Market Court partially allowed appeal, remanded fee structure case to Competition Authority for precise assessment.

ASIAN AIKAISEMMAT VAIHEET

Asian käsittely Kilpailuvirastossa

X, Y ja Z (jäljempänä myös valittajat) ovat Kilpailuvirastolle vuonna 2002 tekemillään toimenpidepyynnöillä pyytäneet Kilpailuvirastoa selvittämään, onko Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry:n (jäljempänä myös Teosto) majoitusyrittäjiä koskeva tariffi kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 7 §:n (480/1992) vastainen. Toimenpidepyynnöissä Kilpailuvirastoa on pyydetty selvittämään, onko Teosto käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin hinnoittelemalla majoitusyrittäjiä koskevan tariffinsa syrjivästi ja kohtuuttomasti tariffiluokissa 1–30 huonetta tai lomamökkiä. Toimenpidepyynnöissä on lisäksi pidetty kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) vastaisena sitä, että Teosto on kieltänyt oikeuksien luovuttamisen kolmannelle.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 12.12.2003 dnro 790/61/02 poistanut Teoston majoitusyrittäjiin soveltamaa tariffia koskevan asian käsittelystä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa

X, Y ja Z ovat valituksessaan vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston edellä mainitun päätöksen sekä määrää Teoston lopettamaan majoitusyrittäjiä koskevan tariffin soveltamisen tariffiluokissa 1?30 huonetta tai lomamökkiä sekä velvoittaa Teoston muuttamaan hinnoitteluaan siten, että musiikin käytöstä maksettava huonekohtainen korvaus on kaikille elinkeinonharjoittajille sama. Toissijaisesti X, Y ja Z ovat vaatineet, että asia palautetaan Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että Kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan heidän arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa 2.095 eurolla korkoineen.

Markkinaoikeus on 12.9.2005 antamallaan päätöksellä nro 213/2005 kumonnut Kilpailuviraston edellä mainitun päätöksen ja palauttanut asian Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Markkinaoikeus on hylännyt X, Y ja Z oikeudenkäyntikuluvaatimuksen ennenaikaisena.

Markkinaoikeus on lausunut perusteluinaan siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys Teoston majoitusyrittäjiä koskevasta tariffista muun ohella seuraavan.

Teoston majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on rakentunut majoitustilojen ja käyttökuukausien määrälle. Tariffin mukaan korvauksen määrään ovat näin vaikuttaneet toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen määrä. Majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän kasvaessa oikeuden hyödyntämisen laajuus kasvaa. Toisaalta samalla musiikkimäärällä sekä pienemmällä majoitustilojen ja käyttökuukausien määrällä tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuus vähenee.

Teoston majoitusyrittäjiä koskevassa tariffissa on siten lähdetty korvauksen määräytymisestä oikeuden hyödyntämisen laajuuden perusteella. Huomioon ottaen, että tariffi on koskenut tekijänoikeuden haltijoille maksettavaa korvausta musiikin esittämisestä, markkinaoikeus on katsonut, että kyseinen lähtökohta on ollut kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, etteikö majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän olisi katsottava kuvaavan kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta riittävällä tarkkuudella oikeuden hyödyntämisen laajuutta. Kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna Teosto on näin ollen sinänsä voinut rakentaa majoitusyrittäjiä koskevan tariffinsa majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään.

Teoston majoitusyrittäjiä koskevan tariffin mukaan samaan tariffiluokkaan oikeuden käytön laajuuden perusteella kuuluvilta asiakkailta on peritty samansuuruinen euromääräinen korvaus. Teoston tariffin voidaan näin ollen katsoa kohdelleen samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla. Teoston tariffi ei siten ole ollut sanotussa suhteessa valittajia syrjivä.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin (480/1992) mukaan Kilpailuviraston tulee selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Sen arvioinnissa, onko Teoston majoitusyrittäjiä koskeva tariffi merkinnyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan (480/1992) tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista, Kilpailuvirasto ei ole tarkastellut Teoston tariffiluokissa 1?30 huonetta tai lomamökkiä perimiä korvauksia, mihin valittajat ovat nimenomaisesti kohdistaneet toimenpidepyyntönsä, verrattuna Teoston muissa tariffiluokissa perimiin korvauksiin. Kilpailuvirasto ei näin ollen ole selvittänyt, onko Teoston hinnoittelun (tariffin porrastus) katsottava merkinneen sanotussa suhteessa kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista, ottaen huomioon kaikki hinnoitteluun (tariffin porrastukseen) vaikuttaneet kilpailuoikeudellisesti relevantit seikat.

