Market Court dismisses claim for compensation against Competition Authority, remanding case for fee assessment.

ASIAN KÄSITTELY KILPAILUVIRASTOSSA

Toimenpidepyyntö

X on 5.12.2002 tehnyt Kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Esittävien

taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n

(jäljempänä myös Gramex) majoitusyrittäjiä koskevasta tariffista.

Toimenpidepyynnön mukaan tariffi on pieniä majoitusyrittäjiä syrjivä

ja kohtuuton.

X on toimenpidepyynnössään esittänyt, että hän joutuu selvityksensä

mukaan maksamaan yhden radiolla ja televisiolla varustetun

lomatalonsa osalta Gramex-korvauksena 114,84 euroa vuodessa. X on

katsonut, että kyseinen Gramex-korvaus on syrjivä ja kohtuuton

verrattuna helsinkiläisten ja tamperelaisten hotellien huoneistaan mak-

samiin Gramex-korvauksiin.

Kilpailuviraston valituksenalainen ratkaisu

Ratkaisu

Kilpailuvirasto on todennut, ettei sen tehtävänä ole määrätä elinkeinon-

harjoittajan markkinoilla hyödykkeestä perimää "oikeaa" hintaa tai

ylintä sallittavaa hintaa. Kilpailunrajoituksista annetussa laissa (kilpai-

lunrajoituslaki) tarkoitetun kohtuuttoman korkean hinnoittelun tunnus-

merkistöön kuuluu se, että elinkeinonharjoittajan soveltamat hinnat sel-

keästi ylittävät hyväksyttävänä pidettävän rajan. Kilpailuvirasto on kat-

sonut, ettei toimenpidepyynnön tekijä ole esittänyt eikä Kilpailuviras-

tolla muutenkaan ole sellaista näyttöä, jonka perusteella Gramexin ma-

joitusyrittäjiä koskevan tariffin olisi katsottava olevan kilpailunrajoitus-

lain 7 §:n (480/1992) vastainen.

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei toimenpidepyyntö anna aihetta enem-

piin toimenpiteisiin, ja siten poistanut asian käsittelystä.

Perustelut

Kilpailuviraston mukaan useissa aikaisemmissa Gramexin toimintaa kä-

sitelleissä tapauksissa on todettu, että Gramexilla on tosiasiallinen mo-

nopoli säveltaiteen tekijänoikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa

Suomessa. Kilpailuvirasto on katsonut, että Gramexin toimintaa on pe-

rusteltua tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon

näkökulmasta kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) perusteella.

Kilpailuvirasto on katsonut, ettei sen asiana ole määrätä Gramexin käy-

tettäväksi tietynsisältöistä hinnoittelujärjestelmää. Kilpailuviraston teh-

täviin ei kuulu tietyn hinnoittelujärjestelmän salliminen tai vahvistami-

nen yrityksen noudatettavaksi. Kilpailuviraston toimivalta rajoittuu nii-

hin tapauksiin, joissa määräävässä asemassa oleva elinkeinonharjoittaja

syyllistyy hinnoittelussaan kilpailunrajoituslain 7 §:ssä (480/1992) kiel-

lettyyn väärinkäyttöön.

Kilpailuvirasto on todennut, että aikaisemman oikeuskäytännön mukaan

tekijänoikeuden hyödyntämisestä maksettavia korvauksia ei voida tar-

kastella pelkistetyn kustannuslaskennan perusteella. Kilpailuviraston

mukaan immateriaalioikeuksille on luonteenomaista, ettei käyttökor-

vaus määräydy hyödykkeen (immateriaalioikeuden) tuottamiskustan-

nusten tai sen luovuttamisesta eri käyttäjille tai käyttäjäryhmille synty-

vien kustannusten perusteella. Oikeudenhaltijalle tuleva korvaus mää-

räytyy yleensä joko oikeuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate)

tai siitä saatavien tulojen (rojaltiperiaate) perusteella.

