Legislator Case Law & Legislation
MAO:357/08 AI generated

Market Court dismisses procurement bid complaint but orders reimbursement of legal costs due to procedural errors.

Case Number MAO:357/08
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Market Court dismissed the applicant's claim for damages regarding a flawed public procurement process but ordered the municipality to reimburse the applicant's legal costs. The applicant argued that the municipality failed to evaluate usage fees and hidden software maintenance costs, resulting in a more expensive winner. The court found the procurement procedure flawed but held that it could not determine if the applicant had a realistic chance to win, thus denying damages. However, since the procedural errors caused the applicant's legal expenses, the court ruled that it was unreasonable for the applicant to bear these costs alone.

Legislator headnote

AI generated

Public Procurement Act; Market Court Act: While procedural errors in public procurement may justify damages, the court must assess whether the applicant had a realistic chance to win; however, legal costs incurred due to the authority's errors must be reimbursed to the applicant.

Keywords

AI generated
public procurement procedure bid evaluation errors usage fee assessment damages for procedural errors legal costs reimbursement Market Court jurisdiction public authority liability

Cited Legislation

AI generated
Public Procurement Act
Market Court Act
Constitution Act
Act on the Administration of Public Proceedings
Act on Interest on Claims
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Kaarinan kaupunki on pyytänyt 27.6.2007 päivätyllä tarjouspyynnöllään tarjouksia Torpan toimintakeskuksen valvontajärjestelmästä sisältäen muun ohella asiakkaille asennettavat rannekkeet, henkilökunnan turvarannekkeet, hälytysjärjestelmän ja poistumistievalvonnan. Hankintayksikkö on pyytänyt tarjouksia viideltä tarjoajalta ja saanut niiltä tarjoukset.

Kaarinan kaupungin sosiaalijohtaja on 19.10.2007 päivätyllä päätöksellään nro 45/2007 valinnut tavarantoimittajaksi Pikosystems Oy:n.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut noin 22.000 euroa.

Hankintasopimus on allekirjoitettu Pikosystems Oy kanssa 29.1.2008.

HAKEMUS

Oy Exrei Ab on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä ja valitsee hakijan tarjouksen tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan sijaan. Toissijaisesti hakija on vaatinut, että hankintayksikkö velvoitetaan suorittamaan sille hyvitysmaksua 6.789,84 euroa, jos hankintasopimus on pantu täytäntöön. Lisäksi hakija on vaatinut, että hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan hakijan arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 748,20 euroa sekä tarjouksen laatimisesta aiheutuneet kulut 350 euroa.

Kaarinan kaupunki on suorittanut hankintamenettelyn virheellisesti. Oy Exrei Ab:n halvempi tarjous on ollut 15.539 euroa, kun tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan tarjous on ollut 22.328,84 euroa. Tarjousvertailussa ei ole arvioitu hankinnan kohdetta käyttömaksujen osalta lainkaan, vaikka nämä ovat olleet keskeinen osa hankintaa. Hankintapäätöksessä ei ole myöskään huomioitu ohjelmistojen ylläpidosta ja paikallisesta järjestelmästä sekä päivityksistä aiheutuvia piilokustannuksia.

Hakijan tarjoaman Everon-järjestelmän kuukausimaksu on 236 euroa sisältäen kaikki edellä mainitut kustannuserät. Tämän vuoksi se on kokonaistaloudellisesti edullisempi kuin tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan tarjous. Hakijan tarjoama keskitetyn palvelun valvontajärjestelmä on teknisesti laadukkaampi kuin muut tarjotut valvontajärjestelmät, koska muissa tarjotuissa valvontajärjestelmissä on paikallinen järjestelmäasennus.

VASTINE

Kaarinan kaupunki on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja velvoittaa hakijan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 400 eurolla.

Hankintayksikkö on suorittanut hankintamenettelyn virheettömästi. Oy Exrei Ab:n hakemus on hylätty tarjouspyynnön vastaisena, koska se on sisältänyt käyttömaksua koskevia ehtoja, vaikka tarjouspyynnössä on pyydetty kokonaishintatarjousta.

Hankintayksikön on pitänyt ennen tarjousten vertailua tutkia, että tarjoajien tarjoukset ovat tarjouspyynnön mukaisia. Vastuu tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuudesta on tarjoajalla. Hakijan tarjous

on pitänyt hylätä, koska se ei ole vastannut tarjouspyynnössä esitettyjä ehtoja.

VASTASELITYS

Oy Exrei Ab on antanut vastaselityksen, jonka mukaan sen tarjousta ei olisi tullut hylätä, koska siinä on ilmoitettu valvontajärjestelmän käyttökustannukset. Tämä tarkoittaa sitä, että hankintayksikölle ei aiheudu käyttömaksujen lisäksi mitään kustannuksia välitettävistä hälytyksistä, kokoaikaisesta laitevalvonnasta eikä ohjelmistojen päivityksistä. Hakija on huomioinut edellä sanotut kustannukset tarjouksessaan, kun taas muut tarjoajat eivät ole näin tehneet. Tästä syystä muiden tarjouksenjättäneiden tarjoukset eivät nekään ole kokonaishintatarjouksia.

