Market Court dismisses compensation claims for public procurement errors where tender comparability could not be proven.
Legislator summary
AI generatedThe Market Court dismissed the applicants' claims for compensation and legal costs against the Pönniälän tiehoitokunta regarding a road repair procurement. While the court acknowledged the tender notice was unclear and the winning bid was based on incomparable offers, it found no evidence that the second bidder had a real chance to win under proper procedures. Consequently, the court ruled that compensation could not be awarded and the applicants' costs were deemed reasonable damages.
Legislator headnote
AI generatedHankintalaki 9 §:n 1 momentti; Hankintalaki 9 §:n 2 momentti. The court established that compensation for procedural errors in public procurement is only available if the applicant can prove they had a real opportunity to win the contract under correct procedures, which was not demonstrated here due to the inability to compare the tender offers.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on pyytänyt 8.11.2005 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia Pönniälän yksityistiehen kuuluvan Pyhälahdentien perusparannustyöstä. Tarjouspyyntö on lähetetty kuudelle tarjoajalle, joista kaksi on antanut tarjouksen.
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on kokouksessaan 16.3.2006 § 3 valinnut Koneurakointi X:n tarjouksen. Tiekunta on vuosikokouksessaan 29.4.2006 § 6 tehnyt päätöksen peruskorjauksen toteuttamisesta edellyttäen, että haetut avustukset saadaan.
Tiekunta on ilmoittanut markkinaoikeudelle, että sopimus valitun tarjoajan kanssa oli tehty sen jälkeen, kun Tiehallinto oli hyväksynyt hankkeen avustushakemuksen. Tien kunnostus on suoritettu.
Hankinnan kokonaisarvo on ollut noin 20.000 euroa.
HAKEMUS
Y on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Pönniälän yksityistien tiekunnan maksamaan hänelle hyvitysmaksuna 1.800 euroa korkoineen ja korvaamaan hänen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa 800 eurolla lisättynä oikeudenkäyntimaksun määrällä korkoineen.
Z on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Pönniälän yksityistien tiekunnan maksamaan hänelle korvauksena puiden kaatamisesta hänen maaltaan ja maan pois ajamisesta 1.501 euroa sekä hänen asian selvittämisessä vuonna 2006 käyttämänsä asianajajan laskusta 1.047 euroa, yhteensä 2.548 euroa korkoineen.
Hakijat ovat esittäneet yhteisessä hakemuskirjelmässään muun ohella, että tarjouspyyntö on ollut epäselvä. Siitä ei ole käynyt ilmi, miten perusparannus käytännössä toteutetaan eikä siinä myöskään ole kerrottu hankittavan tavaran ja työn määrää. Tarjouksen valintaperusteista ei ole mitään mainintaa.
Urakan saaneen Koneurakointi X:n tarjouksen hinta arvonlisäveroineen on ollut 20.000 euroa. Koneurakointi Y:n tarjouksen hinta ilman arvonlisäveroa on ollut 15.000 euroa eli 1.393,44 euroa halvempi kuin valitun tarjouksen hinta. Koneurakointi Y:n tarjous on myös kokonaistaloudellisesti edullisempi, koska Y olisi laskuttanut vain toteutuneet kustannukset ja työ olisi tullut valmiiksi asetetussa määräajassa. Koneurakointi Y:llä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu.
Kesäkuussa 2006 maanomistaja Z, tiehoitokunnan puheenjohtaja ja valittu urakoitsija sopivat ja merkitsivät kaadettavat puut, jotka maanomistaja korjaisi pois. Samalla maanomistaja ilmoitti paikan, mihin kaivumaat hänen maaltaan pitää viedä. Tiehoitokunnan puheenjohtaja kaadatti aikaisemmin sovitun lisäksi Z:n maalta myyntikelpoista puuta ja ajatti pois maata toimenpiteestä ilmoittamatta ja lupaa kysymättä.
VASTINE
Pönniälän yksityistien tiekunta on vaatinut, että markkinaoikeus jättää Z:n vaatimukset tutkimatta tai toissijaisesti hylkää hakemuksen kokonaisuudessaan ja velvoittaa hakijat korvaamaan tiekunnan arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 1.339,90 eurolla korkoineen.
Markkinaoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan Z:n vaatimuksia, ja ne on jätettävä tutkimatta. Asiallisestikin Z:n vaatimukset ovat perusteettomia.
Hakemus on tehty vasta 15.4.2008 eli myöhässä. Hakijoille ei ole kirjallisesti ilmoitettu hankintapäätöksestä. Y on kuitenkin suullisesti saanut tiedon päätöksestä välittömästi päätöksen tekemisen jälkeen ja hän on tuolloin ilmoittanut tyytyvänsä siihen. Y:n asiamies on tiehoitokunnan edellinen puheenjohtaja, joka on ollut läsnä kaikissa kokouksissa, joissa tien perusparannusta on käsitelty. Y:n asiamies on lisäksi saanut käyttöönsä kaikki tien perusparannusta koskevat asiakirjat, joten Y on tiennyt julkisista hankinnoista annetun lain mukaisista valitusmenettelyistä viimeistään 31.12.2007.
Koneurakointi Y:tä on pyydetty täydentämään tarjoustaan. Tarjoukset on käsitelty tiehoitokunnan kokouksessa 16.3.2006. Pöytäkirjasta ilmenee suoritettu tarjousten vertailu. Koneurakointi Y:n tarjous ei täydennyksen jälkeenkään ole ollut tarjouspyynnön mukainen. Se ei sisältänyt kaikkia hankkeeseen liittyviä töitä, kun taas valitun tarjoajan tarjous oli tarjouspyynnön mukainen. Päätös hankkeen toteuttamisesta, mikäli haetut avustukset saadaan, on tehty tiekunnan vuosikokouksessa 29.4.2006. Tiehallinto on hyväksynyt perusparannustyön päätöksellään 13.11.2006. Tie on valmis ja otettu käyttöön.
Koneurakointi Y:n täydennetystäkään tarjouksesta ei käy ilmi yhtään konkreettista toimenpidettä, joka sisältyisi tarjoukseen. Koneurakointi Y:llä ei olisi ollut mahdollisuutta voittaa tarjouskilpailua.
VASTASELITYS
Hakijat ovat antaneet vastaselityksen.
LISÄKIRJELMÄT
Pönniälän yksityistien tiekunta on toimittanut selvityksen toimintansa perusteista. Hakijat ovat antaneet lisävastaselityksen.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Sovellettavat säännökset ja hakemuksen tutkiminen
Hankintamenettely on aloitettu ennen 1.6.2007. Asiaan sovelletaan siten julkisista hankinnoista annetun lain 1505/1992 (jäljempänä hankintalaki) säännöksiä sellaisina kuin ne olivat julkisista hankinnoista annetun lain 348/2007 tullessa voimaan.
Hakijoiden asianosaisasema
Hankintalain 9 a §:n 1 momentin mukaan asian voi saattaa käsiteltäväksi ja käyttää siinä puhevaltaa se, jota asia koskee. Hankintalain esitöissä (HE 154/1992 vp ja HE 69/1997 vp) on todettu asianosaisella tarkoitettavan henkilöä, jolla on oikeudellinen intressi saada muutos virheelliseen hankintamenettelyyn. Tällaisena henkilönä pidetään alalla toimivaa yritystä, jolla on tai olisi ollut mahdollisuus saada tarjouksensa hyväksytyksi hankintamenettelyssä.
Hakijoista Z ei ole maanrakennusalalla toimiva yrittäjä eikä hän ole esittänyt perusteita, joista olisi pääteltävissä, että hän olisi voinut osallistua kysymyksessä olevaan tarjouskilpailuun. Z:n on katsottava esittäneen vaatimuksensa maanomistajan ominaisuudessa. Z:aa ei näin ollen voida pitää asiassa hankintalain 9 a §:n 1 momentissa tarkoitettuna asianosaisena. Lisäksi Z:n esittämät vaatimukset ovat luonteeltaan vahingonkorvausvaatimuksia, joiden tutkiminen ei hankintalain 9 § huomioon ottaen kuulu markkinaoikeuden toimivaltaan. Z:n vaatimukset on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Määräaika hakemuksen tekemiselle
Hankintalain 9 b §:n 2 momentin mukaan hakemus on tehtävä 14 päivän kuluessa siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut kirjallisesti tiedon hänen sulkemisestaan tarjouskilpailusta ja sulkemisen perusteista tai tarjouskilpailun ratkaisusta ja sen perusteista sekä kirjallisen ohjeen asian saattamisesta markkinaoikeuteen (hakemusosoitus).
