Market Court dismisses claim as it lacks jurisdiction due to valid exemption for military vehicle procurement.

TARJOUSPYYNTÖ JA HANKINTAPÄÄTÖS

Puolustusvoimien materiaalilaitoksen esikunta on pyytänyt 28.10.2005 päivätyllä tarjouspyynnöllä Sisu Auto Trucks Oy:ltä (jäljempänä myös

Sisu Auto) tarjousta raskaista maastokuorma-autoista. Sisu Auto on antanut siltä pyydetyn tarjouksen 17.11.2005.

Puolustusministeriö on 21.12.2005 päättänyt hankkia Sisu Autolta 16

raskasta maastokuorma-autoa, jotka päätöksen mukaan varustellaan kranaatinheittimistön ampumatarvikeajoneuvoiksi. Lisäksi päätöksessä on varattu oikeus hankkia Sisu Autolta 30 - 50 raskasta maastokuorma-autoa hankintakaudella 2006 - 2009. Päätöksen mukaan hankinta on suoritettu suorahankintana, koska kysymys on ollut 17.3.1995 annetun puolustusministeriön määräyksen numero 76 kohdan F.f. perusteella pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön tarkoitetun tuotteen hankinnasta.

Hankinnan arvonlisäveroton kokonaisarvo on ollut 16 maastokuorma-auton osalta noin 4,5 miljoonaa euroa.

Hankintaa koskeva sopimus on tehty 22.12.2005.

HAKEMUS

Oy Scan-Auto Ab (jäljempänä myös Scan-Auto) on hakemuksessaan 23.12.2005 vaatinut, että markkinaoikeus poistaa edellä mainitun hankintapäätöksen ja kieltää puolustusministeriötä tekemästä hankintasopimusta kyseisen päätöksen perusteella tai muuten jatkamasta hankintamenettelyä. Toissijaisesti hakija on vaatinut, että puolustusministeriö velvoitetaan suorittamaan sille hyvitysmaksuna

2.791.103,70 euroa. Lisäksi hakija on vaatinut, että puolustusministeriö velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut

34.800 eurolla korkoineen.

Kilpailuttamatta jättäminen on poikkeus julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) ja hankintadirektiivien mukaisesta kilpailuttamisvelvollisuudesta. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 296 artiklaa tulee tulkita Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti supistavasti, eikä artiklassa määrättyä poikkeamismahdollisuutta voida soveltaa siviilituotteisiin eikä sellaisiin tuotteisiin, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön.

Tämän vuoksi ja, koska hankintapäätöksessä tarkoitetut ajoneuvot eivät ole olleet puolustusministeriön määräyksen numero 76 kohdassa F.f.

tarkoitettuja ajoneuvoja ja koska hankinnan kilpailuttamatta jättäminen ei ole ollut välttämätöntä keskeisten kansallisten turvallisuusetujen suojelemiseksi, olisi raskaiden maastokuorma-autojen hankinta tullut kilpailuttaa.

Puolustusministeriön menettely on ollut hankintalain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä Euroopan yhteisön lainsäädännön vastaista.

Puolustusministeriö ei ole edes pyrkinyt täyttämään sille tältä osin kuuluvaa todistustaakkaa siitä, että kilpailuttamatta jättäminen olisi ollut tarpeen keskeisten kansallisten turvaamisetujen turvaamiseksi.

VASTINE

Puolustusministeriö on vaatinut, että hakemus jätetään markkinaoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta tai toissijaisesti hylätään. Lisäksi puolustusministeriö on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.

Hankintalakia ei sovelleta hankinnassa, jonka kohde soveltuu pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön. Soveltamisalan rajaus perustuu

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 296 artiklaan.

Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen 380/1998 (hankinta-asetus) 4 §:n

2 momentin nojalla annetun puolustusministeriön määräyksen numero

76 kohdan F. mukaan ajoneuvot ja niihin liittyvä varustus, jotka on erityisesti suunniteltu tai muunnettu sotilaskäyttöön, ovat sellaisia tavaroita, joihin ei sovelleta hankintalakia. Kohtaa F. täsmentävän kohdan f. mukaan kuorma-autot, jotka on erityisesti suunniteltu siirtämään tai kuljettamaan ampumatarvikkeita tai asejärjestelmiä, ovat edellä tarkoitettuja tavaroita.

Puolustushallinto harkitsee ja tekee hankintoja koskevat päätökset tapauskohtaisesti EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan tarkoittamassa hengessä. Kysymyksessä olevassa hankinnassa mainitussa artiklassa tarkoitettu arviointi on tehty ja artiklan soveltamiselle asetetut edellytykset ovat toteutuneet.

