Market Court dismisses bid protest where procurement authority selected lowest total unit price per category.
Legislator summary
AI generatedThe Market Court dismissed Tietarvike Oy's appeal against Vantaa City's decision to award a traffic sign accessory contract to Liikennetuotteet Oy. The plaintiff argued that the selection criteria were unclear because the lowest total price per category should have been calculated based on historical procurement volumes, which were not disclosed. The court found that the tender documents clearly stated the selection basis as the sum of unit prices per category, allowing bidders to make informed offers without needing undisclosed historical data. Consequently, the authority did not act contrary to the Public Procurement Act and was not required to compensate the unsuccessful bidder.
Legislator headnote
AI generatedPublic Procurement Act s. 76 § 1 momentti; Public Procurement Act s. 76 § 2 momentti: The procurement authority may select a bidder based on the lowest total price per category calculated from unit prices, provided the method is clearly defined in the tender documents without requiring undisclosed historical volume data.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS
Vantaan kaupunki on 11.2.2008 päivätyllä tarjouspyynnöllä pyytänyt tarjouksia liikennemerkkitarvikkeista yhdeksässä eri tuoteryhmässä sopimuskaudelle 1.4.2008–31.3.2010. Hankinnasta on julkaistu avointa menettelyä koskeva kansallinen hankintailmoitus. Hankintayksikkö on saanut kahdeksan tarjousta.
Vantaan kaupungininsinööri on päätöksellään 28.3.2008 § 34 muun ohella valinnut liikennemerkkikiinnikkeiden (tuoteryhmä 9) toimittajaksi Liikennetuotteet Oy:n. Tuoteryhmä 9 on sisältänyt vakio- ja huippukiinnikkeet.
Tietarvike Oy on tehnyt hankintapäätöksestä oikaisuvaatimuksen, jonka Vantaan kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta on hylännyt 4.6.2008.
Liikennemerkkitarvikehankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on noin 120.000 euroa.
Vantaan kaupunki on 11.8.2008 ilmoittanut markkinaoikeudelle, ettei hankintasopimuksia ole allekirjoitettu.
HAKEMUS
Tietarvike Oy on vaatinut, että Vantaan kaupungininsinöörin päätös 28.3.2008 § 34 kumotaan siltä osin kuin se koskee tuoteryhmää 9 liikennemerkkikiinnikkeet. Lisäksi hakija on vaatinut, että hankintayksikkö velvoitetaan maksamaan hakijalle hyvityksenä korvausta ansion ja liikevoiton menetyksestä tuotto- ja viivästyskorkoineen. Hakija on vielä vaatinut, että Vantaan kaupunki velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 3.500 eurolla korkoineen.
Tarjouspyynnössä valintaperusteeksi on ilmoitettu tuoteryhmittäin halvimmat hinnat. Tämä on ymmärrettävä niin, että tarkoituksena on ollut hankkia tuoteryhmä siltä toimittajalta, jolta se saadaan halvimmalla. Jos ratkaisuperusteeksi olisi tarjouspyynnössä ilmoitettu halvin yksikköhintojen summa, niin silloin esimerkiksi huippukiinnittimen ja vakiokiinnittimen hinnat olisi voitu vaihtaa keskenään. Tällöin hankinta olisi tullut ostajalle todella kalliiksi.
Hakijan tarjous on ollut liikennemerkkikiinnikkeiden tuoteryhmässä edullisin. Asia on selvitettävissä ajanjakson 2005–2007 toteutuneiden hankintamäärien perusteella. Jotta voittanut tarjous olisi edullisempi kuin hakijan tarjous, huippukiinnittimien määrän pitäisi olla yli 24 prosenttia hankittavien vakiokiinnittimien määrästä. Käytännössä huippukiinnittimien määrä jää huomattavasti pienemmäksi.
Hankintayksiköltä vaadittavan korvauksen määrä on laskettava vuosien 2005–2007 hankintamäärien perusteella.
VASTINE
Vantaan kaupunki on vaatinut, että hakemus jätetään tutkimatta siltä osin kun siinä on vaadittu korvausta menetetystä ansiosta ja liikevoitosta ja että hakemus muutoin hylätään. Lisäksi Vantaan kaupunki on vaatinut, että Tietarvike Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 910 eurolla korkoineen.
