Market Court allows late procurement appeal by confirming notice date via email from unauthorized representative.

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on pyytänyt 9.1.2009 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Hämeenlinnan yksikössä tapahtuvasta lääkäripäivystyspalvelusta. Hankinnasta on julkaistu avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus. Hankintailmoituksen mukaan sopimuskausi alkaa aikaisintaan 1.4.2009 ja kestää kaksi vuotta, minkä lisäksi sopimusta on mahdollista jatkaa vuosi kerrallaan kahden vuoden ajan. Hankintayksikkö on saanut kolme tarjousta.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on päätöksellään 25.2.2009 § 38 hyväksynyt Attendo MedOne Oy:n tarjouksen.

Mediverkko Oy on 26.3.2009 tehnyt edellä mainitusta hankintapäätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on päätöksellään 29.4.2009 § 78 hylännyt myöhästyneenä.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan hankinnan kokonaisarvo jatkosopimuskaudet mukaan luettuina on noin 1.800.000 euroa.

Hankintayksikkö on markkinaoikeuteen 31.3.2009 saapuneessa kirjelmässään ilmoittanut, ettei se pane hankintapäätöstään täytäntöön ennen kuin markkinaoikeus on antanut ratkaisun asiassa.

HAKEMUS

Mediverkko Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallituksen päätöksen 25.2.2009 § 38 ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. Hakija on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön suorittamaan sille hyvitysmaksua myöhemmin yksilöitävän määrän. Hakija on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 6.100 eurolla korkoineen.

Hakijan tarjous on ollut kokonaistaloudellisesti edullisin, mutta laatuvertailussa tapahtuneiden virheiden vuoksi hakija on sijoittunut kokonaispisteytyksessä toiseksi.

Laatukriteerien laskentaperusteet eivät ole ilmenneet tarjouspyynnöstä eikä hankintapäätöksestä.

Tarjouspyynnössä vertailuperusteesta ”päivystävien lääkäreiden määrä/vuosi” esitetyn perusteella palveluntuottajaksi on haettu tarjoajaa, joka tuottaa palvelut mahdollisimman tiiviillä ja kokeneella ringillä. Tarjouspyynnön mukaan korkeimmat pisteet saa tarjoaja, jonka päivystävien lääkäreiden määrä on 10–30.

Tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu, millä kriteereillä vertailuperustetta ”päivystävien lääkäreiden työkokemus” tullaan arvioimaan. Hakijan hankintayksiköltä 24.3.2009 saamasta selvityksestä ilmenee, että arvioinnissa on otettu huomioon sekä päivystävien lääkäreiden lukumäärä että päivystävien lääkäreiden päivystysvuorojen lukumäärä. Hakija on tarjonnut kymmentä päivystävää lääkäriä ja saanut tästä vertailuperusteesta 4,2 pistettä. Voittanut tarjoaja on tarjonnut hakijaa enemmän päivystäviä lääkäreitä ja saanut tältä osin 7,5 pistettä.

Hankintayksikkö on siten jakanut vertailuperusteen ”päivystävien lääkäreiden työkokemus” osalta pisteitä samasta asiasta kuin vertailuperusteen ”päivystävien lääkäreiden määrä/vuosi” osalta, mutta päinvastaisella logiikalla.

Päivystävien lääkäreiden työkokemusta arvioitaessa hankintayksikkö on lisäksi virheellisesti arvioinut tarjottujen päivystävien lääkäreiden yhteenlaskettua päivystyskokemusta päivystysvuorojen määrän perusteella, jolloin voittanut tarjoaja on saanut 7,5 pistettä ja hakija 4,2 pistettä. Hankintayksikön olisi pitänyt arvioida vertailuperusteen ”päivystävien lääkärien työkokemus” osalta yksinomaan tarjottujen päivystävien lääkäreiden keskimääräistä työkokemusta, jolloin hakija olisi saanut päivystävien lääkärien työkokemuksesta täydet pisteet.

Varahenkilöstöjärjestelmää arvioitaessa hankintayksikkö on ottanut huomioon ainoastaan varahenkilöiden lukumäärän. Tästä johtuen voittanut tarjoaja on saanut varahenkilöstön osalta parhaat pisteet. Varahenkilöstöjärjestelmän arvioinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon varahenkilöiden lukumäärä suhteessa tarjoajan vastuulla oleviin toimitustakuukohteisiin.

Hakijan tarjoama varahenkilöstöjärjestelmä on ollut hankintayksikön kannalta toimintavarmempi ja luotettavampi ja hakijan olisi tullut saada varahenkilöstöjärjestelmästä voittanutta tarjoajaa paremmat pisteet.

Hakijan tarjous on ollut kustannuksiltaan noin 14 prosenttia valituksi tulleen Attendo MedOne Oy:n tarjousta edullisempi. Mikäli tarjousten vertailu olisi suoritettu oikein, hakija olisi saanut yhteensä 97,5 pistettä ja voittanut tarjoaja 87,7 pistettä.

VASTINE

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on vaatinut, että markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta. Hankintayksikkö on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen. Hankintayksikkö on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hakijan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.

Hakija on sen palveluksessa olevan johtajan antaman ilmoituksen mukaan saanut hankintapäätöksen tiedoksi 10.3.2009. Määräpäivä hakemuksen jättämiselle on siten ollut 24.3.2009. Hakijan hakemus on saapunut markkinaoikeuteen 26.3.2009, joten se on saapunut myöhässä.

Tarjouspyyntö on laadittu hankintalain vaatimusten mukaan niin, että tarjoajat ovat voineet antaa yhteismitalliset ja keskenään vertailukelpoiset tarjoukset.

Tarjousten vertailussa on kohdeltu tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi ja tarjousvertailun lopputulos on johtanut kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen valintaan.

