Market Court dismisses appeal as applicants failed to define cooperation details sufficiently for exemption license.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Hakemus

Avoin yhtiö A, Lindroosin Sora Oy, B Ky ja C Ky ovat hakeneet 16.11.2000 Kilpailuvirastolle saapuneella hakemuksella, jota hakijat ovat sittemmin Kilpailuviraston lisäselvityspyyntöjen johdosta täydentäneet, kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki)

19 §:n (480/1992) perusteella poikkeuslupaa viideksi vuodeksi Keski-

Suomen hankinta-alueen Jämsänkosken piirin sopimuskuljettajille kuljetuskustannusten määrittämiseen ja yhteisiin hintaneuvotteluihin

UPM-Kymmene Oyj:n Keski-Suomen hankinta-alueen edustajien kanssa.

Kilpailuviraston päätös

Kilpailuviraston ratkaisu

Kilpailuvirasto ei ole myöntänyt poikkeuslupaa Keski-Suomen hankinta-alueen Jämsänkosken piirin sopimuskuljettajille kuljetuskustannusten määrittämiseen ja yhteisiin hintaneuvotteluihin UPM-Kymmene Oyj:n Keski-Suomen hankinta-alueen edustajien kanssa.

Kilpailuviraston ratkaisun perustelut

Kilpailunrajoituslain 19 §:n (480/1992) mukaan Kilpailuvirasto on voinut elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei sanotun lain 4-6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei ole mahdollista myöntää poikkeuslupaa kilpailunrajoituslain 5 §:n ja 6 §:n 1 kohdan (480/1992)

mukaisista kielloista, jos kilpailunrajoituksen sisältö, tarkoitus ja toteuttamistapa jäisi yksiselitteisesti määrittelemättä.

Kilpailuvirasto on todennut, että kysymyksessä olevasta kuljetusyritysten poikkeuslupahakemuksesta on puuttunut suunnitellun yhteistoiminnan tarkemmat yksityiskohdat, yhteistoiminnan konkreettinen toteuttaminen sekä suunnitellun yhteistoiminnan asiallinen, ajallinen ja paikallinen soveltaminen. Hakemuksessa ei ole yksityiskohtaisesti määritelty sitä, mitä tarkoitetaan kuljetuskustannusten määrittämisellä tai yhteisillä hintaneuvotteluilla. Hakemus on ollut puutteellinen myös markkinaselvitysten ja tehokkuusperusteluiden osalta.

Kilpailuvirasto on todennut, ettei se voi hakijoiden puolesta määritellä yhteistoimintaa, jolle poikkeuslupa voidaan myöntää. Poikkeusluvan hakijoiden on määriteltävä itse yhteistoiminnan muodot ja sisältö, jolle poikkeuslupaa haetaan. Kilpailuviraston mukaan kysymyksessä olevat kuljetusyritykset eivät ole tietojenvaihdon osalta selvittäneet, kuinka vanhoista tiedoista on kyse, miten tietojen hankinta ja niiden käyttö on käytännössä tarkoitus toteuttaa sekä ovatko tiedot tunnistettavissa tiettyä kuljetusyritystä koskevaksi. Kuljetusyritykset ovat hakeneet poikkeuslupaa hintaneuvotteluille, mutta ilmoittaneet, että hinnoista neuvottelisi kukin yritys itsenäisesti. Hakemuksesta ja lisäselvityksistä ei toisaalta ole myöskään käynyt ilmi asiakkaan kanssa käytävien kustannus- ja hinnoitteluselvitysten sekä -vertailujen tarkoitus ja vaikutus.

Kilpailuvirasto on katsonut, että koska hakijat eivät ole määritelleet riittävästi yhteistoiminnan sisältöä, poikkeuslupaa ei voida myöntää.

Kilpailuvirasto on kuitenkin todennut, että hakemus ja lisäselvitykset ovat olleet puutteellisia myös tehokkuusperusteluiden osalta. Kilpailuvirasto on katsonut, etteivät hakijat ole osoittaneet, että heidän väittämänsä tehokkuusedut syntyisivät hakijoiden harjoittaman yhteistoiminnan johdosta. Hakijoiden esittämät tehokkuusperustelut ovat olleet hyvin yleisiä ja jääneet hakijoiden väitteiden varaan. Kilpailuviraston mukaan poikkeuslupaa ei olisi puutteellisten tehokkuusperusteluiden vuoksi voitu myöntää, vaikka yhteistyön sisältö olisi ollut riittävästi määritelty.

