Market Court dismisses appeal as retailer lacks standing under Administrative Procedure Act regarding competition authority's merger approval.

PÄÄTÖS, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Kilpailuviraston päätös 4.1.2006, Dnro 657/81/2005 (tämän päätöksen liitteenä 2), jolla Kilpailuvirasto on hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jolla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta hankkii määräysvallan Suomen Spar Oyj:ssä

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

X ja hänen myötäpuolensa (jäljempänä yhteisesti myös Spar-kauppiaat) ovat vaatineet, että Kilpailuviraston päätös 4.1.2006 (Dnro 657/81/2005) kumotaan ja että markkinaoikeus kieltää yrityskaupan, jolla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (jäljempänä myös SOK) hankkii määräysvallan Suomen Spar Oyj:ssä (jäljempänä myös Spar). Toissijaisesti Spar-kauppiaat ovat vaatineet, että kyseinen yrityskauppa hyväksytään ehdollisena siten, että kaupan toteuttamiselle asetetaan viiden vuoden määräaika, jonka aikana muut alan toimijat voivat sopeuttaa toimintansa vastaamaan tulevaa markkinavoiman keskittymää SOK:lle, ja että kaupan toteuttamiselle asetetaan lisäksi ehdoksi se, että SOK velvoitetaan aiotun kaupan yhteydessä luopumaan Spar-ketjun käytössä olevien liikepaikkojen vuokrasopimuksista ja jättämään liikepaikat halukkaiden, mahdollisesti Spar-kauppiaiden, käyttöön.

Spar-kauppiaat ovat esittäneet perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Valituksen tutkiminen

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Kilpailunrajoituksista annetun lain (kilpailunrajoituslaki) esitöissä on todettu, että hallintolainkäyttölain mukainen valitusoikeus katsotaan olevan ainakin sellaisella elinkeinonharjoittajalla, jota kilpailunrajoitus välittömästi koskee.

Valitusoikeus siten edellyttää, että Kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kysymyksessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan.

Valituksenalaisella Kilpailuviraston päätöksellä on välitön ja konkreettinen vaikutus jokaiseen Spar-kauppiaaseen ja tämän oikeusasemaan. Kilpailuviraston päätöksen johdosta jokaisen Spar-kauppiaan liiketoiminta tulee muuttumaan, suuren osan kohdalta liiketoiminnan tullessa päättymään. Kilpailuviraston päätös vaikuttaa siten suoraan Spar-kauppiaiden elinkeinonharjoittamiseen ja elinkeinonharjoittamisen jatkamisen mahdollisuuksiin.

Spar on harjoittanut päivittäistavarakauppaa osaksi siten, että se on tehnyt yhteistyösopimuksia kauppiasyrittäjien kanssa. Spar on kuitenkin määrittänyt kaikki toiminnan olennaiset osatekijät ja se on myös hallinnoinut liikemerkkiä ja sen käyttöoikeutta. Kauppiasyrittäjät ovat puolestaan sitoutuneet toimimaan Sparin määrittämien puitteiden mukaisesti. Yhteistyösopimusten perusteella kauppiasyrittäjät ovat muun ohella sitoutuneet toimimaan osana Spar-ketjua, pitämään hallitsemassaan myymälässä tarjolla Sparin määrittelemät tuotteet, tekemään hankinnat Sparilta tai tämän osoittamista hankintalähteistä, hankkimaan Sparin määrittämän käyttöomaisuuden sekä noudattamaan myymälässä Sparin määrittämää konseptia. Kauppiasyrittäjillä ei ole mahdollisuutta harjoittaa vastaavankaltaista toimintaa ilman voimassaolevaa yhteistyösopimusta.

Spar on hallinnoinut liikehuoneistoja ulkopuolisten kiinteistönomistajien kanssa tehtyjen vuokrasopimusten perusteella. Kauppiasyrittäjät ovat puolestaan hallinneet kyseisiä liiketiloja edellä mainittujen Sparin ja kauppiasyrittäjien välisten yhteistyösopimusten perusteella. Kyseisten sopimusten voimassaolon päättymisen jälkeen kauppiasyrittäjillä ei ole mahdollisuutta jatkaa liiketilojen hallinnointia ja toimintaa liikepaikoissa.

Riippumatta siitä, onko SOK:n tarkoitus integroida Spar-kauppiasyrittäjien liikepaikat S-ketjuun tai lopettaa niiden toiminta taikka riippumatta siitä, onko kysymys Spar-kauppiasyrittäjistä, joiden liikepaikkoihin Kilpailuviraston valituksenalaisella päätöksellään määräämät sitoumukset ovat kohdistuneet, Sparin ja kauppiasyrittäjien välisten yhteistyösopimusten voimassaolo tullaan ilmeisesti päättämään Sparin, eli tosiasiallisesti SOK:n, toimesta. Tämä tulee ulottumaan kaikkiin kauppiasyrittäjiin välittömänä vaikutuksena ja näin saamaan aikaan tilanteen, jossa kauppiasyrittäjien toiminta tulee lakkaamaan vastoin heidän tahtoaan. Sillä, onko yhteistyösopimusten voimassaolo päätettävissä sopimusten ehtojen mukaan, ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä olevalla yrityskaupalla välitön vaikutus valittajina olevien Spar-kauppiaiden oikeuksiin.

