Market Court dismisses complaint for lack of standing as administrative decision lacks direct legal interest.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Asian vireilletulo

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on 4.12.2007 Kilpailuvirastolle toimittamassaan selvityspyynnössä pyytänyt virastoa selvittämään, sisällyttääkö Valio Oy (jäljempänä myös Valio) kilpailijoilleen myymäänsä 185 miljoonaan litraan raakamaitoa sellaisia eriä ja asiakkaita, jotka eivät ole lopputuotemarkkinoilla Valion kilpailijoita. Hämeenlinnan Osuusmeijeri on selvityspyynnössään katsonut, ettei Valion Lidlin merkillä valmistamia tuotteita tule lukea raakamaitokiintiöön.

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei toimenpidepyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, ja poistanut asian käsittelystä.

Perustelut

Valio on yrityskauppapäätöksessä 20.6.2000 dnro 1151/81/99 sitoutunut myymään kotimaan markkinoille Valioryhmästä riippumattomille varteenotettaville tosiasiallisille ja potentiaalisille kilpailijoille vuosittain raakamaitoa enintään 150 miljoonaa litraa. Yrityskauppapäätöksellä 8.10.2004 dnro 619/81/04 maitokiintiötä on lisätty yhteensä 185 miljoonaan litraan. Kilpailuviraston päätöksissä ei ole otettu kantaa siihen, tuleeko Valion kaupan merkeillä valmistamat tuotteet laskea mukaan 185 miljoonan litran kiintiöön.

Kilpailuvirasto on todennut, että Kilpailuvirasto voi tietyissä olosuhteissa hakemuksesta poistaa yrityskaupalle asetetun ehdon tai lieventää sitä, mutta ei sen sijaan tiukentaa sitä.

Kilpailuvirasto on lausunut, että Valion noudatettavaksi on lisäksi edellä mainituissa yrityskauppapäätöksissä asetettu sitoumus, jonka mukaan Valio sitoutuu tarjoamaan kilpailijoille myymänsä raakamaidon meijerikäsittely- ja pakkauspalveluja vakionestemaitotuotteiksi (maito, piimä, kerma ja viili), vähälaktoosisiksi nestemaitotuotteiksi sekä asiakkaan reseptillä asiakkaan toimittamista lisäraaka-aineista tuotettaviksi maitojalosteiksi tavanomaisella Valion käytössä olevalla valmistustekniikalla syrjimättömin ja kustannusvastaavin hinnoin. Kyseisen rahtipakkaussitoumuksen yhdessä raakamaitoa ja logistiikkaa koskevien ehtojen kanssa on katsottu mahdollistavan sen, että Suomen nestemaitomarkkinoille voi tulla uusia yrityksiä, joiden ei tarvitse järjestää omaa raakamaidon hankintaa eikä investoida omaan tuotantokapasiteettiin.

Kilpailuvirasto on rahtipakkaussitoumuksen tarkoituksen sekä sen, ettei Kilpailuvirasto ehdollisen yrityskauppapäätöksen tehtyään enää voi tiukentaa noudatettaviksi määräämiään sitoumuksia, huomioon ottaen katsonut, että Valio voi lukea kaupan merkeillä valmistamansa tuotteet raakamaitokiintiöön kuuluviksi.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston päätöksen hyväksyä Valion kaupan merkeillä valmistamat tuotteet 185 miljoonan litran maitokiintiöön ja palauttaa asian Kilpailuvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Kilpailuviraston päätöksen täytäntöönpanon väliaikaisesti markkinaoikeuskäsittelyn ajaksi.

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on vielä vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen asianosaiskulut 750 eurolla ja arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 12.256,61 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä, korkoineen.

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti.

Valitusoikeus

Hämeenlinnan Osuusmeijeri käsittelee ja jalostaa raakamaitoa. Se valmistaa vuosittain maitotuotteita yli 100 miljoonaa litraa. Hämeenlinnan Osuusmeijeri on paitsi Valion kilpailija myös sen asiakas ja riippuvainen Valion toimittamasta raakamaidosta. Hämeenlinnan Osuusmeijeri hankkii 2/3 tarvitsemastaan maidosta Valiolta Arla Ingmanin kautta. Arla Ingman läpilaskuttaa kyseiset erät suoraan Hämeenlinnan Osuusmeijeriltä. Hämeenlinnan Osuusmeijerin liiketoiminta perustuu siten Valion toimituksiin, jotka puolestaan perustuvat edellä viitattuihin Kilpailuviraston asettamiin ehtoihin.