Esitetyn selvityksen mukaan 16.3.2006 tehdystä hankintapäätöksestä on annettu suullisesti tieto Y:lle samana päivänä. Y:lle ei ole annettu kirjallisesti tietoa hankintapäätöksestä ja sen perusteluista eikä hakemusosoitusta asian saattamisesta markkinaoikeuteen. Hankintalain 9 b §:n 2 momentissa tarkoitettu määräaika hakemuksen tekemiselle markkinaoikeuteen ei siten ole alkanut lainkaan kulua. Markkinaoikeuteen 15.4.2008 saapunut hakemus on näin ollen tutkittava siltä osin kuin Y on esittänyt siinä vaatimuksia.
Hankintayksikkö
Hankintalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laissa tarkoitettuja hankintayksiköitä ovat muiden ohella valtion ja kuntien viranomaiset. Hankintalain 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan hankintayksikkönä pidetään lisäksi mitä tahansa hankinnan tekijää silloin, kun mainitun pykälän 1 momentin 1, 2 tai 4 kohdassa mainittujen yksikköjen hankinnan tekemistä varten myöntämän tuen määrä on yli puolet hankinnan arvosta.
Yksityisistä teistä annetun lain 50 §:n 1 momentin mukaan tietoimituksessa, jossa päätetään uuden tien rakentamisesta tai tieoikeuden perustamisesta ennestään olevaan tiehen, on samalla määrättävä tietä koskevien asioiden hoitamista varten perustettavaksi tieosakkaiden muodostama tiekunta, jos sitä tieosakkaiden lukumäärän tai muusta tällaisesta syystä on pidettävä tarpeellisena. Lain 62 §:n 1 momentin mukaan tiekunta voi tehdä tienpitoa varten tarpeellisia sitoumuksia, hankkia irtainta omaisuutta sekä kantaa ja vastata. Lain 7 luvun säännösten mukaisesti tiekunnan asioista päättää joko tiekunnan kokous, toimitsijamies tai hoitokunta. Tienpitovelvollisuus rahoitetaan lain 3 luvussa tarkoitetuilla tieosakkailta perittävillä tiemaksuilla sekä muilta tien käyttäjiltä perittävillä käyttömaksuilla. Tiemaksut ja käyttömaksut voidaan lain 88 §:n mukaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja muiden julkisoikeudellisten saatavien ulosotosta säädetään.
Yksityisistä teistä annetun lain 13 luvun säännösten mukaisesti yksityisen tien tienpitoon voidaan myöntää avustusta valtion ja kunnan varoista. Lain 93 §:n 1 momentin mukaan valtion varoista avustusta voidaan myöntää tielle, jonka asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta. Lisäksi edellytetään, että tiellä on paikkakunnalla huomattava liikenteellinen merkitys tai että se on tarpeellinen pysyvän asutuksen pääsytienä vähintään yhden kilometrin matkalla. Jälkimmäisessä tapauksessa edellytetään lisäksi, että tien vaikutuspiirissä on vähintään kolme pysyvästi asuttua taloutta. Lain 93 a §:ssä säädetään tarkemmin valtion varoista myönnettävän avustuksen enimmäismäärästä. Lain 95 §:n mukaan kunta päättää sen varoista yksityisen tien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Tiehallinnon Kaakkois-Suomen tiepiiri on tiepiirin liikenteen palvelupäällikön päätöksellä 5.5.2006 numero 3076/2006/30/2 hyväksynyt Pönniälän yksityistien perusparannushankkeen kustannusarvioksi 20.000 euroa ja myöntänyt siihen avustusta 60 prosenttia sen hyväksyttävistä kustannuksista, kuitenkin enintään 12.000 euroa. Tiepiiri on päätöksellään 13.11.2006 numero 3076/2006/30/5 päättänyt maksaa Pönniälän tiekunnalle mainittuna valtionavustuksena 12.000 euroa. Valtion Pönniälän yksityistien tiekunnalle kysymyksessä olevaan yksityistien perusparannushankkeeseen myöntämän tuen määrä on näin ollen ollut yli puolet hankinnan arvosta. Markkinaoikeus katsoo siten, että Pönniälän yksityistien tiekunta on kysymyksessä olevassa hankinnassa hankintalain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu hankintayksikkö.
