Market Court dismisses complaint as competition authority's binding commitments do not directly affect third party's rights.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Yrityskauppapäätökset

Kilpailuviraston päätös 4.10.2002 Lännen Tehtaat Oyj / Avena Oy -yrityskaupan hyväksymisestä ehdollisena

Kilpailuvirasto on päätöksellään 4.10.2002 dnro 389/81/02, määräten päätöksessä selostetut sitoumukset noudatettaviksi, hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Lännen Tehtaat Oyj (Lännen Tehtaat) on hankkinut määräysvallan Avena Oy:ssä (Avena). Avenan yritysryhmään ovat kuuluneet muun muassa teollisia rehuja tuottava Suomen Rehu Oy (Suomen Rehu) sekä vilja- ja rehuraaka-ainekauppaa harjoittava Avena Nordic Grain Oy.

Koska sekä Lännen Tehtailla että Suomen Rehulla oli voimassa olevat sopimukset koskien Sucros Oy:n sokerintuotannon sivutuotteena syntyvää juurikasleikettä, yrityskaupan seurauksena kaikki Suomessa tuotettu juurikasleike olisi päätynyt keskittymän haltuun. Kilpailuvirasto on asettanut yrityskaupan ehdoksi muun muassa velvoitteita, joilla Lännen Tehtaat on sitoutunut määritellyin ehdoin ja rajoituksin luopumaan osittain juurikasleikkeen osalta Suomen Rehulle toimitussopimuksen perusteella kuuluneesta ensisijaisesta neuvotteluoikeudesta voimassa olleen toimitussopimuksen päätyttyä.

Päätöksessä asetettujen velvoitteiden (sitoumuskohdat 1 ja 3) mukaan

– Lännen Tehtaat on sitoutunut siihen, että Suomen Rehun toimitussopimuksen päättyessä 30.4.2003 eli satokauden 2002 jälkeen Lännen Tehtaat ei käytä Suomen Rehulle kyseisen sopimuksen perusteella kuuluvaa ensisijaista neuvotteluoikeutta suurempaan osaan kuin 15–20 prosenttia juurikasleikkeen kokonaistuotannosta. Sitoumuksen mukaan Lännen Tehtailla on oikeus ostaa sopimusten perusteella sen oma rehusopimus mukaan lukien suoraan yhteensä 40–60 prosenttia Sucroksen Euroopan Unionissa voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti viljelijöiltä ostamasta sokeritehtaiden tuotannosta syntyvästä tuoreleikkeestä puristettuna edellyttäen, että ensisijainen neuvotteluoikeus Suomen Rehun edellä mainitusta osuudesta johtaa sopimukseen Sucroksen kanssa.

– Osuus, johon Lännen Tehtailla on ensimmäisen kohdan mukaan ollut oikeus, on yrityskaupan ilmoitushetkellä vastannut Säkylän sokeritehtaan tuotannosta syntyvää tuoreleikettä puristettuna. Sitoumuksessa on todettu, että vaikka sokeritehtaiden lukumäärässä tai tehtaiden tuotantomäärien suhteissa tapahtuisi muutoksia, Lännen Tehtailla olisi kuitenkin joka tapauksessa oikeus 40–60 prosenttiin sokerituotannon sivutuotteena syntyvästä tuoreleikkeestä puristettuna.

– Loppu juurikasleike on jäänyt Sucroksen tai Sucroksen valitseman yrityskeskittymästä riippumattoman tahon hallintaan, niin sanottuun vapaaseen kiintiöön. Lännen Tehtailla on antamastaan sitoumuksesta huolimatta ollut oikeus kilpailla vapaan kiintiön juurikasleikkeestä muiden halukkaiden ostajien kanssa.

– Sitoumus ei ole vaikuttanut Lännen Tehtailla oman rehusopimuksensa perusteella oleviin oikeuksiin hankkia juurikasleikettä.

– Lännen Tehtaat on sitoutunut siihen, että sen vapaasta kiintiöstä ostama juurikasleike tulee yrityskeskittymän omaan käyttöön eikä se toimi tältä osin tuotteen jälleenmyyjänä. Tämä sitoumus on voimassa toistaiseksi, ellei Kilpailuvirasto myöhemmin toisin päätä.

Päätöksessä noudatettavaksi määrätty sitoumuskohta 4 on koskenut sitoumusten täytäntöönpanon valvontaa ja raportointia sekä sitoumuskohta 5 seuraamusta sitoumusten laiminlyönnistä.

Kilpailuviraston päätös 5.6.2007 Hankkija-Maatalous Oy / Lännen Tehtaat Oyj:n maatalousliiketoiminta -yrityskaupan hyväksymisestä

Kilpailuvirasto on päätöksellään 5.6.2007 dnro 854/81/06 hyväksynyt yrityskaupan, jossa Hankkija-Maatalous Oy on hankkinut Lännen Tehtaat Oyj:n maatalousliiketoiminnan, johon ei ole kuulunut Avena Nordic Grain Oy. Kaupan kohde on hyväksymishetkellä sisältänyt Lännen Tehtaat Oyj:n rehuliiketoiminnan eli Suomen Rehu Oy:n ja sen tytäryhtiön Lännen Rehu Oy:n.

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös 20.12.2007 yrityskaupan ehtojen muuttamista koskevassa asiassa

Hakemus ja asian selvittäminen

Lännen Tehtaat ja Suomen Rehu (hakijat) ovat 31.8.2007 päivätyllä hakemuksella pyytäneet Kilpailuvirastoa muuttamaan sen 4.10.2002 dnro 389/81/02 antamaa ehdollista yrityskauppapäätöstä kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) 11 i §:n mukaisesti siten, että (i) kyseessä olevat kiintiömäärät ja rajoitukset (sitoumuskohdat 1 ja 3) poistetaan ja (ii) samalla vahvistetaan, että myös juurikasleikettä koskevat aikaisemmat valvonta- ja seuraamuskohdat (sitoumuskohdat 4 ja 5) ovat lakanneet.

Hakijoiden Kilpailuvirastolle toimittaman selvityksen mukaan asetetut ehdot tulisi poistaa ensisijaisesti siksi, että sitoumukset kohdistuvat yhtiöön, jolla ei ole enää kyseisiin sitoumuksiin liittyvää liiketoimintaa ja määräysvaltaa. Lännen Tehtaat on myynyt Suomen Rehun osake-enemmistön (51 prosenttia) Hankkija-Maatalous Oy:lle (Hankkija). Suomen Rehu on siirtynyt kaupassa Hankkijan yksinomaiseen määräysvaltaan. Samalla myös Suomen Rehun tytäryhtiö Lännen Rehu Oy ja sen rehuliiketoiminta ovat siirtyneet Hankkijan omistukseen.