Myös oikeuskäytännössä on todettu, että yrityskaupan osapuolten lisäksi muulla henkilöllä tai oikeushenkilöllä voi olla valitusoikeus Kilpailuviraston päätöksestä yrityskauppavalvontaa koskevassa asiassa, jos päätös koskee tällaista henkilöä tai oikeushenkilöä hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Valituksenalainen päätös

Kilpailuviraston päätöksestä ei ilmene, onko Kilpailuvirasto katsonut kaupan tuotemerkkien valmistamisen yrityskaupalle asettamiensa ehtojen mukaiseksi menettelyksi vai onko virasto lieventänyt yrityskaupalle asettamiaan ehtoja. Kilpailuvirasto ei myöskään ole sallinut sitoumuksessa 8 asetetun riippumattoman asiantuntijan kannanottoa esillä olevaan kysymykseen.

Kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 11 i §:n nojalla Kilpailuvirasto voi hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä vain markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta.

Hämeenlinnan Osuusmeijerille on syntynyt oikeutettu odotus siitä, että Kilpailuvirasto perustelee päätöksensä ja tarvittaessa tutkii, mitä markkinaseuraamuksia yrityskaupan ehdon lieventämisestä aiheutuu. Hallintolain mukaan Kilpailuviraston on suojattava tätä oikeutta. Kilpailuviraston päätöksestä ei ilmene sekään, onko Kilpailuvirasto lieventänyt yrityskaupan toteuttamiselle asetettua ehtoa markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen vai muun painavan syyn johdosta. Päätöksestä ei ainakaan ilmene, mitkä kyseiset markkinaolosuhteiden muutokset tai muut painavat syyt ovat olleet.

Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Jos markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuvirasto on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, markkinaoikeuden on jo tällä perusteella palautettava valituksenalainen päätös Kilpailuvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Mikäli markkinaoikeus tulkitsee Kilpailuviraston lieventäneen yrityskaupan toteuttamiselle asetettuja ehtoja, on tämä lievennys kumottava, koska Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään tuonut esille markkinaolosuhteiden muutoksia tai muuta painavaa syytä. Tällaisia muutoksia tai syitä ei ole olemassa. Kilpailijat ja asiakkaat ovat edelleen riippuvaisia Valion raakamaitotoimituksista Valion hankintahinnalla.

Jos markkinaoikeus tulkitsee valituksenalaista päätöstä siten, että Kilpailuvirasto on katsonut, että Valion kaupan omille tuotemerkeille tapahtuva valmistus on ollut yrityskaupalle asetetun raakamaidon toimittamista koskevan ehdon mukaista ja tätä päätöstä on sinänsä perusteltu, on tämä päätös kumottava. Valio ei voi esille tulleisiin kilpailuongelmiin vaikuttavalla tavalla siirtää raakamaidon hankintasopimuksia kilpailijoille. Tästä syystä yrityskaupan hyväksymisen edellytykseksi asetetuissa ehdoissa raakamaidon siirtäminen Valion kilpailijoille on järjestetty Valion sitoumuksella myydä raakamaitoa omalla hankintahinnallaan kotimaan markkinoiden tosiasiallisille ja potentiaalisille kilpailijoille.

Silloin, kun Valio valmistaa kaupan keskusliikkeille maitoa näiden omilla tuotemerkeillä, esimerkiksi Lidl- tai Pirkka-tuotemerkit, kyse ei ole raakamaidon myynnistä kotimaan markkinoille tosiasiallisille ja potentiaalisille kilpailijoille. Sen sijaan kyse on siitä, että Valio tekee itse meijerille ominaiset toimenpiteet eli käsittelee ja valmistaa raakamaidosta lopputuotteita. Ero Valion perinteisempään liiketoimintaan nähden on vain siinä, että tuotteen ulkoasusta ilmenee kaupan oma tuotemerkki. Tällainen valmistus ei ole Kilpailuviraston yrityskaupalle asettamien ehtojen tavoitteiden eikä sanamuodon mukaista.

