Market Court dismisses compensation claim against municipalities for alleged public procurement violations regarding safety phone services.

HAKEMUS

Oy Esperi Ab (Esperi) on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat maksamaan sille hyvitysmaksuna 20.000 euroa.

Esperi on perustellut vaatimustaan seuraavasti.

Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat ovat aloittaneet yhteistyössä keskenään hankintamenettelyn turvapuhelinpalvelujen kilpailuttamiseksi. Ne ovat pyytäneet hakijalta yhdessä suullisesti tarjousta turvapuhelinpalveluista tapaamisessa 28.5.2004, ja hakija on jättänyt kullekin kunnalle tarjouksensa sähköpostitse 24.8.2004.

Kunnat eivät ole tehneet hankinnasta julkisista hankinnoista annetun lain mukaista päätöstä tai hakija ei ole ainakaan saanut sellaista tietoonsa, mutta hankinta on tosiasiassa pantu täytäntöön alkuvuoden 2005 aikana. Kunnat olivat tuottaneet hankinnan kohteena olevat palvelut siihen saakka itse, mutta ne ovat luopuneet omasta palvelutuotannostaan ja siirtäneet turvapalvelunsa piirissä olleet asiakkaansa yksityisen palveluntuottajan asiakkaiksi.

Hakijan tarjoama hinta on ollut olennaisesti edullisempi kuin voittaneen tarjoajan hinta. Hakijalla olisi siten ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä hankintamenettelyssä. Kunnat on näin ollen velvoitettava suorittamaan hakijalle hyvitysmaksua virheellisen hankintamenettelynsä perusteella.

VASTINE

Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat ovat lausuneet yhteisessä vastineessaan seuraavaa.

Turvapuhelinpalvelut luokitellaan kunnan sosiaalitoimen toiminnoissa kotipalvelun tukipalveluihin, joiden järjestämiseen kunnalla ei ole erityistä velvollisuutta. Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat eivät ole tuottaneet turvapuhelinpalveluja itse eivätkä siten aikaisemminkaan hankkineet turvapuhelinlaitteita asiakkailleen, vaan yksityiset asiakkaat ovat vuokranneet turvapuhelinlaitteensa suoraan yrityksiltä. Kunnat eivät siten ole luopuneet omasta palvelutuotannostaan.

Ne eivät ole liioin aloittaneet hankintamenettelyä eivätkä pyytäneet puheena olevista palveluista tarjouksia. Myöskään kuntien rahoitusta turvapuhelimissa ei ole ollut enempää vuonna 2004 kuin nykyisinkään.

Koska kunnat eivät ole toimineet turvapuhelinpalveluiden hankkijoina eivätkä rahoittajina, kysymys ei ole julkisesta hankinnasta eikä kunnissa ole tehty asiasta hankintapäätöstä.

Asiakkaiden turvapuhelinjärjestelmään kuuluva hälytysten vastaanotin on sijainnut Luoteis-Satakunnan Kansanterveystyön kuntayhtymän sairaalassa Noormarkussa. Kunnat eivät ole maksaneet laitteiston tai ohjelmiston ylläpidosta eivätkä myöskään hälytysten vastaanotosta. Vastaanottimesta vastannut yhtiö on ilmoittanut kuntayhtymälle 20.12.2004 päivätyllä kirjeellä vastaanottimen tuotetuen loppuvan 31.12.2004.

Kuntayhtymä on ilmoittanut asiasta kunnille ja niiden kotipalvelu edelleen turvapuhelinasiakkaille. Koska tuotetuen päättyminen näin lyhyellä varoitusajalla on vaarantanut turvapuhelinpalvelut, kuntien edustajat ovat tutustuneet markkinoilla tarjolla olleisiin vaihtoehtoihin. Tässäkään yhteydessä kunnat eivät ole järjestäneet kilpailutusta eivätkä pyytäneet palvelusta tarjouksia. Näin on menetelty kuntien pidettyä lähtökohtana, että turvapuhelinpalvelut pysyvät edelleen asiakkaiden ja yksityisen palveluntuottajan välisenä sopimusasiana. Kunnat eivät olleet myöskään varautuneet talousarvioissaan turvapuhelinpalvelujen kunnallistamiseen tai rahoittamiseen.