Tarjouspyynnössä on nimenomaisesti edellytetty, että tarjoukseen liitetään selvitys päivystävistä lääkäreistä nimilistoineen ja työkokemuksineen. Voittanut tarjoaja ja hakija ovat tarjouksissaan ilmoittaneet päivystävien lääkärien määrän tietyllä vaihteluvälillä. Voittanut tarjoaja ja hakija ovat lisäksi yksilöineet erikseen nimeämällä tietyn osan ilmoittamistaan päivystävistä lääkäreistä.

Hankintayksikkö on arvioinut tarjouspyynnön mukaisesti vertailuperustetta ”päivystävien lääkärien työkokemus” vertaamalla tarjoajien tarjouksissaan yksilöimien lääkäreiden yhteenlaskettua sairaalapäivystyskokemusta sekä sairaalapäivystyskokemusta omaavien lääkäreiden määrää. Vertailussa ei ole jaettu pisteitä päinvastaisella logiikalla kuin vertailuperustetta ”päivystävien lääkäreiden määrä/vuosi” sovellettaessa.

Tarjouspyynnössä on edellytetty, että tarjoukseen liitetään selvitys varahenkilöstöjärjestelmästä vasteaikoineen, varahenkilöstöjärjestelmän lääkäreiden nimilista, koulutusarvo, kotipaikka ja sairaalapäivystyskokemus. Hankintayksikkö ei ole voinut käyttää arvioinnissa hakijan esittämää varahenkilöiden lukumäärää suhteessa tarjoajan vastuulla oleviin toimitustakuukohteisiin, koska tällaista vertailuperustetta ei ole mainittu tarjouspyynnössä.

Koska tarjoajien tarjousasiakirjoissa on ollut liikesalaisuuksiksi merkittyjä tietoja, hankintayksikkö ei ole voinut perustella hankintapäätöstä yksityiskohtaisesti.

LAUSUNTO

Attendo MedOne Oy ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen.

VASTASELITYS

Hakija on esittänyt vastaselityksessään, että hankintayksikön mukaan hankintapäätös on lähetetty hakijalle postitse tavallisella kirjeellä 5.3.2009. Mahdollinen saatekirjelmän päiväys ei kuitenkaan ole osoittanut tosiasiallista lähettämispäivää.

Hallituksen esityksessä hallintolaiksi ei käsitellä lainkaan sitä vaihtoehtoa, että joku väittäisi tiedoksiannon tapahtuneen ennen tavallisessa tiedoksiannossa edellytettävää seitsemän päivän kulumista vaan ainoastaan tilannetta, että vastaanottaja oikeusturvansa toteutumiseksi väittää tiedoksiannon tapahtuneen vasta tätä ajankohtaa myöhemmin.

Hankintayksikkö on väittänyt, että hakija on saanut hankintapäätöksen tiedoksi 10.3.2009, koska se on saanut hakijayhtiön palveluksessa olevalta henkilöltä sähköpostin 12.3.2009, jossa henkilö on maininnut päätösasiakirjojen saapuneen ”tiistaina postitse”.

Sähköpostia lähettäneellä henkilöllä ei ole ollut osakeyhtiölain mukaan oikeutta ottaa vastaan hakijayhtiön puolesta tiedoksiantoja. Se seikka, että sähköpostia lähettänyt henkilö on avustanut hakijayhtiön toimitusjohtajaa tarjouksen laadinnassa, ei ole perustanut hänelle oikeutta ottaa vastaan yhtiön puolesta tiedoksiantoja.

Hankintayksikkö olisikin voinut halutessaan käyttää todisteellista tiedoksiantotapaa antamalla päätöksen tiedoksi siihen oikeutetulle henkilölle. Yleisesti tiedossa on, että posti kulkee Suomessa yhdessä tai kahdessa päivässä vastaanottajalle. Laissa on kuitenkin lähdetty siitä, että posti katsotaan saaduksi tiedoksi seitsemän päivän kuluttua lähettämisestä. Tiedoksiantoa ei voida tästä legaalipresumptiosta aikaistaa muutoin kuin todisteellisella tiedoksiannolla, jolloin tiedoksi annettava asiakirja toimitetaan tiedoksi tiedoksiannon vastaan ottamiseen oikeutetulle joko haastemiehen välityksellä, saantitodistusta vastaan tai vastaanottajan kuittauksella asiakirjaa luovutettaessa. Hakijan työntekijän lähettämä sähköpostiviesti ei ole mikään näistä.

Hankintayksikkö on käyttänyt tarkoitushakuista pisteytystä arvioidessaan päivystävien lääkäreiden työkokomusta. Hakijan tarjoamien lääkäreiden keskimääräinen päivystyskokemus on ollut suurempi kuin voittaneen tarjoajan tarjoamien lääkäreiden, mutta silti voittanut tarjoaja on saanut korkeammat pisteet.

Voittaneen tarjoajan varahenkilöstöjärjestelmä perustuu valtakunnalliseen yhdeksänkertaiseen verkostoon, jolla on useita kymmeniä päivystyskohteita hoidettavanaan. Tällaisen järjestelmän vasteaika ei ole voinut olla 15–60 minuuttia. Hakijan varahenkilöstöjärjestelmässä on viisi lääkäriä kahteen yöpäivystyspisteeseen, joten se on ollut selvästi parempi kuin voittaneen tarjoajan varahenkilöstöjärjestelmä. Tästä huolimatta voittanut tarjoaja on saanut paremmat pisteet.