Kilpailuviraston yrityskaupan ehdoksi asettaman velvoitteen tarjota rahtipakkausta (sitoumus 6) tarkoitus on ollut varmistaa, että Valio tarjoaa rahtipakkausta tosiasiallisille ja potentiaalisille kilpailijoille. Tämä ilmenee kyseisen sitoumuksen viittauksina sitoumukseen 1 (raakamaito), jonka keskeinen elementti on liikesuhde tosiasiallisten ja potentiaalisten kilpailijoiden kanssa. Kyseinen sitoumuskohta ei koske lainkaan muita toimijoita, kuten kaupan keskusliikkeitä, ellei niitä voida pitää tosiasiallisina tai potentiaalisina kilpailijoina.

Ainakaan Lidl-ketju ei ole Valion tosiasiallinen eikä potentiaalinen kilpailija. Kilpailuvirasto ei ole lainkaan analysoinut Lidlin kilpailuasemaa Valioon nähden.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Hämeenlinnan Osuusmeijerin valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen, ja lausunut muun ohella seuraavaa.

Valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei ole syytä väliaikaisesti kieltää. Väliaikaisen täytäntöönpanokiellon merkitys asiassa on epäselvä.

Asiassa on ollut kysymys sen ratkaisemisesta, onko Valio noudattanut vai rikkonut Kilpailuviraston sen noudatettaviksi määräämiä sitoumuksia. Kilpailuvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että Valio voi lukea kaupan merkeillä valmistamansa tuotteet raakamaitokiintiöön kuuluviksi. Kilpailuvirasto ei ole lieventänyt Valiota velvoittavia sitoumuksia vaan on antanut tulkintaratkaisunsa ehtojen sisällöstä.

Yrityskauppavalvonnan tarkoituksena on osana kilpailuvalvontaa turvata ja luoda edellytyksiä sille, että markkinat voivat toimia kilpailukykyisesti yritysten ja loppukädessä kuluttajien eduksi. Kilpailuviraston tehtävä sen sijaan ei ole suojata yksittäisiä kilpailijoita. Näin ollen Kilpailuvirasto on arvioinut kaupan merkeillä tapahtuvan valmistuksen merkitystä nimenomaan lopputuotemarkkinoiden kannalta. Kuluttajan näkökulmasta kaupan merkillä ja tietyllä tuotemerkillä valmistettu maito ovat toisiaan korvaavia tuotteita. Näin ollen Kilpailuvirasto on tulkinnut kaupan keskusliikkeille tapahtuvan valmistuksen olevan ehtojen mukaista myyntiä tosiasiallisille tai potentiaalisille kilpailijoille.

Aito Maito -päätöksessä oleva rahtipakkausta koskeva sitoumus pitää sisällään sen, että raakamaitoa voidaan myydä myös sellaisille toimijoille, joilla ei ole alan tuotantokapasiteettia, eli myös muille kuin meijerialan toimijoille. Kilpailuviraston kaupan merkkejä koskeva tulkintaratkaisu on siten sekä Kilpailuviraston asettamien ehtojen tavoitteiden että niiden sanamuodon mukainen.

Suomen päivittäistavarakaupan markkinat ovat rakenteeltaan hyvin keskittyneet. Kaupan markkinavoima suhteessa elintarviketeollisuuteen on viime vuosina kasvanut. Kaupan ketjujen mahdollisuus syrjäyttää osa valmistajien tuotteista omilla merkeillään jo sinällään asettaa kilpailupainetta elintarviketeollisuudelle. Kauppa kykenee private label -valmistuksen uhalla rajoittamaan Valion mahdollisuutta nostaa hintoja nestemaitomarkkinoilla varsinkin ottaen huomioon Valiolle asetetun velvollisuuden myydä raakamaitoa kilpailijoilleen oman meijerialan teollisuuden keskimääräisellä ostohinnalla.

Kilpailuvirasto ei ole tehnyt hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitettua virhettä asiaa selvittäessään tai ratkaistessaan eikä tästä syystä ole kohtuutonta, että valittaja pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Valio Oy:n lausunto

Valio Oy on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää valituksen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen. Lisäksi Valio Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Hämeenlinnan Osuusmeijerin korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 7.112,60 eurolla korkoineen.

Valio Oy on lausunut muun ohella seuraavan.