Turvapuhelinvaihtoehtoja on selvitetty asiakkaille tai heidän omaisilleen kuntien kotipalvelun henkilöstön saamien tietojen perusteella. Tällaiseen menettelyyn on ohjannut myös laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Lähes kaikki asiakkaat tai heidän omaisensa ovat tuolloin päättäneet irtisanoa sopimuksensa Esperin kanssa ja tehdä sopimuksen turvapuhelinpalvelusta Porin Ambulanssipalvelun kanssa, mutta osa turvapuhelinasiakkaista on edelleen Esperin asiakkaina. Sopimusta koskeva päätösvalta on kuulunut kullekin yksittäiselle asiakkaalle. Kunnilla ei ole ollut sopimusta Esperin kanssa eikä myöskään nykyisin Porin Ambulanssipalvelun kanssa, eivätkä kunnat ole rahoittaneet turvapuhelinpalveluja.

VASTASELITYS

Hakija on lausunut vastaselityksessään muun ohella seuraavaa.

Turvapuhelinpalvelulla tarkoitetaan yleisesti kokonaisuutta, joka käsittää turvapuhelinlaitteen ja turvapuhelinhälytyksiä vastaanottavan keskuksen (ns. vastaanottopalvelu). Pelkästä turvapuhelinlaitteesta ei ole asiakkaalle hyötyä, vaan sen tulee olla kytkettynä hälytysten vastaanottokeskukseen, jotta asiakas saa avun luokseen sitä tarvitessaan.

Turvapuhelinhälytykset ovat Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja

Siikaisten kuntien alueella ohjautuneet vuoden 2005 alkuun saakka kuntien omaan turvapuhelinhälytysten vastaanottokeskukseen. Koska hälytykset ovat tämän jälkeen ohjautuneet yksityiselle yritykselle, kunnat ovat vastoin väitteitään luopuneet tosiasiassa turvapuhelinhälytysten vastaanottopalvelujen tuotannostaan. Koska kysymys on ollut kuntien oman tuotannon ulkoistamisesta, se olisi pitänyt kilpailuttaa hankintalainsäädännön mukaisesti.

Kunnat ovat toisaalta vastineessaan myöntäneet selvittäneensä asiakkaille "turvapuhelinvaihtoehtoja". Kun iäkkäät turvapuhelinasiakkaat ovat siirtyneet samanaikaisesti uuden yrityksen asiakkaiksi ja maksaneet palveluista hakijan tarjoamaa korkeamman hinnan, tilannetta voidaan pitää todisteena kuntien aloittamasta ja suorittamasta hankintamenettelystä.

LISÄVASTINE

Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat ovat lausuneet yhteisessä lisävastineessaan muun ohella seuraavaa.

Hakijan tarkoittama hälytysten vastaanottopalvelu ei ole ollut kuntien omaa toimintaa vaan kunnista erillisen organisaation, Luoteis-Satakunnan Kansanterveystyön kuntayhtymän, toimintaa. Hälytysten vastaanottaminen kuntayhtymän toimesta on päättynyt niiden asiakkaiden osalta, jotka ovat siirtyneet käyttämään Porin Ambulanssipalvelun järjestelmää. Kysymyksessä ei ole julkinen hankinta eikä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetussa laissa tarkoitettu ostopalvelu.

Asiassa on huomattava, että useat turvapuhelinasiakkaat ovat myös kuntien kotipalvelun eri palvelumuotojen asiakkaita. Kuntien kotipalveluhenkilöstö joutuu käytännössä selvittämään asiakkaiden kanssa monenlaisia asiakkaiden elämään liittyviä kysymyksiä ja vaihtoehtoja. Tällaisia ovat asiakkaiden hankintoihin ja sopimuksiin liittyen esimerkiksi kauppa-asiat, apuvälinehankinnat ja asunnon vuokraukset. Kunnat eivät kilpailuta näitä hankintoja, koska kysymys ei ole julkisista hankinnoista ja koska päätösvalta kuuluu kulloinkin kysymyksessä olevalle asiakkaalle. Myös turvapuhelinpalvelut on järjestelty tällä tavoin.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 9 a §:n mukaan markkinaoikeuden käsiteltäväksi voidaan saattaa lain 9 §:ssä tarkoitettu asia. Viimeksi mainitun pykälän mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankinnassa menetelty hankintalain tai muiden sanotussa pykälässä mainittujen hankintasäännösten vastaisesti. Markkinaoikeuden toimivallan edellytyksenä on näin ollen, että markkinaoikeudelle tehdyssä hakemuksessa esitetyt vaatimukset koskevat hankintalaissa tarkoitettua hankintaa.

Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat ovat hankintalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittuja viranomaisia ja siten hankintalaissa tarkoitettuja hankintayksiköitä, joten niiden on hankintalain 1 §:n mukaan noudatettava hankinnoissaan, mitä hankintalaissa säädetään.

Hankinnan käsite on määritelty hankintalain 4 §:n 1 kohdassa. Sen mukaan hankinnalla tarkoitetaan tavaroiden ja palvelujen ostamista, vuokraamista tai siihen rinnastettavaa toimintaa sekä urakalla teettämistä.

Lainkohdassa tarkoitetulle tavaroiden ja palvelujen ostamiselle ja vuokraamiselle kuten myös urakalla teettämiselle on ominaista vastikkeellisuus.

Asiassa on selvitetty, että hakemuksessa tarkoitettujen turvapuhelinpalvelujen sopijapuolina ovat olleet toisaalta Merikarvian, Noormarkun,

Pomarkun ja Siikaisten kuntien kotipalvelujen yksittäiset asiakkaat ja toisaalta näitä palveluja tuottavat toimittajat. Sanottujen kuntien edustajat ovat tosin avustaneet sosiaalitoimensa alaan kuuluneita asiakkaita käytännön toimenpiteissä näiden hankkiessa turvapuhelinpalveluja, mutta järjestelyssä ei ole ollut kyse siitä, että mainitut kunnat olisivat hankkineet sanottuja palveluja vastiketta vastaan. Kyse ei näin ollen ole ollut hankintalaissa tarkoitetusta julkisesta hankinnasta, eikä markkinaoikeudella sen vuoksi ole toimivaltaa hakemuksen tutkimiseen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää hakemuksen tutkimatta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Julkisista hankinnoista annetun lain 12 §:n nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Maarit Lindroos ja Tommi Vuorialho.

Asiassa on äänestetty. Eriävä mielipide on päätöksen liitteenä.

Eriävä mielipide

Ma. markkinaoikeustuomari Tommi Vuorialhon äänestyslausunto:

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 9 §:n mukaan markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluu sen tutkiminen, onko hankintalaissa tarkoitetussa hankinnassa menetelty julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Jos tällaisessa hankinnassa on menetelty hankintasäännösten vastaisesti, markkinaoikeus voi sanotun säännöksen mukaan hakemuksesta muun ohella määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksua sellaiselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä.

Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat ovat hankintalain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittuja viranomaisia ja siten hankintalaissa tarkoitettuja hankintayksiköitä, joten niiden on hankintalain 1 §:n mukaan noudatettava hankinnoissaan, mitä hankintalaissa säädetään. Kuntien tekemien hankintojen hankintalain mukaisuus voi näin ollen tulla arvioitavaksi markkinaoikeudessa hankintalain 9 §:n nojalla.

Esperin hakemus ja siinä esitetty hyvitysmaksuvaatimus on kuitenkin perustunut väitteisiin, joiden mukaan Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat olisivat aloittaneet turvapuhelinpalveluita koskevan hankintamenettelyn ja pyytäneet palvelujen kilpailuttamiseksi tarjouksia tai ulkoistaneet itse tuottamiaan palveluja tarjouskilpailua järjestämättä sekä panneet joka tapauksessa sanotun hankintansa täytäntöön muodollista hankintapäätöstä sinänsä tekemättä ja joiden mukaan tällaisessa kuntien hankinnassa olisi menetelty hankintasäännösten vastaisesti. Kysymyksessä olevat kunnat ovat kiistäneet päättäneensä turvapuhelinpalvelujen järjestämisestä ja hankkimisesta taikka ryhtyneensä muutoinkaan hakemuksessa väitettyyn hankintamenettelyyn. Kun

Esperi ei ole vielä vastaselityksessäänkään esittänyt mitään selvitystä kuntien tekemäksi väittämästään hankinnasta, katson asiassa jääneen näyttämättä, että Merikarvian, Noormarkun, Pomarkun ja Siikaisten kunnat olisivat vastoin ilmoitustaan hankkineet puheena olevia palvelu- ja hankintalaissa tarkoitetuin ja sen noudattamista edellyttävin tavoin.

Hylkään Esperin hakemuksen edellä mainituista syistä perusteettomana.