Legislator Case Law & Legislation
MAO:361/09 AI generated

Market Court dismisses public procurement challenge; court finds no unfair price comparison or discrimination occurred.

Case Number MAO:361/09
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Market Court dismissed the complaint filed by VITA-Terveyspalvelut Oy against Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy's public procurement decision for workplace health services. The plaintiff argued that the purchaser failed to compare unit prices accurately, relying too heavily on base rates while ignoring specific service costs. The court determined that the purchaser followed the tender documents correctly, noting that the omitted cost details were due to the varying nature of services across different providers. Consequently, the court ruled that no unfair comparison or discriminatory treatment occurred, and the plaintiff was ordered to cover the defendant's legal costs.

Legislator headnote

AI generated

Public Procurement Act s. 76 § 1; Public Procurement Act s. 76 § 1: The court found that a public purchaser did not act contrary to the principles of public procurement when comparing bids, as the omission of certain cost details was justified by the varying content of the services offered by different bidders.

Keywords

AI generated
public procurement price comparison unfair comparison discrimination in bidding tender documents workplace health services legal costs

Cited Legislation

AI generated
Public Procurement Act s. 76 § 1
Administrative Procedure Act s. 74 § 1
Interest Act s. 4 § 1
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy on pyytänyt 30.4.2008 julkaistulla tarjouspyynnöllä ja Internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi julkaistulla EU-laajuisella hankintailmoituksella tarjouksia työterveyspalveluiden järjestämisestä ajalla 1.8.2008–31.7.2010. Hankintayksikkö on saanut 21 tarjousta.

Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy:n toimitusjohtaja on päätöksellä 27.6.2008 § 22 valinnut työterveyspalveluiden toimittajaksi Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien alueella sijaitseviin yksiköihinsä Helsingin Lääkärikeskus Oy:n.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut 800.000 euroa.

Metropolia Ammattikorkeakoulu on 14.7.2008 ilmoittanut, ettei se pane hankintapäätöstä täytäntöön asian ollessa vireillä markkinaoikeudessa.

HAKEMUS

VITA-Terveyspalvelut Oy on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa edellä mainitun hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä. VITA-Terveyspalvelut Oy on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus määrää sille hyvitysmaksua. VITA-Terveyspalvelut Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 300 eurolla.

Tarjouspyynnössä on edellytetty tarjoushinnan ilmoittamista tarjouspyynnön liitteenä olleessa hintalomakkeessa, jota ei ole saanut muuttaa millään tavoin. Tarkentavia kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia koskeneessa asiakirjassa hankintayksikkö on nimenomaisesti ilmoittanut, että tarjottavat hinnat ovat yksikköhintoja, jotka kerrotaan kunkin kaupungin alueella olevien yksikköjen henkilöstömäärällä.

Tarjousten valintaan vaikuttavia seikkoja ei ole kuvattu tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaisi yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia. Hankintayksikkö on menetellyt omien ohjeidensa ja ilmoittamiensa valintaperusteiden vastaisesti ja virheellisesti hintavertailua ja hankintapäätöstä tehdessään, koska se on kertonut ainoastaan yleis/perusmaksun henkilöstömäärällä eikä kaikkia yksikköhintoja. Näin ollen hankinnan hinnoittelussa yksinomainen painoarvo on ollut yleis/perusmaksuissa.

VASTINE

Hankintayksikkö on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen.

Tarjouspyynnön liitteenä olleessa hintalomakkeessa on pyydetty täydentämään työterveyshuoltopalveluja koskeva perusmaksu, joka on kerrottu tarjousvertailussa jokaisen toimipisteen koko henkilökuntamäärällä. Näin on saatu selville vuosimaksu, joka hankintayksikön pitää maksaa, vaikka henkilökunta ei käyttäisi työterveyshuollon palveluja. Muita ilmoitettuja hintatietoja ei ole kerrottu tarjousvertailussa henkilökunnan määrällä, koska käytettävien palvelujen määrää on vaikea ennakoida ja koska tarjouksessa on ilmoitettu ne periaatteet, joiden mukaan hankintayksikön henkilökunta voi käyttää työterveyshuollon palveluja.

VITA-Terveyspalvelut Oy on täyttänyt hintatietolomakkeen virheellisesti tavalla, joka ei ole vastannut tarjouspyynnössä edellytettyä. Hankintayksikkö on kuitenkin tarjousvertailussa oikaissut VITA-Terveyspalvelut Oy:n tarjouksen hintataulukkoa alkuperäistä vastaavaksi korjaamalla VITA-Terveyspalvelut Oy:n hintataulukon yksikköhinnan vuosihinnaksi. Tarjous on näin saatu yhteismitalliseksi ja vertailukelpoiseksi muiden tarjousten kanssa.