Hankintamenettely
Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon hankintalain 1 §:n 1 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaaminen. Hankintalain 6 §:n 3 momentin mukaan ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.
Tarjouskilpailuun osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankinnan kohde ja tarjousten valintaan vaikuttavat seikat tulee kuvata tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia.
Tarjouspyynnössä on pyydetty tarjouksia Pönniälän yksityistiehen kuuluvan Pyhälahdentien perusparannustyöstä. Tarjouspyynnössä on todettu tien olevan pituudeltaan noin kaksi kilometriä. Tarjouspyynnön mukaan perusparannuksessa on tarkoitus kunnostaa tie ja sen pengerrykset. Tarjouspyynnössä on lisäksi todettu, että tarjousten perusteella työhön haetaan valtion avustusta ja että perusparannus tehdään, mikäli myönteinen avustuspäätös saadaan. Tarjouspyynnön mukaan työ teetetään avustuspäätöksen ehtojen mukaisesti. Alustavan suunnitelman mukaan työ on tullut tehdä kesän 2006 loppuun mennessä.
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on kokouksessaan 27.12.2005 käsitellyt saamaansa kahta tarjousta. Tiehoitokunta on tuolloin todennut, että Koneurakointi Y ei ollut ilmoittanut tarjouksessaan kokonaishintaa, minkä vuoksi häneltä päätettiin pyytää arvio kokonaiskustannuksista. Kokouksessaan 16.3.2006 tiehoitokunta totesi pyydetyn täydennyksen saapuneen. Tarjous ei edelleenkään sisältänyt muun muassa tierumpuja.
Tarjouspyynnön mukaan perusparannukseen on kuulunut tien ja sen pengerrysten kunnostaminen, mutta siinä ei ole tarkemmin yksilöity tarvittavia toimenpiteitä. Alalla toimivat yritykset ovat tarjouksen tekemistä harkitessaan kuitenkin voineet päätellä, että tarjouksessa tulee ainakin pääpiirteissään eritellä tarjottavat toimenpiteet hintoineen, koska tarjouspyynnön mukaan työhön haetaan valtion avustusta saatavien tarjousten perusteella ja työ teetetään avustuspäätöksen ehtojen mukaisesti. Tähän nähden on katsottava, ettei tarjouspyyntö ole ollut hankinnan kohteen määrittelemisen osalta niin yksilöimätön, etteivätkö tarjoajat olisi sen perusteella kyenneet tekemään vertailukelpoisia tarjouksia. Markkinaoikeus katsoo toisaalta, ettei hankintayksikön menettely antaa Koneurakointi Y:n täydentää tarjoustaan hinnan ilmoittamisen osalta ole ollut näissä oloissa hankintasäännösten vastaista.
Hankintalain 7 §:n 1 momentin mukaan tarjouksista tulee hyväksyä kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Koska tarjouspyynnössä ei ole ilmoitettu kokonaistaloudellisen edullisuuden arviointiperusteita, tarjoajat ovat näin ollen voineet tarjouksia tehdessään lähteä siitä, että tarjouksista valitaan hinnaltaan halvin.
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on kokouksessaan 27.12.2005 todennut, että Koneurakointi Y:n tarjoushinta on 35 euroa tunnilta. Koneurakointi X:n tarjoushinnan on todettu olevan 20.000 euroa, mihin sisältyvät kaikki työt sekä sora, rumpujen kunnostus ja kaikki muu perusparannuksessa tarvittava. Kokouksessaan 16.3.2006 tiehoitokunta on todennut, että Koneurakointi Y:ltä tulleen täydennyksen jälkeen työn kokonaishinta on nyt 18.300 euroa. Y on kuitenkin samalla ilmoittanut, että hänen tarjouksensa ei sisällä mahdollisten pylväiden ja pyykkikivien siirtoa eikä myöskään mahdollisten ojarumpujen tekoa tai vaihtoa.