Hakijat ovat todenneet hakemuksessa, että Lännen Tehtaat / Avena -yrityskaupan sitoumukset sitovat Lännen Tehtaat Oyj:tä. Kun Lännen Tehtaat on myynyt rehuyhtiönsä Hankkijalle, sillä ei enää ole rehuliiketoimintaa eikä se siten käytä, tai edes voikaan käyttää, Suomen Rehun juurikaskiintiötä tai hanki juurikasleikettä Sucrokselta tai muutoinkaan. Lännen Tehtaat ei osake-enemmistön myytyään myöskään pysty vaikuttamaan Suomen Rehussa tehtäviin päätöksiin. Suomen Rehun omistus- ja määräysvaltamuutos jo sellaisenaan on aiheuttanut selvästi tilanteen, jossa Lännen Tehtaiden antamat sitoumukset ovat menettäneet käytännön merkityksensä ja sitoumukset tulisi poistaa Lännen Tehtaiden osalta perusteettomina ja merkityksettöminä. Lännen Tehtaat ei voi sitoutua sellaisiin velvoitteisiin, joihin sillä ei ole minkäänlaista tehokasta määräys- tai edes kontrollimahdollisuutta jatkossa.

Hakijoiden käsityksen mukaan kyseiset sitoumukset eivät ole myöskään siirtyneet miltään osin Suomen Rehulle Hankkija / Suomen Rehu -yrityskaupan yhteydessä, vaan sitoumukset ovat tosiasiassa lakanneet.

Toissijaisesti hakijat ovat perustelleet hakemustaan markkinaolosuhteissa tapahtuneilla olennaisilla muutoksilla sekä muilla painavilla syillä.

Kilpailuviraston markkinatoimijoilta asian yhteydessä saamissa lausunnoissa on muun ohella lähes yksiselitteisesti katsottu, ettei sitoumuksia voida poistaa ilman, että siitä aiheutuu yrityskauppapäätöksessä yksilöityjä kilpailuongelmia. Lausunnoista on käynyt ilmi, että markkinatoimijat katsovat Suomen Rehussa tapahtuneista määräysvaltasuhteiden muutoksista huolimatta Lännen Tehtaiden edelleen olevan velvollisen huolehtimaan siitä, että sen antamia sitoumuksia noudatetaan Suomen Rehun toiminnassa.

Kilpailuviraston päätös ja sen perustelut

Kilpailuvirasto on hyväksynyt Lännen Tehtaiden ja Suomen Rehun hakemuksen yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettujen sitoumuksien muuttamisesta ja poistanut päätöksen ehtojen kohdat 1 ja 3. Samalla Kilpailuvirasto on vahvistanut, että päätöksen ehtojen kohtien 4 ja 5 voimassaolo lakkaa niiltä osin, kuin ne koskevat juurikasleikettä.

Kilpailuvirasto voi kilpailunrajoituslain 11 i §:n mukaan hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta. Ehtojen muuttaminen on lähtökohtaisesti poikkeuksellinen toimenpide.

Kilpailuvirasto on asiassa saamansa selvityksen perusteella katsonut, ettei markkinaolosuhteissa ollut tapahtunut sellaista kilpailunrajoituslain edellyttämää olennaista muutosta, jonka perusteella yrityskaupalle asetettuja ehtoja olisi voitu lieventää tai poistaa.

Sen sijaan Kilpailuvirasto on katsonut, että koska Lännen Tehtaat oli luopunut määräysvallastaan rehuliiketoiminnassa ja siihen liittyvässä ehtojen kohteena olevassa sokerijuurikasliiketoiminnassa myydessään vuonna 2007 Suomen Rehun osake-enemmistön Hankkija-Maatalous Oy:lle (Kilpailuviraston päätös 5.6.2007 dnro 854/81/06), se ei käytä sellaista määräysvaltaa yhtiössä, että se voisi valvoa antamiensa sitoumusten noudattamista yhtiön toiminnassa.

Kilpailuvirasto on saamansa selvityksen huomioon ottaen katsonut, että kilpailunrajoituslain 11 i §:ssä tarkoitettu muu painava syy yrityskaupan toteuttamiselle asetetun velvoitteen poistamiselle on ollut olemassa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Raisio Oyj (Raisio) on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen siltä osin, kuin päätös koskee Suomen Rehu Oy:tä (Suomen Rehu) ja vahvistaa yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 määrättyjen juurikasleikettä koskevien ehtojen koskevan edelleen Suomen Rehua.

Raisio Oyj on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 25.860 eurolla korkoineen.

Raisio Oyj on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti.

Valitusoikeus

Raisio ostaa juurikasleikettä Suomen Rehulta. Suomen Rehu, joka on samalla Raision kilpailija rehunvalmistusmarkkinoilla, on ainoa kotimaisen juurikasleikkeen toimittaja. Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettujen ehtojen tarkoitus on ollut taata kaikille juurikasleikkeen ostajille, mukaan lukien Raisio, mahdollisuus saada leikettä markkinoilta kilpailtuun hintaan.

Raision valitusoikeutta tukee myös markkinaoikeuden oikeuskäytäntö, esimerkiksi päätös 29.4.2003 nro 89/03 (Kopal Markkinointi Oy). Kilpailuneuvoston ratkaisukäytännössä esimerkiksi Suomalaisen Energiaosuuskunnan (SEO) on katsottu olevan sellainen elinkeinonharjoittaja, johon kilpailunrajoituksen vaikutukset välittömästi kohdistuivat. SEO oli tukkuasiakkaan asemassa Neste Oy:öön nähden (kilpailuneuvoston päätös 16.6.1994 d:o 16/359/93).

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös vaikuttaa välittömästi leikettä ostavien rehunvalmistajien, kuten Raision, oikeuteen ja etuun, jota yrityskaupalle asetetut ehdot ovat suojanneet. Näin ollen Raisiolla on hallintolainkäyttölain 6 §:n mukainen oikeus valittaa Kilpailuviraston päätöksestä poistaa yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetut juurikasleikettä koskevat sitoumukset.

Kilpailuviraston päätöksen lainvastaisuus

Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään 20.12.2007 dnro 389/81/02 poistanut yrityskauppapäätöksessä Lännen Tehtaat Oyj / Avena Oy 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettujen ehtojen kohdat 1 ja 3 sekä vahvistanut, että päätöksen ehtojen kohtien 4 ja 5 voimassaolo lakkaa niiltä osin, kuin ne koskevat juurikasleikettä.

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Jos yrityskaupan seurauksena tapahtuva kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteutumiselle ehtoja, Kilpailuviraston tulee kilpailunrajoituslain 11 d §:n 3 momentin mukaan neuvotella yrityskaupan osapuolten kanssa ehdoista, ja määrätä ne noudatettaviksi. Ehtojen asettamisen tavoitteena on yrityskaupan aiheuttamien haitallisten vaikutusten poistaminen yhteistyössä kaupan osapuolten kanssa.