Puolustusministeriö ja puolustusvoimat ovat useiden vuosien ajan määritelleet maastokäyttöön tarkoitetut kuorma-autot sotilaskäyttöön tarkoitetuiksi ajoneuvoiksi, kun taas maantiekäyttöön tarkoitetut kuorma-autot on jätetty tämän määritelmän ulkopuolelle.

Kysymyksessä olevat raskaat maastokuorma-autot on niin rakenteeltaan kuin varustukseltaankin suunniteltu sotilaskäyttöön, ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti kranaatinheittimistön ampumatarvikeajoneuvoiksi. Ne ovat erittäin maastokelpoisia ja kykeneviä kuljettamaan raskaita asejärjestelmiä. Hankintaan ei näin ollen sovelleta hankintalakia, eikä markkinaoikeudella siten ole toimivaltaa tutkia hakemusta.

VASTASELITYS

Kysymyksessä olevien raskaiden maastokuorma-autojen hankinta kuuluu hankintalain soveltamisalaan. Kysymys ei ole aseista, asejärjestelmistä eikä muusta vastaavasta sotamateriaalista, johon EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan poikkeussäännös soveltuisi, vaan erilaisiin kuljetustehtäviin käytettävistä yksinkertaisista maastokuorma-autoista, jotka ovat luonteeltaan siviilituotteita tai niin sanottuja kaksikäyttötuotteita. Ajoneuvoja tai muita sellaisia ei ole edes mainittu

Euroopan yhteisöjen ministerineuvoston vuoden 1958 luettelossa niistä tuotteista, joihin artiklaa voidaan soveltaa. Luettelo korostaa puolustusministeriön todistustaakkaa asiassa.

Puolustusministeriön ja Sisu Auton välinen hankintasopimus on kaikilta osin julkinen. Hankintaan ei ole tämänkään vuoksi liittynyt hankintalainsäädännössä tarkoitettuja perusteita sulkea hankintaa hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle.

Hankintalainsäädännön velvoitteista poikkeamista ei voida perustella myöskään toimitusvarmuuden turvaamisella.

Euroopan yhteisöoikeuden suhteellisuusperiaatteen mukaan jäsenvaltion yhteiskauppaa rajoittavan toimenpiteen ja sen vaikutusten on oltava kohtuullisessa suhteessa niihin hyväksyttäviin kansallisiin etuihin nähden, joiden turvaamiseen kyseisellä toimenpiteellä pyritään.

Asiassa ei ole perusteita velvoittaa hakijaa korvaamaan puolustusministeriön oikeudenkäyntikuluja. Hakijalla on ollut perusteltu tarve saada selvitys siitä, millä perusteilla puolustusministeriö on katsonut, ettei sillä ole velvollisuutta avoimesti kilpailuttaa kysymyksessä olevien raskaiden maastokuorma-autojen hankintaa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko markkinaoikeudella toimivaltaa tutkia Oy Scan-Auto Ab:n hakemus.

Oikeusohjeet

Hakemuksen kohteena oleva hankintamenettely on aloitettu ennen

1.6.2007. Asiaan sovelletaan siten hankintalain 1505/1992 säännöksiä sellaisina kuin ne olivat julkisista hankinnoista annetun lain 348/2007

tullessa voimaan.

Hankintalain 9 a §:n 1 momentin mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi voidaan saattaa lain 9 §:ssä tarkoitettu asia. Viimeksi mainitun pykälän mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten taikka Euroopan yhteisön lainsäädännön tai maailman kauppajärjestön julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vastaisesti.

Hankintalain 1 §:n 1 momentin mukaan hankintalaissa tarkoitettujen hankintayksiköiden on kilpailun aikaansaamiseksi sekä tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi noudatettava hankinnassaan, mitä hankintalaissa säädetään. Hankintalakia ei lain 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan kuitenkaan sovelleta hankinnassa, jonka kohde soveltuu pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön.

Hankintalain tulkinnassa on edellä kerrotuin osin otettava huomioon hankintamenettelyn alkaessa voimassa ollut Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi 93/36/ETY julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimustentekomenettelyjen yhteensovittamisesta. Direktiivin soveltamisala on määritelty direktiivin 3 artiklassa tähän asiaan vaikuttavilta osin niin, että direktiiviä sovelletaan myös maanpuolustusalalla toimivien hankintayksiköiden tekemiin tavarahankintoihin lukuun ottamatta tuotteita, joihin sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 223 artiklan (nykyisin 296 artikla) 1 kohdan b alakohtaa.

EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jokainen jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteet, jotka se katsoo tarpeellisiksi keskeisten turvallisuusetujensa turvaamiseksi ja jotka liittyvät aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan;

nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan saa heikentää sellaisten tuotteiden kilpailun edellytyksiä yhteismarkkinoilla, joita ei ole tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto on 15.4.1958 vahvistanut luettelon tuotteista, joihin 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan. Neuvoston luetteloa ei ole julkaistu virallisesti.