Kysymyksessä oleva yrityskauppa aiheuttaa Sparin sekä samalla koko Spar-ketjun toiminnan päättymisen kokonaisuudessaan ja lopullisesti. Samalla se saa aikaan tilanteen, jossa Spar-kauppiaiden toiminta ja sopimussuhteet tulevat päätetyiksi. Yrityskauppa ja kysymyksessä oleva Kilpailuviraston yrityskaupan ehdollisesti hyväksyvä päätös tulevat siten välittömästi vaikuttamaan valittajina olevien Spar-kauppiaiden oikeuksiin ja sopimussuhteisiin.

Spar-kauppiailla on siten katsottava olevan asiassa hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu valitusoikeus.

Joka tapauksessa valitusoikeuden on katsottava olevan niillä Spar-kauppiailla, joiden hallitsemien 15 myymälän osalta Kilpailuvirasto on valituksenalaisella päätöksellään määrännyt, että Spar lopettaa päivittäistavarakaupan kyseisissä myymälöissä sitoutuen tarjoamaan myymälöiden liiketoiminnan myytäväksi. On selvää, ettei Kilpailuviraston päätöksessä asetetun ehdon toteuttaminen ole mahdollista ilman, että mainittujen Spar-kauppiaiden sopimussuhde tulee jollakin tavalla muuttumaan.

Pääasia

Spar-kauppiaat ovat valituskirjelmästään tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsoneet, että valituksenalainen Kilpailuviraston päätös on virheellinen.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että Spar-kauppiaiden valitus jätetään tutkimatta. Toissijaisesti Kilpailuvirasto on vaatinut, että Spar-kauppiaiden valitus hylätään.

Kilpailuvirasto on esittänyt perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Valituksen tutkiminen

Spar-kauppiailla ei ole niin sanottua asialegitimaatiota ensisijaisen, yrityskaupan kieltämistä koskevan vaatimuksensa osalta.

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n mukaan markkinaoikeus voi Kilpailuviraston esityksestä kieltää tai määrätä purettavaksi yrityskaupan kyseisessä lainkohdassa tarkemmin säädettyjen edellytysten vallitessa. Säännöksestä seuraa, että yrityskaupan kieltäminen voi tulla markkinaoikeudessa käsiteltäväksi vain Kilpailuviraston esityksestä ja että muut tahot kuin Kilpailuvirasto eivät voi vaatia markkinaoikeudelta yrityskaupan kieltämistä. Yrityskaupan kieltäminen ei voi tulla markkinaoikeudessa käsiteltäväksi yrityskaupan osapuolten sopimuskumppanien aloitteesta, eikä näiden Kilpailuviraston päätöksestä tekemän valituksen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2002:50 katsonut, ettei kolmannella osapuolella ollut oikeutta valittaa Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus on yksiselitteisesti vahvistanut, että Kilpailuvirastolle kuuluu yksinoikeus yrityskaupan kieltämistä koskevan esityksen tekemiseen markkinaoikeudelle.

Joka tapauksessa on todettava, että Spar-kauppiailla ei ole valitusoikeuden perustavaa asianosaisasemaa asiassa.

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain esitöissä on todettu, että valitusoikeutta ei voida johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista.

Pääpaino kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin soveltamisessa on valittajan intressin välittömyydellä. Välittömyyttä arvioitaessa on hallintolainkäyttölain esitöiden mukaan kiinnitettävä huomiota asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen.

Valituksenalaisella Kilpailuviraston päätöksellä ei ole asetettu mitään oikeuksia tai velvoitteita suoraan valittajille, vaan ainoastaan velvoitteita SOK:lle. Kilpailuviraston päätös koskee kieltämättä valittajien etua, mutta ei kuitenkaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, vaan samalla tavoin kuin mikä tahansa Kilpailuviraston hyväksyvä tai ehdollinen yrityskauppapäätös voi vaikuttaa keskittymän sopimuskumppanien tai muiden markkinoilla toimivien etuihin.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tarkasteltaessa päätöksen vaikutuksia tietyn toimijan etuun, lähtökohtana voidaan pitää sitä, että päätöksellä on oltava vaikutusta oikeudellisesti määriteltyyn intressiin. Oikeusvaikutusten välittömyysvaatimuksen vuoksi valitusoikeus puuttuu niiltä, joiden asemaan päätös vaikuttaa vain välillisesti tai tosiasiallisesti.