Sitoumusten asettaminen on tarpeellista vain sellaisissa keskittymissä, jotka muuttamattomina olennaisesti estäisivät tehokasta kilpailua. Sitoumusten tarkoituksena on näin ollen muuttaa keskittymää siten, että tehokkaan kilpailun estymisen uhka poistuu. Yrityskauppavalvonnan yhteydessä asetettuja ehtoja tulee tulkita niiden tarkoituksen mukaisesti. Kilpailunrajoituslain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Yrityskauppavalvonnan tarkoitus on puuttua markkinoiden toimintaan haitallisesti vaikuttavaan keskittymään.

Kilpailuvirasto voi kilpailunrajoituslain 11 i §:n mukaan hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteutumiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta.

Kuten Kilpailuvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, ehtojen muuttaminen on lähtökohtaisesti poikkeuksellinen toimenpide. Kilpailuvirasto on myös eräässä toisessa yrityskauppaehtojen poistamista koskevassa asiassa lausunut korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että kilpailunrajoituslain 11 i §:n säännöstä yrityskaupan ehtojen poistamisesta tai lieventämisestä on tulkittava ahtaasti. Lainvoimaisen päätöksen jälkikäteinen muuttaminen on viraston lausuman mukaan poikkeuksellinen toimenpide. Kynnyksen yrityskaupan ehtojen poistamiselle tai lieventämiselle tulee Kilpailuviraston mukaan olla korkea, koska ehdollisesti hyväksytyllä yrityskauppapäätöksellä ei olisi muuten tavoiteltua vaikutusta.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 4.10.2002 dnro 389/81/02 hyväksynyt kilpailunrajoituslain 11 d §:n 3 momentin nojalla Lännen Tehtaiden ja Avenan välisen yrityskaupan ehdollisena. Kilpailuvirasto on neuvotellut ehdoista yrityskaupan osapuolten kanssa ja määrännyt juurikasleikettä koskevat ehdot kaupan osapuolten noudatettaviksi. Yrityskaupan osapuolilla tarkoitetaan kilpailunrajoituslain 11 §:n 3 momentin mukaisesti määräysvallan hankkijaa sekä määräysvallan kohdetta. Asetetut ehdot koskevat kaikkia yrityskaupan osapuolten kanssa samaan yritysryhmään kuuluvia yhteisöjä, jotka määräytyvät kilpailunrajoituslain 11 b §:n mukaan. Kilpailuviraston päätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetut ehdot ovat siten koskeneet ostajakonsernin emoyhtiön eli Lännen Tehtaiden lisäksi kaikkia muita yrityskaupan jälkeen samaan yritysryhmään kuuluneita yhteisöjä, mukaan lukien Suomen Rehu ja Lännen Rehu.

Ilman Kilpailuviraston asettamia ehtoja kilpailu juurikasleikemarkkinoilla olisi estynyt Lännen Tehtaiden ja Avenan välisen yrityskaupan seurauksena, koska kaikki kotimainen juurikasleike olisi päätynyt keskittymän haltuun. Kilpailuongelma on liittynyt Suomen Rehun ja Lännen Rehun toimintaan ja sopimuksiin. Emoyhtiö Lännen Tehtaat ei itse ole harjoittanut ehtojen kohteena olevaa liiketoimintaa suoraan vaan nimenomaan tytäryhtiönsä kautta.

Lännen Rehusta on yrityskaupan jälkeen tullut Suomen Rehun tytäryhtiö. Kun Lännen Tehtaat myi osake-enemmistön Suomen Rehussa Hankkijalle, säilyi vuonna 2002 identifioitu kilpailuongelma edelleen. Se, ettei Lännen Tehtaat enää käytä määräysvaltaa Suomen Rehussa, ei vaikuta Suomen Rehun (jonka tytäryhtiö Lännen Rehu oli 30.4.2008 asti, jolloin se fuusioitiin osaksi Suomen Rehua) markkina-asemaan eikä juurikasleikemarkkinoita koskevan kilpailuongelman olemassaoloon millään tavalla.

Juurikasleikettä koskevat ehdot ovat liittyneet Suomen Rehun (ja Lännen Rehun) rooliin markkinoilla. Kun Hankkija sittemmin on hankkinut osake-enemmistön Suomen Rehussa, osakkeiden mukana ovat lähtökohtaisesti siirtyneet kaikki Suomen Rehua koskevat oikeudet ja velvollisuudet. Vuoden 2007 yrityskauppailmoituksen käsittelyn yhteydessä markkinaosapuolet ovat olettaneet, että yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetut sitoumukset ovat automaattisesti voimassa myös kaupan jälkeen. Ilmeisesti myös Suomen Rehu on lähtenyt siitä, että sitoumukset ovat koskeneet yhtiötä yrityskaupan jälkeenkin. Muutenhan Suomen Rehulla ei olisi ollut mitään tarvetta tehdä hakemusta yhtiön nimissä ehtojen poistamiseksi.

Pelkästään se seikka, että Suomen Rehun omistuksessa on tapahtunut muutoksia, ei voi olla kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentissa tarkoitettu olennainen markkinaolosuhteiden muutos tai muu erittäin painava syy.

Kilpailuviraston valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevä tulkinta, jonka mukaan ainoastaan sitoumusten muodollinen antaja eli sitoumusten antohetkellä määräysvallan hankkijan emoyhtiönä toimiva yhteisö vastaisi sitoumusten toteuttamisesta, johtaisi kestämättömään lopputulokseen. Tällaisella tulkinnalla kaikki yrityskauppavalvonnan yhteydessä annetut sitoumukset olisi suhteellisen helppo kiertää erilaisilla rakennejärjestelyillä. Tämä ei vastaa kilpailunrajoituslain 11 d §:n 3 momentissa säädettyjen ehdollisten yrityskaupparatkaisujen tarkoitusta.

Kuten Kilpailuvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, juurikasleikkeen markkinaolosuhteissa ei ole tapahtunut sellaista kilpailunrajoituslain 11 i §:ssä edellytettyä olennaista muutosta, jonka perusteella Kilpailuviraston päätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 yrityskaupalle asetettuja ehtoja voitaisiin lieventää tai poistaa. Itse asiassa nykyinen tilanne on markkinoilla tapahtuneiden muutosten takia kilpailuoikeudellisesti hankalampi kuin vuonna 2002.

Kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentin edellytykset yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettujen juurikasleikkeeseen liittyvien ehtojen poistamiseksi eivät ole Suomen Rehun osalta täyttyneet. Kilpailuviraston valituksenalainen päätös on siten lainvastaisena kumottava siltä osin, kuin päätös koskee Suomen Rehua. Juurikasleikettä koskevien ehtojen tulee edelleen koskea Suomen Rehun yritysryhmää.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää Raisio Oyj:n valituksen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää sen sekä hylkää Raisio Oyj:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Kilpailuvirasto on lausunut muun ohella seuraavan.

Valitusoikeus

Pääpaino kilpailunrajoituslain 21 §:n ja hallintolainkäyttölain 6 §:n soveltamisessa on valittajan intressin välittömyydellä. Välittömyyttä arvioitaessa tulee hallintolainkäyttölain esitöiden mukaan kiinnittää huomiota asiassa ilmenevän oikeussuojan tarpeeseen.