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on katsonut toisen annetuista tarjouksista vastanneen jo alun perin sisällöltään tarjouspyyntöä. Valittu tarjoaja on tarjouksessaan luetellut ne toimenpiteet hintoineen, joita tarjoaja on tarjonnut suoritettavaksi perusparannukseen kuuluvina. Koneurakointi Y:n tarjouksen perusteella on sen sijaan jäänyt epäselväksi, mitä toimenpiteitä tarjoukseen sisältyy. Joka tapauksessa on selvää, että Koneurakointi Y:n tarjouksesta on puuttunut sellaisia toimenpiteitä, joita hankinnan kohteena olevaan perusparannusurakkaan on katsottava kuuluvan, kuten ojarumpujen uusimista. Koneurakointi Y:n tarjouksesta ei tarjouksen täsmennyksen jälkeenkään ole käynyt ilmi perusparannusurakan kokonaishintaa.
Vaikka Koneurakointi Y:n tarjouksensa täsmennyksessä ilmoittama hinta on ollut sinänsä pienempi kuin valitun tarjoajan kokonaishinta, markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö ei ole menetellyt hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, kun se ei ole valinnut Koneurakointi Y:n tarjousta. Hakemus on näin ollen tältä osin hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Asian lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Y saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmeisen perusteetonta vaatimusta, minkä vuoksi myös hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta Z:n esittämien vaatimusten osalta.
Markkinaoikeus hylkää Y:n hakemuksen ja Pönniälän yksityistien tiekunnan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Maarit Lindroos (eri mieltä), Eija Siitari-Vanne ja Ville Parkkari.
Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.
ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO
Markkinaoikeustuomari Lindroos:
Z:n vaatimusten tutkimatta jättämisestä, Y:n vaatimusten tutkimisesta ja Pönniälän yksityistien tiekunnan pitämisestä hankintayksikkönä olen samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö.
Hankintamenettelyn osalta lausun seuraavan.
Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon julkisista hankinnoista annetun lain 1505/1992 (jäljempänä hankintalaki) 1 §:n 1 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaaminen. Hankintalain 6 §:n 3 momentin mukaan ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.
Tarjouskilpailuun osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankinnan kohde ja tarjouksen valintaan vaikuttavat seikat tulee kuvata tarjouspyynnössä sellaisella tarkkuudella, että tarjouspyyntö tuottaa yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia.
Tarjouspyynnöllä 8.11.2005 on pyydetty tarjouksia Pönniälän yksityistiehen kuuluvan Pyhälahdentien perusparannustyöstä. Tarjouspyynnössä on todettu tien olevan pituudeltaan noin kaksi kilometriä. Tarjouspyynnön mukaan perusparannuksessa on tarkoitus kunnostaa tie ja sen pengerrykset. Tarjouspyynnössä on lisäksi todettu, että tarjousten perusteella työhön haetaan valtion avustusta ja että perusparannus tehdään, mikäli myönteinen avustuspäätös saadaan. Tarjouspyynnön mukaan työ teetetään avustuspäätöksen ehtojen mukaisesti. Alustavan suunnitelman mukaan työ on tullut tehdä kesän 2006 loppuun mennessä. Tarjoukset on tullut toimittaa 30.11.2005 mennessä.
Tarjouspyynnössä ei ole edellä selostettua tarkemmin määritelty, mitä toimenpiteitä tai materiaaleja tien ja sen pengerrysten kunnostaminen sisältää. Tarjouspyynnössä ei myöskään ole mainintaa siitä, miten kysymyksessä olevan perusparannustyön hinta on tullut ilmoittaa, eikä siitä, mikä on tarjouksen valintaperuste.
