Market court dismisses unfair competition claims against retailer for selling Lego-like blocks without clear distinction.

SopMenL 1 § ja 6 §

LEGO SYSTEM A/S:N JA OY SUOMEN LEGO AB:N VAATIMUKSET

Hakijat ovat vaatineet, että markkinaoikeus sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 6 §:n nojalla

1. vahvistaa, että Coko-rakennuspalikat ovat Lego-rakennuspalikoiden orjallisen jäljittelyn tulos,

2. vahvistaa, että Biltema Suomi Oy:n (Biltema) menettely eli hyvin tunnettujen ja vakiintuneiden Lego-rakennuspalikoiden kanssa lähes samannäköisten Coko-rakennuspalikoiden myynti ja markkinointi on omiaan antamaan kuvan, että kyse on Legon valmistamista tuotteista, ja toteaa Bilteman menettelyn hyvän liiketavan vastaiseksi ja sopimattomaksi sekä

3. kieltää sakon uhalla Biltemaa jatkamasta tai uudistamasta menettelyään.

Hakijat ovat myös vaatineet, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijoiden oikeudenkäyntikulut 75.732,25 eurolla korkoineen.

Lego Systems A/S on tanskalainen yhtiö, joka valmistaa ja markkinoi toisiinsa liitettävissä olevia muovisia lasten rakennuspalikoita. Lego-konserni on myynyt ja markkinoinut Lego-rakennuspalikoita Suomessa vuodesta 1959 lähtien ja Lego-palikoita myydään maailmanlaajuisesti myös useimmissa muissa maissa. Oy Suomen Lego Ab kuuluu Lego-konserniin ja se myy ja markkinoi Lego-tuotteita Suomessa.

Samat tekniset liitosratkaisut, joita on käytetty Lego-rakennuspalikoissa, voidaan kuitenkin saavuttaa myös muun mallisilla ja kokoisilla rakennuspalikoilla. Käytännölliset ja taloudelliset syyt eivät estä kilpailijoita luomasta omia rakennuspalikkajärjestelmiään, jotka sinänsä seuraavat samoja toiminnallisia periaatteita kuin Lego-rakennuspalikat, mutta jotka eivät kuitenkaan ole sekoitettavissa tai suoraan yhdistettävissä Lego-rakennuspalikkajärjestelmään. Tämä ilmenee esim. Better Blocks, Mino Bambino ja The Block -rakennuspalikkajärjestelmistä. Nämä rakennuspalikat seuraavat samoja toiminnallisia periaatteita kuin Lego-palikat, mutta ne ovat erimuotoisia kuin Lego-rakennuspalikat. Onkin selvää, että Lego-rakennuspalikoiden orjalliseen jäljittelyyn ei ole mitään perusteltua tai oikeutettua syytä.

Keskuskauppakamarin liiketapalautakunta on vuonna 1990 antanut lausunnon, jossa on todettu, että Lego-tuotteet ja erityisesti peruspalikat ovat jo hyvin pitkään olleet yleisesti tunnettuja ja Lego-tuotteiksi tunnistettavia. Lausunnossa liiketapalautakunta totesi erityisesti, että rakennuspalikoissa käytetyt värit ja palikoiden toiminnallinen rakenne muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota on pidettävä omaperäisenä ja Lego-tuotteille tunnusomaisena. Lautakunta totesi myös Coko-rakennuspalikoita vastaavien Byggis-palikoiden olevan Lego-palikoiden orjallisia jäljitelmiä. Lautakunta piti Byggis-palikoiden markkinointia hyvän liiketavan vastaisena ja antoi Legolle myös luvan käyttää lausuntoa mahdollisissa tulevissa oikeusprosesseissa.