Kilpailuviraston mukaan immateriaalioikeuksien osalta kustannusvas-

taavuuden periaatteen ei ole katsottu olevan riittävä tai edes oikea mitta-

puu kilpailunrajoituslain 7 §:ssä (480/1992) tarkoitettujen kilpailunra-

joitustapausten arvioinnille. Kilpailuvirasto onkin katsonut, että tekijän-

oikeuden osalta kilpailuoikeudellisen tarkastelun lähtökohdaksi on otet-

tava oikeuden hyödyntämisen laajuus tai taloudellinen hyöty markki-

noilla sekä muut relevantit olosuhteet.

Kilpailuvirasto on todennut, että Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva ta-

riffi rakentuu majoitustilojen ja käyttökuukausien määrälle, joten tarif-

fin mukaisen korvauksen määrään vaikuttavat toiminnan laajuus sekä

musiikin käyttämisen määrä. Majoitustilojen ja käyttökuukausien mää-

rän kasvaessa oikeuden hyödyntämisen laajuus kasvaa. Toisaalta samal-

la musiikkimäärällä ja pienemmällä majoitustilojen ja käyttökuukausien

määrällä tekijänoikeuden hyödyntämisen laajuus vähenee.

Kilpailuviraston mukaan Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on

tekijänoikeuskorvauksille tyypillinen oikeuden hyödyntämisen laajuu-

teen perustuva käyttöoikeusperusteinen tariffi, jossa erilaiset asiakkaat

on oikeuden käytön laajuuden perusteella porrastettu 13 luokkaan huo-

neiden/lomamökkien lukumäärän mukaan ja jossa kussakin luokassa on

kiinteä euromääräinen korvaus. Samaan maksuluokkaan kuuluvilta

asiakkailta peritään samansuuruinen euromääräinen korvaus.

Kilpailuvirasto on katsonut, että verrattuna aikaisempiin tekijänoikeus-

tariffeja käsitteleviin kilpailuoikeudellisiin tapauksiin kysymyksessä

olevaa tariffia ei voida pitää kohtuuttomana. Kilpailuviraston mukaan

115 euron vuosittaista Gramex-korvausta, jonka toimenpidepyynnön te-

kijä joutuu maksamaan lomatalonsa osalta musiikin käytöstä, ei selvi-

tysten perusteella voida pitää taloudelliselta tasoltaan suhteettoman kor-

keana verrattuna musiikin käyttämisestä saatavaan taloudelliseen hyö-

tyyn. Kyseinen toimenpidepyynnön tekijän maksettavaksi tuleva vuosit-

tainen Gramex-korvaus vastaa toimenpidepyynnön tekijän lomatalon

yhden vuorokauden vuokraushintaa.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Valitus

X on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston päätöksen

27.2.2004 (Dnro 1127/61/02) sekä määrää Gramexin lopettamaan

majoitusyrittäjiä koskevan tariffin soveltamisen tariffiluokassa 1–10

huonetta/lomamökkiä ja velvoittaa Gramexin muuttamaan hin-

noitteluaan siten, että musiikin käytöstä maksettava korvaus/huone on

kaikille elinkeinonharjoittajille sama. Toissijaisesti X on vaatinut, että

asia palautetaan uudelleen Kilpailuviraston käsiteltäväksi. Lisäksi X on

vaatinut, että Kilpailuvirasto velvoitetaan korvaamaan hänen

arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulunsa 2.045 eurolla korkoineen.

X on esittänyt perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Gramex kohtelee majoitusyrittäjiä koskevan tariffin tariffiluokkaan 1–

10 huonetta/mökkiä kuuluvia asiakkaitaan, kuten valittajaa, eri tavalla

kuin kyseisen tariffin soveltamisen piiriin kuuluvia suurempia asiakkai-

ta. Gramexin hinnoittelu ei ole kaikille asiakkaille sama, vaan tariffin

soveltamisen piiriin kuuluvat suuremmat asiakkaat maksavat suhteelli-

sesti huomattavasti pienemmän Gramex-korvauksen kuin pienemmät

asiakkaat, kuten valittaja.

Gramex ei ole edes väittänyt, että Gramex-korvauksen kerääminen va-

littajalta aiheuttaisi enemmän kustannuksia kuin sanotun korvauksen

kerääminen muilta majoitusyrittäjiltä. Gramex ei ole esittänyt muuta-

kaan kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää syytä kohdella valittajaa eri

tavalla kuin muita kyseisen tariffin mukaan Gramexille korvauksia

maksavia asiakkaita.