Keskeinen kysymys oikeussuojan tarpeeseen perustuvan intressin välittömyyden arvioinnissa on se, millaisia oikeuksia tai velvoitteita valituksenalainen päätös asettaa valittajalle tai millä tavalla se vaikuttaa valittajan etuihin. Oikeuskirjallisuudessa on lähdetty siitä, että tarkasteltaessa päätöksen vaikutuksia tietyn toimijan etuun lähtökohtana voidaan pitää sitä, että päätöksellä on oltava vaikutusta oikeudellisesti määriteltyyn intressiin. Oikeusvaikutusten välittömyysvaatimuksen vuoksi valitusoikeus puuttuu niiltä, joiden asemaan päätös vaikuttaa vain välillisesti tai tosiasiallisesti.

Oikeuskirjallisuudessa on myös todettu, että pelkästään päätöksen vaikutukset kilpailutilanteeseen eivät myöskään sellaisenaan perusta valitusoikeutta kilpailijalle. Vaikka päätös voi vaikuttaa toisen yrityksen liiketaloudellisiin oloihin tai kilpailuasetelmaan, ei tämä vielä perusta sille valitusoikeutta. Valitusoikeus edellyttää, että päätökseen sisältyy myös tuon toisen yrityksen oikeuksiin, velvollisuuksiin tai oikeudellisesti määriteltyyn intressiin välittömästi vaikuttavia elementtejä. Kilpailullinen intressi ei tässä suhteessa ole yksinään riittävä valitusoikeuden perustaksi.

Toisin kuin Raisio on väittänyt, yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetuilla ehdoilla ei ole taattu tiettyä kiintiötä muiden toimijoiden käyttöön. Yrityskaupan ehtona Lännen Tehtaat on sitoutunut olemaan käyttämättä Suomen Rehun voimassa olleen toimitussopimuksen perusteella tälle kuulunutta neuvotteluoikeutta ehdoissa mainittua määrää suurempaan osaan juurikasleikkeen kokonaistuotannosta Suomessa. Sitoumus ei ole estänyt keskittymää ostamasta leikettä myös vapaasta kiintiöstä. Tämä sitoumus ei ole luonut mitään oikeuksia suoraan valittajalle, sillä ehto ei ole taannut oikeutta hankkia leikettä, ainoastaan mahdollisuuden kilpailla siitä. Sitoumus ei ole perustanut valittajalle tai muillekaan markkinatoimijoille sellaista oikeudellisesti määriteltyä intressiä, johon viraston 20.12.2007 tekemä valituksenalainen päätös välittömästi vaikuttaisi.

Valituksenalainen päätös ei siten koske valittajan etua hallintolainkäyttölain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla, eikä päätöksellä myöskään ole sellaisia vaikutuksia valittajaan, että tältä olisi päätöksessä evätty jokin oikeus. Raisiolla ei näin ollen ole asiassa valitusoikeutta, eikä markkinaoikeuden tule ottaa valitusta tutkittavaksi.

Kilpailuviraston päätöksen lainvastaisuus

Vuonna 2002 Lännen Tehtaat on antanut yrityskaupan Lännen Tehtaat / Avena yhteydessä tytäryhtiönsä Lännen Rehun sekä tulevan tytäryhtiönsä Suomen Rehun toimintaan liittyen sitoumukset, joiden perusteella Kilpailuvirasto on hyväksynyt yrityskaupan, ja päätöksen 4.10.2002 dnro 389/81/02 täsmällisen sanamuodon mukaan määrännyt annetut sitoumukset ehtoina noudatettaviksi, ei ”osapuolten” noudatettaviksi.

Osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:ssä säädetään osakeyhtiön oikeushenkilöllisyydestä sekä osakkeenomistajien rajoitetusta vastuusta, mistä voidaan johtaa periaate, että osakeyhtiön velvoitteista vastaa vain yhtiö itse omalla varallisuudellaan. Osakkeenomistajien vastuu rajoittuu vain siihen panokseen, jonka he ovat yhtiöön sijoittaneet. Osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä säädetään konsernista. Emoyhtiö tytäryhteisöineen muodostaa konsernin.

Poikkeuksena yllä mainittuun osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun pääsääntöön osakkeenomistaja saattaa eräissä tapauksissa niin sanotun samastuksen perusteella joutua vastuuseen yhtiön yksittäisestä velvoitteesta yleisten siviilioikeudellisten periaatteiden perusteella. Samastus saattaa yksittäistapauksissa olla mahdollinen ainakin emoyhtiön kohdalla. Tällaista yhtiöoikeudellista vastuun samastusta ei ainakaan yksimielisesti ole tunnustettu Suomessa. Erityisesti on kuitenkin huomattava, että samastus tarkoittaa osakkeenomistajan (emoyhtiön) vastuuta (tytär)yhtiön velvoitteesta. Sen sijaan tytäryhtiö ei voi olla vastuussa emoyhtiön velvoitteesta.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa sitoumukset on antanut Lännen Tehtaat, joka Suomen Rehun ainoana omistajana ja määräysvallan käyttäjänä on siten kaupan hyväksymisen jälkeen ollut vastuussa ehtojen noudattamisesta tytäryhtiönsä toiminnassa. Vaikka Suomen Rehu on ollut Lännen Tehtaiden tytäryhtiö, se ei itse ole ollut sitoutunut mainittuihin velvoitteisiin.

Sillä, että Lännen Tehtaat ei itse ole harjoittanut sitoumusten kohteena ollutta liiketoimintaa, ei ole relevanssia sen kannalta, kuka sitoumusten noudattamisesta on ollut vastuussa.

Lännen Tehtaat ja Suomen Rehu ovat syksyllä 2007 hakeneet yhteisellä ehtomuutoshakemuksella Kilpailuvirastolta kannanottoa ehtojen voimassaoloon ja velvoittavuuteen sekä pyytäneet virastoa tarvittaessa poistamaan ehdot. Kilpailuvirasto on tehnyt hakemuksen perusteella asianmukaiset selvitykset, joiden pohjalta se on tullut perustellusti siihen lopputulokseen, ettei markkinaolosuhteissa ollut ollut tapahtunut sellaista kilpailunrajoituslaissa tarkoitettua olennaista muutosta, että ehdot olisi voitu sillä perusteella poistaa.

Koska Lännen Tehtaat ei kuitenkaan enää ole käyttänyt määräysvaltaa Suomen Rehussa (eikä siten tämän tytäryhtiössä Lännen Rehussa), sillä ei siten enää ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon Suomen Rehussa. Ehdot on näin ollen tullut Lännen Tehtaiden osalta poistaa.

Tilannetta selventää sen kysymyksen arviointi, kuka vastaisi mahdollisesta ehtorikkomuksesta. Kun sitoumusten noudattamisesta vastaava yhtiö ei voi vaikuttaa sitoumusten kohteena olevaan toimintaan, olisi kohtuutonta esittää sille seuraamusmaksua ehtorikkomuksesta. Ehdon poistaminen on näin ollen ollut perusteltua.

