Consumer ombudsman wins ban on unsolicited mobile marketing to minors without guardian consent.

Kuluttaja-asiamies vastaan Oy Radiolinja Ab. Vastaajayhtiö oli lähettänyt erään toisen matkapuhelinoperaattorin asiakkaille suoramarkkinointikirjeitä, jotka sisälsivät mm. esitäytetyn liittymäsopimuksen ja sim-kortin. Mainittuja kirjeitä oli lähetetty myös alaikäisille. Myöhemmin yhtiöstä oli liittymän markkinoimiseksi soitettu ainakin osalle mainitun kirjeen saaneista kuluttajista, ja näidenkin joukossa oli ollut myös alaikäisiä. Kirjeet oli lähetetty vastaanottajille näiden nimellä ja osoitteella varustettuna. Puhelinliittymä oli nuoria ja lapsia kiinnostava hyödyke, ja sim-kortti oli omiaan lisäämään kiinnostusta lähetykseen.

Aktivoimalla aineistoon sisältyneen sim-kortin kuluttaja oli saanut avattua ko. matkapuhelinliittymän. Oli mahdollista, että alaikäinen henkilö oli ryhtynyt käyttämään puhelinliittymää ilman, että liittymäsopimusta oli tehty. Tästä oli saattanut syntyä hänen huoltajalleen sellainen käsitys, että veloitusperuste oli syntynyt ja huoltajalla oli velvollisuus allekirjoittaa liittymäsopimus.

Kohdistamalla matkapuhelinliittymiä koskevaa osoitteellista suoramarkkinointia alaikäisiin henkilöihin varmistumatta siitä, että näiden huoltajat ovat antaneet suostumuksensa suoramarkkinointiin yhtiö oli menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

KSL 2 luku 1 § ja 7 §

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Oy Radiolinja Ab:tä sakon uhalla kielletään tekemästä matkapuhelinliittymiä koskevaa osoitteellista suoramarkkinointia alaikäisille varmistumatta siitä, että näiden huoltajat ovat antaneet suostumuksensa suoramarkkinointiin. KA on myös vaatinut, että hänen määräämänsä väliaikainen kielto pidetään voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. KA:n vaatimukset perustuvat kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 7 ja 8 §:ään sekä kuluttajavirastosta annetun lain 6 §:ään.

Kuluttajat ovat tehneet KA:lle 10.9.2002 lähtien ilmoituksia Oy Radiolinja Ab:n markkinointikampanjasta. Ilmoitusten mukaan yhtiö on lähettänyt Telia city -liittymän käyttäjille suoramarkkinointikirjeitä, jotka sisälsivät esitäytetyn Radiolinjan liittymäsopimuksen, uuden SIM-kortin sekä Telian matkapuhelinliittymän irtisanomisilmoituksen. Näitä suoramarkkinointikirjeitä on lähetetty myös alaikäisille. Myöhemmin ainakin osaa kuluttajista on lähestytty myös puhelimitse tarkoituksena markkinoida yhtiön matkapuhelinliittymiä. KA on vastaanottanut useita kirjeitä ja puhelinsoittoja huolestuneilta vanhemmilta, jotka ovat ihmetelleet alaikäisiin lapsiinsa kohdistettua markkinointia.

Oy Radiolinja Ab:n voitiin katsoa olevan selvillä KSL:n säännöksistä ja suhtautuvan ilmeisen vähättelevästi alaikäisille suunnatun suoramarkkinoinnin määrään. Koska myös useat vanhemmat esittivät huolestuneisuutensa yhtiön alaikäisiin kohdistamasta jatkuvasta suoramarkkinoinnista, KA määräsi yhtiölle väliaikaisen markkinointikiellon.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Lain esitöissä (HE 8/1977) on todettu, että markkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska alaikäisiä voidaan mm. tietojensa tai kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi pitää tavallista alttiimpina markkinoinnin vaikutuksille. Näitä periaatteita on sovellettu useissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa (esim. 1981:9, 1984:11, 1987:13, 1990:16, 1990:19, 1995:16, 1996:9 ja 2000:12). Myös mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä on tunnustettu alaikäisten erityisasema suhteessa mainontaan. Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 14 artiklan mukaan mainonnassa ei saa käyttää hyväksi alaikäisten kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta.

