrityksiä kohdeltaisiin tasapuolisesti muihin verkonhaltijoihin nähden, niin annetun konserniavustuksen oman pääoman osuus (vallinneen yhteisöverokannan mukaisella osuudella vähennetty määrä annetuista konserniavustuksista) palautetaan yhtiön omaan pääomaan ja vastaavasti samansuuruinen maksetun konserniavustuksen oman pääoman osuus vähennetään yhtiön korottomista veloista.

VES on esittänyt yrittäneensä parhaansa mukaan selvittää edullisinta tapaa toimia viraston vahvistamien valvontamenetelmien mukaan ennen konserniavustuksen toteuttamistavasta tekemäänsä päätöstä loppuvuonna 2007, jolloin valittajayhtiö oli käyttänyt asiassa Pöyry Energy Oy:n asiantuntijaa. Valittajayhtiön käyttämän asiantuntijan Energiamarkkinavirastolta 4.12.2007 saaman tiedon mukaan konserniavustuksen käsittelytapa taseen oikaisussa ensimmäisellä valvontajaksolla vastasi aikaisempaa käytäntöä. Markkinaoikeus toteaa, ettei virasto ole esittänyt edellä mainitun keskustelun sisällöstä poikkeavaa näkemystä.

Energiamarkkinaviraston aiemmat päätökset sähkömarkkinoilla toimivien yritysten konserniavustusten käsittelystä

Energiamarkkinavirasto on antanut konserniavustuksen käsittelyä koskevia päätöksiä ennen nykyiseen sähkönsiirtoliiketoiminnan tuoton valvontamalliin siirtymistä.

Virasto on 29.6.2004 antamassaan päätöksessä (Dnro 62/421/2003) käsitellyt Fortum Sähkönsiirto -konsernin vuosina 2001-2003 emoyhtiölleen Fortum Oyj:lle maksamia konserniavustuksia ja lausunut muun ohella maksetun konserniavustuksen palauttamisesta yhtiön omaan pääomaan.

"Virasto on 14.6.2005 antamassaan Vattenfall Verkko Oy:tä koskevassa päätöksessä (Dnro 196/421/2004) puolestaan todennut seuraavaa (s.21):

”Vattenfall Verkko Oy on maksanut konserniavustusta vuosina 2001-2004 emoyhtiölleen Vattenfall Oy:lle. Koska maksettu konserniavustus on voitonjaon luonteinen erä, se kirjautuisi ilman konsernirakennetta toimivassa yhtiössä taseeseen Tilikauden voitto - kohtaan.

Jotta konsernirakenteella ja ilman konsernirakennetta toimivia yrityksiä kohdeltaisiin tasapuolisesti, maksetun konserniavustuksen oman pääoman osuus (71 %) palautetaan yhtiön omaan pääomaan ja sen verovelkaosuus lisätään korottomiin velkoihin. Konserniavustuksen määrä vähennetään lisäksi kokonaisuudessaan yhtiön korottomista veloista".

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainituista päätöksistä, joita ei kysymyksessä olevina vuosina viraston noudattaman valvontamallin erilaisuuden vuoksi voida pitää suoraan verrannollisina valituksenalaiseen päätökseen, ei ilmene, että Energiamarkkinavirasto olisi tehnyt tuolloin eroa tilinpäätöshetkellä jo maksetun konserniavustuksen tai annetun, mutta vielä maksamattoman konserniavustuksen välillä.

Etenkin Energiamarkkinaviraston jälkimmäisen päätös on ollut markkinaoikeuden näkemyksen mukaan sähkömarkkinalainsäädännön muuttumisesta huolimatta omiaan luomaan verkonhaltijalle käsityksen siitä, että maksetun konserniavustuksen määrä vähennetään kokonaisuudessaan yhtiön korottomista veloista myös kysymyksessä olevaa valvontajaksoa koskevassa kohtuullisen tuoton valvontamallissa. Näin on erityisesti silloin, kun päätöstä tulkitaan viraston ensimmäistä ja toista valvontajaksoa koskevien vahvistuspäätösten liitteenä olevien suuntaviivojen valossa.