Koska Suomen Rehu tai Lännen Rehu eivät olleet antaneet ehtomuutoshakemuksen kohteena olleita sitoumuksia, ei ehtojen voitu katsoa siirtyneen Hankkija / Lännen Tehtaiden maatalousliiketoiminta -yrityskaupassa sen paremmin Suomen Rehun, Lännen Rehun kuin Hankkijankaan vastattaviksi.

Koska ehdoilla ei kesällä 2007 täytäntöön pannun yrityskaupan jälkeen enää siis ole ollut käytännön vaikutusta, Kilpailuvirasto on katsonut, että kilpailunrajoituslain 11 i §:ssä tarkoitettu muu painava syy yrityskaupalle asetetun ehdon poistamiseen on ollut olemassa, ja on poistanut päätöksellään 20.12.2007 dnro 389/81/02 Lännen Tehtaat Oyj / Avena Oy -yrityskaupalle asetetut ehdot 1 ja 3 sekä todennut ehtojen 4 ja 5 voimassaolon lakanneen sokerijuurikasleikkeen osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Kilpailuviraston päätös ei ole kilpailunrajoituslain vastainen, eikä Kilpailuvirasto ole syyllistynyt valituksenalaisen päätöksen antaessaan sellaiseen hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa edellytettyyn virheeseen, jonka perusteella Kilpailuviraston tulisi korvata valittajan oikeudenkäyntikulut. Näin ollen ei voida pitää kohtuuttomana, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, eikä Kilpailuvirastoa tule velvoittaa korvaamaan niitä.

Suomen Rehu Oy:n / Hankkija-Maatalous Oy:n ja Lännen Tehtaat Oyj:n yhteinen lausunto ja lisälausunto

Suomen Rehu Oy (Suomen Rehu) / Hankkija-Maatalous Oy (Hankkija) ja Lännen Tehtaat Oyj (Lännen Tehtaat) ovat yhteisessä lausunnossaan ensisijaisesti vaatineet, että markkinaoikeus jättää Raisio Oyj:n valituksen tutkimatta, koska Raisiolla ei ole valitusoikeutta ja/tai markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa vahvistaa ehtoja Suomen Rehulle (Hankkijalle). Toissijaisesti Suomen Rehu (Hankkija) ja Lännen Tehtaat ovat vaatineet, että markkinaoikeus hylkää valituksen perusteettomana.

Siinä tapauksessa, että markkinaoikeus hyväksyisi valituksen ja vahvistaisi ehtojen sitovan Suomen Rehua (Hankkijaa), Suomen Rehu (Hankkija) ja Lännen Tehtaat ovat vaatineet, että ehdot soveltuvat vasta markkinaoikeuden päätöstä seuraavasta vuodesta lukien.

Suomen Rehu (Hankkija) ja Lännen Tehtaat ovat vielä vaatineet, että markkinaoikeus velvoittaa Raisio Oyj:n korvaamaan niiden yhteiset arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 16.406,70 eurolla korkoineen.

Suomen Rehu (Hankkija) ja Lännen Tehtaat ovat lausuneet muun ohella seuraavan.

Lännen Tehtaat Oyj on 1.9.2008 myynyt loput 49 prosenttia Suomen Rehu Oy:n osakkeista Hankkija-Maatalous Oy:lle, minkä seurauksena Hankkija-Maatalous Oy on omistanut 100 prosenttia Suomen Rehu Oy:n osakkeista. Suomen Rehu Oy on sulautunut Hankkija-Maatalous Oy:öön 1.1.2009 lukien.

Valitusoikeus

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin ja kilpailunrajoituslain esitöiden nojalla Kilpailuviraston päätöksestä on valitusoikeus sellaisella elinkeinonharjoittajalla, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksen ehtojen tarkoituksena on turvata yrityskaupan jälkeen kilpailu markkinoilla estämällä mahdollinen määräävän markkina-aseman syntyminen tai vahvistuminen. Ehtojen tarkoituksena ei ole antaa välittömiä oikeuksia tai etuja joillekin markkinoilla toimiville yksittäisille elinkeinonharjoittajille.

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös ei vaikuta välittömästi juurikasleikettä Suomen Rehulta ostavien rehunvalmistajien, kuten Raision, oikeuteen ja etuun. Raisiolle tai muille rehunvalmistajille ei ole syntynyt yrityskaupan ehtojen perusteella juurikasleikkeen hankintaa tai käyttöä koskevaa yrityskohtaista tai muuten välittömäksi katsottavaa oikeutta ja etua.

Raisiolle ei ole Lännen Tehtaat / Avena -yrityskauppapäätöksen 4.10.2002 dnro 389/81/02 ehdoissa taattu tiettyä juurikasleikekiintiötä eikä asetettu mitään muitakaan sellaisia oikeuksia juurikasleikkeen hankintaan, jotka voitaisiin katsoa menetetyiksi Kilpailuviraston poistaessa päätöksellään juurikasleikkeen käyttöä koskevat ehdot. Kilpailuviraston päätöksellä poistaa edellä mainitut ehdot ei siten ole välitöntä vaikutusta Raision oikeuteen tai etuun.

Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi katsottu, että pelkästään hallinnollisen päätöksen tosiasialliset vaikutukset kilpailutilanteeseen eivät sellaisenaan perusta valitusoikeutta ja että yksinomaan kilpailullinen intressi ei ole riittävä valitusoikeuden perustaksi. Näin ollen, vaikka Kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen katsottaisiinkin vaikuttavan joltakin osin Raision yleisiin kilpailuedellytyksiin rehumarkkinoilla, ei Raisiolla sen perusteella ole kuitenkaan asiassa hallintolainkäyttölain nojalla valitusoikeutta.

Yrityskauppaa tai sen ehtoja koskeva päätös on hallintopäätös, jossa osapuolina ovat julkisyhteisö kuten Kilpailuvirasto ja päätöksen kohteena oleva, hallinnon ulkopuolinen oikeussubjekti, kuten Lännen Tehtaat. Oikeuskirjallisuuden mukaan tätä hallinnon ja yksityisen välistä oikeussuhdetta koskevalla hallintopäätöksellä ei voida asiallisesti vaikuttaa muihin oikeussuhteisiin. Erityisesti hallinnon ulkopuoliset, oikeussubjektien väliset yksityisoikeudelliset suhteet jäävät hallintopäätöksen sitovan vaikutuksen ulkopuolelle. Näin ollen Kilpailuviraston tekemällä yrityskauppapäätöksellä ja siihen sisältyvillä ehdoilla ei ole voitu luoda mitään sitovia vaikutuksia esimerkiksi Lännen Tehtaiden tai Suomen Rehun ja Raision välisiin oikeussuhteisiin, vaan päätöksen asiallinen ulottuvuus rajoittuu yksinomaan Kilpailuviraston ja Lännen Tehtaiden väliseen oikeussuhteeseen.