Alaikäisiin kohdistuva markkinointi ei esimerkiksi saa aiheuttaa tilanteita, joissa alaikäinen painostaa vanhempiaan hankkimaan jonkin hyödykkeen. Huoltajilla on alaikäisen kasvattajina oikeus päättää perheen hankinnoista sekä myös tämän taskurahojen käytöstä. Erityisesti osoitteellisen suoramarkkinoinnin lähettämiseen alaikäisille on suhtauduttava kielteisesti. Alaikäinen ei ymmärrä markkinoinnin kaupallista luonnetta, joten hän voi helposti uskoa markkinoijan olevan erityisen kiinnostunut juuri hänestä. Alaikäisellä voi lisäksi olla vaikeuksia hahmottaa, mitä taloudellisia vaikutuksia pitkäkestoisella puhelinliittymäsopimuksella on.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1984:11 katsonut sopimattomaksi markkinoinniksi myös suoramarkkinoinnin, jossa vanhempien nimellä lähetettiin suoramarkkinointikirjeitä. Itse markkinointi oli kuitenkin suunnattu alaikäisille ja kirjekuorissa esiintyi näille tuttuja sarjakuvahahmoja esittämässä avauskehotuksia. Markkinatuomioistuin totesi po. ratkaisussaan, että markkinointi oli ollut suoramainonnassa rinnastettava suoraan alaikäisiin kohdistuvaan markkinointiin, vaikka lähetyksen vastaanottajaksi on merkitty huoltaja. Markkinointiaineistossa olevat avaamiskehotukset olivat olleet alaikäisiin liian voimakkaasti vetoavia ja suostuttelevia ja siten sopimattomia. Esillä olevassa Radiolinjan markkinointikampanjassa ei ole käytetty erityisen houkuttelevia kirjekuoria, jotka sinänsä houkuttelisivat alaikäisiä avaamaan kuoret. Alaikäisen nimellä lähetetty markkinointiaineisto on vielä tätä suorempi tapa tavoittaa alaikäistä. Kenelläkään toisella henkilöllähän ei ole varsinaista väliintulomahdollisuutta.

Paras tapa välttyä alaikäisiin kohdistuvalta suoramarkkinoinnilta on varmistua siitä, ettei tuotteiden suoramainoksia lähetetä kuluttajille sellaisissa lähetyksissä, jotka vetoavat alaikäisiin. Tämän voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että alaikäisille ei saa lainkaan lähettää heidän omalla nimellään markkinointimateriaalia, koska juuri omalla nimellä vastaanotetun postin voidaan olettaa vetoavan alaikäisiin voimakkaimmin. Oma nimi ei toimi pelkästään avaamiskehotuksena, vaan se oikeuttaa alaikäisen avaamaan kirjekuoren. Oma nimi tekee kirjeestä henkilökohtaisen kontaktin.

Markkinointi kohdistuu alaikäiseen paitsi silloin, kun se suunnataan suoraan alaikäiselle myös silloin, kun markkinointi koskee jotain lasta kiinnostavaa tuotetta. Radiolinjan markkinoinnin voidaan katsoa täyttävän molemmat tekijät. Sekä kirjeitse että puhelimitse tapahtuvaa markkinointia on kohdistettu suoraan alaikäisille. Lisäksi matkapuhelinliittymien ja niihin liittyvien palvelujen voidaan katsoa olevan erityisesti alaikäisiä kiinnostavia hyödykkeitä. Markkinointi, jossa alaikäistä houkutellaan uuteen jatkuvaan sopimussuhteeseen ja voimassa olevan sopimussuhteen irtisanomiseen, on sopimatonta, etenkin kun alaikäinen ei voi tehdä tällaisia sopimuksia ilman huoltajansa myötävaikutusta. Alaikäinen ei osaa riittävästi arvioida viestintäpalveluihin liittyvän sopimussuhteen oikeudellista ja taloudellista merkitystä.