Markkinaoikeus on näin ollen katsonut, ettei Kilpailuvirasto ollut riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Teoston majoitusyrittäjiä koskeva tariffi merkinnyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan (480/1992) tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista.

Oikeuksien siirtokiellon osalta markkinaoikeus on katsonut, ettei asiaa ole syytä arvioida toisin kuin Kilpailuvirasto oli päätöksessään tehnyt.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X, Y ja Z ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden edellä mainitun päätöksen ja hyväksyy valittajien väitteet Teoston tariffin syrjivyydestä. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toteaa kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) vastaiseksi sen, että Teosto on kieltänyt oikeuksien luovuttamisen kolmannelle. Valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen myös oikeudenkäyntikuluja koskevalta osin. Markkinaoikeusvaiheen kulut ovat aiheutuneet Kilpailuviraston virheellisestä toiminnasta.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 21.3.2007 taltionumero 685 kumonnut edellä mainitun markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin X, Y ja Z oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty ennenaikaisena. Korkein hallinto-oikeus on palauttanut asian markkinaoikeudelle uudelleen käsiteltäväksi sen ratkaisemiseksi, tulisiko Kilpailuvirasto velvoittaa korvaamaan valittajille markkinaoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on jättänyt valituksen tutkimatta.

PALAUTTAMISEN JÄLKEINEN ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

X, Y ja Z ovat antaneet heiltä korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitun päätöksen johdosta pyydetyn lausunnon ja toistaneet aiemmin esittämänsä vaatimuksen arvonlisäverottomien oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta markkinaoikeudessa 2.095 eurolla korkoineen.

Kilpailuvirasto on antanut siltä edellä mainitun johdosta pyydetyn lausunnon. Lausunnossaan Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää X, Y ja Z vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. Kilpailuvirasto on muun ohella esittänyt, ettei sen menettely ole ollut lainvastaista tai siinä määrin virheellistä, että valittajien vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta voitaisiin pitää perusteltuna.

X, Y ja Z ovat antaneet heiltä Kilpailuviraston lausunnon johdosta pyydetyn vastaselityksen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan erityisesti otettava huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain esitöissä on todettu, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Ratkaisun lopputuloksen lisäksi voitaisiin ottaa huomioon myös muita seikkoja. Hallituksen esityksen mukaan korvausvelvollisuutta määrättäessä ei tarvitsisi eikä tulisikaan kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian. Hallintolainkäytössä vallitsevien lukuisten erilaisten tilanteiden vuoksi säännöksen tulisi olla joustava. Yleisenä perusteena olisi sen arviointi, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa. Kysymys on siten asian lopputuloksen ja eräiden muiden seikkojen pohjalta tehtävästä arviosta (HE 217/1995 vp).

Markkinaoikeus on päätöksessään 12.9.2005 dnro 213/2005 katsonut, että Teoston majoitusyrittäjiä koskevan tariffin majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään perustuva rakenne on sinänsä kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu. Markkinaoikeus on myös katsonut, että Teoston tariffin voidaan katsoa kohtelevan samanlaisia musiikin käyttäjiä samalla tavalla eikä se siten ole ollut sanotussa suhteessa valittajia syrjivä. Oikeuksien siirtokiellon osalta markkinaoikeus on katsonut, ettei asiaa ole syytä tarkastella toisin kuin Kilpailuvirasto on päätöksessään tehnyt.

Markkinaoikeus on toisaalta katsonut, ettei Kilpailuvirasto ole riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Teoston soveltaman tariffin porrastuksen katsottava merkinnen kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdassa (480/1992) tarkoitetun kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista ja on palauttanut asian Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi.

Kun otetaan huomioon markkinaoikeuden edellä mainitut päätöksen perustelut ja se, etteivät valittajien vaatimukset ole kaikilta osin tulleet hyväksytyiksi, markkinaoikeus katsoo, ettei Kilpailuviraston päätöksen kumoamisesta huolimatta ole kohtuutonta, että X, Y ja Z joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. X, Y ja Z vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on siten hylättävä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää X:n, Y:n ja Z:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituslain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Anne Ekblom-Wörlund ja Nora Steiner-Forsberg sekä asiantuntijajäsen Ulla Liukkunen.