Edellä mainituilla perusteilla Kilpailuvirasto on katsonut, etteivät hakijat ole määritelleet yhteistoimintaa riittävän yksiselitteisesti, jotta olisi ollut mahdollista harkita poikkeusluvan myöntämistä. Kilpailunrajoituksen tehokkuushyötyjen ja toisaalta sen vaikutusten arvioiminen kilpailun toimivuudelle kysymyksessä olevilla markkinoilla ei ole ollut mahdollista yhteistoiminnan määrittelyn puutteellisuuden vuoksi. Lisäksi myös tehokkuusperustelut ovat Kilpailuviraston mukaan olleet puutteelliset.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

Avoin yhtiö A, Lindroosin Sora Oy, B Ky ja C Ky ovat vaatineet, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston päätöksen 14.3.2003 (Dnro

1060/67/2000) ja myöntää heille määräaikaisen poikkeusluvan viideksi vuodeksi.

Valittajat ovat esittäneet perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Kilpailuviraston päätös on virheellinen siltä osin, kuin siinä on katsottu, etteivät valittajat ole määritelleet yhteistoimintaa riittävän yksiselitteisesti, jotta olisi ollut mahdollista harkita poikkeusluvan myöntämistä.

Lisäksi päätös on virheellinen myös siltä osin, kuin siinä on katsottu, ettei yhteistoiminnan määrittelyyn liittyvän puutteellisuuden vuoksi ole ollut mahdollista arvioida kilpailunrajoituksen tehokkuushyötyjä tai sen vaikutuksia kilpailun toimivuudelle.

Poikkeuslupahakemuksessa ei ole ollut Kilpailuviraston katsomia puutteita. Hakemus on sisältänyt suunnitellusta yhteistoiminnasta niin tarkan kuvauksen, kuin kyseisessä vaiheessa on ollut mahdollista antaa.

Yhteistyötä ei ole voitu aloittaa ennen poikkeusluvan saamista, joten toimintatapojen täydellinen kuvaileminen ennen yhteistyön aloittamista ei ole ollut mahdollista.

Kilpailuviraston on tullut tehdä päätös niiden tietojen varassa, jotka sille on ollut mahdollista antaa tilanteessa, jossa toimintaa ei ilman poikkeuslupaa ole voitu aloittaa. Valittajat ovat antaneet mahdollisimman tarkan kuvauksen yhteistyön konkreettisesta toteuttamisesta sekä sen asiallisesta, ajallisesta ja paikallisesta soveltamisesta. Kyseinen kuvaus on ollut riittävän tarkka päätöksen tekemiseksi.

Poikkeuslupahakemus on lisäksi koskenut erittäin suppeaa ja rajattua toimintaa; neljän kuljetusyrittäjän määräaikaista yhteistyötä tietyn asiakkaan kanssa.

Poikkeusluvalla valittajat vertailisivat yhdessä kuljetuskustannuksiaan ja laatisivat yhteiset kustannusselvitykset sekä kävisivät kuljetusten kustannusrakennetta koskevat neuvottelut samassa pöydässä UPM-

Kymmene Oyj:n Keski-Suomen hankinta-alueen edustajien kanssa. Kukin valittaja neuvottelisi tämän jälkeen kuljetushintansa ja kuljetussopimuksensa itsenäisesti UPM-Kymmene Oyj:n kanssa.

Sekä poikkeuslupahakemuksessa että hakemuksen käsittelyn yhteydessä Kilpailuvirastossa valittajat ovat yksityiskohtaisesti, muun muassa esimerkkien avulla, selvittäneet Kilpailuvirastolle myös yhteistyöstä asiakkaille mahdollisesti syntyvää hyötyä. Tältäkin osin on kuitenkin ollut mahdotonta esittää etukäteen faktoja, ennen kuin yhteistyö on aloitettu ja tiedetään, miten asiakkaat tilanteesta todella hyötyvät.

Kuten valittajat ovat Kilpailuvirastolle esittäneet, poikkeuslupa motivoisi valittajia yhteistyöhön toiminnan kehittämiseksi, sillä yhteistyö hyödyttäisi paitsi asiakkaita myös valittajia.

Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen merkittävään seikkaan, että myöntämällä poikkeuslupa, jolla sallittaisiin myös hintayhteistyö valittajien kesken, korjattaisiin sitä neuvotteluvoiman vinoutumaa, mikä vallitsee valittajina olevien pienten kuljetusyritysten ja UPM-Kymmene Oyj:n kaltaisen suuren metsäyhtiön kesken.

Siinä tapauksessa, että poikkeuslupahakemuksen ei katsota olleen riittävästi perusteltu, asiassa tulee harkita sitä, onko poikkeuslupa hakemuksessa tarkoitettuun yhteistyöhön, sen pienimuotoisuus huomioon ottaen, ollut edes tarpeen.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että valitus hylätään.

Lausunnossaan Kilpailuvirasto on esittänyt muun ohella seuraavaa.

Valittajat eivät ole pystyneet yksiselitteisesti määrittämään, minkälaiselle yhteistyölle poikkeuslupaa on haettu, eivätkä myöskään pystyneet osoittamaan kilpailunrajoituslain 19 §:n (480/1992) edellyttämiä tehokkuusvaikutuksia.

Suunnitellun yhteistoiminnan keskeinen sisältö on ollut tietojen vaihtaminen valittajina olevien yritysten välillä. Kuten Kilpailuviraston päätöksessä on todettu, valittajat eivät ole selvittäneet, kuinka vanhoista tiedoista on kyse, miten tietojen hankinta ja niiden käyttö on käytännössä tarkoitus toteuttaa sekä ovatko tiedot tunnistettavissa tiettyä kuljetusyritystä koskevaksi. Kyseiset seikat ovat olleet olennaisia arvioitaessa tietojenvaihdon merkitystä kilpailunrajoituslain 6 §:n (480/1992) kannalta. Valittajat eivät ole valituksessaan edes väittäneet selvittäneensä kyseisiä seikkoja hakemuksessaan tai sen täydennyksissä. Myös tietojenvaihdon todellinen tarkoitus ja vaikutus ovat jääneet valittajilta selvittämättä.

Valittajat ovat lähteneet siitä, että toimintatapojen kuvaileminen olisi mahdollista vasta kun yhteistyölle on myönnetty poikkeuslupa. Kuten

Kilpailuvirasto on päätöksessään todennut, se ei ole voinut valittajien puolesta määritellä yhteistoimintaa, jolle poikkeuslupaa on haettu.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että poikkeusluvan hakijalla on todistustaakka tehokkuusetujen syntymisestä. Poikkeusluvan hakijan on näytettävä toteen se, miten toiminta tehostuu yhteistoiminnan johdosta ja miten hyöty välittyy kuluttajille tai asiakkaille.

Kuten Kilpailuviraston päätöksessä on todettu, valittajien esittämät tehokkuusperustelut ovat olleet hyvin yleisiä ja jääneet valittajien väitteiden varaan. Myöskään valituksessa markkinaoikeudelle ei ole tarkemmin tuotu esiin, miten asiakas hyötyisi yhteistyöstä. Valittajien esittämät tehokkuusperustelut eivät ole olleet riittävät.

Kilpailuvirasto ei ole päätöksessään arvioinut kuljetusyritysten yhteistoimintaa markkinatasapainon turvaamisen kannalta, koska varsinaista poikkeuslupaharkintaa ei hakemuksen puutteellisuuden vuoksi ole voitu tehdä.

UPM-Kymmene Oyj:n lausunto

UPM-Kymmene Oyj ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta antaa lausunto.

Vastaselitys

Valittajat ovat vastaselityksessään lausuneet muun ohella seuraavaa.

Kilpailuviraston lausunnossa esitetyn perusteella on pääteltävissä, että valittajat ovat Kilpailuviraston mukaan määritelleet yhteistyötä ja osoittaneet tehokkuusvaikutuksia. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan tehokkuushyötyjen ja vaikutusten arvioiminen ei kuitenkaan ole ollut yhteistoiminnan määrittelyn puutteellisuuden johdosta mahdollista.

Kysymys on siis valittajien poikkeuslupahakemuksen ja sitä täydentävien selvitysten riittävyyden arvioinnista, johon Kilpailuvirasto on suhtautunut virheellisellä tavalla. Kilpailuviraston päätöksen valossa edellytyksenä olisi ollut hakemus, jonka valittajat kysymyksessä olevassa tapauksessa olisivat kyenneet laatimaan vasta, kun olisivat jo jonkin aikaa toimineet aikomallaan tavalla ja samalla joutuneet mahdollisesti rikkomaan lakia.