Hakijan tarjous on kokonaistaloudellisesti kaikista edullisin, minkä vuoksi hakijan tarjous olisi pitänyt valita virheettömässä hankintamenettelyssä.

Hakija on myös esittänyt, että muut tarjoukset ovat tarjouspyynnön vastaisia, koska niihin ei ole sisällytetty kaapeloinnista aiheutuvia kuluja. Tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan tarjous ei ole ollut tarjouspyynnön mukainen, koska tarjottu vikavalvonta kohdistuu vain osaan järjestelmästä eikä itse hälyttimeen. Hankintapäätös on tältä osin ollut virheellinen, koska tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan valvontajärjestelmä ei voi laitevian tai ohjelmiston pysähtyessä ilmoittaa henkilökunnalle automaattisesti edellä sanotusta vikatilanteesta, vaikka se on ollut tarjouspyynnön mukaan yksi valvontajärjestelmän hyväksymisen edellytyksistä.

LISÄVASTINE

Kaarinan kaupunki on lausunut vastaselityksessään seuraavaa.

Oy Exrei Ab on vastaselityksessään arvioinut, että muiden tarjousten mukaisissa järjestelmissä hälytyksistä gsm-puhelimiin aiheutuu hankintayksikölle jatkuvia kustannuksia ja että ne on sisällytetty muiden tarjoajan tarjouksiin piilokustannuksina. Tällä ei kuitenkaan ole tarjousten tarjouspyynnön mukaisuuden arvioinnin kannalta merkitystä, koska tarjouspyynnössä on ainoastaan edellytetty, että hankinnan kohteena oleva valvontajärjestelmä toimii edellä sanotuin tavoin.

Hankintayksikkö on tarjouspyynnössään pyytänyt kokonaishintatarjousta Torpan toimintakeskuksen valvontajärjestelmästä. Tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen. Voittaneen tarjoajan tarjous vastaa myös tekniseltä toteutukseltaan tarjouspyyntöä.

Hankintayksikkö saa harkintavaltansa puitteissa itse päättää hankinnan kohteen ja sen, mitä hankinnan kohteelta edellytetään. Hankintayksikkö on määritellyt hankinnan tarjouspyynnössään ja tarjouksen on vastattava tarjouspyyntöä, jotta se voitaisiin ottaa tarjousvertailuun.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vahingonkorvausvaatimuksen tutkiminen

Hakija on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa hankintayksikön suorittamaan sille 350 euroa tarjouksen laatimisesta aiheutuneita kuluja. Markkinaoikeuden toimivaltaan ei kuitenkaan kuulu, kun otetaan huomioon julkista hankinnoista annetun lain 348/2007 (hankintalaki) 76 §, vahingonkorvausvaatimuksen tutkiminen. Hakijan vahingonkorvausvaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Hankintamenettely

Hankinnassa noudatettua menettelyä tulee arvioida ottaen huomioon hankintalain 1 §:n 2 momentissa ilmaistu lain tarkoitus, joka on tarjousmenettelyyn osallistuvien yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaaminen. Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava ehdokkaita ja tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen kaikissa hankintamenettelyn vaiheissa.

Hankinta-ilmoituksen julkaisemisvelvollisuus

Asiassa on kysymys siitä, mikä oikeudellinen merkitys on annettava hankinta-ilmoituksen tekemiselle hankintalain mukaan virheettömässä hankintamenettelyssä.

Hankintalain 68 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on ilmoitettava julkisesti toteuttavasta hankinnasta. Pykälän 2 momentin mukaan valtionneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset ilmoitusten lähettämisestä käytettävistä viestintävälineistä, ilmoitusten sisällöstä, julkaisemisesta ja muista ilmoitusvelvollisuuteen liittyvistä seikoista.

Julkisista hankinnoista annetun valtioneuvoston asetuksen (hankinta-asetus) 4 §:n 1 momentin mukaan hankintalain 68 §:n 1 momentissa edellytetyt ilmoitukset on toimitettava julkaistaviksi Internet-osoitteessa www.hankintailmoitukset.fi. Hankinta-asetuksen 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan hankintayksikön on tehtävä 1 momentissa tarkoitettu kansallinen hankintailmoitus hankintalain 15 §:ssä säädetyn kansallisen kynnysarvon ylittävistä tavarahankinnoista.

Asiassa esitetyn perusteella markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö ei ole tehnyt julkisista hankinnoista annettujen oikeussääntöjen mukaista hankinta-ilmoitusta. Hankintalain mukaan hankintailmoituksen julkaisemisvelvoite koskee suorahankintaa lukuun ottamatta kaikkia hankintamenettelyjä käyttäen tehtäviä hankintoja, jotka ylittävät laissa määritellyn kansallisen kynnysarvon.

