Market court quashed administrative decision but dismissed costs claim due to lack of administrative error.

ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET

Asian käsittely Kilpailuvirastossa

X on 5.12.2002 tehnyt Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n (jäljempänä myös Gramex) majoitusyrittäjiä koskevasta tariffista. Toimenpidepyynnön mukaan tariffi on pieniä majoitusyrittäjiä syrjivä ja kohtuuton.

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei X ole esittänyt eikä Kilpailuvirastolla muutenkaan ole sellaista näyttöä, jonka perusteella Gramexin majoitusyrittäjiä koskevan tariffin olisi katsottava olevan kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 7 §:n (480/1992) vastainen. Kilpailuvirasto on päätöksellään 27.2.2004 dnro 1127/61/02 poistanut Gramexin majoitusyrittäjiin soveltamaa tariffia koskevan asian käsittelystä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston edellä mainitun päätöksen sekä määrää Gramexin lopettamaan majoitusyrittäjiä koskevan tariffin soveltamisen tariffiluokassa 1?10 huonetta tai lomamökkiä sekä velvoittaa Gramexin muuttamaan hinnoitteluaan siten, että musiikin käytöstä maksettava huonekohtainen korvaus on kaikille elinkeinonharjoittajille sama. Toissijaisesti X on vaatinut, että asia palautetaan Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi X on vaatinut, että Kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa 2.045 eurolla korkoineen.

Markkinaoikeus on 12.9.2005 antamallaan päätöksellä nro 214/2005 kumonnut Kilpailuviraston edellä mainitun päätöksen ja palauttanut asian Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Markkinaoikeus on hylännyt X:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ennenaikaisena.

Markkinaoikeus on lausunut perusteluinaan siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys Gramexin majoitusyrittäjiä koskevasta tariffista muun ohella seuraavan.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on rakentunut majoitustilojen ja käyttökuukausien määrälle. Tariffin mukaan korvauksen määrään ovat näin vaikuttaneet toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen määrä. Majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän kasvaessa oikeuden hyödyntämisen laajuus kasvaa. Toisaalta samalla musiikkimäärällä sekä pienemmällä majoitustilojen ja käyttökuukausien määrällä tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuus vähenee.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskevassa tariffissa on siten lähdetty korvauksen määräytymisestä oikeuden hyödyntämisen laajuuden perusteella. Huomioon ottaen, että tariffi on koskenut esittäville taiteilijoille ja äänitteen tuottajille maksettavaa tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista korvausta, markkinaoikeus on katsonut, että kyseinen lähtökohta on ollut kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, etteikö majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän olisi katsottava kuvaavan kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta riittävällä tarkkuudella oikeuden hyödyntämisen laajuutta. Kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna Gramex on näin ollen sinänsä voinut rakentaa majoitusyrittäjiä koskevan tariffinsa majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskevan tariffin mukaan samaan tariffiluokkaan oikeuden käytön laajuuden perusteella kuuluvilta asiakkailta on peritty samansuuruinen euromääräinen korvaus. Gramexin tariffin voidaan näin ollen katsoa kohdelleen samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla. Gramexin tariffi ei siten ole ollut sanotussa suhteessa valittajaa syrjivä.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin (480/1992) mukaan Kilpailuviraston tulee selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Sen arvioinnissa, onko Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi merkinnyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan (480/1992) tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista, Kilpailuvirasto ei ole tarkastellut Gramexin tariffiluokissa 1?10 huonetta tai lomamökkiä perimiä korvauksia, mihin X on nimenomaisesti kohdistanut toimenpidepyyntönsä, verrattuna Gramexin muissa tariffiluokissa perimiin korvauksiin. Kilpailuvirasto ei näin ollen ole selvittänyt, onko Gramexin hinnoittelun (tariffin porrastus) katsottava merkinneen sanotussa suhteessa kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista, ottaen huomioon kaikki hinnoitteluun (tariffin porrastukseen) vaikuttaneet kilpailuoikeudellisesti relevantit seikat.

Markkinaoikeus on näin ollen katsonut, ettei Kilpailuvirasto ollut riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi merkinnyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan (480/1992) tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden edellä mainitun päätöksen ja hyväksyy X:n väitteet Gramexin tariffin syrjivyydestä. X on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen myös oikeudenkäyntikuluja koskevalta osin. Markkinaoikeusvaiheen kulut ovat aiheutuneet Kilpailuviraston virheellisestä toiminnasta.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 21.3.2007 taltionumero 684 kumonnut edellä mainitun markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin X:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty ennenaikaisena. Korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian markkinaoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi sen ratkaisemiseksi, tulisiko Kilpailuvirasto velvoittaa korvaamaan X:lle markkinaoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on jättänyt valituksen tutkimatta.

PALAUTTAMISEN JÄLKEINEN ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

X on antanut häneltä korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitun päätöksen johdosta pyydetyn lausunnon ja toistanut aiemmin esittämänsä vaatimuksen arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta markkinaoikeudessa 2.045 eurolla korkoineen.

Kilpailuvirasto on antanut siltä edellä mainitun johdosta pyydetyn lausunnon. Lausunnossaan Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää X:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Kilpailuvirasto on muun ohella esittänyt, ettei sen menettely ole ollut lainvastaista tai siinä määrin virheellistä, että X:n vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta voitaisiin pitää perusteltuna.

X on antanut häneltä Kilpailuviraston lausunnon johdosta pyydetyn vastaselityksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan erityisesti otettava huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain esitöissä on todettu, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voitaisiin ottaa huomioon myös muita seikkoja. Hallituksen esityksen mukaan korvausvelvollisuutta määrättäessä ei tarvitsisi eikä tulisikaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Hallintolainkäytössä vallitsevien lukuisten erilaisten tilanteiden vuoksi säännöksen tulisi olla joustava. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta (HE 217/1995 vp).

Markkinaoikeus on päätöksessään 12.9.2005 dnro 214/2005 katsonut, että Gramexin majoitusyrittäjiä koskevan tariffin majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään perustuva rakenne on sinänsä kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu. Markkinaoikeus on myös katsonut, että Gramexin tariffin voidaan katsoa kohtelevan samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla eikä se siten ole ollut sanotussa suhteessa valittajaa syrjivä.

Markkinaoikeus on toisaalta katsonut, ettei Kilpailuvirasto ole riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Gramexin soveltaman tariffin porrastuksen katsottava merkinnen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitetun kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista ja on palauttanut asian Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon markkinaoikeuden edellä mainitut päätöksen perustelut ja se, etteivät X:n vaatimukset ole kaikilta osin tulleet hyväksytyiksi, markkinaoikeus katsoo, ettei Kilpailuviraston päätöksen kumoamisesta huolimatta ole kohtuutonta, että X joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on siten hylättävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää X:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituslain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Anne Ekblom-Wörlund ja Nora Steiner-Forsberg sekä asiantuntijajäsen Ulla Liukkunen.