Biltema on ainakin keväästä 2001 kesään 2002 myynyt ja markkinoinut sekä mahdollisesti tuonut maahan Coko-rakennuspalikoita, jotka ovat Lego-palikoiden orjallisia jäljitelmiä. Coko-rakennuspalikat ovat muodoltaan, kooltaan ja väritykseltään Lego-rakennuspalikoiden käytännöllisesti katsoen identtisiä tuotejäljitelmiä. Coko-rakennuspalikoita on markkinoitu mm. Biltema-postimyyntiluetteloiden avulla. Luetteloissa tuotteita on markkinoitu lähinnä hyvin tunnettujen Lego-rakennuspalikoiden kanssa identtisten rakennuspalikoiden kuvin. Kyseisissä postimyyntiluetteloissa todetaan myös, että rakennuspalikat ovat yhteensopivia markkinoiden johtavien tuotteiden kanssa.

Vaikka jäljittely on lähtökohtaisesti sallittua, on orjallinen jäljittely kilpailuvaikutuksestaan huolimatta sopimatonta ja kiellettyä esim. silloin, kun se aiheuttaa sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisesta alkuperästä tai jäljittelyssä käytetään hyväksi toisen elinkeinonharjoittajan goodwill-arvoa. Tietyn rajan ylittäessään jäljittely vahingoittaa merkinhaltijan tavaramerkkiä ja vääristää kilpailua. Legon patentti on aikoinaan kattanut palikoiden teknisen yhteenliittämisratkaisun eli rakennuspalikoiden alapuolen ontelorakenteen. Kyseinen liitosratkaisu on nykyisin vapaasti kenen tahansa hyödynnettävissä. Lego ei kuitenkaan hyväksy tuotteidensa ja tuotesarjojensa muodon orjallista ja sekoittumisvaaraa aiheuttavaa jäljittelyä.

Postimyyntiluetteloissa esitetään suuri osa Coko-tuotteista kuvissa ilman pakkauksia indikoimatta tuotteiden valmistajaa, maahantuojaa tai muita kaupallisia tunnusmerkkejä. Myöskään luetteloiden tuotekuvauksessa ei mainita kaupallista alkuperää, vaan Coko-tunnus on nähtävissä ainoastaan muutamissa kuvissa hyvin pienellä kirjasinkoolla. Postimyyntiostosten ostopäätös ja tuotteen tilaus tehdään siten nimenomaisesti tukeutuen myyntiluettelon Lego-palikoita muistuttavien kuvien perusteella saatuun mielikuvaan, jolloin on erittäin vaikea havaita, onko markkinoitujen Coko-tuotteiden ja alkuperäisten Lego-tuotteiden välillä jotakin eroa. On myös mahdollista erehtyä luulemaan, että Coko-tuotteiden ja Legon välillä vallitsisi jonkinlainen kaupallinen yhteys. Tuotteiden sekoittaminen on mahdollista myös silloin, kun ostoksia tehdään Bilteman myymälöissä. Lisäksi tuotteet ovat identtisen ulkomuotonsa perusteella sekoitettavissa myös ostotapahtuman jälkeen, kun tuotteet otetaan käyttöön ja pakkaukset heitetään pois.

Lego-tuotteiden jäljittely on ollut järjestelmällistä ja jatkuvaa sekä kohdistunut kokonaisiin tuotesarjoihin. Sekaantumisvaaran aiheuttaminen on ollut tarkoituksellista, koska Coko-rakennuspalikat on kehitetty lähes identtisiksi Lego-tuotteiden kanssa. Tuotteet on lisäksi kohdistettu ns. heikolle kuluttajaryhmälle eli lapsille, joiden kyky arvioida tuotteiden kaupallista alkuperää on yleisesti ottaen vähäinen. Sekaantumisvaara on myös omiaan vahingoittamaan Legon goodwill-arvoa, koska Coko-tuotteiden laatu ei vastaa Lego-tuotteiden huippulaatua, vaikka kuluttaja voi tuotteita käyttäessään näin erehtyä luulemaan.