Hankintayksikkö on saanut tarjoukset Koneurakointi X:ltä ja Koneurakointi Y:ltä. X on tarjonnut perusparannuksen arvonlisäverolliseen kokonaishintaan 20.000 euroa. Hän on 24.11.2005 päivätyssä tarjouksessaan ilmoittanut siihen sisältyvän ojan kaivun molemmin puolin tietä ja tien lievät oikaisut, yhden ojarummun vaihdon ja toisen vaihdon tai jatkamisen, puhelinkaapelin paikan näytön, tien sorastuksen ja 200 m3 soraa, puiden kaatamisen koneellisesti tiealueelta, tien leventämisen 5 - 6:een metriin, mahdollisen rajapyykin siirron sekä myöhemmin tapahtuvan kaiteiden teon ojan kohdalle. Y puolestaan on 29.11.2005 päivätyssä tarjouksessaan ilmoittanut hinnakseen 35 euroa tunnilta lisättynä arvonlisäveron määrällä. Y:n tarjouksessa ei ole ollut mainintaa tehtävistä toimenpiteistä eikä materiaaleista.
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on kokouksessaan 27.12.2005 käsitellyt saamaansa kahta tarjousta. Kokouspöytäkirjan mukaan tiehoitokunta on tuolloin todennut, ettei Y ollut ilmoittanut tarjouksessaan kokonaishintaa, minkä vuoksi häneltä oli päätetty pyytää arvio kokonaiskustannuksista.
Y:n hankintayksikön pyynnöstä 28.12.2005 antaman tarjouksen mukaan hänen arvonlisäverollinen kokonaishintansa on ollut 18.300 euroa. Tarjouksessa ei ole yksilöity siihen sisältyviä toimenpiteitä eikä materiaaleja. Siinä on sen sijaan ilmoitettu, ettei se sisällä mahdollisten pylväiden ja pyykkikivien siirtoa eikä myöskään mahdollisten ojarumpujen tekoa tai vaihtoa. Tarjouksessa ei ole ilmoitettu erillistä hintaa näille tarjoukseen sisältymättömille toimenpiteille.
Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan hankintayksikkö on edellä mainitut tarjoukset saatuaan hakenut kysymyksessä olevalle perusparannushankkeelle valtion avustusta 6.2.2006 päivätyllä hakemuksellaan. Hakemuksessa on perusparannushankkeesta ilmoitettu muun ohella seuraavaa: "Parannettava tie osuus on Pyhälahdentien loppupäästä noin 2.2 kilometrin mittainen. Tie on kapeaa ja talvella syntyy routavaurioita. Siltarummut ovat osin tukkeessa. Liikenne on lisääntynyt tiellä huomattavasti. - - Parannettavan tien leveys on alkupäästä 1,1 km matkalla 4 -4,5 m ja loppupää 1,1 km 3 - 3,5 m. Tie on tarkoitus leventää koko matkan vähintään 5 m leveäksi. Tiellä olevat 4 siltarumpua korjataan tai uusitaan. Ojat perataan, oikaistaan muutamaa mutkaa. Madalletaan parista leikkauksesta näkemäesteitä. Tielle saadaan muotoa ja kulutuspintaa lisää. - - "
Lisäksi "Pyhälahdentien perusparannus - suunnitelma ajalle 1.4 - 30.9.2006" -otsikoidussa 18.2.2006 päivätyssä asiakirjassa on perusparannushankkeen sisällöstä tien leventämisen ohella todettu, että kaksi siltarumpua uusitaan ja kaksi puhdistetaan, parin leikkauksen kohdalle mataloitetaan luiskia näkemäalueiden parantamiseksi ja ojia perataan sekä kaivetaan tarvittaessa lisää. Asiakirjassa on myös todettu, että urakoitsijan tekemän tarjouksen perusteella työ maksaa 20.000 euroa. Asiakirjassa olevassa 20.000 euron kustannusarviossa on eritelty kaivinkonetyöt, traktorityöt maan poisajoon, seulottu sora 200 m3 ajoineen, tien tasaus- ja jälkityöt sekä kaksi ojarumpua töineen.
Kysymyksessä olevan perusparannushankkeen luonne ja sen edellä mainituissa asiakirjoissa tarkennettu sisältö huomioon ottaen tarjoajien ei ole ollut mahdollista pelkästään tarjouspyynnön perusteella perustellusti päätellä sitä, mistä toimenpiteistä ja materiaaleista tarjousta on pyydetty.