Määräävässä markkina-asemassa olevalta elinkeinonharjoittajalta edel-

lytettävää tasapuolisuusvaatimusta ei tule voida kiertää siten, että asiak-

kaat jaetaan yrityskoon perusteella ryhmiin ja tämän jälkeen tasapuoli-

suusvaatimusta noudatetaan vain asianomaisten ryhmien sisällä, mutta

ei suhteessa toisiin asiakasryhmiin. Asiakasyrityksen koko ei voi olla

hyväksyttävä peruste hinnoitella tuote tai hyödyke eri hintaiseksi eri

asiakkaille. Yritysten maksamien Gramex-korvausten määrää tulee ver-

rata samoilla markkinoilla toimivien ja kilpailevien yritysten maksamiin

Gramex-korvauksiin.

Kilpailuvirasto on perustellut päätöstään toteamalla, että Gramexin ma-

joitusyrittäjiä koskeva tariffi rakentuu majoitustilojen ja käyttökuukau-

sien määrälle. Huone- tai mökkiluku ei kuitenkaan kerro musiikin käy-

tön laajuudesta paljoakaan. Tekijänoikeudesta maksettava korvaus tulisi

perustua tarkemmin oikeuden hyödyntämisen laajuudelle. Huoneluvulla

ja musiikin käytön määrällä ei ole todistettavissa olevaa välitöntä yh-

teyttä. Vaikka sellainen olisikin, Gramex-korvauksen tulisi tällöin olla

samansuuruinen kaikissa huoneissa.

Myöskään käyttökuukausien määrä ei kerro riittävällä tarkkuudella mu-

siikin käytön määrästä. Määrittelemällä korvaus musiikin käytöstä käyt-

töpäiväkohtaiseksi päästäisiin jo selvästi lähemmäksi todellista musii-

kin käytön määrää.

Valittajalla on velvollisuus maksaa Gramexille korvausta musiikin käy-

tön perusteella. Musiikkia käyttävät valittajana olevan yrittäjän asiak-

kaat. Asiakkaat maksavat majoittumisestaan, joten tunnuslukunakin lii-

kevaihto kertoo asiakkaiden määrästä ja siten musiikin käytöstä selvästi

suuremmalla tarkkuudella kuin pelkkä huoneiden/mökkien määrä ilman

niiden sitomista todelliseen käyttöön.

Maatila- ja mökkimajoitusta tarjoavat yritykset kilpailevat suurempien

majoitusyritysten kanssa samoilla markkinoilla. Suhteellisesti selvästi

suuremmat Gramexille maksettavat korvaukset vaikuttavat haitallisesti

maatila- ja mökkimajoitusta tarjoavien yritysten elinkeinotoiminnan

harjoittamiseen.

Gramexin hinnoittelulla on myös selvä markkinoille pääsyn estävä vai-

kutus. Tyypillisesti maatilamatkailu- ja mökkimajoitustoiminta aloite-

taan sivutoimisesti tarjoamalla yhtä huonetta/mökkiä matkailijoille.

Tuolloin toiminnan liikevaihto on luonnollisesti hyvin vähäinen ja

Gramexille suoritettava korvaus suhteellisesti hyvin suuri. Sillä, että

musiikinesittämislaitteet eivät ole majoitustoiminnan välttämätön edel-

lytys, ei ole merkitystä. Jättämällä musiikinesittämislaitteet pois varus-

telusta markkinoille pyrkivä yrittäjä joutuu eriarvoiseen kilpailuase-

maan markkinoilla jo toimivien yrittäjien kanssa.

Mikäli katsotaan, että Gramexin tariffin osalta kysymys ei ole kilpailun-

rajoituslain 7 §:n (480/1992) mukaan kielletystä kilpailunrajoituksesta,

tariffia on joka tapauksessa pidettävä lain 9 §:ssä (303/1998) tarkoitet-

tuna vahingollisena kilpailunrajoituksena.

Kilpailuviraston lausunto

Kilpailuvirasto on vaatinut, että valitus hylätään.