Asianosaisten välinen yhteydenpito valvontapäätöksen valmisteluvaiheessa syksyllä 2008

Asiassa on esitetty selvitystä valittajayhtiön ja Energiamarkkinaviraston välisestä kirjeenvaihdosta syksyllä 2008 ennen valituksenalaisen päätöksen antamista.

Markkinaoikeus katsoo kyseisen kirjeenvaihdon ja erityisesti viraston edustajan 5.11.2008 lähettämän sähköpostiviestin osoittavan, että Energiamarkkinavirasto on saattanut VES:n tietoon valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevän maksetun konserniavustuksen käsittelyä koskevan kantansa ensimmäistä kertaa vasta tuolloin.

Ilmeistä on, että viraston valittajayhtiölle 5.11.2008 ilmoittama, korjaavana ilmaistu kanta konserniavustuksen käsittelyyn on tullut käsiteltävänä olevan 2005-2007 valvontajakson osalta valittajayhtiön kannalta tarkasteltuna sen tietoon liian myöhään. Konsernirakenteella toimivan verkonhaltijan on tullut tehdä ensimmäistä valvontakautta koskeva päätös konserniavustuksen mahdollisesta maksamisesta jo vuoden 2007 lopussa ja luonnollisesti tuolloin tiedossa olevien perusteiden mukaisesti.

Johtopäätökset konserniavustuksen käsittelystä valituksenalaisessa päätöksessä

Valittajayhtiö on vaatinut asian palauttamista Energiamarkkinavirastoon päätöksen muuttamiseksi siten, että tasetta oikaistaessa Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n emoyhtiölleen Vantaan Energia Oy:lle vuonna 2007 antaman ja maksaman konserniavustuksen oman pääoman osuus lisätään oikaistun taseen vastattavien omaan pääomaan ja vähennetään korottomista veloista, ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n ensimmäisen valvontajakson toteutunutta tuottoa ja tuoton alijäämää korjataan vastaavasti.

Markkinaoikeus katsoo, että ennen tilikauden päättymistä annetun ja maksetun konserniavustuksen käsittelytapaan Energiamarkkinaviraston kohtuullisen tuoton laskelmassa ei ole johdettavissa oikeusohjeita suoraan lainsäädännöstä. Valituksen menestymisen kannalta ratkaisevana on siten pidettävä ensisijaisesti niitä tietoja, jotka valittajayhtiöllä on ollut käytettävissään loppuvuonna 2007 ennen kuin se on maksanut puheena olevan konserniavustuksen emoyhtiölleen Vantaan Energia Oy:lle.

Asiassa esitetyn perusteella viraston valituksenalaisessa päätöksessä olevat perustelut annetun ja maksetun konserniavustuksen käsittelylle kohtuullisen tuoton laskelmassa eivät ole olleet esillä Energiamarkkinaviraston verkonhaltijoille jakamassa ohjeistuksessa vielä ensimmäisen valvontajakson aikana tai muutoinkaan valittajayhtiön tiedossa.

Energiamarkkinaviraston kirjallisen ja suullisen ohjeistuksen verkonhaltijoille yleensä ja erityisesti VES:lle on vielä vuonna 2007 katsottava varsin yhdenmukaisesti sisältäneen seikkoja, jotka ovat puoltaneet annettujen ja maksettujen konserniavustusten yhdenmukaista kohtelua viraston kohtuullisen tuoton laskelmassa verrattuna tilinpäätöshetkellä vielä maksamattomaan konserniavustukseen.

Harkittaessa verkonhaltijan perusteltua käsitystä tulevan valvontapäätöksen laskentamallin sisällöstä on otettava lisäksi huomioon yhteisöjen tuomioistuimen mainitussa 29.10.2009 antamassaan tuomiossa direktiivin 2003/54/EY 23 artiklan 2 kohdan osalta lausuma siitä, että kansallisen sääntelyviranomaisen menetelmiltä ja tariffeilta vaaditaan riittävän suurta ennustettavuutta.