Koska markkinoinnilla pyritään vaikuttamaan alaikäisten kulutustottumuksiin, on tärkeää, että vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, millaisen markkinoinnin kanssa alaikäinen joutuu tekemisiin. Hyödykehankinnoista päättävät juuri vanhemmat, varsinkin silloin kun kyseessä ovat monimutkaiset ja jatkuvat sopimussuhteet, kuten matkapuhelinliittymäsopimukset. Alaikäiset eivät useinkaan ymmärrä sopimussuhteeseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia tai niihin liittyviä taloudellisia sitoumuksia. Alaikäisillä on vaikeuksia ymmärtää matkapuhelinliittymän irtisanomisen ja uuden liittymäsopimuksen taloudellisia vaikutuksia. Nuorten henkilöiden ylivelkaantuminen matkapuhelinlaskujen vuoksi on osoituksena siitä, etteivät edes varttuneet nuoret kykene aina arvioimaan matkapuhelimen käyttämisen taloudellisia vaikutuksia.

Oy Radiolinja Ab kantaa vastuun käyttämiensä teknisten järjestelmien toimivuudesta. Markkinoinnista vastaa KSL:n mukaan sekä se elinkeinonharjoittaja, joka on suunnitellut ja toteuttanut markkinointitoimen, että se elinkeinonharjoittaja, jonka lukuun markkinointi suoritetaan. Mikäli mainostaja käyttää toisen palveluja markkinoinnin toteuttamiseen tai osoitteiden hankkimiseen, mainostaja vastaa kuitenkin siitä, että markkinoinnin toteutus on lainmukainen. Yhtiön markkinointi on sopimatonta ja ristiriidassa KSL:n 2 luvun 1 §:n markkinointisäännösten kanssa.

OY RADIOLINJA AB:N VASTAUS

Oy Radiolinja Ab on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä ja KA:n määräämän väliaikaisen kiellon poistamista. Oy Radiolinja Ab on myös vaatinut, että KA velvoitetaan korvaamaan Oy Radiolinja Ab:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Puhelinpalvelua ohjeistettiin 6.9.2002 ottamaan huomioon virheellisten numerotietojen asiakkaissa mahdollisesti aiheuttama hämmennys. Sen sijaan Radiolinjalle ei ollut tullut tuossa vaiheessa kritiikkiä asiakaspalautteena alaikäisille erehdyksessä tapahtuneesta postituksesta. Mikäli joku alaikäinen on soittanut tai soittaa Radiolinjaan, palveluneuvoja varmistaa normaalien ohjeiden mukaisesti aina soittajan täysi-ikäisyyden ja kertoo liittymäsopimuksen voimaantulon edellyttävän kirjallista sopimusta allekirjoituksineen. Kun Radiolinjan työntekijöille oli selvää jo entisten ohjeiden mukaan, ettei alaikäisten kanssa tehdä liittymäsopimuksia, ei nähty ylipäätään tarvetta erikoisohjeistukseen virheellisen postituksen johdosta.

Radiolinja on toiminut alalla yleisesti vallalla olevan tavan mukaan alaikäisten poistamisessa suoramarkkinointiaineistosta. Käytetty tapa on kaikkein yleisin tapa tehdä päällekkäisyyksien poisto suoramarkkinointialalla sekä Suomessa että muualla maailmassa. Tällä tavalla päästään noin 90-95 %:n tarkkuuteen päällekkäisyyksien poistossa. Radiolinja katsoo noudattaneensa toiminnassaan hyvää tietojenkäsittelytapaa ja huolellisuutta. Radiolinja ei ole toiminut välinpitämättömästi tai vähättelevästi, kun se on saanut tietää suoramarkkinoinnin kohdistamisesta erheellisesti alaikäisille. Koska markkinointia ei ollut suunnattu eikä tarkoitettu alaikäisille, aineistossa ei luonnollisestikaan voitu huomioida KA:n edellyttämää erityistä mainintaa siitä, että laskutusperuste syntyy vasta kirjallisen liittymäsopimuksen tekemisen jälkeen tai mainintaa siitä, että alaikäisen puolesta päätöksen liittymäsopimuksen irtisanomisesta tai uuden tekemisestä tekee hänen huoltajansa.