Kilpailuvirasto on esittänyt perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Tekijänoikeuden hyödyntämisestä maksettavia korvauksia ei voida tar-

kastella pelkistetyn kustannuslaskennan perusteella. Immateriaalioike-

uksille on luonteenomaista, ettei käyttökorvaus määräydy hyödykkeen

(immateriaalioikeuden) tuottamiskustannusten tai sen luovuttamisesta

eri käyttäjille tai käyttäjäryhmille syntyvien kustannusten perusteella.

Tekijänoikeuden osalta kilpailuoikeudellisen tarkastelun lähtökohdaksi

onkin otettava oikeuden hyödyntämisen laajuus tai muu taloudellinen

hyöty sekä muut relevantit olosuhteet.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on tekijänoikeuskorvauksille

tyypillinen oikeuden hyödyntämisen laajuuteen ja käyttöoikeuteen pe-

rustuva tariffi, jossa erilaiset asiakkaat on porrastettu 13 luokkaan huo-

neiden/lomamökkien lukumäärän perusteella siten, että samaan maksu-

luokkaan oikeuden käytön perusteella kuuluvilta asiakkailta peritään sa-

mansuuruinen euromääräinen korvaus. Gramexin tariffi rakentuu majoi-

tustilojen ja käyttökuukausien määrälle, joten korvauksen määrään vai-

kuttavat toiminnan laajuus sekä musiikin käytön määrä.

Valittaja on pyrkinyt perustelemaan väittämäänsä tariffin syrjivyyttä ja

kohtuuttomuutta laskelmilla, jotka eivät kuitenkaan ole perustuneet ta-

riffin todellisiin vaikutuksiin.

Valittaja on esittänyt asiakkaan liikevaihtoon perustuvan musiikin esit-

tämiskorvauksen kuvastavan paremmin todellista käyttöä kuin Gra-

mexin käyttämän tariffin. Kilpailunrajoituslain syrjimättömyyden ja

kohtuuden vaatimukset täyttävä hinnoittelu voisi sinänsä perustua myös

esimerkiksi liikevaihdolle. Tarkoituksenmukaisimman tai oikeudenmu-

kaisimman tariffirakenteen määrittely ei kuitenkaan kuulu kilpailuviran-

omaisen toimivaltaan. Puuttua voidaan ainoastaan kiellettyyn tai vahin-

golliseen kilpailun rajoittamiseen.

Asiassa ei ole esitetty perustetta, minkä vuoksi Gramexin majoitusyrit-

täjiä koskevaa tariffia olisi pidettävä kilpailunrajoituslain 7 §:n

(480/1992) vastaisena.

Gramexin lausunto

Gramex on vaatinut, että valitus hylätään.

Gramex on esittänyt perusteluinaan muun ohella seuraavaa.

Esittäville taiteilijoille ja äänitteen tuottajille maksettava korvaus ei ole

Gramexin tai sen edustamien oikeudenhaltijoiden päätettävissä, vaan

korvaus määräytyy äänitteiden käyttäjien ja oikeudenhaltijoita edusta-

van Gramexin välisin sopimuksin. Mikäli korvauksesta ei päästä sopi-

mukseen, ainoa mahdollisuus korvauksen saamiseksi sekä korvausta-

sosta ja -järjestelmästä päättämiseksi on asian saattaminen Helsingin

käräjäoikeuden tai välimiesoikeuden ratkaistavaksi tekijänoikeuslain 54

§:n mukaisessa menettelyssä.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi pohjautuu vuonna 1995 an-

nettuun välitystuomioon Gramexin ja Arctia Oy:n välillä. Välimiesoike-

us lausui välitystuomion perusteluissa, että tekijänoikeuslain 47 §:n mu-

kaista korvausta määrättäessä on perusteena pidettävä asiakaspaikkojen

ja hotellihuoneiden lukumäärään perustuvaa kuukausikohtaista korvaus-

ta. Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on tariffirakenteensa osal-

ta edelleenkin samanlainen kuin välitystuomiossa vahvistettu rakenne.

Vuoden 1995 välitystuomiossa tekijänoikeuslain 54 §:n mukaisesti

määritelty tariffi sitoo Gramexia ja Gramexin tulee kohdella koko toi-

mialaa yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tämän vuoksi Gramex ei vä-

litystuomion antamisen jälkeen ole voinut neuvotella yksittäisten loma-

mökkiyrittäjien kanssa minkäänlaisista erillisratkaisuista.