Raision mainitsemassa oikeuskäytännössä ei ole yhtymäkohtaa nyt käsiteltävään asiaan, vaan tapauksissa on ollut kyse epäillystä kilpailunrajoituslaissa kielletystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, josta oli tehty toimenpidepyyntö Kilpailuvirastoon.

Koska ehdot ovat olennainen osa yrityskauppavalvontaa, Kilpailuviraston ehtomuutospäätöstä koskevaa valitusoikeutta tulisi tulkita samalla tavoin kuin muissa yrityskauppapäätösten valitusoikeutta koskevissa ratkaisuissa. Korkeimman hallinto-oikeuden ja markkinaoikeuden oikeuskäytännön pohjalta on ilmeistä, että Raisiolla ei ole asiassa valitusoikeutta, koska Kilpailuviraston ehtomuutospäätöstä ei ole kohdistettu Raisioon, Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään antanut Raision oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun kielteisellä tavalla välittömästi vaikuttavia määräyksiä ja päätöksen vaikutukset Raision toimintaedellytyksiin juurikasleikkeen hankinnassa ovat ainoastaan välillisiä, eikä päätös siten myöskään muutoin vaikuta hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi Raision oikeusasemaan.

Markkinaoikeuden toimivalta

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n nojalla markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Edellä mainittu lainkohta tarkoittaa sitä, että markkinaoikeus ei voi asettaa kilpailunrajoituslain nojalla yrityksille ehtoja muussa tilanteessa kuin silloin, kun Kilpailuvirasto on tehnyt markkinaoikeudelle esityksen yrityskaupan kieltämisestä, jolloin markkinaoikeus voi kieltämisen sijasta asettaa yrityskaupan hyväksymiselle ehtoja.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt markkinaoikeudelle Hankkija / Lännen Tehtaiden maatalousliiketoiminta -yrityskaupan kieltämistä, joten markkinaoikeudella ei ole kilpailunrajoituslain 11 d §:n nojalla toimivaltaa asettaa tai vahvistaa päätöksellään Suomen Rehulle Raision vaatimia ehtoja.

Markkinaoikeus ei voi ottaa oma-aloitteisesti itselleen hallintoviranomaiselle eli Kilpailuvirastolle annettua tehtävää määrätä ehtoja yrityskaupan osapuolille. Koska Raisio ei ole valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeus palauttaisi asian Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi, ei markkinaoikeudella ole myöskään toimivaltaa määrätä asiaa palautettavaksi virastoon ehtojen asettamisen osalta.

Näin ollen markkinaoikeuden tulee toimivaltansa puuttumisen vuoksi hylätä Raision vaatimus siltä osin, kuin se koskee ehtojen vahvistamista.

Kilpailuviraston päätöksen lainvastaisuus

Lännen Tehtaat ja Suomen Rehu ovat tehneet Kilpailuvirastolle hakemuksen valituksenalaisella päätöksellä ratkaistussa asiassa saadakseen vahvistuksen käsitykselleen, että kysymyksessä olevat ehdot eivät koskeneet kumpaakaan yhtiötä.

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös on lainmukainen. Juurikasleikettä koskevien ehtojen poistamiselle on ollut kilpailunrajoituslain 11 i §:ssä tarkoitettu muu painava syy. Lännen Tehtaat on antanut kyseiset, Suomen Rehun toimintaan liittyvät sitoumukset, joiden perusteella Kilpailuvirasto on hyväksynyt Lännen Tehtaat / Avena -yrityskaupan ehdollisena. Suomen Rehu ei ole missään vaiheessa antanut sitoumuksia, eikä näin ollen ole olemassa mitään yrityskaupan ehtoja, jotka velvoittaisivat Suomen Rehua siitä riippumatta, millä yrityksellä on siihen määräysvalta.

Viranomaisen antaman hallintopäätöksen velvoitteita ei voida laajentaa koskemaan muita tahoja kuin sitä, jolle kyseinen päätös ja siinä asetetut velvoitteet on osoitettu. Kilpailuvirasto ei ole missään antamassaan päätöksessä asettanut Suomen Rehulle ehtoja, joihin Raisio tai mikään muukaan taho voisi juridisesti vedota.

Mikäli Kilpailuvirasto olisi halunnut ulottaa sitoumukset velvoittamaan Lännen Tehtaiden lisäksi sen tytäryhtiöitä tai muita yhtiöitä, viraston olisi tullut määritellä yrityskauppapäätöksen ehdot tämän sisältöisenä, kuten se on tehnyt eräissä muissa tapauksissa laajentaen sitoumukset koskemaan paitsi kaupan osapuolia myös niiden tytär/osakasyhtiöitä, jotka ovat kaupan osapuolten määräysvallassa (esimerkiksi Kilpailuviraston päätös 5.1.2005, Metsäliitto Osuuskunta ja Suomen valtio / Vapo).

Suomen Rehu ei ole missään vaiheessa ollut eikä voi tällä hetkellä olla vastuussa tuolloiselle emoyhtiöllensä Lännen Tehtaille asetetuista ehtovelvoitteista.

Yrityskaupan ehtojen sitovuutta ja voimassaoloa on tarkasteltava siltä pohjalta, mikä yhtiö on vastuussa ehtojen noudattamisesta ja mahdollisesta ehtorikkomuksesta. Tämän jälkeen on tutkittava, onko kyseisellä yhtiöllä määräysvaltansa puitteissa mahdollisuus vaikuttaa ehdon kohteena olevaan toimintaan. Tulkinta, jossa yhtiön katsottaisiin olevan vastuussa ehtorikkomuksista ilman mahdollisuutta kuitenkaan valvoa kyseisten ehtojen noudattamista, on kestämätön ja suomalaiselle oikeuselämälle vieras.

Kilpailuviraston ehtomuutospäätös ei perustu Suomen Rehun omistuksessa tapahtuneeseen muutokseen, vaan siihen seikkaan, että Lännen Tehtailla ei Hankkijan kanssa tehdyn yrityskaupan jälkeen ole enää ollut määräysvaltaa Suomen Rehuun eikä siten oikeutta tai edes mahdollisuutta valvoa sen toimintaa juurikasleikkeen myynnissä ja juurikasleikettä koskevien ehtojen noudattamista. On selvää, että määräysvallan puuttuminen ehtojen osalta tekee niiden noudattamisen mahdottomaksi.

Juurikasleikettä koskevat ehdot eivät koske eivätkä ole missään vaiheessa koskeneet Suomen Rehua tai Hankkijaa. Missään tapauksessa kyseiset ehdot eivät ole koskeneet Suomen Rehua enää sen jälkeen, kun Lännen Tehtaiden määräysvalta Suomen Rehussa on lakannut sen myytyä Suomen Rehun osake-enemmistön Hankkijalle. Juurikasleikettä koskevat sitoumukset eivät myöskään ole voineet siirtyä Hankkijalle, koska ne eivät ole missään vaiheessa velvoittaneet Suomen Rehua. Mikäli juurikasleikettä koskevat ehdot olisi haluttu asettaa velvoittamaan Suomen Rehua, Kilpailuviraston olisi tullut määrätä siitä erikseen Hankkija / Lännen Tehtaiden maatalousliiketoiminta -yrityskaupan yhteydessä.