Hakijat ovat katsoneet, että asiassa ei ole tarpeen pyytää ennakkolausuntoa EY:n tuomioistuimelta. Perusteiksi hakijat ovat esittäneet seuraavaa: 1. Kansalliset orjallista jäljittelyä koskevat säännökset eivät ole EY:n perustamissopimuksen vastaisia. 2. Harhaanjohtavasta mainonnasta annetussa direktiivissä 97/55/EY ei ole säännelty orjallista jäljittelyä eikä se ole muuttanut EY:n tuomioistuimen aikaisempaa yksiselitteistä tulkintaa asiassa. 3. Kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen pyytämään ennakkoratkaisua, mikäli EY:n tuomioistuin on ottanut asiaan kantaa aikaisemmin. 4. EY:n tuomioistuimen ei tule tulkita kansallista lainsäädäntöä, joka ei perustu yhteisön lainsäädäntöön tai ole selvästi sen kanssa ristiriidassa.

BILTEMA SUOMI OY:N VASTAUS

Vastaaja on kiistänyt menettelynsä olevan SopMenL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakijat velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 32.467,77 eurolla korkoineen.

On kiistatonta, että Lego-rakennuspalikat ovat erittäin hyvin tunnettuja kuluttajien keskuudessa. Jo tästä syystä on luonnollista, että ne ovat myös alttiita alalla varsin tyypilliselle tuotteiden jäljittelylle. Kuten hakijan mainitsemassa liiketapalautakunnan lausunnossa todetaan ja vakiintuneesti muutenkin on katsottu, ei yksityiskohtainenkaan kilpailijan tuotteen tai jopa koko liiketoiminnan jäljittely ole sinänsä hyvän liiketavan vastaista. Näin lähinnä siksi, että jäljittelyn on katsottu olevan omiaan tehostamaan kilpailua ja tätä kautta tarjoamaan kuluttajille enemmän valinnanmahdollisuuksia. Mikäli yritysten mahdollisuuksia ottaa toisiltaan mallia tuotteen tai liikeidean hyödyntämisessä rajoitettaisiin, rajoitettaisiin samalla myös vapaata kilpailua. Kilpailuoikeuden näkökulmasta jäljittelyn salliminen on siten jopa toivottavaa.

Yleisestä kilpailun ja elinkeinonharjoittamisen vapaudesta on katsottu seuraavan, että yksinoikeus tietyn toiminnan harjoittamiseen voi perustua lähinnä vain tällaisen erityisoikeuden säätämään erityislakiin (kuten patentti- tai mallioikeuslakiin), jonka tarjoamaa suojaa on lähtökohtaisesti lisäksi pidetty tyhjentävänä. Ellei tällaista laissa säädettyä suojaa ole haettu tai suoja-aika on kulunut umpeen, on elinkeinonharjoittajan hyväksyttävä, että kilpailijoiden toimesta tapahtuvaa jäljittelyä ei voida kieltää. Jos näin ei olisi, ja yksinoikeussuojaa olisi saatavilla yksinoikeuslaeista riippumatta SopMenL:n tms. yleislain nojalla, vesittyisi koko yksinoikeuslakien idea ja tarkoitus.

Oikeuskäytännössä suojaa jäljittelyä vastaan on SopMenL:n 1 §:n nojalla annettu edellytyksellä, että jäljittely on aiheuttanut kuluttajien keskuudessa sekaantumisvaaraa alkuperäisen tuotteen ja jäljitelmän välillä. Sekaantumisvaara kaupallisen alkuperän suhteen on mainittu ainoana perusteena jäljittelyn kieltämiselle laissa säädetyn yksinoikeussuojan ulkopuolisissa tilanteissa myös Pariisin konventiossa teollisoikeuksien suojelemisesta. Jotta tuotteiden välinen sekaantumisvaara ylipäänsä tulisi tarkasteltavaksi, on "alkuperäistuotteelta" vakiintuneesti edellytetty omaperäisyyttä ja tiettyyn elinkeinonharjoittajaan liitettävää tunnusomaisuutta. Mikäli tuotteen ulkomuoto johtuu pääasiassa sen käyttötarkoituksesta, teknisistä seikoista tai muutoin tuotteen ominaisuuksista, ei tuote viittaa kaupalliseen alkuperäänsä eikä sen jäljittelystä näin ollen voi myöskään aiheutua sekaantumisvaaraa.