LISÄKIRJELMÄT

Hankintayksikkö on esittänyt kolmessa lisäkirjelmässään muun ohella, että hankintapäätös on kirjattu hankintayksikön kirjaamossa lähteneeksi 5.3.2009. Hankintapäätös on lähetetty hakijayhtiön nimellä, ei yksittäisen henkilön nimellä. Sähköpostin lähettäjä on oikeustoimilain 10 §:n mukaisen asemavaltuutuksensa nojalla ilmoittanut hankintayksikölle, että hakija on saanut hankintapäätöksen tiedoksi jo 10.3.2009. Kyseinen hankintayksikölle lähetetty sähköposti on lähetetty myös hakijayhtiön hallituksen puheenjohtajalle. Hakija ei ole esittänyt mitään sellaista näyttöä, jonka vuoksi markkinaoikeuden tulisi ottaa asia käsiteltäväkseen.

Hakija on esittänyt neljässä lisäkirjelmässään muun ohella, että sähköpostin lähettäneelle henkilölle on annettu hakijan tarjouksessa valtuutus antaa lisätietoja tarjoukseen liittyen, mutta hänellä ei ole ollut asemavaltuutusta ottaa hakijayhtiön puolesta vastaan tiedoksiantoa. Sähköpostin lähettäneellä henkilöllä ei ole ollut hakijayhtiössä myöskään sellaista asemaa, johon lain tai yleisen tavan mukaan olisi liittynyt kelpoisuus ottaa vastaan tiedoksiantoja hakijayhtiön puolesta. Tavallisen kirjetiedoksiannon tiedoksisaantiaikaa ei voi lyhentää esimerkiksi sellaisen satunnaisen seikan perusteella, että joku henkilö vastaanottajan organisaatiossa sattuisi mainitsemaan lähettäjälle kirjeen saapuneen aikaisemmin kuin vasta seitsemäntenä päivänä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakemuksen tutkiminen

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 73 §:n 1 momentin nojalla hankintapäätös perusteluineen sekä hakemusosoitus on annettava kirjallisesti niille, joita asia koskee. Momentin mukaan ehdokkaan tai tarjoajan katsotaan saaneen päätöksen ja hakemusosoituksen tiedoksi, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua niiden lähettämisestä.

Hankintalain 80 §:n 3 momentin mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvan asian käsittelyyn noudatetaan muutoin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, ei kuitenkaan hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momenttia.

Hallintolainkäyttölain 55 §:n 2 momentin mukaan asiakirjojen tiedoksiantoon sovelletaan muutoin, mitä hallintolaissa säädetään.

Hankintalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 50/2006 vp s. 117) on todettu muun muassa, että muutoksenhaulle säädetty määräaika lähtisi kulumaan siitä, kun hakija on saanut tai hakijan katsotaan saaneen perustellun päätöksen muutoksenhakuohjeineen tiedoksi. Perustelujen mukaan päätös muutoksenhakuohjeineen voitaisiin antaa tiedoksi tavallisena kirjelähetyksenä. Päätöksentekomenettelyä ja siten myös tiedoksiantoa koskisivat hallintolain (434/2002) ja kuntalain (365/1995) yleiset säännökset. Perusteluissa on lisäksi todettu, että hankintayksikkö voisi harkintansa mukaan käyttää muitakin tiedoksiantotapoja kuin todisteellista tiedoksiantoa, mikä hallituksen esityksen mukaan vasta nykyistä käytäntöä. Hallituksen esityksen mukaan tiedoksisaannin ”katsottaisiin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä”.

Hallintolain 55 §:n 1 momentin mukaan tiedoksianto voidaan toimittaa tavallisena, todisteellisena tai yleistiedoksiantona. Hallintolain mukaan todisteellisia tiedoksiantotapoja ovat tiedoksianto saantitodistusta vastaan (60 §:n 1 momentti), asiakirjan luovuttaminen viranomaisesta (60 §:n 2 momentti), haastetiedoksianto (60 §:n 3 momentti) sekä sijaistiedoksianto toiselle henkilölle (61 §). Edellä mainituissa tiedoksiantotilanteissa oikeudellisesti merkityksellinen ajankohta on se, milloin tiedoksi annettava asiakirja luovutetaan asiakirjan vastaanottajalle tai sijaistiedoksiannon vastaanottajalle.

Hallintolain 59 §:n 1 momentin mukaan tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Hallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Saman momentin mukaan asian katsotaan tulleen viranomaisen tietoon kuitenkin kirjeen saapumispäivänä.

Hallintolain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp s. 177) mukaan hallintolain 59 §:n 2 momentin nojalla kirjeen katsottaisiin tulleen tiedoksi seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Hallituksen esityksen mukaan lähtökohtana on, että ”sen, joka väittää tiedoksiannon tapahtuneen tätä myöhemmin, on esitettävä väitteensä tueksi riittävä näyttö”. Perusteluissa tässä samassa yhteydessä mainittu viranomaista koskeva tiedoksiantoajankohta, joka poikkeaa kirjetiedoksiannon seitsemän päivän olettamasta, ei koske tarjousmenettelyyn osallistuneiden ehdokkaiden ja tarjoajien hankintayksiköltä saamien kirjeitse lähetettyjen päätösten tiedoksiantoa.

Hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) perustelujen mukaan kirjeen tiedoksisaantiajankohtaa koskevat säännökset vastaisivat aikaisemman lain eli tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain (232/1966) 22 §:ää.

Hallintolailla kumotun tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain mukaan päätöksen lähettäminen postitse muutoksenhakijalle oli yksi tuossa laissa tarkoitettu erityistiedoksiantomuoto. Lain 22 §:n 1 momentin mukaan erityistiedoksiannossa katsottiin tiedoksisaannin tapahtuneen sinä päivänä, jona asiakirja oli luovutettu asianomaiselle tai hänen lähetilleen tahi esitetty asianomaiselle. Postitse saantitodistusta vastaan lähetetystä asiakirjasta katsottiin asianomaisen saaneen tiedon saantitodistuksen osoittamana aikana. Milloin sellaista todistusta ei ollut vaadittu, katsottiin tiedoksisaannin tapahtuneen, jollei muuta näytetty, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja oli annettu postin kuljetettavaksi.