Hankinta-asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan puolustusministeriö päättää puolustushallinnon osalta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 223 artiklan mukaisesti, mitä on pidettävä hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna hankintana.

Puolustusministeriön hankinta-asetuksen 4 §:n 2 momentin nojalla 17.3.1995 antaman määräyksen (Nro 76) 1 §:n mukaan julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja hankintoja, joihin ei sovelleta sanottua lakia, ovat määräyksen liitteenä olevaan luetteloon sisältyviä tavaroita koskevat hankinnat. Määräyksen liitteen kohdassa F. on mainittu ajoneuvot ja niihin liittyvä varustus, jotka on erityisesti suunniteltu tai muunnettu sotilaskäyttöön. Kohtaa F.

täsmentävässä kohdassa f. on edelleen mainittu muun ohella kuorma-autot, jotka on erityisesti suunniteltu siirtämään tai kuljettamaan ampumatarvikkeita tai asejärjestelmiä.

Hakemuksen tutkiminen

Markkinaoikeus toteaa aluksi, ettei sen tehtäviin tässä asiassa kuulu Suomen valtion keskeisten turvallisuusetujen määrittäminen. Kuten Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-26/01 (Fiocchi munizioni SpA) antamassa tuomiossa 30.9.2003 (kohta 58) on todettu, EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan 1 kohdan b alakohdassa luodun järjestelmän tarkoituksena on säilyttää jäsenvaltioiden toimintavapaus tietyissä kansalliseen puolustukseen ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Kyseisellä määräyksellä jäsenvaltioille on annettu poikkeuksellisen laaja harkintavalta niiden tarpeiden arvioimisessa, jotka liittyvät niiden keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen.

Markkinaoikeuden toimivallan kannalta on edellä esitetyn perusteella merkityksellistä kuitenkin sen selvittäminen, soveltuvatko hankinnan kohteena olleet raskaat maastokuorma-autot hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön. Tämän hankintalain soveltamisalaa rajoittavan lainkohdan tulkinnassa on lisäksi selvitettävä, voidaanko raskaiden maastokuorma-autojen katsoa olevan perustamissopimuksen 296 artiklassa säädetyllä tavalla tarkoitettuja nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Näiltä osin markkinaoikeus toteaa seuraavan.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (222/84,

Marguerite Johnston, tuomio 15.5.1986, kohta 26 ja C-414/97, komissio vastaan Espanjan kuningaskunta, tuomio 16.9.1999, kohdat 21 - 22) on katsottu, että EY:n perustamissopimuksen määräykset poikkeuksista, jollainen sopimuksen 296 artikla on, koskevat tarkasti rajattuja poikkeustilanteita ja että artikloja ei rajoitetun luonteen vuoksi voida tulkita laajasti. Jäsenvaltion, joka aikoo vedota näihin poikkeuksiin perustellakseen sen, että se ei ole noudattanut velvollisuuksiaan, on siten esitettävä näyttö siitä, että sen toimilla ei ylitetä artikloissa mainittuja tilanteita koskevia rajoja.

Puolustusvoimien Sisu Autolle antaman tarjouspyynnön 28.10.2005 liitteenä olleen "Tekninen spesifikaatio" -asiakirjan kohdan 2 mukaan ajoneuvo tulee olemaan peruskäyttöön tarkoitettu yksinkertainen maastokuorma-auto, jota käytetään erilaisiin kuljetustehtäviin.

Markkinaoikeus katsoo tämän tukevan hakijan käsitystä siitä, ettei hankinnan kohteen voida katsoa olevan tarkoitettu nimenomaan ja soveltuvan pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön.

Näin ollen ja ottaen lisäksi huomioon, ettei EY:n perustamissopimuksen

296 artiklan 2 kohdassa kerrottua neuvoston 15.4.1958 vahvistamaa luetteloa ole koskaan virallisesti julkaistu, markkinaoikeus katsoo, että puolustusministeriö on esittänyt asiassa riittävän näytön siitä, että hankinnan kohteena olevat raskaat maastokuorma-autot soveltuvat hankintalain 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla pääasiallisesti sotilaalliseen käyttöön ja että kyseiset ajoneuvot on myös

EY:n perustamissopimuksen 296 artiklassa tarkoitetulla tavalla tarkoitettu nimenomaan sotilaalliseen käyttöön. Koska kysymyksessä olevaan hankintaan ei siten voida soveltaa hankintalain tai sen nojalla annettuja säännöksiä eikä Euroopan yhteisön hankintalainsäädäntöä, markkinaoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan hakemusta. Hakemus on tämän vuoksi jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian näin päättyessä Scan-Auton vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä. Hakemuksen tutkimiseen liittyvä tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että myös puolustusministeriö pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta ja hylkää asiassa esitetyt oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Tommi Vuorialho ja Ilkka Lahtinen.