Valitusoikeus

Hämeenlinnan Osuusmeijerillä ei ole hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla valitusoikeutta asiassa, ja valitus tulee sen vuoksi jättää tutkimatta.

Kilpailuviraston päätöstä ei ole kohdistettu Hämeenlinnan Osuusmeijeriin. Kilpailuviraston päätöksellä ei myöskään ole suoraa ja välitöntä vaikutusta Hämeenlinnan Osuusmeijerin oikeusasemaan. Hämeenlinnan Osuusmeijeri on Valion kilpailija, johon päätös voi vaikuttaa korkeintaan välillisesti.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että kilpailijoilla ei ole oikeutta valittaa Kilpailuviraston yrityskauppa-asiassa tekemästä ratkaisusta. Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että pelkästään se seikka, että jokin taho on ollut toimenpidepyynnön tekijä, ei tuota valitusoikeutta kyseiselle taholle.

Valituksenalainen päätös

Hämeenlinnan Osuusmeijerin vaatimus valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon väliaikaisesta kieltämisestä tulee hylätä. Vaatimus on epäselvä ja perustelematon, eikä väliaikaiselle täytäntöönpanokiellolle ole lainmukaisia perusteita.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole ollut kysymys yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon muuttamisesta lievemmäksi. Tässä tapauksessa Valio ei ole tehnyt kilpailunrajoituslain 11 i §:n nojalla Kilpailuvirastolle hakemusta ehdon lieventämiseksi. Sen sijaan kyse on ollut siitä, että Kilpailuvirasto on Hämeenlinnan Osuusmeijerin pyynnön johdosta selvittänyt sitä, noudattaako Valio yrityskauppapäätöksissä dnro 1151/81/99 ja dnro 619/81/04 sille asetettuja ehtoja.

Yrityskauppapäätöksen dnro 1151/81/99 sitoumuksessa 1 tarkoitettuja ostajatahoja ei sitoumuksen sanamuodon mukaan ole rajoitettu pelkästään meijerialan toimijoihin tai meijerialan kilpailijoihin. Sen sijaan esimerkiksi mainitun yrityskauppapäätöksen sitoumuksessa 5 todetaan sen koskevan nimenomaan meijerialan kilpailijoita. Lisäksi on huomattava, että mainitun yrityskauppapäätöksen sitoumus 6 merkitsee sitä, että Valio tarjoaa sitoumuksessa 1 tarkoitetulle raakamaidolle meijerikäsittely- ja pakkauspalveluja raakamaidon jalostamiseksi vakionestemaitotuotteiksi, vähälaktoosisiksi nestemaitotuotteiksi sekä asiakkaan reseptillä asiakkaan toimittamista lisäraaka-aineista tuotettaviksi maitojalosteiksi tavanomaisella Valion käytössä olevalla valmistustekniikalla. Tällainen valmistusta koskeva sitoumus ei olisi ollut tarpeen, jos sitoumus 1 koskisi vain meijerialan toimijoita, joilla on oma jalostuskapasiteetti käytössään.

Lopputuotemarkkinoilla kaupan private label -tuotteet kilpailevat meijerialan toimijoiden brandituotteiden kanssa. Lidlin asema ei tältä osin mitenkään poikkea muista kaupan keskusliikkeistä.

Jos kaupan keskusliikkeiden private label -maitoa ei luettaisi sitoumuksessa tarkoitettuun kiintiömaitoon kuuluvaksi, tulisi Valion silloin, kun se myy kiintiömaitoa meijerialan toimijoille, edellyttää, että nämä käyttävät raakamaidon vain brandituotteidensa valmistukseen, eivätkä valmista siitä private label -tuotteita kaupan keskusliikkeille.

Lisäksi on otettava huomioon, että vuodesta 2002 lukien kiintiömaitoa on käytetty private label -maidon valmistukseen. Sen enempää yrityskauppapäätöksen ehtoja valvomaan asetetulla riippumattomalla asiantuntijalla kuin Kilpailuvirastollakaan ei ole ollut asiaan nähden mitään huomauttamista.

Vastaselitys

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on vastaselityksessään lausunut muun ohella seuraavan.