Radiolinja ei ollut tehnyt suoramarkkinointia jatkuvasti alaikäisille, vaan kyse on ollut yhdestä virhekerrasta. Perustetta markkinointikiellon määräämiselle ja varsinkaan uhkasakon asettamiselle ei ole. Radiolinja katsoo esittäneensä erityiset syyt siihen, että uhkasakon asettaminen on tarpeetonta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu vastaajan nimeäminä todistajina seuraavia vastaajayhtiön palveluksessa olevia henkilöitä: list manager Janne Paavolainen, johtaja Kimmo Manni, asiakaspalvelujohtaja Satu Ore-Tervo ja myyntipäällikkö Esa Juvonen. Lisäksi on kuultu vastaajan nimeämänä todistajana toimitusjohtaja Ritva Hanski-Pitkäkoskea.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinaoikeus on istunnossaan 2.10.2002 määrännyt Oy Radiolinja Ab:lle seuraavan väliaikaisen kiellon: Markkinaoikeus kieltää kuluttajansuojalain 2 luvun 1, 7 ja 8 §:n nojalla Oy Radiolinja Ab:tä 100.000 euron sakon uhalla kohdistamasta matkapuhelinliittymiä koskevaa osoitteellista suoramarkkinointia alaikäisiin henkilöihin varmistumatta siitä, että näiden huoltajat ovat antaneet suostumuksensa suoramarkkinointiin.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Radiolinja Ab on syyskuussa 2002 lähettänyt Telia city -liittymän käyttäjille suoramarkkinointikirjeitä, jotka ovat sisältäneet esitäytetyn Oy Radiolinja Ab:n liittymäsopimuksen, uuden sim-kortin ja Telian matkapuhelinliittymän irtisanomisilmoituksen. Yhtiö on lähettänyt mainitunlaisia suoramarkkinointikirjeitä myös alaikäisille henkilöille. Myöhemmin yhtiöstä on soitettu ainakin osalle niistä kuluttajista, jotka olivat saaneet mainitun suoramarkkinointikirjeen, tarkoituksena markkinoida yhtiön matkapuhelinliittymiä. Niiden kuluttajien joukossa, joille yhtiöstä on soitettu, on ollut myös alaikäisiä henkilöitä.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Lain esitöissä on lausuttu, että markkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia arvosteltava keskimääräistä tiukemmin. Tämä periaate on todettu myös useissa markkinatuomioistuimen ratkaisuissa (esim. ratkaisut 1990:16, 1990:19, 1996:9 ja 2000:12). Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen mukaan mainonnassa ei saa käyttää hyväksi alaikäisten kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta.

Matkapuhelinliittymää koskeva sopimus on liikenneministeriön päätöksen mukaan tehtävä kirjallisesti, jotta se olisi sitova. Alaikäinen ei voi omissa nimissään tehdä sopimusta matkapuhelinliittymästä, vaan siihen tarvitaan hänen huoltajansa myötävaikutus. Myös liittymän irtisanomisesta päättää alaikäisen puolesta tämän huoltaja.

Matkapuhelinliittymää koskevan sopimuksen allekirjoittaminen merkitsee kuluttajalle sitoutumista pitkäaikaiseen sopimukseen siihen kuuluvine taloudellisine velvoitteineen. Lapset ja nuoret henkilöt eivät kykene aikuisia vastaavalla tavalla arvioimaan mainittuun sopimussuhteeseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia ja niiden taloudellista merkitystä.

Yhtiön suoramarkkinointiaineistoa on lähetetty alaikäiselle suoraan hänen nimellään ja osoitteellaan varustettuna. Kirje on ollut henkilökohtainen yhteydenotto alaikäiseen kuluttajaan. Matkapuhelin on suhteellisen yleisesti lasten ja nuorten käytössä oleva hyödyke. Uutta puhelinliittymää voidaan pitää nuoria ja lapsia kiinnostavana tuotteena. Yhtiön lähettämässä aineistossa mukana ollut sim-kortti on ollut omiaan lisäämään kiinnostusta lähetykseen.

Aktivoimalla suoramarkkinointiaineistoon sisältyneen sim-kortin kuluttaja on saanut avattua markkinoidun matkapuhelinliittymän. Aktivoiminen on ollut helppoa myös lapsille ja nuorille. On siten ollut mahdollista, että alaikäinen henkilö on ryhtynyt käyttämään puhelinliittymää ilman, että liittymäsopimusta on tehty. Yhtiön ilmoituksen mukaan laskutusperuste on syntynyt vasta kirjallisen sopimuksen tekemisen jälkeen. Tästä ei ole kuitenkaan ollut mainintaa markkinointiaineistossa. Jos alaikäinen henkilö on ehtinyt aktivoida sim-kortin ja mahdollisesti myös käyttää liittymää, huoltajalle on saattanut syntyä sellainen käsitys, että veloitusperuste on syntynyt ja huoltajalla on velvollisuus allekirjoittaa liittymäsopimus.