Valittajayhtiön ei ole katsottava voineen virallislähteistä päätellä, että sen markkinaoikeudessa vaatima maksetun konserniavustuksen käsittelytapa olisi ollut viraston ensimmäistä valvontajaksoa koskevassa kohtuullisen tuoton laskelmassa riippuvainen oikaistavan taseen sisältämän muun korottoman velan määrästä ja luonteesta tai valvontamallin sisältämistä muista menettelytavoista ylipäänsä. Yhtiön ei voida katsoa asiassa esitetyn perusteella muutoinkaan olleen vuonna 2007 selvillä viraston valvontapäätöksestä vuotta myöhemmin ilmenneeseen suhtautumiseen valittajayhtiön maksamaan konserniavustukseen.

Ottaen huomioon sekä viraston soveltamilta kohtuullisen tuoton laskentamenetelmiltä sähkömarkkinalain ja oikeuskäytännön perusteella edellytettävän ennustettavuuden että hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan periaatteen markkinaoikeus katsoo, että VES on voinut luottaa ensimmäisen valvontajakson lopussa käytössään olleiden tietojen perusteella asiassa vetoamaansa maksetun konserniavustuksen käsittelytapaan viraston kohtuullisen tuoton laskentamallissa. Valittajayhtiön kannan tueksi on siten esitetty painavampia seikkoja kuin valituksenalaisen päätöksen mukaiselle lopputulokselle.

Energiamarkkinaviraston olisi näin ollen tullut valituksessa vaaditun mukaisesti lisätä Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n emoyhtiölleen vuonna 2007 maksaman konserniavustuksen oman pääoman osuus oikaistun taseen vastattavien omaan pääomaan ja vähentää se korottomista veloista.

Koska Energiamarkkinavirasto on menetellyt edellä todetulla tavalla sähkömarkkinalain 38 c §:ssä säädetyn vastaisesti, valituksenalainen päätös on kumottava ja asia on palautettava Energiamarkkinavirastolle asianmukaisen valvontapäätöksen tekemistä varten.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaisesta säädettyä voidaan säännöksen mukaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on mainitun säännöksen 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain esitöissä (HE 217/1995) on todettu, että lain 74 §:n 1 momenttia sovellettaessa huomioon voitaisiin ratkaisun lopputuloksen lisäksi ottaa myös muita seikkoja, joita voisivat olla muun muassa asian riitaisuus ja merkittävyys asianosaiselle. Korvausvelvollisuutta määrättäessä ei siten tarvitsisi eikä tulisikaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa, ja kysymys olisi siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että Vantaan Energia Sähköverkot Oy saisi pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Energiamarkkinavirasto on antanut valittajayhtiön laskusta 26.10.2009 saapuneen lausuman, jossa virasto on kiistänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan. Virasto on katsonut laskusta ilmenevät käytetyn tuntimäärän ja tehdyt toimenpiteet kohtuullisiksi, mutta on paljoksunut käytettyä noin 300 euron arvonlisäverotonta tuntiveloitusta 250 euron ylittävältä osalta.

Markkinaoikeus katsoo asian olleen oikeudellisesti vaativa eikä näin ollen ole aihetta alentaa valittajayhtiön asiamiehen korvattavaa tuntiveloitusta Energiamarkkinaviraston esittämällä tavalla. Asian lopputulos huomioon ottaen Energiamarkkinavirasto on velvoitettava korvaamaan valittajayhtiön oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kumoaa Energiamarkkinaviraston päätöksen 14.11.2008 (Dnro 89/424/2007) Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n sähköverkkotoiminnan kohtuullisesta ja toteutuneesta tuotosta ensimmäisen valvontajakson 1.1.2005-31.12.2007 aikana.

Asia palautetaan edellä mainituilla perusteilla Energiamarkkinavirastolle uudelleen käsiteltäväksi uuden ensimmäistä valvontajaksoa koskevan valvontapäätöksen antamiseksi Vantaan Energia Sähköverkot Oy:lle.

Markkinaoikeus velvoittaa Energiamarkkinaviraston korvaamaan Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä päivästä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Jaakko Ritvala ja Nora Steiner-Forsberg sekä asiantuntijajäsen Erkki Lakervi.