Aikaisemmista lainvalmisteluasiakirjoista (LaVM 39/1965 vp s. 1) ilmenee, että vastanäyttömahdollisuus kirjeitse tapahtuvassa tiedoksiannossa on koskenut lakivaliokunnan tekemän selvennyksen jälkeen kirjeen vastaanottajaa ja siten tällaisen lähetyksen saapumista laissa säädettyä tiedoksiantoajankohtaa myöhemmin. Tiedoksisaantiajan laskennallisuus ja se seikka, että tiedoksisaaja ei ole ollut velvollinen esittämään näyttöä laskennallista tiedoksiantoajankohtaa aikaisemmasta tiedoksisaannista ilmenevät myös korkeimman hallinto-oikeuden julkaistusta ratkaisusta KHO 3.9.1985 taltio 3783. Mainitussa ratkaisussa valittaja oli ilmoittanut saaneensa kirjeitse lähetetystä päätöksestä tiedon kolmantena päivänä kirjeen lähettämisestä. Valittajan mainitusta ilmoituksesta huolimatta valitusajan katsottiin alkaneen tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun valituksenalainen päätös oli annettu postin kuljetettavaksi.

Hankintalain 73 §:n 1 momentin säännös tavallisena kirjeenä lähetetyn hankintapäätöksen ja siihen liittyvän hakemusosoituksen tiedoksisaantiajankohdasta vastaavat hankintalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 50/2006 vp) perustelut huomioon ottaen hallintolain 59 §:n 2 momenttia sekä hallintolakia edeltäneen lain 22 §:n mukaista sääntelyä. Hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) perustelut huomioon ottaen hankintalain 73 §:n 1 momenttia on tulkittava siten, että tiedoksisaantiajankohta on tavallisessa tiedoksiannossa laskennallinen eli seitsemän päivää kirjeen lähettämisestä kaikissa niissä tapauksissa, joissa kirjeen vastaanottajan ei ole tarpeen oman oikeussuojan toteuttamiseksi esittää näyttöä hankintapäätöksen saapumisesta tosiasiassa tätä laskennallista tiedoksisaantiajankohtaa myöhemmin.

Tulkinta vastaa myös hallinto-oikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa hallintolain 59 §:n 2 momentista esitettyä tulkintaa (esimerkiksi Seppo Laakso – Outi Suviranta – Veijo Tarukannel, Yleishallinto-oikeus, 2006 painos, s. 258; Olli Mäenpää, Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet, 2. uudistettu painos 2008, s. 243; Heikki Kulla, Hallintomenettelyn perusteet, 2008 painos, s. 275 sekä Matti Niemivuo – Marietta Keravuori, Hallintolaki, 2003 painos, s. 365).

Asiassa ei siten ole oikeudellista merkitystä sillä seikalla, että hakija mahdollisesti itse ilmoittaa saaneensa päätöksen tiedokseen ennen tuota laskennallista tiedoksisaantiajankohtaa tai että hankintayksikkö esittää tällaisen väitteen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintayksikkö on lähettänyt hankintapäätöksen hakijalle tiedoksi tavallisena kirjeenä 5.3.2009. Hakijan on hankintalain 73 §:n 1 momentin ja 80 §:n 3 momentin, hallintolainkäyttölain 55 §:n 2 momentin sekä hallintolain 59 §:n 2 momentin nojalla katsottava saaneen päätöksen tiedokseen 12.3.2009. Hankintalain 77 §:ssä säädetty 14 päivän määräaika hakemuksen tekemiselle markkinaoikeuteen on siten päättynyt 26.3.2009. Hakijan markkinaoikeuteen 26.3.2009 saapunut hakemus on saapunut hakemuksen tekemiselle varatun määräajan kuluessa ja hakemus on siten tutkittava.

Hankintamenettely

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevan palveluhankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo ylittää hankintalain 16 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen EU-kynnysarvon.

Lääkäripalvelut kuuluvat hankintalain liitteen B toissijaisten palveluhankintojen pääluokkaan 25 terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut. Hankintalain 21 §:n 2 momentin mukaan kysymyksessä oleviin toissijaisiin palveluihin tulevat sovellettaviksi hankintalain I ja IV osan säännösten lisäksi lain III osan kansallisia menettelyjä koskevat säännökset.

Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon hankintalain 1 §:n 2 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on tarjousmenettelyyn osallistuvien yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaaminen. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava ehdokkaita ja tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.

Tarjouspyyntö ja tarjousten vertailuperusteet

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Hankintalain 72 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista on hyväksyttävä se, joka on hankintayksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa käytettävien vertailuperusteiden tulee liittyä hankinnan kohteeseen ja mahdollistaa tarjousten puolueeton arviointi.

Tarjouspyynnössä 9.1.2009 tarjouksen valintaperusteeksi on ilmoitettu kokonaistaloudellinen edullisuus ja sen vertailuperusteiksi hinta 30 prosentin painoarvolla ja laatu 70 prosentin painoarvolla. Laadun vertailuperusteet tarjouspyynnössä on ilmoitettu seuraavasti:

” – päivystävien lääkäreiden määrä/vuosi

– 10–30 lääkäriä/vuosi 30%

– 31–40 lääkäriä/vuosi 25%

– 41–50 lääkäriä/vuosi 20%

– 51–70 lääkäriä/vuosi 10%

– 71–100 lääkäriä/vuosi 5%

– yli 100 lääkäriä/vuosi 0%”

– päivystävien lääkäreiden työkokemus 15 prosentin painoarvolla

– täydennyskoulutus, vastuulääkärin kokemus ja perehdytys 5 prosentin painoarvolla

– kokemus vastaavista ulkoistuspalveluista ja vertailutoimenpiteet, toimitusvarmuus ja varahenkilöstöjärjestelmä 20 prosentin painoarvolla.