Kilpailuviraston päätöksessä on todettu, etteivät valittajat ole selvittäneet, kuinka vanhoista tiedoista on kyse, miten tietojen hankinta ja niiden käyttö on käytännössä tarkoitus toteuttaa sekä ovatko tiedot tunnistettavissa tiettyä kuljetusyritystä koskevaksi. Valittajat ovat kuitenkin poikkeuslupahakemusta täydentäessään esittäneet Kilpailuvirastolle esimerkin avulla, minkälaisesta tietojenvaihdosta on kyse. Tietojen osalta on itsestään selvää, että ne ovat lähimenneisyyttä koskevia ja että niistä on yksilöitävissä kukin kuljetusyritys, mikä on ollut pääteltävissä myös

Kilpailuvirastolle esitetystä esimerkistä.

Kilpailuvirastolle annettua parempaa ja täydellisempää selvitystä yhteistyöstä ja sen tehokkuusvaikutuksista ei ilman toiminnan aloittamista ole ollut mahdollista antaa. Selvitys on ollut riittävä poikkeusluvan myöntämiseksi. Esimerkiksi asiakkaille koituvaa rahamääräistä hyötyä on kyseisessä vaiheessa ollut mahdotonta osoittaa.

Kilpailuviraston päätöksen voidaan katsoa heijastavan Kilpailuviraston haluttomuutta ottaa kantaa ja ratkaista itse pääasiaa. Kilpailuvirasto ei valittajien pyynnöstä huolimatta ole ottanut selvää kantaa siihen, onko kysymyksessä olevaan yhteistoimintaan ylipäänsä tarvittu poikkeuslupaa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin (480/1992) mukaan Kilpailuvirasto on elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta voinut määrätä, ettei sanotun lain 4-6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille. Poikkeusluvan myöntämisessä on siten ollut kysymys siitä, että tiettyyn, muutoin kilpailunrajoituslain nojalla kiellettyyn menettelyyn on säädettyjen edellytysten täyttyessä annettu hakemuksesta lupa.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että poikkeuslupahakemuksen kohteena olevan kilpailunrajoituksen sisällön, tarkoituksen ja toteuttamistavan tulee olla yksiselitteisesti selvitetty, jotta kilpailunrajoituksen hyötyjä ja haittoja voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti.

Valittajat ovat Kilpailuvirastolle tekemässään poikkeuslupahakemuksessa hakeneet poikkeuslupaa viideksi vuodeksi UPM-Kymmene Oyj:n

Keski-Suomen hankinta-alueen Jämsänkosken piirin sopimuskuljettajille kuljetuskustannusten määrittämiseen ja kustannusselvitysten laatimiseen sekä yhteisiin hintaneuvotteluihin UPM-Kymmene Oyj:n Keski-Suomen hankinta-alueen edustajien kanssa.

Kustannusselvitysten osalta poikkeuslupahakemuksessa on mainittu, että selvitysten tekeminen on "luonteeltaan systemaattista tietojen keräämistä ja tietojen vaihtoa kuljetuspalvelujen hinnoitteluun vaikuttavista kustannustekijöistä ja kustannustason muutoksista".

Edelleen poikkeuslupahakemuksessa on todettu, että "tavoitteena on saada hakijayrityksille mahdollisuus koota yhteisiä tuotostietoja suorittamistaan kuljetuksista, koota yhteisiä tietoja tuotantopanostensa kustannuksista ja kustannuskehityksestä, vertailla niitä ja kehittää toimintaansa lähtökohtana taloudellisemmat ja tehokkaammat asiakaslähtöiset kuljetukset. Se edellyttäisi mahdollisuutta neuvotella yhdessä asiakasyrityksen kanssa käytettävistä laskentamalleista ja kuljetusten ohjauksesta sekä tarvittavien resurssien taloudellisesta sopeuttamisesta, kuitenkin niin, että kuljetusmaksut määräytyisivät kunkin yrityksen oman kustannusrakenteen mukaisesti ja kuljetussopimukset tehtäisiin kunkin yrittäjän kanssa erikseen."