Huomioon ottaen, että koko vuoden Gramex-korvaus valittajan lomata-

lon osalta vastaisi kyseisen lomatalon yhden vuorokauden vuokraushin-

taa, Gramexin majoitusyrittäjiä koskevaa tariffia ei voida pitää kohtuut-

tomana. Gramexin tariffin ei voida myöskään katsoa muodostavan es-

tettä maatilamatkailu- tai mökkimajoitusmarkkinoille pääsylle.

Käytännössä Gramex ei ole tehnyt sopimuksia sellaisten majoitusyrittä-

jien kanssa, joilla on alle kolme huonetta/mökkiä vuokrattavana. Huo-

neiden/mökkien lukumääriä laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan

ne huoneet/mökit, joissa majoittujien käytössä on radio, televisio tai

muu äänitteen esityslaite. Asiakkaan antamien tietojen perusteella esi-

tyslupa määritetään koskemaan vain niitä kuukausia, jolloin toimintaa

käytännössä tosiasiassa on.

Valittaja tarjoaa vain yhtä mökkiä, jossa on äänen esityslaite. Käytän-

nössä valittaja ei siis ole maksanut käytöstään mitään korvauksia. Mikä-

li valittaja maksaisi korvauksia, suorittaisi hän korvausta vain niiltä

kuukausilta kuin käyttöä on ollut.

Vastaselitys

X on esittänyt vastaselityksessään muun ohella seuraavaa.

Määräävässä markkina-asemassa olevaa elinkeinonharjoittajaa koskevat

kilpailuoikeudelliset vaatimukset edellyttävät hinnoittelun samankaltai-

suutta kaikille asiakasryhmille, ellei ole olemassa erityistä perustetta

käyttää eri hintoja eri asiakasryhmille. Kilpailuvirasto on perustellut

päätöstään sillä, että Gramexin majoitusyrittäjiä koskevassa tariffissa

erilaiset asiakkaat on porrastettu 13 luokkaan. Päätöksessä ei kuiten-

kaan ole perusteltu sitä, miten asiakkaat olisivat "erilaisia". Sitä "erilai-

suutta", joka oikeuttaisi määräävässä markkina-asemassa olevan Gra-

mexin perimään pienemmiltä yrityksiltä korkeampaa korvausta, ei ole

olemassa.

Koska Gramex on määräävässä markkina-asemassa olevana elinkeinon-

harjoittajana hinnoitellut musiikin käytöstä maksettavan korvauksen si-

tä korkeammaksi, mitä pienemmästä yrityksestä on kyse, Kilpailuviras-

ton olisi tullut vaatia Gramexilta selvitystä siitä, onko musiikin käyttö

näissä pienissä yrityksissä suhteellisesti laajempaa kuin samoilla mark-

kinoilla toimivissa suuremmissa yrityksissä.

Gramex on velvoitettava muuttamaan hinnoitteluaan siten, että musiikin

käytöstä maksettava korvaus/huone on kaikille elinkeinonharjoittajille

sama. Kyseisestä yhdenmukaisesta hinnoittelusta voitaisiin poiketa ai-

noastaan, mikäli musiikin esittämisoikeuden luovuttamiskustannukset

olisivat valittajan kohdalla suuremmat kuin muilla asiakasryhmillä. Asi-

assa ei missään vaiheessa edes keskimääräisten kustannusten muodossa

ole tuotu esiin arviota Gramex-korvausten perimisestä Gramexille ai-

heutuvista kustannuksista tariffin eri tariffiluokkiin kuuluvien yritysten

kohdalla, eikä myöskään sitä, miksi korvausten perimisestä Gramexille

aiheutuvat kustannukset poikkeaisivat toisistaan tariffin eri tariffiluok-

kiin kuuluvien yritysten kohdalla.