Tarjouspyynnön mukaan toimittajan valintaperusteena on ollut tuoteryhmittäinen halvin hinta. Halvin hinta on hintavertailutaulukon mukaisesti laskettu kuhunkin tuoteryhmään tarjottujen tuotteiden yksikköhintojen summana. Koska tarjouspyynnössä ei ollut ilmoitettu etukäteen esimerkiksi määrään perustuvaa laskentatapaa, ei tämänlaista laskentatapaa ollut sallittua enää jälkeenpäin käyttää. Ainoana mahdollisena tapana halvimman hinnan laskemiselle on ollut tarjoajien ilmoittamien tuoteryhmäkohtaisten yksikköhintojen yhteenlaskeminen. Vertailuhinta on näin ollen määräytynyt yksikköhintojen summana.
Hankintayksiköllä on harkintavaltansa puitteissa oikeus määrittää muun muassa se, minkälaisia hankintakokonaisuuksia se tarjouskilpailussa käyttää. Hankintayksikkö saa käyttää harkintavaltaansa myös valintaperusteen määrittämisessä ja sillä on oikeus sekä myös velvollisuus tehdä päätöksensä etukäteen ilmoittamansa perusteen mukaisesti. Tässä tarjouskilpailussa on päädytty tarjouspyynnön mukaisiin tuoteryhmäkohtaisiin jaotteluihin eikä hankintaa ole haluttu pilkkoa enää pienempiin osiin siten, että yksittäinen tuote olisi voitu hankkia siltä toimittajalta, joka on sen halvimmalla tarjonnut. Vastaavasti on tuoteryhmäkokonaisuuksien valintaperusteeksi päädytty valitsemaan halvin hinta.
Hankintalain mukainen tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vaatimus edellyttää, että tarjoajilla on etukäteen tieto siitä, millä perusteella tarjousten valinta suoritetaan. Hankintayksikkö ei näin ollen voi eikä saa muuttaa tarjouspyynnössä ilmoittamaansa perustetta jälkikäteen tarjousten vertailua tehdessään. Tässä tarjouskilpailussa vertailu on tehty tarjouspyynnössä ilmoitettua valintaperustetta noudattaen. Valintaperustetta noudattaen Liikennetuotteet Oy on tehnyt halvimman tarjouksen ja se on näin ollen valittu tuoteryhmän 9 toimittajaksi.
Markkinaoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan hakijan korvausvaatimusta ansion ja liikevoiton menetyksestä. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä. Hankintayksikköä ei tule velvoittaa korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikuluja. Hakija sen sijaan on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen. Hakija on siten velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut.
LAUSUNTO
Liikennetuotteet Oy ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta lausunnon antamiseen.
VASTASELITYS JA LISÄKIRJELMÄ
Tietarvike Oy on lausunut vastaselityksessään ja lisäkirjelmässään muun ohella seuraavaa.
Tarjouspyyntö on ollut virheellinen. Siinä ei ole ilmoitettu hintavertailussa käytettävää laskentatapaa, eikä mukana ole ollut vertailussa käytettävää hintavertailutaulukkoa. Kun yksikköhinnat lasketaan yhteen, tulokseksi saadaan yksikköhintojen summa. Yksikköhintojen summa ei tarkoita tuoteryhmän hintaa. Tuoteryhmän hinta olisi se hinta, jolla tuoteryhmä on ostettavissa. Tarjouspyynnön virheellisyyden vuoksi tuoteryhmän hinta on ollut mahdoton laskea.
Laskentatavan ilmoittamisella olisi ollut ratkaiseva vaikutus tarjousten hinnoitteluun. Huippukiinnittimien määrä on vain murto-osa vakiokiinnittimien määrästä. Hankintayksikön on täytynyt havaita tarjouspyynnössä ollut virhe tai sen olisi pitänyt se havaita. Hankintayksikkö on velvollinen korvaamaan menetyksen, joka on aiheutunut hankintayksikön virheestä. Joka tapauksessa hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylättävä.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Hankintamenettely
Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 1 §:n 2 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on tarjousmenettelyyn osallistuvien yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaaminen tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia koskevissa julkisten hankintojen tarjouskilpailussa. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan ehdokkaita ja tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättä sekä hankintayksikön on toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.
Tarjouspyyntö ja tarjouksen valintaperuste
Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys.
Hankintayksikkö on pyytänyt tarjouksia liikennemerkkitarvikkeista, joihin on kuulunut muun ohella tuoteryhmänä liikennemerkkikiinnikkeet (tuoteryhmä 9). Liikennemerkkikiinnikkeiden tuoteryhmä on puolestaan sisältänyt vakio- ja huippukiinnittimet.