Sekaantumisvaaran mahdollinen esiintyminen tulee arvioida sen kokonaisvaikutelman perusteella, minkä kuluttaja vertailtavana olevista tuotteista tekee normaalissa ostotilanteessa. Postimyynnin kautta lasten käyttöön tilattavien rakennuspalikoiden voitaneen katsoa kuuluvan tuotteisiin, jotka eivät keskimäärin ole erityisen helposti toisiinsa sekoitettavissa normaalissa ostotilanteessa. Jo tilauksen tekemisen edellyttämä harkinta ja toimenpiteet pakottavat kuluttajan ottamaan selvää ostettavasta tuotteesta, eikä summittaisesti tehty heräteostos ole edes mahdollinen. Vastaajan palikoita ei ole mahdollista hankkia sellaisenaan, ilman vastaajan tuotteen alkuperästä kertovaa pakkausta ja markkinointimateriaalia. Kun kuluttajalla ei ole ostopäätöstä tehdessään edes mahdollista tarkastella yksittäisiä palikoita, vaan palikat myydään eri aiheen muodostavissa palikkasarjapakkauksissa, sekaantumisvaaraa tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen ei voi aiheutua.

Keskeinen tekijä eri alkuperää olevien tuotteiden erottamiseksi toisistaan on tuotemerkki, jolla kulloinkin kyseessä olevia tavaroita markkinoidaan. Käsillä olevassa tapauksessa vastaajan rakennuspalikoita myydään ja markkinoidaan tuotemerkillä Coko, joka on kiistatta selvästi erotettavissa Legon tuotemerkistä. Coko-tuotemerkki on myös selkeästi erotettavissa vastaajan postimyyntiluettelon kuvissa, joissa eri aiheita kuvaavia Coko-rakennuspalikkasarjoja on kuvattu. Vastaajan tuotteiden tuotepakkaukset ovat myös selvästi erotettavissa hakijan tuotteiden pakkauksista. Lego- ja Coko-tuotteet ovat toisistaan erotettavissa jo hinnan perusteella.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Lego Systems A/S ja Oy Suomen Lego Ab myyvät ja markkinoivat toisiinsa liitettävissä olevia muovisia lasten rakennuspalikoita. Tuotteita on myyty Suomessa vuodesta 1959 lähtien. Suomessa Lego-tuotteita myy ja markkinoi Oy Suomen Lego Ab. Lego-rakennuspalikoita myydään erikokoisina ja -muotoisina sekä eri värisinä. Tunnetuin palikoista on suorakaiteen muotoinen palikka, jossa on yläpuolella kahdessa rivissä neljä sylinterinmallista nuppia. Palikat voidaan yhdistää toisiinsa kiinnittämällä nupit palikoiden pohjan putkimaiseen rakenteeseen. Palikoita myydään ja markkinoidaan tuotesarjoina.

Vastaaja, Biltema Suomi Oy on vuosina 2001 ja 2002 myynyt ja markkinoinut rakennuspalikoita, jotka ovat olleet muodoltaan, kooltaan, ja väritykseltään lähes samanlaisia kuin hakijoiden markkinoimat Lego-rakennuspalikat. Vastaajan markkinoimia palikoita on myyty ja markkinoitu vastaavanlaisina tuotesarjoina kuin hakijoiden palikoita. Vastaajan palikoita on markkinoitu tuotesarjoina Biltema-postimyyntiluetteloissa.

Hakijat ovat vaatineet mm., että markkinaoikeus vahvistaa vastaajan toimineen hyvän liiketavan vastaisesti, kun vastaaja on myynyt ja markkinoinut hakijan vakiintuneita ja tunnettuja rakennuspalikoita orjallisesti jäljitellen valmistettuja rakennuspalikoita ja että vastaajaa kielletään markkinoimasta mainittuja tuotteita. Vastaaja on esittänyt, että markkinaoikeuden tulisi ennen asian ratkaisemista pyytää EY:n tuomioistuimen lausunto asiassa.