Vuonna 1995 annettu välitystuomio ei merkitse, että kilpailunrajoitusla-

kia ei voitaisi soveltaa käsillä olevaan tapaukseen. Kilpailuviranomaiset

voivat ja niiden tulee ryhtyä valituksessa esitettyjen vaatimusten mukai-

siin toimenpiteisiin, jos Gramexin hinnoittelun katsotaan olevan perus-

teettomasti erilainen eri asiakkaille.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Pääasia

Gramexin määräävä markkina-asema

Kilpailunrajoituslain (480/1992) 3 §:n 2 momentin mukaan määräävä

markkina-asema katsotaan olevan elinkeinonharjoittajalla tai elinkei-

nonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella

on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödyke-

markkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toi-

mitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuh-

teisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

Markkinaoikeus on 18.8.2003 antamassaan päätöksessä nro 156/03, kil-

pailuneuvoston päätökseen 5.10.1995 (d:o 3/359/95) viitaten, todennut,

että Gramexilla on tosiasiallinen monopoli hallinnoimiensa säveltaiteen

tekijänoikeuksien osalta Suomessa. Asiassa ei ole tullut esille mitään

sellaista, minkä perusteella Gramexin asemaa olisi käsillä olevassa ta-

pauksessa aihetta tarkastella toisin.

Markkinaoikeus katsoo siten, että Gramexilla on määräävä markkina-

asema esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeuksien

kollektiivisessa hallinnoinnissa Suomessa.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi

X:n toimenpidepyyntö on koskenut Gramexin majoitusyrittäjiä kos-

kevaa tariffia, joka on oheistettu tämän päätöksen liitteeksi. Tariffissa

majoitusyrittäjät on porrastettu 13 luokkaan huoneiden/lomamökkien

lukumäärän perusteella siten, että samaan maksuluokkaan kuuluvilta

yrittäjiltä peritään aina samansuuruinen euromääräinen kuukausikor-

vaus.

Gramexin epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

Koska Gramexilla on edellä esitetyn perusteella kilpailunrajoituslain 3

§:n 2 momentissa (480/1992) tarkoitettu määräävä markkina-asema, sen

menettelyä on arvioitava kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) perus-

teella.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) mukaan elinkeinonharjoittajan

tai näiden yhteenliittymän määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on

kielletty. Väärinkäyttönä pidetään muun ohella mainitun säännöksen 4

kohdan (480/1992) mukaan kohtuuttoman tai kilpailun rajoittamista il-

meisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista. Lainkohdan

perusteella määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoitta-

jan tulee noudattaa hinnoittelussaan kohtuullisuutta ja yleistä tasapuoli-

suutta.

Määräävässä markkina-asemassa olevalla elinkeinonharjoittajalla on

erityinen velvollisuus pidättäytyä toimenpiteistä, jotka syrjivät asiakas-

yrityksiä tai sellaisiksi haluavia. Tasapuolisuusvaatimus edellyttää sitä,

että samanlaisia asiakkaita kohdellaan samalla tavoin. Tämä vaatimus ei

edellytä sitä, että erilaisia asiakasryhmiä kohdellaan samalla tavoin, jos

hintaerot perustuvat kustannusperusteisiin tai muihin kilpailuoikeudelli-

sesti hyväksyttäviin syihin.

Määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoit-

telua tarkastellaan kilpailuoikeudessa yleensä kyseessä olevan tavaran

tai palvelun tuotantokustannusten perusteella, vertaamalla kyseisiä kus-

tannuksia elinkeinonharjoittajan hinnoitteluun eri asiakkaille.

Immateriaalioikeuksien osalta on, edellä esitetystä poiketen, lähdetty

kuitenkin siitä, ettei immateriaalioikeuksien hyödyntämisestä maksetta-

via korvauksia voida tarkastella pelkistetyn kustannuslaskennan perus-

teella. Immateriaalioikeuksille on luonteenomaista, ettei käyttökorvaus

määräydy immateriaalioikeuden tuottamiskustannusten tai sen luovutta-

misesta eri käyttäjille tai käyttäjäryhmille syntyvien kustannusten pe-

rusteella. Oikeudenhaltijalle tuleva korvaus määräytyy yleensä joko oi-

keuden hyödyntämisen laajuuden (käyttöperiaate) tai siitä saatavien tu-

lojen (rojaltiperiaate) perusteella.