Vertailuperusteen ”päivystävien lääkäreiden määrä/vuosi” pisteytyksen osalta markkinaoikeus toteaa, että edellä esitetyssä taulukossa ei ole ollut kysymys vertailuperusteen sisällä määritellyistä painoarvoista, vaan kyseisen vertailuperusteen osalta annettavista pisteistä siten, että esimerkiksi 10–30 lääkäriä tarjonnut tarjoaja on saanut tarjousten vertailussa tältä osin täydet 30 pistettä ja 31–40 lääkäriä tarjonnut tarjoaja puolestaan 25 pistettä. Edellä selostetun perusteella markkinaoikeus katsoo, että vertailuperusteen ”päivystävien lääkäreiden määrä/vuosi” osalta tarjouspyynnössä esitettyä pisteytystaulukkoa ei ole pidettävä siten epäselvänä, etteivät tarjoajat olisi sitä tarjouksia laatiessaan ymmärtäneet.

Tarjouspyynnössä on todettu, että tarjouksiin on liitettävä seuraavat selvitykset:

1. Luettelo tarjoajan aikaisemmista sairaalapäivystyksistä (keskussairaalapäivystys, III-päivystys eriteltynä) viimeisen 2 vuoden aikana.

2. Selvitys päivystävistä lääkäreistä nimilistoineen ja työkokemuksineen. Sairaalapäivystyskokemus on tuotava erikseen ilmi (sairaalapäivystysten lukumäärä viimeisen 2 vuoden aikana, mahdollinen paikalliskokemus Kanta-Hämeen yksiköstä). Mikäli lääkärit eivät todellisuudessa vastaa ilmoitettujen lääkäreiden kokemusta, on tilaajalla oikeus hyvitysmaksuun.

3. Selvitys tarjoajan varamiesjärjestelmästä vasteaikoineen, varamiesjärjestelmän lääkäreiden nimilista, koulutusarvo, kotipaikka sekä sairaalapäivystyskokemus.

4. Selvitys tarjoajan koulutusjärjestelmästä (koulutuskalenteri).

5. Selvitys perehdytyksestä ja palvelun tuottajan nimeämästä vastuulääkäristä kokemuksineen.

6. Todistus palveluntuottajan voimassa olevasta potilasvakuutuksesta.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksiköllä on harkintavaltaa sovellettavien kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteiden määrittämisessä. Hankintamenettelyn avoimuus ja tasapuolisuus edellyttävät kuitenkin sitä, että tarjoajat tietävät jo tarjouksia laatiessaan, millä seikoilla on merkitystä tarjouskilpailua ratkaistaessa.

Kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteina tulee käyttää sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin. Vertailuperusteiden tulee lisäksi liittyä hankinnan kohteeseen ja olla luonteeltaan syrjimättömiä. Vertailuperusteet eivät myöskään saa antaa hankintayksikölle rajoittamatonta vapautta tarjousten vertailun toteuttamisessa.

Tarjouspyynnössä ei ole esitetty sitä, otetaanko vertailuperustetta ”päivystävien lääkäreiden työkokemus” arvioitaessa huomioon tarjouspyynnössä mainitun sairaalapäivystyskokemuksen lisäksi muuta työkokemusta ja miten erilaista lääkärintyöstä kertynyttä kokemusta on ollut tarkoitus arvioida. Avoimeksi on jäänyt myös se, mikä merkitys hankintayksikön näkemyksen mukaan on viimeisen kahden vuoden päivystysmäärällä ja mahdollisella paikalliskokemuksella Kanta-Hämeen yksiköstä. Markkinaoikeus lisäksi toteaa, että tällaisenkin paikalliskokemuksen käyttämistä tarjousten vertailussa on ilman hyväksyttävää perustetta pidettävä tarjoajia syrjivänä seikkana, koska kokemusta voi kerryttää vain hankintayksikön kanssa yhteistoiminnassa aikaisemmin toiminut palveluntarjoaja.

Markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnön mukaan 20 prosentin painoarvon omaava vertailuperuste ”kokemus vastaavista ulkoistuspalveluista ja vertailutoimenpiteet, toimitusvarmuus ja varahenkilöstöjärjestelmä” on kokonaisuutena vaikeasti hahmotettava ja osittain tulkinnanvarainen.

Vertailuperusteeseen sisällytetyistä seikoista ”toimitusvarmuus ja varahenkilöjärjestelmä” liittyvät sinänsä hankinnan kohteeseen. Vertailuperuste on tältä osin ainakin osaksi kytkettävissä pyydettyjen selvitysten kohtaan 3, jonka mukaan tarjoajien on tullut esittää tarjouksissaan selvitystä muun muassa varamiesjärjestelmästä vasteaikoineen.

Vertailuperusteeseen sisältyviä ”vertailutoimenpiteitä”, jotka on sanaparina yhdistetty tarjoajan aikaisempaan kokemukseen vastaavista ulkoistamispalveluista, voidaan sen sijaan jo sanallisista syistä pitää sisällöltään epäselvänä. Kohdan epäselvyyden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi tarjouspyynnössä olisi tullut olla muutoin tarkemmin esitettynä, mitä seikkoja hankintayksikkö tulee tältä osin tarjousten vertailussa ottamaan huomioon.