Pääasia

Kilpailuvirasto on lausunnostaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsonut, että mikäli Spar-kauppiaiden valitus tutkitaan, se tulee hylätä.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan lausunto

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on vaatinut, että Spar-kauppiaiden valitus jätetään tutkimatta. Toissijaisesti Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on vaatinut, että Spar-kauppiaiden valitus hylätään. Lisäksi Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on vaatinut, että Spar-kauppiaat velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 80.731,55 eurolla korkoineen.

SOK on esittänyt perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Valituksen tutkiminen

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Hallintolainkäyttölain esitöissä on todettu, että valitusoikeus olisi ensinnäkin sillä, johon päätös on kohdistettu. Valitusoikeus olisi siten sillä, jolle päätöksessä on nimenomaisesti asetettu jokin velvollisuus, rajoitus tai kielto tai jolta on evätty kokonaan tai osittain jokin oikeus tai etu. Tämän perusteella valittajilla ei ole katsottava olevan valitusoikeutta, sillä valituksenalaista Kilpailuviraston päätöstä ei ole kohdistettu heihin.

Hallintolainkäyttölain esitöissä on edelleen todettu, että valitusoikeus olisi myös sillä, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa, mutta johon päätöstä ei ole muodollisesti kohdistettu. Tähän liittyen esitöissä on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Spar-kauppiailla ei ole katsottava olevan valitusoikeutta mainitunkaan perusteella.

Voimassa olevan kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä on todettu, että kilpailunrajoituksen kohteen muutoksenhakuoikeus edellyttää, että Kilpailuviraston päätöksellä on suora ja välitön vaikutus kyseessä olevan elinkeinonharjoittajan oikeusasemaan. Sen sijaan kilpailunrajoituksen aikaansaaneen elinkeinonharjoittajan kilpailijoilla, joihin Kilpailuviraston päätös välillisesti vaikuttaa, ei välittömän intressin puuttuessa voitaisi katsoa olevan muutoksenhakuoikeutta.

Edellä mainitusta hallituksen esityksestä on suoraan luettavissa, että sitä kirjoitettaessa valitusoikeuden on ajateltu koskevan lähinnä kilpailunrajoituksia, ei yrityskauppavalvonta-asioita. Suomessa yrityskauppavalvonta perustuu etukäteisvalvontaan. Mikäli valittajien esittämillä perusteilla voisi yrityskauppa-asiassa saada valitusoikeuden, johtaisi se jälkikäteisvalvontaan, johon nimenomaisesti ei ole pyritty.

Joka tapauksessa on todettava, että valituksenalaisella Kilpailuviraston päätöksellä ei ole katsottava olevan suoraa ja välitöntä vaikutusta valittajien oikeusasemaan.

Pääasia

SOK on lausunnostaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsonut, että mikäli Spar-kauppiaiden valitus tutkitaan, se tulee hylätä.

Suomen Spar Oyj:n lausunto

Suomen Spar Oyj on vaatinut, että Spar-kauppiaiden valitus jätetään tutkimatta. Toissijaisesti Suomen Spar Oyj on vaatinut, että Spar-kauppiaiden valitus hylätään.

Suomen Spar Oyj on lausunnossaan ilmoittanut yhtyvänsä SOK:n asiassa esittämään.

Vastaselitys

Spar-kauppiaat ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella valituksen tutkimisen osalta seuraavaa.

Valituksessa mainituilla perusteilla Spar-kauppiailla on katsottava olevan valitusoikeus hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Lausunnon antajien esittämät tulkinnat valitusoikeuden laajuudesta merkitsisivät käytännössä sitä, että Kilpailuviraston yrityskaupan hyväksyvät päätökset olisivat lopullisia ja että ainoastaan kaupan osapuolet saisivat valittaa yrityskaupalle asetetuista ehdoista. Tällaista valitusoikeuden rajausta ei kilpailunrajoituslakiin ole kuitenkaan kirjattu, vaan valitusoikeus on annettu niille, jotka pystyvät osoittamaan selkeän omakohtaisen intressin muutoksenhaulle. Valitukseen oikeutettuja ovat paitsi ne, joihin päätös on kohdistettu, myös ne, joiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Kilpailuviraston esittämän asialegitimaation puuttumista koskevan kannan hyväksyminen merkitsisi, että Suomesta puuttuisi laillisuusvalvonta tarkasteltaessa sitä, onko Kilpailuvirasto puuttunut markkinoiden keskittymiseen kilpailunrajoituslain 11 d §:n edellyttämissä tilanteissa ja lain edellyttämällä tavalla.