Poikkeuslupahakemuksensa täydennyksissä valittajat ovat todenneet, että "hakemuksessa tarkoitettu yhteistyö ei perustuisi erilliseen sopimukseen, vaan se olisi sekä vapaaehtoista että vapaamuotoista. Se perustuisi suoraan Kilpailuviraston myöntämään poikkeuslupaan." Valittajien mukaan poikkeusluvan saaneilla olisi mahdollisuus viiden vuoden ajan yhdessä määrittää kuljetuskustannuksia, laatia kustannusselvityksiä ja käydä yhteisiä hintaneuvotteluja UPM-Kymmene Oyj:n Keski-Suomen hankinta-alueen edustajien kanssa. Poikkeusluvan saaneilla olisi mahdollisuus, mutta ei velvollisuutta määrittää yhdessä kuljetuskustannuksia, laatia kustannusselvityksiä sekä käydä yhteisiä, myös kuljetushintaan vaikuttavia neuvotteluja UPM-Kymmene Oyj:n Keski-

Suomen hankinta-alueen edustajien kanssa. Valittajien mukaan yhteistyöstä ja käytävistä neuvotteluista riippumatta kuljetussopimukset tehtäisiin kuitenkin kunkin kuljetusyrityksen kanssa erikseen, jolloin poikkeuslupa ei johtaisi yhteen, yhteisesti sovittavaan hintaan.

Edelleen valittajat ovat poikkeuslupahakemuksensa täydennyksissä todenneet, että kustannusselvitysten tekemisessä on tarkoitus hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa kustannusmuutoksista. Merkittäviä tietolähteitä kuljetuskustannusten selvittämisessä olisivat myös yritysten omat tuloslaskelmat yhdistettynä vuotuisiin tuotostietoihin (kuljetusmäärät, käytetyt työtunnit, keskikuljetusmatkat jne.). Varsinaisen yrityskohtaisen kuljetuskustannusten määrittämisen tekisivät kuljetusyritykset kuitenkin itse laskemalla, kuinka kukin yksittäinen kustannustekijä vaikuttaa juuri heidän toimintaansa. Tältä pohjalta kukin yritys hinnoittelisi omat palvelunsa ja sopisi kuljetushinnat asiakkaan kanssa. Valittajien mukaan kuljetusyritykset voisivat kuitenkin keskenään vertailla omassa yrityksessään tapahtuvaa toimintaa toisten luvan piirissä mukana olevien toimintaan ja saada tästä apua mahdollisten "kuluvuotojen" tukkimiseen.

Kilpailuvirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, etteivät valittajat ole määritelleet poikkeusluvan kohteena ollutta yhteistoimintaa riittävän yksiselitteisesti, jotta olisi ollut mahdollista harkita poikkeusluvan myöntämistä.

Edellä valittajien poikkeuslupahakemuksen ja sen täydennysten osalta selostettu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo Kilpailuviraston tavoin, etteivät valittajat ole määrittäneet poikkeuslupahakemuksensa kohteena ollutta yhteistoimintaa riittävän yksiselitteisesti ja tarkasti, jotta poikkeusluvan myöntämistä olisi ollut mahdollista harkita. Erityisen epäselväksi poikkeuslupahakemuksen ja sen täydennysten perusteella on jäänyt yhteistoimintaan osallistuvien yritysten hintayhteistyön määrittäminen, jonka tarkoituksen ja laajuuden osalta poikkeuslupahakemuksessa ja sen täydennyksissä on esitetty jopa ristiriitaisia tietoja. Samoin tietojenvaihdon osalta esitetty selvitys on ollut olennaisesti puutteellista kilpailuoikeudellisen arvioinnin tekemiseksi.

Markkinaoikeus katsoo, että Kilpailuvirasto on voinut hylätä valittajien poikkeuslupahakemuksen sillä perusteella, etteivät valittajat olleet määritelleet poikkeusluvan kohteena ollutta yhteistoimintaa riittävän yksiselitteisesti, jotta olisi ollut mahdollista harkita poikkeusluvan myöntämistä.

Edellä esitetty huomioon ottaen asiassa ei ole tarpeen lausua kilpailunrajoituslain 19 §:ssä (480/1992) edellytettyjen tehokkuusperustelujen täyttymisestä.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus hylkää valituksen.

MUUTOKSENHAKU

Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin (1529/2001) nojalla tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Maarit Lindroos ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsenet Antti

Aine ja Juha Kurkinen.