Esitetyn selvityksen perusteella markkinaoikeus katsoo, että tarjouspyynnössä laadun arvioinnissa käytetyt vertailuperusteet ”päivystävien lääkäreiden työkokemus” ja ”kokemus vastaavista ulkoistuspalveluista ja vertailutoimenpiteet, toimitusvarmuus ja varahenkilöstöjärjestelmä” ovat olleet siten yksilöimättömiä, että tarjoajat eivät ole tarjouksia laatiessaan tienneet, miten hankintayksikkö tulee niiltä osin tarjouksia arvioimaan. Lisäksi viimeksi mainittujen vertailuperusteiden yksilöimättömyys on jättänyt hankintayksikölle tarjousten vertailussa lähes rajoittamattoman harkintavallan.

Markkinaoikeus siten katsoo hankintayksikön menetelleen tarjouspyynnön vertailuperusteita asettaessaan hankintasäännösten vastaisesti.

Vertailuperusteiden täsmentäminen ja tarjousten vertailu

Hankintapäätöksestä sekä hankintayksikön markkinaoikeudelle esittämästä on ilmennyt, että hankintayksikkö on ottanut vertailuperustetta ”päivystävien lääkäreiden työkokemus” arvioidessaan huomioon niiden päivystävien lääkäreiden lukumäärän, joilla on ollut päivystyskokemusta, ja laskenut yhteen päivystyskokemusta omaavien lääkäreiden päivystysvuorojen kokonaismäärän. Näin ollen tarjoaja on käytännössä saanut tältä osin sitä paremmat pisteet, mitä enemmän tarjoaja on tarjouksessaan nimennyt päivystyskokemuksen omaavia lääkäreitä.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan voittanut tarjoaja ja hakija eivät ole tarjouksissaan, sinänsä tarjouspyynnössä esitetyn vastaisesti, nimenneet kaikkia palvelun suorittamiseen osallistuvista päivystävistä lääkäreistä.

Markkinaoikeus toteaa, ettei tarjouspyynnöstä ole käynyt ilmi sitä seikkaa, että tarjottujen päivystävien lääkärien määrällä on merkitystä tarjousten vertailussa useamman kuin yhden vertailuperusteen osalta. Markkinaoikeus katsoo, että tarjoajat ovat voineet tarjouspyynnön perusteella päätellä, ettei päivystävien lääkäreiden työkokemusta koskevan vertailuperusteen pisteytykseen ole voinut vaikuttaa se seikka, kuinka monta päivystävää lääkäriä tarjous on sisältänyt. Hankintayksikkö on kuitenkin tältä osin päätynyt ottamaan vertailussaan huomioon myös tarjottujen lääkäreiden lukumäärän.

Vertailuperusteen ”kokemus vastaavista ulkoistuspalveluista ja vertailutoimenpiteet, toimitusvarmuus ja varahenkilöstöjärjestelmä” osalta hankintayksikkö on pisteyttänyt tarjousten vertailussa alatekijöinä muun ohella varamiesjärjestelmän ja vasteajat, mutta ei toimitusvarmuutta. Markkinaoikeus toteaa tältä osin, ettei vasteaikaa ole tarjouspyynnössä ilmoitettu vertailuperusteen alatekijäksi. Toimitusvarmuuden käsitettä ei ole tarjouspyynnössä tarkemmin yksilöity eikä siitä sen vuoksi myöskään voida katsoa pyydetyn tarjoajilta nimenomaista selvitystä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 24.1.2008 antamassaan tuomiossa (asia C-532/06, Emm. G. Lianakis AE ym. vastaan Dimos Alexandroupolis ym., Kok. 2008, s. I-251) katsonut, että julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/50/EY 36 artiklan 2 kohdan, kun sitä luetaan taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja siitä seuraavan avoimuusvelvoitteen valossa, vastaista on, että hankintamenettelyssä hankintaviranomainen määrää myöhemmin painoarvoja ja osatekijöitä tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa mainituille sopimuksen tekemisen perusteille.

Edellä viitatun direktiivin 92/50/EY 36 artiklan 2 kohdan mukaan tehtäessä sopimus taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, hankintaviranomaisen on ilmoitettava sopimusasiakirjoissa tai sopimusta koskevassa ilmoituksessa ne sopimuksen tekemisen perusteet, joita se aikoo soveltaa, mahdollisuuksien mukaan alenevassa järjestyksessä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että oikeuskäytännön mukaan kyseisessä säännöksessä, kun sitä luetaan edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa mainitun taloudellisten toimijoiden yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja siitä seuraavan avoimuusvelvoitteen valossa, edellytetään, että kaikki ne tekijät, jotka hankintaviranomainen ottaa huomioon selvittääkseen, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin, ja niiden suhteellinen merkitys ovat mahdollisten tarjoajien tiedossa, kun nämä valmistelevat tarjouksiaan.

Markkinaoikeus katsoo edellä esitetyillä perusteilla, että hankintayksikkö on ottanut tarjousten vertailussa huomioon vertailuperusteiden alatekijöitä, joita se ei ole ilmoittanut tarjoajille tarjouspyynnössä.

Markkinaoikeus lisäksi katsoo, että tarjouksissa esitettäväksi edellytetyt lääkärien sairaalapäivystyskokemus ja varahenkilöjärjestelmä on pisteytetty tavalla, joka ei ole ilmennyt tarjouspyynnöstä ja jota tarjoajat eivät ole voineet ennakoida.

Edellä todetuin tavoin hankintayksikön menettely on ollut tarjousten vertailun osalta hankintasäännösten vastaista.

Hankintapäätöksen perusteleminen

Hankintalain 73 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Hankintalain esitöiden (HE 50/2006 vp s. 106 ja 117) mukaan päätöksen tulee sisältää olennaiset tiedot tarjouskilpailun ratkaisemisesta sekä siihen vaikuttaneista keskeisistä seikoista, kuten tarjoajan ja tarjouksen valintaperusteista ja niiden soveltamistavasta. Tarjouksia on verrattava jokaista vertailuperustetta käyttäen ja hankintapäätöksessä on perusteltava perusteiden soveltaminen tarjoukseen. Tarjousvertailusta on selvästi ilmettävä kaikkien tarjousten osalta, miten niitä on arvioitu kunkin vertailuperusteen osalta.