Raision valituksen hyväksyminen ja Suomen Rehun asettaminen perusteetta heikompaan asemaan kuin sen kilpailijat ja jälkikäteinen satokauden 2008 sopimusjärjestelyihin puuttuminen vaarantaisivat sokerijuurikkaan viljelyn jatkumisen Suomessa.

Oikeudenkäyntikulut

Valitus kohdistuu tosiasiassa myös Lännen Tehtaisiin, koska kiistanalaiset juurikasleikettä koskevat ehdot sekä niiden muuttamista koskeva ratkaisu on annettu nimenomaisesti Lännen Tehtaille. Lännen Tehtailla on selkeä oikeussuojan tarve käsiteltävässä asiassa, koska lopputuloksella on vaikutusta sen oikeudelliseen asemaan suhteessa Hankkijaan sekä muihin kolmansiin osapuoliin.

Suomen Rehu on täysin Lännen Tehtaista ja sen konsernista erillinen yhtiö. Suomen Rehu on sulautunut Hankkijaan. Vaikka lausunnonantajat ovat antaneet yhteiset lausunnot, on niillä kummallakin itsenäinen ja erillinen intressi asian juridisen lopputuloksen kannalta. Näin ollen kummankin lausunnonantajan oikeudenkäyntikuluvaatimukset tulee ottaa asiassa erikseen huomioon.

Vastaselitys

Raisio Oyj on vastaselityksessään vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esittämät vaatimukset. Raisio on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus ensisijaisesti jättää Suomen Rehun ja Lännen Tehtaiden vaatimuksen yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettujen ehtojen muuttamisesta tutkimatta ja toissijaisesti hylkää kyseisen vaatimuksen sekä hylkää Suomen Rehun ja Lännen Tehtaiden vaatimukset muilta osin.

Raisio on lausunut muun ohella seuraavan.

Valitusoikeus

Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettuja ehtoja on sovellettu, ja Raisio on ostanut ehtojen perusteella kilpailutettua leikettä monen vuoden ajan. Näin ollen Raisiolla on hallintolainkäyttölain 6 §:n mukainen oikeus valittaa Kilpailuviraston päätöksestä poistaa kyseisessä päätöksessä asetetut juurikasleikettä koskevat sitoumukset.

Raisio on juurikasleikkeen hankkijana ensisijaisesti asiakkaan asemassa suhteessa Suomen Rehuun. Näin ollen Raision valituksessaan viittaamilla tapauksilla on huomattavia yhtymäkohtia nyt käsiteltävään asiaan.

Syyt, miksi kilpailijoilla ja vastaavassa asemassa olevilla muilla kolmansilla tahoilla ei ole suomalaisessa oikeuskäytännössä katsottu olevan valitusoikeutta Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksistä, liittyvät kiinteästi yrityskauppavalvonnan erityispiirteisiin, kuten yrityskauppavalvonnan tavoitteisiin ja menettelysääntöihin tiukkoine aikatauluineen. Ehtomuutospäätöstä koskevaa valitusoikeutta ei siten tule tulkita samalla tavoin kuin yrityskauppapäätöstä koskevaa valitusoikeutta.

Markkinaoikeuden toimivalta

Raisio on vaatinut markkinaoikeutta kumoamaan Kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen, jolla virasto on poistanut yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetut ehdot. Valituksenalaisen päätöksen kumoamisen jälkeen yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetut ehdot olisivat automaattisesti voimassa ja koskisivat edelleen myös Suomen Rehua. Raisio on vaatinut markkinaoikeutta vahvistamaan tämän tosiasian. Raisio ei sen sijaan ole vaatinut markkinaoikeutta asettamaan mitään ehtoja minkään yrityskaupan toteuttamiselle.

Suomen Rehu ja Lännen Tehtaat ovat satokauden 2008 olosuhteisiin viitaten vaatineet, että mikäli markkinaoikeus hyväksyisi Raision valituksen, ehdot soveltuisivat vasta markkinaoikeuden päätöstä seuraavasta vuodesta lukien. Markkinaoikeudella ei ole toimivaltaa tehdä tällaista ehtojen muuttamispäätöstä. Vaatimus on siten jätettävä tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain 31 §:n pääsäännön mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kilpailunrajoituslain 21 §:ssä on lueteltu päätökset, joita on pääsäännöstä poiketen noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää. Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 11 i §:n nojalla antama päätös ei kuulu kyseisiin päätöksiin. Koska sen enempää Kilpailuvirasto kuin Lännen Tehtaat ja Suomen Rehukaan ei ole vaatinut valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ennen päätöksen lainvoimaisuutta, tulee Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asettamia ehtoja lähtökohtaisesti edelleen noudattaa. Tätäkin taustaa vasten Suomen Rehun ja Lännen Tehtaiden satokautta 2008 koskeva vaatimus on joka tapauksessa lähinnä akateeminen.

Kilpailuviraston päätöksen lainvastaisuus

Hankkija / Lännen Tehtaiden maatalousliiketoiminta -yrityskaupan yhteydessä ei ole ollut tarpeellista asettaa mitään juurikasleikettä koskevia ehtoja, koska tällaiset ehdot olivat jo voimassa.

Yleisen oikeusperiaatteen mukaan seuraantotilanteessa sekunduksen suosiminen suhteessa kolmansiin edellyttää erityisiä perusteita eikä päinvastoin. Yrityskauppaehtojen tehokas soveltaminen edellyttää, etteivät niihin sitoutuneet yhtiöt voi esimerkiksi yhtiöoikeudellisin järjestelyin vapautua vastuusta.

Oikeudenkäyntikulut

Kilpailuviraston valituksenalainen päätös on edellä todetun mukaisesti lainvastainen. Oikeudenkäynti markkinaoikeudessa on aiheutunut Kilpailuviraston virheellisestä menettelystä, ja Kilpailuvirasto on velvoitettava Kilpailuvirasto korvaamaan Raision oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Raisio on kiistänyt Suomen Rehun ja Lännen Tehtaiden oikeudenkäyntikuluvaatimuksen kokonaisuudessaan sekä perusteeltaan että määrältään. Asiassa annettavan ratkaisun sisällöstä riippumatta ei ole kohtuutonta, että Suomen Rehu ja Lännen Tehtaat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Raisio on vaatinut Kilpailuviraston valituksenalaisen päätöksen kumoamista siltä osin, kuin päätös koskee Suomen Rehua. Koska Raisio ei ole valittanut Kilpailuviraston päätöksestä siltä osin, kuin se koskee Lännen Tehtaita, tällä ei myöskään ole oikeussuojan tarvetta. Lännen Tehtaat on myynyt 1.9.2008 loputkin 49 prosenttia Suomen Rehun osakkeista Hankkijalle, eikä Lännen Tehtailla siten edes ole ollut vähemmistöintressiä Suomen Rehussa.