Valituksenalaisella päätöksellä on erittäin suuri hintoja nostava vaikutus. Private label -valmistus ei merkitse sitä, että maitotuotteiden valmistuksessa olisi kilpailua. Mikäli Valion oma valmistus katsotaan raaka-aineen kilpailijalle luovuttamiseksi, kuluttajat eivät saa hyödykseen sitä, että jokin taho voisi valmistaa maitoa Valiota tehokkaammin ja/tai pienemmin kustannuksin ja/tai pienemmällä katteella. Private label -tuotanto ei aseta Valiolle mitään painetta tehostaa maidontuotantoaan. Private label -merkit eivät myöskään aseta kilpailupainetta elintarviketeollisuudelle, sillä Valion valmistus- ja logistiikkakustannukset ovat samat riippumatta siitä, myykö kauppa tuotteen Valion omalla vai private label -merkillä, ja markkinointikustannukset ovat pienet suhteessa valmistus- ja logistiikkakustannuksiin.

Valion sitoumusta ei myöskään voida arvioida irrallaan merkityksellisistä markkinoista, joiksi Valio on yrityskauppailmoituksessaan määritellyt ”raakamaidon toimitukset muille valmistajille”. Kaupan keskusliikkeet eivät ole Valion itsensäkään mielestä sen kilpailijoita. Kilpailuvirasto on analysoinut ja hyväksynyt Valion markkinamäärityksen. Kaupan keskusliikkeet eivät valmista eivätkä toimita raakamaitoa valmistajille.

Kilpailuvirasto on tosiasiassa muuttanut antamaansa sitoumuspäätöstä. Se on analyysiä tekemättä päätynyt valituksenalaisessa päätöksessään täysin kysymyksessä olevista yrityskauppailmoituksista ja yrityskauppapäätöksistä poikkeavaan markkinamäärittelyyn.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tutkiminen

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Jos kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, Kilpailuviraston tulee lain 11 d §:n 3 momentin mukaan esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä noudatettavaksi tällaiset ehdot.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 20.6.2000 dnro 1151/81/99, määräten päätöksessä selostetut sitoumukset noudatettaviksi, hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Valio Oy on hankkinut Osuuskunta Maito-Pirkan, Kainuun Osuusmeijerin ja Aito-Maito Fin Oy:n liiketoimintoja. Kilpailuvirasto on päätöksessään määrännyt noudatettaviksi muiden ohella raakamaitoa koskevan sitoumuksen nro 1 ja rahtipakkausta koskevan sitoumuksen nro 6.

Kilpailuviraston päätöksessä noudatettavaksi määrätyssä sitoumuksessa nro 1 Valio Oy on muun ohella sitoutunut siihen, että kotimaan markkinoiden Valioryhmästä riippumattomat varteenotettavat tosiasialliset ja potentiaaliset kilpailijat voivat ostaa Valiolta vuosittain yhteensä enintään 150 miljoonaa litraa raakamaitoa. Sitoumuksessa nro 6 Valio on puolestaan muun ohella sitoutunut tarjoamaan kohdassa 1 tarkoitetun raakamaidon meijerikäsittely- ja pakkauspalveluja vakionestemaitotuotteiksi (maito, piimä, kerma ja viili), vähälaktoosisiksi nestemaitotuotteiksi sekä asiakkaan reseptillä asiakkaan toimittamista lisäraaka-aineista (esimerkiksi hillot ja bakteerit) tuotettaviksi maitojalosteiksi tavanomaisella Valion käytössä olevalla valmistustekniikalla (esimerkiksi tavalliset maustamattomat ja maustetut jogurtit) syrjimättömin ja kustannusvastaavin hinnoin.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 8.10.2004 dnro 619/81/2004, määräten päätöksessä selostetut sitoumukset noudatettaviksi, hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Valio Oy on hankkinut Meijeriosuuskunta Milkan Vöyrin juustoliiketoiminnan. Kilpailuvirasto on päätöksessään määrännyt noudatettavaksi muiden ohella raakamaitoa ja rahtipakkausta koskevat sitoumukset. Kilpailuviraston päätöksessä noudatettavaksi määrätyssä raakamaitoa koskevassa sitoumuksessa nro 1.1 Valio Oy on muun ohella sitoutunut siihen, että kotimaan markkinoiden Valioryhmästä riippumattomat varteenotettavat tosiasialliset ja potentiaaliset kilpailijat voivat ostaa Valiolta vuosittain yhteensä enintään 35 miljoonaa litraa raakamaitoa.