Katson edellä lausutun perusteella, ettei hankintayksikkö ole tarjouspyynnössä määritellyt hankinnan kohteena olleen yksityistien ja sen pengerrysten kunnostamisen sisältöä sellaisella tarkkuudella, että tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu olisi tullut tarjouskilpailussa turvatuksi ja että tarjouspyyntö olisi ollut omiaan tuottamaan yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia.
Tarjouspyynnössä ei myöskään ole asetettu vaatimuksia hinnan ilmoittamiselle eikä siten esimerkiksi edellytetty kokonaishinnan antamista. Tarjouspyyntö on siten ollut epäselvä myös hinnan ilmoittamisen osalta.
Hankintayksikön alun perin saamat kaksi tarjousta eivät tarjouspyynnön epäselvyyksien vuoksi ole myöskään tosiasiassa olleet vertailukelpoisia keskenään. Toisessa on tarjottu perusparannustyö ja materiaalit kokonaishinnalla, kun taas toinen on käsittänyt vain tuntiveloitusperusteisen perusparannustyön. Tämän jälkeen hankintayksikkö on pyrkinyt saattamaan tarjoukset keskenään vertailukelpoisiksi pyytämällä Y:tä ilmoittamaan kokonaiskustannusarvionsa.
Asiassa on jäänyt epäselväksi se, mitä tietoja hankintayksikkö on antanut Y:lle kokonaiskustannusarviota pyytäessään. Toisaalta Koskisenkaan tarjous ei ole täysin vastannut hankintayksikön helmikuussa 2006 tekemää kuvausta hankkeen sisällöstä. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi hankintayksikön olisi lähtökohtaisesti tullut ilmoittaa hankinnan kohteen ja hinnan ilmoittamisen osalta epäselvän tarjouspyyntönsä täsmennyksistä ainakin kummallekin tarjouksen antaneelle tarjoajalle.
Y:n hankintayksikön pyynnöstä antamasta kokonaishintaisesta tarjouksesta eivät ole ilmenneet sen sisältämät toimenpiteet ja materiaalit eivätkä kokonaishintaan kuulumattomien toimenpiteiden erillisveloitukset, eikä tarjouksen vertailukelpoinen kokonaishinta siten ole ollut laskettavissa tarjouksessa ilmoitettujen tietojen perusteella. X:n tarjous ja Y:n uusikaan tarjous eivät siten ole olleet yhteismitallisia ja vertailukelpoisia. Vertailukelvottomuus on johtunut hankintayksikön menettelystä, joka ei ole ollut omiaan turvaamaan tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua eikä tuottamaan yhteismitallisia ja vertailukelpoisia tarjouksia
Pönniälän yksityistien tiehoitokunta on kokouksessaan 16.3.2006 § 3 valinnut X:n tarjouksen. Tiekunta on vuosikokouksessaan 29.4.2006 § 6 päättänyt toteuttaa peruskorjauksen edellyttäen, että haetut avustukset saadaan.
Edellä mainituilla perusteilla katson, että hankintayksikkö on menetellyt hankintalain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti laatiessaan epäselvän tarjouspyynnön ja perustaessaan hankintapäätöksensä tosiasiallisesti vertailukelvottomien tarjousten arviointiin. Asiassa tulee näin ollen harkittavaksi kysymys hankintalain 9 §:n 1 momentissa mainittujen seuraamusten määräämisestä.
Hankinta on jo toteutettu. Ainoana seuraamuksena hankintayksikön virheellisestä menettelystä voi siten hankintalain 9 §:n 2 momentin mukaan tulla kysymykseen hyvitysmaksun määrääminen.
Hankintalain 9 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.
Tarjoukset ovat olleet edellä esitetyllä tavalla keskenään vertailukelvottomia. Asiassa ei ole näin ollen mahdollista todeta, että Y:llä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämiselle ei ole siten perusteita. Hyvitysmaksua koskeva vaatimus on näin ollen hylättävä.
Asian laatu ja lopputulos sekä hallintolainkäyttölain 74 § huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Y:n ja hankintayksikkö pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Edellä mainituilla perusteilla olen asian lopputuloksen osalta samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö.
Vakuudeksi Maarit Lindroos