Hakija on esittänyt, että tarjouspyyntö on ollut virheellinen, koska hankintayksikkö ei ole tarjouspyynnössään ilmoittanut, miten tarjousten vertailussa käytettävä tuoteryhmäkohtainen hinta lasketaan. Hankintayksikön vertailussa käyttämä yksikköhintojen summa ei hakijan mukaan tarkoita tuoteryhmän hintaa. Hakijan mukaan sen tarjous on ollut liikennemerkkikiinnikkeiden tuoteryhmässä edullisin. Asia on hakijan mukaan selvitettävissä ajanjakson 2005–2007 toteutuneiden hankintamäärien perusteella.
Hankintailmoituksessa on ilmoitettu, että tarjousten valintaperuste on kokonaistaloudellinen edullisuus ottaen huomioon tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyt valintaperusteet. Tarjouspyynnössä valintaperusteeksi on kuitenkin ilmoitettu ainoastaan tuoteryhmittäin halvin hinta. Kun muita kokonaistaloudellisen edullisuuden vertailuperusteita ei ole missään vaiheessa ilmoitettu, markkinaoikeus katsoo, että tarjousten valintaperusteeksi on muodostunut halvin hinta.
Hankintayksikkö on tarjouspyynnössä varannut mahdollisuuden jakaa hankinta useamman toimittajan kesken tuoteryhmittäin. Tarjous on tullut antaa ”tarjouspyynnön liitteen mukaisesti eriteltynä yksikköhinnoin tuoteryhmittäin”.
Liikennemerkkikiinnikkeiden tuoteryhmän osalta tarjouspyynnön liitteenä olleessa tarjouslomakkeessa on pyydetty yksikköhintoja vakiokiinnikkeestä liikennemerkkiputkelle ja huippukiinnikkeestä suojatiemerkkiin.
Tarjousten vertailu
Tarjouspyynnössä valintaperusteeksi on ilmoitettu tuoteryhmittäin halvin hinta. Tarjouspyynnössä ei ole esitetty, että vertailuhinta laskettaisiin perustuen aikaisempien vuosien toteutuneisiin vakio- ja huippukiinnittimien hankintamääriin. Aikaisempien vuosien toteutuneita hankintamääriä tai nyt hankinnan kohteena olevien liikennemerkkikiinnikkeiden määriä ei ole tarjouspyynnössä esitetty, eivätkä ne siten ole olleet kaikkien tarjoajien tiedossa. Niidenkin liikennemerkkitarvikkeiden osalta, joiden kohdalla on mainittu hankintamääriä, ilmoitettujen määrien on esitetty olevan vain arvioita mahdollisista hankintamääristä.
Edellä mainittuun nähden markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on kuvannut valintaperusteen niin, että tarjouspyynnöstä on riittävällä varmuudella käynyt selville, että tuoteryhmittäinen hinta tullaan selvittämään laskemalla vakio- ja huippukiinnittimien yksikköhinnat yhteen, eikä laskemalla vertailuhintaa aikaisempien hankintakausien toteutuneiden vakio- ja huippukiinnittimien hankintamäärien perusteella. Tarjoajat ovat siten voineet tarjouksia tehdessään arvioida, mikä vaikutus annetuilla yksikköhinnoilla on tarjousten vertailussa. Tarjouspyyntöä ei näin ollen tämän vuoksi ole pidettävä epäselvänä tai virheellisenä.
Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hakijaa kohtaan syrjivästi suorittaessaan tarjousten hintavertailun ja tarjousten valinnan yksikköhintojen yhteenlaskun avulla selvitetyn tuoteryhmäkohtaisen hinnan perusteella.
Hankintayksikön laatimasta hintavertailutaulukosta käy liikennemerkkikiinnikkeiden osalta ilmi, että hakija on ilmoittanut vakiokiinnittimen hinnaksi 1,10 euroa ja huippukiinnittimen hinnaksi 7,00 euroa ja että tuoteryhmän hinta on näin ollen ollut 8,10 euroa. Liikennetuotteet Oy:n hinta vakiokiinnittimestä on ollut 1,22 euroa ja huippukiinnittimestä 6,50 euroa ja että tuoteryhmän hinta on ollut 7,72 euroa. Liikennetuotteet Oy:n tarjouksen hinta on siten liikennemerkkikiinnikkeiden tuoteryhmässä ollut hakijaa edullisempi.
Johtopäätös
Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, ettei hankintayksikkö ole menetellyt hankintalain 76 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti, kun se ei ole valinnut hakijan tarjousta. Tietarvike Oy:n hakemus on siten hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
Asiassa ei ole kohtuutonta, että Tietarvike Oy ja Vantaan kaupunki pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Markkinaoikeus hylkää Tietarvike Oy:n hakemuksen ja Vantaan kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Eija Siitari-Vanne ja Perttu Koivula.