Lasten ja myös nuorten vanhemmat vastaavat useimmiten ainakin merkittävämmistä hankinnoista perheessä. Matkapuhelinliittymää koskevaa sopimusta ei alaikäinen edes voi itsenäisesti tehdä. Tästä huolimatta yhtiön markkinointiaineistossa on houkuteltu lapsia ja nuoria hankkimaan matkapuhelinliittymä ja sitoutumaan sitä koskevaan jatkuvaan sopimussuhteeseen. Lisäksi markkinoinnissa on kehotettu irtisanomaan voimassa oleva, toisen operaattorin liittymää koskeva sopimus. Yhtiö ei ollut ennen markkinoinnin aloittamista hankkinut niiden alaikäisten henkilöiden vanhempien suostumusta, joihin markkinointi on kohdistettu.

Yhtiö on vedonnut siihen, että markkinointiaineiston joutuminen alaikäisille henkilöille on johtunut teknisessä toteutuksessa sattuneesta virheestä. Markkinointia koskevien KSL:n säännösten mukaan markkinoija vastaa kuitenkin paitsi markkinoinnin sisällöstä myös sen toteuttamistavasta. Yhtiö on siten ollut vastuussa esillä olevasta markkinoinnista myös mainituilta osin.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Oy Radiolinja Ab on kohdistamalla matkapuhelinliittymiä koskevaa osoitteellista suoramarkkinointia alaikäisiin henkilöihin varmistumatta siitä, että näiden huoltajat ovat antaneet suostumuksensa suoramarkkinointiin, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Oy Radiolinja Ab on vaatinut, että KA velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. Markkinaoikeus toteaa tämän johdosta, että eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 20 §:n mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinaoikeudessa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Oy Radiolinja Ab:tä 100.000 euron sakon uhalla kohdistamasta matkapuhelinliittymiä koskevaa osoitteellista suoramarkkinointia alaikäisiin henkilöihin varmistumatta siitä, että näiden huoltajat ovat antaneet suostumuksensa suoramarkkinointiin.

Kieltoa on noudatettava heti.

Oy Radiolinja Ab:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

MUUTOKSENAHKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Maarit Lindroos sekä asiantuntijajäsenet Hannu Kivipato, Klaus Viitanen ja Pentti Viljakainen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen

---

[SV]

Dnr 128/02/M2

Givet 7.4.2003

Konsumentombudsmannen mot Oy Radiolinja Ab. Svarandebolaget hade sänt direktmarknadsföringsbrev till kunderna hos en annan mobiltelefonoperator. Breven innehöll bl.a. ett anslutningsavtal som var färdigt ifyllt samt ett simkort. Breven hade sänts även till minderåriga. I syfte att marknadsföra anslutningarna hade bolaget senare ringt telefonsamtal till åtminstone en del av de konsumenter som fått brevet i fråga. Också bland dessa fanns minderåriga. Breven hade sänts till mottagarna under deras namn och adress. En telefonanslutning var en nyttighet som intresserade unga och barn och simkortet var ägnat att öka intresset för försändelsen.

Genom att aktivera simkortet som ingick i materialet kunde konsumenten öppna mobiltelefonanslutningen. Det var möjligt att en minderårig person hade börjat använda telefonanslutningen utan att något anslutningsavtal hade ingåtts. Den minderårigas vårdnadshavare kunde av detta ha fått en sådan uppfattning att debiteringsgrunden hade uppstått och att vårdnadshavaren var skyldig att underteckna anslutningsavtalet.

I sin marknadsföring hade bolaget förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna genom att rikta sådan adresserad direktmarknadsföring till minderåriga personer som gällde en mobiltelefonanslutning utan att försäkra sig om att deras vårdnadshavare hade gett sitt samtycke till direktmarknadsföringen.

KSL 2 kap. 1 § och 7 §