Hankintayksikkö on markkinaoikeudelle toimittamassaan vastineessa esittänyt, että koska tarjoajien tarjousasiakirjoissa on ollut liikesalaisuuksiksi merkittyjä tietoja, hankintayksikkö ei ole voinut perustella hankintapäätöstä yksityiskohtaisesti.

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön velvoitteena on sinänsä ottaa huomioon tarjoajien tarjouksiin sisältyvät salassa pitoa edellyttävät tiedot, joilla suojataan hankintamenettelyssä erityisesti tietoja tarjoajien liike- ja ammattisalaisuuksista. Mainittua seikkaa ei kuitenkaan voida pitää hyväksyttävänä perusteena hankintayksikön menettelylle jättää hankintapäätös asianmukaisesti perustelematta.

Markkinaoikeus toteaa, että yksinomaan tarjousten pisteytystä ei ole pidettävä hankintalain 73 §:n kannalta riittävänä perusteluna hankintapäätöksen tekemiselle. Hankintalain esitöistä ilmenevin tavoin tarjouksia on tarjousten vertailussa verrattava jokaista vertailuperustetta käyttäen ja hankintapäätöksestä on ilmettävä, mihin tarjouksista ilmeneviin konkreettisiin seikkoihin annetut pisteet kunkin tarjouksen ja vertailuperusteen osalta perustuvat.

Hankintayksikkö on perustellut hankintapäätöstään päivystävien lääkäreiden työkokemuksen pisteytyksen osalta käytännössä yksinomaan tarjouksille annetuilla pisteillä perustelematta suoritettua pisteytystä sanallisesti. Markkinaoikeus katsoo hankintayksikön menetelleen tältäkin osin hankintasäännösten vastaisesti.

Johtopäätös

Hankintamenettely on perustunut sisällöltään epäselvään ja virheelliseen tarjouspyyntöön, joka ei ole ollut omiaan tuottamaan yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksikkö on lisäksi menetellyt virheellisesti tarjouksia vertaillessaan sekä jättäessään hankintapäätöksen asianmukaisesti perutelematta.

Edellä todetut hankintamenettelyn virheet sekä jäljempänä seuraamusten osalta lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä väitteistä.

Markkinaoikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla, että hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintalain 76 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa tulee siten harkittavaksi hankintalain 76 §:ssä säädetyn seuraamuksen määrääminen.

Seuraamukset

Hankintapäätöstä ei ole pantu täytäntöön. Hankintapäätös voidaan näin ollen kumota ja sen täytäntöönpano kieltää.

Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei hankintamenettelyn virheellisyyttä ole mahdollista korjata muulla tavalla kuin järjestämällä hankinnasta kokonaan uusi tarjouskilpailu.

Mikäli hankintayksikkö aikoo edelleenkin toteuttaa lääkäripäivystyspalveluita koskevan hankinnan julkisena hankintana, sen tulee järjestää asiasta uusi tarjouskilpailu ottaen huomioon, mitä edellä tässä päätöksessä on todettu.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa on johtunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla hankintayksikön virheestä, joten olisi kohtuutonta, että hakija joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan. Tämän vuoksi hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut.

Hakija on arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero verotuksessaan. Sen vuoksi vaadituista kuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

Asian lopputulos huomioon ottaen hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kumoaa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallituksen päätöksen 25.2.2009 § 38 lääkäripäivystyspalveluiden hankinnasta ja kieltää Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymää tekemästä sanotun päätöksen perusteella hankintasopimusta tai panemasta päätöstä muutoinkaan täytäntöön. Kieltoa on noudatettava nyt asetetun 100.000 euron sakon uhalla.

Markkinaoikeus velvoittaa Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän korvaamaan Mediverkko Oy:n oikeudenkäyntikulut 5.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä päivästä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Markkinaoikeus hylkää Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän esittämän oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevan vaatimuksen.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Eija Siitari-Vanne, Sami Myöhänen (eri mieltä) ja Jaakko Ritvala (eri mieltä).

Asiassa on äänestetty.

ERI MIELTÄ OLEVIEN JÄSENTEN LAUSUNNOT

Markkinaoikeustuomari Ritvala:

Olen samaa mieltä kuin markkinaoikeus muutoin paitsi hakemuksen tutkimista koskevien perustelujen osalta. Tältä osin lausun seuraavan.

Hankintalain 73 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on tehtävä ehdokkaiden ja tarjoajien asemaan vaikuttavista ratkaisuista sekä tarjousmenettelyn ratkaisusta kirjallinen päätös, joka on perusteltava. Päätökseen tulee liittää kirjallinen ohje asian saattamisesta markkinaoikeuteen (hakemusosoitus). Päätös perusteluineen sekä hakemusosoitus on annettava tiedoksi kirjallisesti niille, joita asia koskee. Ehdokkaan ja tarjoajan katsotaan saaneen päätöksen ja hakemusosoituksen tiedoksi, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua niiden lähettämisestä.

Hankintalain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen perusteluissa (HE 50/2006 vp s.117) on todettu muun muassa, että päätös muutoksenhakuohjeineen voitaisiin antaa tiedoksi tavallisena kirjelähetyksenä. Päätöksentekomenettelyä ja siten myös tiedoksiantoa koskisivat hallintolain (434/2003) ja kuntalain (365/1995) yleiset säännökset. Hankintayksikkö voisi siten harkintansa mukaan käyttää muitakin tiedoksiantotapoja kuten todisteellista tiedoksiantoa.