Yhteisöjen tuomioistuin on sittemmin korostanut, että yleisten periaatteiden soveltaminen hankintamenettelyä tarkemmin säätelevien direktiivien mukaisten arvojen alle jäävissä hankinnoissa edellyttää selvää rajat ylittävää intressiä (esimerkiksi yhdistetyt asiat C-147 ja 148/07, SECAP SpA ja Santorso Soc.coop.arl, tuomion kohdat 21 - 34). Mainitun tuomion mukaan tällaista selvää intressiä ei kuitenkaan voida automaattisesti sulkea pois sellaisistakaan hankinnoista, jotka ovat arvoltaan vähäisiä (edellä mainitun tuomion kohta 31).

Kun otetaan huomioon, että hankintalaissa ilmoitusvelvoite on säädetty ehdottomaksi sekä yhteisöjen tuomioistuinkäytäntöön perustuvat periaatteet, jotka vaikuttavat samansuuntaisesti kansallisesti säädetyn ilmoitusvelvoitteen kanssa, hankinta-ilmoituksen tekemistä kansallisen kynnysarvon ylittävässä hankinnassa on pidettävä ehdottomana menettelyvaatimuksena. Tämän menettelyllisen edellytyksen täyttyminen on markkinaoikeuden otettava huomioon osana hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaista selvittämisvelvollisuuttaan sille tutkittavaksi saatetussa hankinta-asiassa.

Johtopäätös

Asiassa esitetyn perusteella markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan hankintalain 76 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla tavoilla julkisista hankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti, koska se ei ole noudattanut kansalliset kynnysarvot ylittävässä tavarahankinnassa hankintalaissa ja hankinta-asetuksen 2 luvussa tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta. Asiassa tulee tämän vuoksi harkittavaksi sanotussa lainkohdassa tarkoitetun seuraamuksen määrääminen.

Edellä todettu hankintamenettelyn virhe sekä jäljempänä lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä väitteistä.

Seuraamus

Kaarinan kaupunki on tehnyt 29.1.2008 hankintasopimuksen Pikosystems Oy:n kanssa, jonka vuoksi ainoana seuraamuksena voi tältä osin tulla kyseeseen enää vain hankintalain 76 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan hyvitysmaksun määrääminen sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Hankintalain säännökset hyvitysmaksun määräämisestä vastaavat aikaisemmin voimassa olleen lain säännöksiä. Hankintalakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 50/2007 vp s. 119) on todettu viitaten sekä markkinaoikeuden että sitä edeltäneen kilpailuneuvoston eräisiin aikaisemman lain aikaisiin ratkaisuihin, että hyvitysmaksun määrääminen on ongelmallista erityisesti niissä tilanteissa, joissa tarjouskilpailua ei ole järjestetty lainkaan tai hakijaa ei ole hyväksytty tarjoajien joukkoon. Hallituksen esityksen mukaan hyvitysmaksu voitaisiin poikkeuksellisesti tuomita maksettavaksi myös näissä tilanteissa. Tuolloinkin hyvitysmaksu voitaisiin hallituksen esityksen perustelujen mukaan tuomita maksettavaksi vain, jos hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu.

Hankintayksikkö ei ole tehnyt hankinnasta lainkaan hankintasäännösten mukaista hankintailmoitusta, minkä vuoksi on vaikeata arvioida, kuinka monta tarjousta hankintayksikkö olisi saanut ja millaiseksi tarjouskilpailu olisi kokonaisuudessaan muodostunut virheettömässä menettelyssä. Käsillä oleva tilanne rinnastuu siten pitkälti tilanteeseen, jossa tarjouskilpailua ei ole järjestetty missään laajuudessa. Koska kysymyksessä oleva hankinta on luonteeltaan laajaa terveydenhoitoalaa (vanhusten hoito) koskeva tietoteknisiin ratkaisuihin perustuva hankinta, markkinaoikeuden käsityksen mukaan on perustelluista syistä arvioitavissa, että julkaistu hankintailmoitus olisi saattanut tuottaa hankintayksikölle enemmän tarjouksia kuin mitä hankintayksikkö on saanut noudattamansa menettelyn perusteella.

Edellä lausutun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei tässä tapauksessa ole mahdollista todeta, että hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu ja että hankintayksikkö tulisi velvoittaa maksamaan sille hyvitysmaksua. Huomiota on kiinnitettävä myös siihen, että hankintayksikölle hyvitysmaksu merkitsee taloudellista seuraamusta, jonka määräämisen edellytykset perustuslain 80 §:n 1 momentti huomioon ottaen on säädettävä laissa täsmällisesti. Hakemus on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian käsittely markkinaoikeudessa on aiheutunut edellä todetulla tavalla Kaarinan kaupungin virheellisestä menettelystä, minkä vuoksi ei ole kohtuutonta, että Kaarinan kaupunki velvoitetaan korvaamaan Oy Exrei Ab:n oikeudenkäyntikulut ja että kaupunki pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää tutkimatta Oy Exrei Ab:n hakemuksen siltä osin kuin siinä on vaadittu vahingonkorvauksen määräämistä.

Markkinaoikeus hylkää hakemuksen ja Kaarinan kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Markkinaoikeus velvoittaa Kaarinan kaupungin korvaamaan Oy Exrei Ab:n oikeudenkäyntikulut vaadituilla 748,20 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavilla.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 83 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Eija Siitari-Vanne ja Ilkka Lahtinen.