LAUSUNTO

Helsingin Lääkärikeskus Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja velvoittaa VITA-Terveyspalvelut Oy:n korvaamaan Helsingin Lääkärikeskus Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla korkoineen.

Tarjouspyynnössä on selkeästi tuotu esiin vaatimus hinnan ilmoittamisesta tarjouspyynnön liitteenä olleella lomakkeella. Lisäksi hintaliitteen taulukon sisältämistä laskukaavoista on ilmennyt yksiselitteisesti vertailuhinnan laskutapa. Hankintayksikkö on myös kysymyksiin antamassaan vastauksessa todennut, että palveluiden määrällä ei ole merkitystä hintaliitteessä.

Lomakkeessa on yleis/perusmaksun osalta merkitty ”euroa/henkilö/vuosi”. Muiden yksikköhintojen osalta tällaista merkintää ei ole.

VASTASELITYS

VITA-Terveyspalvelut Oy on lausunut, että yksinomaan yleis/perusmaksun huomioon ottaminen tarjousvertailussa mahdollistaa spekulatiivisen hintatarjouksen esittämisen, jossa on mahdollista ilmoittaa todellista alhaisempi yleis/perusmaksu. Kun yleismaksu hinnoitellaan tarpeeksi alas, hankinnan kokonaiskustannus saadaan tarjouksessa edulliseksi. Mikäli yleismaksu on asetettu alhaiseksi, se on omiaan siirtämään kustannuksia muihin yksikköhintoihin.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hankintamenettely

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Tarjouspyynnössä tai hankinta-ilmoituksessa pyydetään toimittajia määräaikaan mennessä esittämään tarjouksensa. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys.

Kysymyksessä olevan tarjouspyynnön kohdassa 5 on todettu, että ”tarjoushinta tulee ilmoittaa liitteenä 2 olevalla lomakkeella (hintalomake). Lomaketta ei saa muuttaa millään tavoin.” Mainitussa lomakkeessa tarjoajia on pyydetty ilmoittamaan yleis/perusmaksu niin, että ilmoituksesta ilmenee euroa/henkilö/vuosi. Lisäksi hintalomakkeessa on pyydetty ilmoittamaan yksikköhinnat työterveyshoitajan, työterveyslääkärin, työfysioterapeutin, työterveyshuollon psykologin ja sairaanhoidon palveluista sekä tavallisimmista laboratorio- ja röntgenpalveluista.

Tarjouspyynnön kohdassa 9 on mainittu, että tarjouksen valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellista edullisuutta ja että tarkemmat tiedot vertailtavista hinnoista ilmenee hintaliitteestä.

Hintavertailussa lomakkeissa ilmoitetut yleis/perusmaksut on kerrottu henkilökunnan määrällä ja näin saatuun summaan on lisätty muut lomakkeessa ilmoitetut yksikköhinnat, jolloin on saatu vertailussa käytetty kokonaishinta kunkin tarjouksen osalta. Hankintayksikkö on kuitenkin jättänyt huomioon ottamatta työterveyshoitajan ja työterveyslääkärin toimintaa koskeneissa kohdissa edellytetyt muut kustannukset niiden eriarvoisen sisällön vuoksi.

Ottaen mainitut seikat huomioon markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on vertaillut hinnat tarjouspyynnössä ilmoittamallaan tavalla lukuun ottamatta edellä mainittuja muita kustannuksia koskevia hintoja. Kyseinen tieto on jätetty ottamatta huomioon kaikkien tarjouksien osalta nimenomaan niiden eriarvoisen sisällön vuoksi. Tämä seikka huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt, että hintavertailu olisi tapahtunut epätasapuolisesti tai jotakin tarjoajaa syrjivästi. Markkinaoikeus toteaa lisäksi, että vaikka tarjoajien ilmoittamat yksikköhinnat olisi kerrottu henkilöstön lukumäärällä, tarjousten väliset hintasuhteet olisivat joka tapauksessa pysyneet samana.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole menetellyt hankinnassaan hankintalain 76 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tavoilla julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti. Hakemus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että VITA-Terveyspalvelut Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan ja että VITA-Terveyspalvelut Oy velvoitetaan korvaamaan Helsingin Lääkärikeskus Oy:n oikeudenkäyntikulut.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää VITA-Terveyspalvelut Oy:n hakemuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa VITA-Terveyspalvelut Oy:n korvaamaan Helsingin Lääkärikeskus Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua viivästyskorkoa kuukauden kuluttua markkinaoikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola ja Gisela Juutilainen.