Kilpailunrajoituslain 11 d §:n 1 momentin mukaan esityksen yrityskaupan kieltämisestä markkinaoikeudelle tekee Kilpailuvirasto. Ellei Kilpailuvirasto tee kieltoesitystä, valituksen tutkiminen markkinaoikeudessa edellyttää hallintolainkäyttölain mukaisten valitusedellytysten täyttymistä. Mikäli valitusoikeus kolmannelle osapuolelle myönnetään, kieltoesityksen tekemistä valitusvaiheessa ei enää voida pitää Kilpailuviraston yksinoikeutena. Mikäli näin olisi, se tarkoittaisi sitä, että kolmannella osapuolella ei olisi asiallisesti valitusoikeutta Kilpailuviraston hyväksyvästä yrityskauppapäätöksestä, vaikka hallintolainkäyttölain mukaiset puhevallan edellytykset muutoin täyttyisivätkin.

Spar-kauppiaat eivät ole tehneet markkinaoikeudelle kilpailunrajoituslain 11 d §:ssä tarkoitettua esitystä yrityskaupan kieltämiseksi, vaan kyseessä on valitus Kilpailuviraston päätöksestä, josta heillä on katsottava olevan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus. Tilannetta ei voi miltään osin tulkita asialegitimaation puuttumiseksi.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Pääasia

Kilpailunrajoituslain 21 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston sanotun lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi on hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että valitusoikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyyskriteerin soveltuvuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota kunkin asian laatuun ja asiassa ilmenevään oikeussuojan tarpeeseen (HE 217/1995 vp s. 39).

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 4.7.2002 taltionumero 1712 (KHO 2002:50) todennut, että yrityskaupan osapuolten lisäksi muulla henkilöllä tai oikeushenkilöllä voi olla valitusoikeus Kilpailuviraston päätöksestä yrityskauppavalvontaa koskevassa asiassa, jos päätös koskee tällaista henkilöä tai oikeushenkilöä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Spar-kauppiaat ovat valituksessaan vaatineet, että Kilpailuviraston päätös 4.1.2006 (Dnro 657/81/2005) kumotaan ja että yrityskauppa, jolla SOK hankkii määräysvallan Sparissa kielletään. Toissijaisesti Spar-kauppiaat ovat vaatineet, että yrityskauppa hyväksytään edellä tarkemmin selostetulla tavalla ehdollisena. Spar-kauppiaat ovat katsoneet, että Kilpailuviraston päätös 4.1.2006 (Dnro 657/81/2005), jolla kysymyksessä oleva yrityskauppa on hyväksytty ehdollisena, on virheellinen.

Kysymyksessä olevaa Kilpailuviraston päätöstä ei ole kohdistettu valittajina oleviin Spar-kauppiaisiin. Kilpailuvirasto ei päätöksessään ole myöskään asettanut Spar-kauppiaiden oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun kielteisellä tavalla välittömästi vaikuttavia määräyksiä. Päinvastoin päätöksessä on nimenomaisesti todettu, että päätöksellä ei katkaista kauppiasmyymälöiden ja Sparin välisiä yhteistyösopimuksia. Tosiasiallisesti voi tapahtua, että kauppiasmyymälöiden ja Sparin väliset yhteistyösopimukset tulevat päättymään sen johdosta, että Suomen Spar Oyj tulee irtisanomaan yhteistyösopimuksia niissä olevien irtisanomisehtojen mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että itse valituksenalaisella Kilpailuviraston päätöksellä olisi katsottava olevan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua välitöntä vaikutusta valittajien oikeusasemaan.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei X:lla ja hänen myötäpuolillaan ole hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeutta valittaa kysymyksessä olevasta Kilpailuviraston päätöksestä 4.1.2006 (Dnro 657/81/2005), jolla Kilpailuvirasto on hyväksynyt ehdollisena yrityskaupan, jolla Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta hankkii määräysvallan Suomen Spar Oyj:ssä. Kysymyksessä oleva valitus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on antanut lausunnon asiassa. Asian lopputulos huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että olisi kohtuutonta, mikäli Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta joutuisi vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan. Spar-kauppiaat on siten velvoitettava korvaamaan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeuden kohtuulliseksi harkitsemalla määrällä.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta on arvonlisäverovelvollinen ja sillä on oikeus vähentää oikeudenkäyntikuluihinsa sisältyvä arvonlisävero omassa verotuksessaan. Korvattavaksi vaadituista kuluista on sen vuoksi vähennettävä niihin sisältyvä arvonlisävero.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus jättää X:n ja hänen myötäpuoltensa valituksen tutkimatta.

X sekä muut tämän päätöksen liitteessä 1 luetellut Spar-kauppiaat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan oikeudenkäyntikulut yhteensä 15.000 eurolla. Oikeudenkäyntikuluille on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut siitä päivästä, jona tämä päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Maarit Lindroos, Pertti Virtanen ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsenet Merja Karhapää ja Juha Kurkinen.