Lausunnonantajien oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee joka tapauksessa hylätä Lännen Tehtaiden osalta. Suomen Rehun ja Lännen Tehtaiden annettua yhteisen lausunnon markkinaoikeudelle voidaan muun selvityksen puuttuessa olettaa, että yhtiöt ovat jakaneet lausunnon antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut tasan. Lausunnonantajien oma-aloitteinen lisälausunto on ollut tarpeeton. Oikeudenkäyntikuluerittelyn mukaan miltei puolet toimenpiteistä on liittynyt lisälausuntoon.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asian tutkiminen

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan tai asettaa yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka merkittävästi estää kilpailua Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla. Jos kilpailun estyminen voidaan välttää asettamalla yrityskaupan toteuttamiselle ehtoja, Kilpailuviraston tulee lain 11 d §:n 3 momentin mukaan esityksen tekemisen sijasta neuvotella ja määrätä noudatettavaksi tällaiset ehdot.

Kilpailunrajoituslain 11 i §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi hakemuksesta poistaa yrityskaupan toteuttamiselle asetetun ehdon tai lieventää sitä markkinaolosuhteiden olennaisen muutoksen tai muun painavan syyn johdosta.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 4.10.2002 dnro 389/81/02 hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jossa Lännen Tehtaat Oyj on hankkinut määräysvallan Avena Oy:ssä. Avenan yritysryhmään ovat kuuluneet muun muassa teollisia rehuja tuottava Suomen Rehu Oy sekä vilja- ja rehuraaka-ainekauppaa harjoittava Avena Nordic Grain Oy. Yrityskaupan hyväksymisen ehdoksi on asetettu Lännen Tehtaat Oyj:n kanssa käytyihin neuvotteluihin perustuvat päätöksestä tarkemmin ilmenevät Lännen Tehtaat Oyj:n antamat sitoumukset 1–5.

Kilpailuvirasto on päätöksellään 5.6.2007 dnro 854/81/06 hyväksynyt yrityskaupan, jossa Hankkija-Maatalous Oy on hankkinut Lännen Tehtaat Oyj:n maatalousliiketoiminnan, johon on muun ohella sisältynyt Suomen Rehu Oy ja sen tytäryhtiö Lännen Rehu Oy.

Kilpailuvirasto on Lännen Tehtaat Oyj:n ja Suomen Rehu Oy:n hakemuksesta valituksenalaisella päätöksellään 20.12.2007 dnro 389/81/02 poistanut yrityskauppapäätöksen 4.10.2002 dnro 389/81/02 ehtojen kohdat 1 ja 3 sekä vahvistanut, että mainitun päätöksen ehtojen kohtien 4 ja 5 voimassaolo lakkaa niiltä osin, kuin ne koskevat juurikasleikettä.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain esitöissä (HE 217/1995 vp s. 39) on hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että valitusoikeus olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Valitusoikeus olisi esitöiden mukaan siten sillä, jolle päätöksessä on nimenomaisesti asetettu jokin velvollisuus, rajoitus tai kielto tai jolta on evätty kokonaan tai osittain jokin oikeus tai etu. Toiseksi valitusoikeus olisi sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2002:50 todennut, että yrityskaupan osapuolten lisäksi muulla henkilöllä tai oikeushenkilöllä voi olla valitusoikeus Kilpailuviraston päätöksestä yrityskauppavalvontaa koskevassa asiassa, jos päätös koskee tällaista henkilöä tai oikeushenkilöä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Raisio Oyj on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston päätöksen 20.12.2007 dnro 389/81/02 siltä osin, kuin päätös koskee Suomen Rehu Oy:tä, ja vahvistaa mainitussa päätöksessä määrättyjen juurikasleikettä koskevien ehtojen koskevan edelleen Suomen Rehu Oy:tä. Kilpailuviraston yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetettujen ehtojen tarkoitus on ollut taata kaikille juurikasleikkeen ostajille, mukaan lukien Raisio, mahdollisuus saada leikettä markkinoilta kilpailtuun hintaan.

Kilpailuviraston valituksenalaisessa päätöksessä ei ole asetettu Raisio Oyj:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun kielteisellä tavalla välittömästi vaikuttavia määräyksiä. Myöskään Lännen Tehtaat Oyj / Avena Oy -yrityskauppapäätöksessä 4.10.2002 dnro 389/81/02 asetetuissa ehdoissa Raisio Oyj:lle ei ole nimenomaisesti asetettu sellaisia etuja tai oikeuksia, että mainittujen ehtojen poistamisella olisi suora ja välitön vaikutus sen oikeusasemaan. Asiaa ei ole arvioitava toisin, vaikka sanottuja ehtoja onkin sovellettu ja Raisio Oyj, kuten muut halukkaat ostajat, on niiden perusteella voinut ostaa kysymyksessä olevien ehtojen nojalla myytävää juurikasleikettä. Kysymyksessä olevien yrityskauppapäätöksen ehtojen poistamisesta seuraavilla mahdollisilla markkinaolosuhteiden muutoksilla on Raisio Oyj:n oikeusasemaan ainoastaan välillinen vaikutus. Kilpailuviraston päätöksellä ei siten ole katsottava olevan suoraa ja välitöntä vaikutusta Raisio Oyj:n oikeusasemaan.

Edellä esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Raisio Oyj:llä, kun otetaan huomioon kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentti ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentti, ole oikeutta valittaa Kilpailuviraston päätöksestä 20.12.2007 dnro 389/81/02. Raisio Oyj:n valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Raisio Oyj pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hankkija-Maatalous Oy, johon Suomen Rehu Oy on oikeudenkäynnin aikana sulautunut, ja Lännen Tehtaat Oyj ovat antaneet valituksen johdosta yhteiset lausunnot asiassa, mistä niille on aiheutunut kuluja. Kilpailuviraston valituksenalainen päätös on annettu Lännen Tehtaat Oyj:n ja Suomen Rehu Oy:n, joka on sittemmin sulautunut Hankkija-Maatalous Oy:öön, yhteisen hakemuksen johdosta, eikä lausunnon antamista valituksen johdosta siten voida kummankaan yhtiön osalta pitää perusteettomana. Asian lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli Hankkija-Maatalous Oy ja Lännen Tehtaat Oyj joutuisivat Oy pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Raisio Oyj on siten velvoitettava korvaamaan Hankkija-Maatalous Oy:n ja Lännen Tehtaat Oyj:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää valituksen tutkimatta ja hylkää Raisio Oyj:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Raisio Oyj:n korvaamaan Hankkija-Maatalous Oy:n ja Lännen Tehtaat Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla. Korvaukselle on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Maarit Lindroos ja Eija Siitari-Vanne sekä asiantuntijajäsen Matti J. Sillanpää.