Markkinaoikeus toteaa vastaajan pyynnön johdosta, että asiassa ei ole kysymys Euroopan yhteisön lainsäädäntöön kuuluvan säännöksen soveltamisesta eikä asiassa ole muutoinkaan kysymys yhteisöoikeuden tulkinnasta. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole tullut esille sellaista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitettua kysymystä, jonka ratkaiseminen olisi edellytyksenä markkinaoikeuden päätöksen tekemiselle tässä asiassa. Tämän vuoksi ennakkoratkaisun pyytäminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta ei tässä asiassa ole tarpeen.

Markkinaoikeus toteaa, että useista markkinatuomioistuimen ratkaisuista käy ilmi, että tuotteen jäljittelyä ja jäljitelmien markkinointia ei sinänsä voida pitää SopMenL:ssa tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana menettelynä (esim. ratkaisut 1992:32, 1996:2 ja 2002:2). Samoin markkinatuomioistuimen ratkaisuista käy ilmi, että SopMenL:n nojalla ei voi kieltää tuotteen myyntiä sinänsä (esim. ratkaisut 1985:2, 1996:2, 1998:20 ja 2002:2).

Markkinatuomioistuimen ratkaisuista käy myös ilmi, että jäljitelty tuote on markkinoinnissa erotettava jäljittelyn kohteena olevasta tuotteesta, jotta markkinoinnista ei aiheudu sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen. Ratkaisuista käy ilmi, että jäljitellyn tuotteen erottaminen markkinoinnissa jäljittelyn kohteena olevasta tuotteesta esim. valmistajan, myyjän tai markkinoijan logolla tai muulla tunnuksella tai nimellä on saattanut poistaa mahdollisen sekaantumisvaaran (esim. ratkaisut 1992:24, 1992:32, 1995:5, 1997:5, 1998:14 ja 2002:2).

Markkinatuomioistuin on eräissä ratkaisuissaan kieltänyt sellaisen tuotteen markkinoinnin, joka saattaa sekaantua toiseen tuotteeseen, ellei tuotteen markkinoinnissa selkeästi ilmoiteta tuotteen kaupallista alkuperää taikka ellei tuotetta markkinoinnissa muutoin selkeästi eroteta toisesta tuotteesta (mm. ratkaisut 1994:3, 1994:4, 1995:3, 1996:2 ja 2002:2).

Hakijoiden markkinoimia Lego-rakennuspalikoita on myyty ja markkinoitu jo usean vuosikymmenen ajan useissa maissa ja ne ovat markkinoilla tunnettuja. Hakijoiden tuotteita myydään mm. isommissa päivittäistavarakaupoissa.

Vastaajan markkinoimat Coko-rakennuspalikat ovat ulkonäöltään samanlaisia kuin hakijoiden Lego-rakennuspalikat ja niistä voi muodostaa samanlaisia sarjoja. Vastaajan tuotteiden pakkauksina olevien pahvilaatikoiden kansissa on kuvattu kunkin pakkauksen sisältämistä palikoista koostuvaa sarjaa.

Vastaajan tuotteita on markkinoitu postimyyntiluettelossa, johon on kuvattu palikoita ja tuotepakkauksia sekä palikoista koottuja kokonaisia sarjoja. Luettelossa on ollut myös kuvia palikoista ilman pakkausta. Joidenkin pakkausten kuvissa on näkynyt näkyy nimi Coko. Sen sijaan palikoiden ja valmiiksi koottujen sarjojen kuvissa ei ole ollut tuotenimeä. Eräillä luettelon sivuilla on mainittu, että rakennuspalikkasarjat sopivat yhteen markkinoiden johtavien valmistajien tuotteiden kanssa.