Immateriaalioikeuksien osalta onkin katsottu, että kilpailuoikeudellisen

tarkastelun lähtökohdaksi on otettava oikeuden hyödyntämisen laajuus

tai taloudellinen hyöty markkinoilla sekä muut relevantit olosuhteet.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi on rakentunut majoitustilojen

ja käyttökuukausien määrälle. Tariffin mukaisen korvauksen määrään

ovat näin vaikuttaneet toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen

määrä. Majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän kasvaessa oikeuden

hyödyntämisen laajuus kasvaa. Toisaalta samalla musiikkimäärällä sekä

pienemmällä majoitustilojen ja käyttökuukausien määrällä tekijänoikeu-

den hyödyntämisen laajuus vähenee.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskevassa tariffissa on siten lähdetty kor-

vauksen määräytymisestä oikeuden hyödyntämisen laajuuden perusteel-

la. Huomioon ottaen, että tariffi on koskenut esittäville taiteilijoille ja

äänitteen tuottajille maksettavaa tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista kor-

vausta, markkinaoikeus katsoo, että kyseinen lähtökohta on ollut kilpai-

luoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu. Asiassa ei ole myöskään il-

mennyt, etteikö majoitustilojen ja käyttökuukausien määrän olisi katsot-

tava kuvaavan kilpailuoikeudellisen arvioinnin kannalta riittävällä tark-

kuudella oikeuden hyödyntämisen laajuutta. Kilpailuoikeudellisesti tar-

kasteltuna Gramex on näin ollen sinänsä voinut rakentaa majoitusyrittä-

jiä koskevan tariffinsa majoitustilojen ja käyttökuukausien määrään.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan (480/1992) mukaan määräävän

markkina-aseman väärinkäyttönä pidetään kohtuuttoman tai kilpailun

rajoittamista ilmeisesti tarkoittavan hinnoittelukäytännön soveltamista.

Gramexin majoitusyrittäjiä koskevan tariffin mukaan samaan tariffi-

luokkaan oikeuden käytön laajuuden perusteella kuuluvilta asiakkailta

peritään samansuuruinen euromääräinen korvaus. Gramexin tariffin

voidaan näin ollen katsoa kohtelevan samanlaisia musiikin käyttäjiä sa-

malla tavalla. Gramexin tariffi ei siten ole sanotussa suhteessa valittajaa

syrjivä.

Kilpailuvirasto on katsonut, että verrattuna aikaisempiin tekijänoikeus-

tariffeja käsitteleviin kilpailuoikeudellisiin tapauksiin kysymyksessä

olevaa tariffia ei voida pitää kohtuuttomana. Kilpailuviraston mukaan

115 euron vuosittaista Gramex-korvausta, jonka valittaja joutuu maksa-

maan lomatalonsa osalta musiikin käytöstä, ei selvitysten perusteella

voida pitää taloudelliselta tasoltaan suhteettoman korkeana verrattuna

musiikin käyttämisestä saatavaan taloudelliseen hyötyyn.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä olevassa Gramexin majoitusyrit-

täjiä koskevassa tariffissa majoitusyrittäjät on porrastettu 13 luokkaan

huoneiden/lomamökkien lukumäärän perusteella. Tariffi on porrastettu

siten, että Gramex-korvaus on pienimmillään 9,57 euroa kuukaudessa,

majoitusyrittäjän huoneiden/lomamökkien lukumäärän ollessa 1–10, ja

suurimmillaan 110,54 euroa kuukaudessa, majoitusyrittäjän huonei-

den/lomamökkien lukumäärän ylittäessä 500. Näin ollen huonetta koh-

den laskettava Gramex-korvaus on sitä pienempi, mitä suuremmasta

majoitusyrittäjästä on kysymys.

Kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuviraston tulee

selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Sen arvioinnissa, on-

ko Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi merkinnyt kilpailunrajoi-

tuslain 7 §:n 4 kohdan (480/1992) tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman

hinnoittelukäytännön soveltamista, Kilpailuvirasto ei ole tarkastellut

Gramexin tariffiluokassa 1–10 huonetta/lomamökkiä perimää korvaus-

ta, mihin X on nimenomaisesti kohdistanut toimenpidepyyntönsä,

verrattuna Gramexin muissa tariffiluokissa perimiin korvauksiin. Kil-

pailuvirasto ei näin ollen ole selvittänyt, onko Gramexin hinnoittelun

(tariffin porrastus) katsottava merkinneen sanotussa suhteessa kohtuut-

toman hinnoittelukäytännön soveltamista, ottaen huomioon kaikki hin-

noitteluun (tariffin porrastus) vaikuttaneet kilpailuoikeudellisesti rele-

vantit seikat.