Hämeenlinnan Osuusmeijeri on pyytänyt Kilpailuvirastoa selvittämään, sisällyttääkö Valio Oy edellä mainittujen yrityskauppapäätösten ehtojen nojalla kilpailijoilleen myymäänsä 185 miljoonaan litraan raakamaitoa sellaisia eriä ja asiakkaita, jotka eivät ole lopputuotemarkkinoilla Valion kilpailijoita.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään 28.3.2008 dnro 1151/81/1999 katsonut, ettei Hämeenlinnan Osuusmeijerin toimenpidepyyntö anna aihetta toimenpiteisiin, ja poistanut asian käsittelystä.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain esitöissä (HE 217/1995 vp s. 39) on hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että valitusoikeus olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Valitusoikeus olisi esitöiden mukaan siten sillä, jolle päätöksessä on nimenomaisesti asetettu jokin velvollisuus, rajoitus tai kielto tai jolta on evätty kokonaan tai osittain jokin oikeus tai etu. Toiseksi valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2002:50 todennut, että yrityskaupan osapuolten lisäksi muulla henkilöllä tai oikeushenkilöllä voi olla valitusoikeus Kilpailuviraston päätöksestä yrityskauppavalvontaa koskevassa asiassa, jos päätös koskee tällaista henkilöä tai oikeushenkilöä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkaan pelkästään se seikka, että jokin taho on ollut toimenpidepyynnön tekijänä, ei tuota muutoksenhakuoikeutta asianomaiselle taholle.

Kilpailuvirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään asettanut Hämeenlinnan Osuusmeijerin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun kielteisellä tavalla välittömästi vaikuttavia määräyksiä.

Myöskään Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksissä 20.6.2000 dnro 1151/81/99 tai 8.10.2004 dnro 619/81/2004 asetetuissa ehdoissa ei ole nimenomaisesti Hämeenlinnan Osuusmeijerille asetettu mitään etuja tai oikeuksia. Välitöntä vaikutusta Hämeenlinnan Osuusmeijerin oikeusasemaan ei aiheudu siitäkään, että se on muiden Valio Oy:n kilpailijoiden tavoin voinut ostaa Valio Oy:n kysymyksessä olevien yrityskauppapäätösten ehtojen nojalla myymää raakamaitoa.

Hämeenlinnan Osuusmeijeri ei myöskään ole osoittanut, että sillä muutoin olisi asiassa sellaista välitöntä oikeudellista intressiä, josta johtuisi muutoksenhakuoikeus Kilpailuviraston päätökseen poistaa Hämeenlinnan Osuusmeijerin toimenpidepyynnön perusteella selvittämänsä asia käsittelystä.

Kysymyksessä olevien yrityskauppapäätösten ehtojen tulkitsemisesta seuraavilla mahdollisilla markkinaolosuhteiden muutoksilla on ainoastaan välillinen vaikutus Hämeenlinnan Osuusmeijerin oikeusasemaan.

Kilpailuviraston päätöksellä ei siten ole katsottava olevan suoraa ja välitöntä vaikutusta Hämeenlinnan Osuusmeijerin oikeusasemaan.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Hämeenlinnan Osuusmeijerillä, kun otetaan huomioon kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentti ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentti, ole oikeutta valittaa Kilpailuviraston päätöksestä 28.3.2008 dnro 1151/81/1999. Hämeenlinnan Osuusmeijerin valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Hämeenlinnan Osuusmeijeri pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Valio Oy on antanut valituksen johdosta lausunnon asiassa, mistä sille on aiheutunut kuluja. Asian lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli Valio Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hämeenlinnan Osuusmeijeri on siten velvoitettava korvaamaan Valio Oy:n oikeudenkäyntikulut.

Valio Oy on arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Sen vuoksi vaadituista kuluista on vähennettävä niihin sisällytetty arvonlisävero.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja hylkää Hämeenlinnan Osuusmeijerin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Hämeenlinnan Osuusmeijerin korvaamaan Valio Oy:n oikeudenkäyntikulut 5.830 eurolla. Korvaukselle on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Maarit Lindroos ja Eija Siitari-Vanne sekä asiantuntijajäsen Matti J. Sillanpää.