Vastaajan postimyyntiluetteloa jaetaan suorajakeluna kotitalouksiin. Postimyyntiluetteloa saattavat selailla myös lapset. Luettelossa on mainittu myös vastaajan www-sivut. Tuotteiden tilauksen voidaan olettaa tapahtuvan useimmiten postimyyntiluettelossa olevaa vastaajan tilauspuhelinnumeroa käyttäen. Tuotteita voi ostaa myös vastaajan myymälöistä. Postimyyntiluettelon avulla tuotteita tilaavat ovat aikuisia henkilöitä. Vastaajan markkinoimia tuotteita saattavat itsenäisesti ostaa myös kouluikäiset lapset esim. vastaajan myymälöistä.

Vastaajan postimyyntiluettelossa on tuotteiden kuvauksen yhteydessä mainittu ainoastaan kulloinkin kuvattu rakennuspalikkasarja ja siihen kuuluvia palikoita sekä tuotenumero. Vaikka nimi Coko on näkynyt postimyyntiluettelon eräillä sivuilla olevien joidenkin tuotteiden pakkauksissa, sitä ei ole ollut helppo huomata. Vaikka luettelon selaaja olisi huomannutkin nimen Coko, hänen ei ole mainitunlaisen esitystavan vuoksi ollut helppo mieltää sitä Lego-tuotteiden kanssa kilpailevan tuotteen nimeksi. Postimyyntiluettelossa ei ole ollut selkeää merkintää tuotteen valmistajasta eikä selkeästi merkittyä tuotenimeä eikä muutakaan tunnusta, joka olisi riittävästi erottanut markkinoidut tuotteet hakijoiden markkinoimista Lego-tuotteista.

Vastaajan luettelossa on palikoita ja niistä muodostettavia sarjoja esiteltäessä mainittu myös, että rakennuspalikat sopivat yhteen markkinoiden johtavien valmistajien tuotteiden kanssa. Koska vastaajan markkinoimat palikat ovat sopineet yhteen hakijoiden palikoiden kanssa, maininta on ollut paikkansapitävä. Vastaajan palikkasarjojen palikoissa on kuitenkin ollut pieniä laatueroja hakijoiden palikoihin verrattuna. Markkinoinnissa olisi tämänkin vuoksi tullut selkeästi ilmoittaa vastaajan markkinoimien tuotteiden valmistaja taikka tuotteiden nimi tai muu tunnus, taikka muulla tavalla selkeästi ilmaista tuotteiden kaupallinen alkuperä.

Vastaajan postimyyntiluettelossa tarjotut, mainitut tuotteet ovat olleet saman näköisiä kuin hakijan markkinoimat vastaavat tuotteet. Kun markkinoinnista ei ole selkeästi käynyt ilmi, että kysymyksessä eivät kuitenkaan ole olleet samat tuotteet, vastaajan postimyyntiluettelosta on saattanut syntyä luetteloa selaavalle henkilölle sellainen vaikutelma, että kysymyksessä ovat hakijoiden markkinoimat Lego- rakennuspalikat. Vastaajan markkinoinnista on näin ollen saattanut aiheutua sekaantumisvaaraa markkinoitujen tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että vastaaja on markkinoimalla myyntiluettelossaan hakijoiden markkinoimiin Lego-rakennuspalikoihin ulkonäöltään sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita, erottamatta niitä markkinoinnissa selkeästi hakijoiden tuotteista, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu hakijan ja osa vastaajan hyväksi. Markkinaoikeus katsoo, että asianosaiset saavat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla Biltema Suomi Oy:tä 60.000 euron sakon uhalla markkinoimasta myyntiluettelossa hakijoiden markkinoimiin Lego-rakennuspalikoihin ulkonäöltään sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita, ellei niitä markkinoinnissa selkeästi eroteta mainituista hakijoiden rakennuspalikoista.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Irma Telivuo ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Tiina Oksala-Leino ja Pentti Viljakainen.

LAINVOIMAISUUS

Korkeimman oikeuden ratkaisu 29.3.2004 KKO:2004:32

---

[SV]

Dnr 79/02/M1

Givet 11.4.2003

OtillbFörfL 1 § och 6 §