Todisteellisessa tiedoksiannossa merkityksellinen ajankohta on se, milloin tiedoksi annettava asiakirja luovutetaan asiakirjan vastaanottajalle.

Hallintolain 59 §:n 1 momentin mukaan tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Hallintolain 59 §:n 2 momentin mukaan vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Asian katsotaan tulleen viranomaisen tietoon kuitenkin kirjeen saapumispäivänä.

Osakeyhtiölain 24 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan haaste ja muu tiedoksianto katsotaan toimitetuksi yhtiölle, kun se on annettu tiedoksi hallituksen jäsenelle, toimitusjohtajalle tai muulle henkilölle, jolla on yksin tai yhdessä toisen kanssa oikeus tämän lain nojalla edustaa yhtiötä.

Asiassa esitetyn mukaan hankintayksikkö on 5.3.2009 lähettänyt postitse hakijalle tiedoksi hankintapäätöksen hakemusosoituksineen. Hakijayhtiön lääkäripalveluiden johtaja on ilmoittanut hankintayksikölle torstaina 12.3.2009 lähettämässään sähköpostiviestissä hankintapäätösasiakirjojen saapuneen postitse tiistaina eli 10.3.2009. Asiassa on edelleen selvitetty, että hakijayhtiön puolesta edellä mainitun sähköpostiviestin lähettänyt henkilö ei ole ollut osakeyhtiölain 24 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö.

Osakeyhtiön osallistuessa hankintalaissa säänneltyyn tarjouskilpailuun, yhtiön edustajilla tulee olla käytössään riittävät tiedot hankintayksikön ratkaisusta ja sen perusteista sekä aika oikeussuojakeinojen käyttämisen tarpeen arviointia varten. Osakeyhtiön asemaa ei voida edellä esitetyn seitsemän päivän olettaman vastaisesti heikentää siten, että yhtiölle asetettaisiin velvollisuus esittää selvitystä hankintapäätöksen tiedoksisaannin ajankohdasta.

Kun hakijayhtiön puolesta mainitun sähköpostiviestin lähettänyt henkilö ei ole ollut osakeyhtiölain nojalla kelpoinen edustamaan yhtiötä, asiassa ei ole syytä poiketa hankintalain 73 §:n 1 momentin sisältämästä seitsemän päivän olettamasta.

Hakijayhtiön on siten katsottava saaneen hankintapäätöksen tiedoksi 12.3.2009. Hankintalain 77 §:ssä säädetty 14 päivän määräaika hakemuksen tekemiselle markkinaoikeuteen on päättynyt 26.3.2009, jolloin hakemus on saapunut markkinaoikeuteen.

Näillä perusteilla tutkin hakemuksen.

Markkinaoikeustuomari Myöhänen:

Olen samaa mieltä kuin markkinaoikeus muutoin paitsi hakemuksen tutkimista koskevien perustelujen osalta. Tältä osin lausun seuraavan.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hankintayksikkö on 5.3.2009 lähettänyt postitse hakijayhtiölle tiedoksi hankintapäätöksen hakemusosoituksineen. Hakijayhtiön palveluksessa oleva lääkäripalveluiden johtaja on ilmoittanut hankintayksikölle 12.3.2009 lähettämällään sähköpostilla hankintapäätösasiakirjojen saapuneen "tiistaina postitse", siis 10.3.2009. Lähettäjä on samalla välittänyt kopiona tämän sähköpostin hakijayhtiön hallituksen puheenjohtajalle.

Hankintayksikkö on näistä lähtökohdista vaatinut, että hakijayhtiön markkinaoikeuteen 26.3.2009 saapunut hakemus on jätettävä myöhään saapuneena tutkimatta. Hankintayksikön mukaan sähköpostin lähettäjällä on ollut asemavaltuutus edellä todetun ilmoituksen tekemiseen.

Julkisia hankintoja koskevan oikeuskäytännön (erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätös 18.1.2007 taltionumero 129) perusteella nykyään julkisista hankinnoista annetun lain 73 §:n 1 momentissa säädetty kirjetiedoksiannon tiedoksisaantiajankohtaa koskeva seitsemän päivän olettama voi myös lyhentyä, lähinnä hakijan ilmoituksin aikaisemmasta tiedoksisaannista.

Totean, että vaikka mainitunkaltainen ilmoitus ei vaikutakaan julkisia hankintoja koskevan lain 77 §:ssä säädettyyn määräaikaan hakemuksen tekemiselle markkinaoikeuteen, se kuitenkin vaikuttaa siihen, milloin hakemus käytännössä on viimeistään jätettävä markkinaoikeuteen. Ilmoituksen vaikutukset ovat siten prosessuaalisesti merkittäviä. On perusteltua katsoa, että tällaisen ilmoituksen voi tehdä vain hakija tai hakijan puolesta aktiiviseen edustamiseen oikeutettu. Kun edellä mainitun sähköpostin lähettäneen henkilön ei ole selvitetty olleen minkään valtuutussäännöksen nojalla kelpoinen tekemään hakijayhtiön puolesta oikeudenkäyntimenettelyyn vaikuttavia ratkaisuja, yksin hänen tekemänsä asian markkinaoikeuteen saattamisen tosiasialliseen päättymisajankohtaan vaikuttava ilmoitus ei ole peruste poiketa edellä todetusta seitsemän päivän olettamasta.

Hakijayhtiön on siten katsottava saaneen hankintapäätöksen tiedokseen 12.3.2009. Julkisista hankinnoista annetun lain 77 §:ssä säädetty 14 päivän määräaika hakemuksen tekemiselle markkinaoikeuteen

on päätynyt 26.3.2009, jolloin hakemus on myös saapunut markkinaoikeuteen. Näin ollen hakemus tulee tutkia.

Vakuudeksi Eija Siitari-Vanne