Edellä mainitun perusteella markkinaoikeus katsoo, ettei Kilpailuvirasto

ole riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Gramexin majoitusyrittäjiä

koskeva tariffi merkinnyt kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan

(480/1992) tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman hinnoittelukäytännön

soveltamista. Asia on palautettava Kilpailuvirastoon sanotulta osin uu-

delleen käsiteltäväksi.

Koska asia palautetaan kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) soveltami-

sen osalta Kilpailuvirastoon, asiassa ole tarpeen lausua valituksessa esi-

tetystä kilpailunrajoituslain 9 §:ään (303/1998) liittyvästä vaatimukses-

ta.

Oikeudenkäyntikulut

Kilpailunrajoituslain mukaisissa asioissa oikeudenkäyntikulujen korva-

usvelvollisuuteen markkinaoikeudessa sovelletaan kilpailunrajoituslain

15 a §:n 2 momentin perusteella hallintolainkäyttölain säännöksiä.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on vel-

vollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan

tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on

kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahin-

konaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on py-

kälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeu-

denkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain 75 §:n mukaan puolestaan asianosaisen erityises-

tä korvausvelvollisuudesta on voimassa soveltuvin osin, mitä oikeuden-

käymiskaaren 21 luvun 5 §:ssä säädetään, ja asianosaisen edustajan,

asiamiehen sekä avustajan korvausvelvollisuudesta, mitä saman luvun 6

§:ssä säädetään. Oikeudenkäyntikuluista on muuten soveltuvin osin voi-

massa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7–16 §:ssä säädetään.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alem-

man tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata

oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen

mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko

asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun. Pykälän 2 momen-

tin mukaan, jos asia palautetaan, kysymys kuluista ylemmässä tuomio-

istuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhtey-

dessä.

Kilpailunrajoituslaissa ei ole säännöstä siitä, että Kilpailuvirasto voisi

kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia selvittäessään ratkaista oikeu-

denkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevia kysymyksiä. Huomi-

oon ottaen korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2000:19, mark-

kinaoikeus katsoo, että Kilpailuvirasto ei voi antaa lausuntoa oikeuden-

käyntikuluista myöskään sille palautetun asian yhteydessä. Tämän

vuoksi oikeudenkäyntikulukysymyksen ratkaisuun palautettaessa asia

markkinaoikeudesta Kilpailuvirastoon ei voida soveltaa oikeudenkäy-

miskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momenttia, vaan markkinaoikeuden tulee

itse lausua oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

Asia palautetaan Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväksi. Markkina-

oikeus ei siten ensimmäisenä oikeusasteena ole vielä ratkaissut pää-

asiaa. Asiassa ei näin ollen ole annettu vielä sellaista ratkaisua, jonka

perusteella Kilpailuvirastoa voitaisiin ainakaan tässä vaiheessa velvoit-

taa korvaamaan X:n oikeudenkäyntikuluja markkinaoikeudessa. Mikäli

asia myöhemmin tulee markkinaoikeuden käsiteltäväksi, markkina-

oikeus voi harkitessaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta

ottaa huomioon myös nyt kysymyksessä olevat kulut.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kumoaa Kilpailuviraston päätöksen 27.2.2004 (Dnro

1127/61/02) ja palauttaa asian Kilpailuvirastoon uudelleen käsiteltäväk-

si.

X:n Kilpailuvirastoon kohdistama vaatimus hänen oikeudenkäyntiku-

lujensa korvaamisesta markkinaoikeudessa hylätään ennenaikaisena.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallin-

to-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin no-

jalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatetta-

va, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mä-

kinen, Pertti Virtanen ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsenet Ville

Aalto-Setälä ja Antti Aine.

HUOM.

Markkinaoikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Katso korkeimman hallinto-oikeuden päätös 21.3.2007 taltionumero 684.